Mallin lykyt

Arvontavoitot

2012-02-02T19:45:00.001+02:00

Laitoin arvonnan joukukuussa, kun kävijäluku läheni 55555!

Satu bongasi luvun ja sai toivomansa Hiiritossutarvikepaketin Rustoopuorista jo jouluksi kotiin.

Taina taas voitti arpajaiset ja toivoi Koto-kuosista pikku-Jenkkikassia. Laitoin kassiin kolme kerää sinisävyistä Novitan Papagenaa.

Kaarakan Taitokeskuksessa on aina uuden työkauden avajaiset, joissa on myös myyntiä. Tilaisuus alkaa klo 10. Menin sinne vasta klo 15 matkalla Tikkuajiin. Myytävää oli vielä jäljellä kaikissa pöydissä. Hinnat 1€:Sta 10:een.
Uskokaa tai älkää ylläoleva laukku oli vielä viiden tunnin jälkeen!!! myytävänä, vaan ei ollut enää, kun sen näin! Siis 10 €:a neulottu ja huovutettu mallakappale laukusta, joita jotkut Tikkuajat ovat tehneet; minä aikonut ja eräs TV:stä tuttu aikoo! Hänkin oli katsellut laukkua, mutta... Laukku siis odotti minua! Sopii mustaan villakangastakkiini hyvin! Tosin hihnat olisivat saaneet olla pidemmät; saattavat pidentyäkin, kunhan muistan ostaa Fritidsgarnia. Laukun ohjeita saa Rustoopuorista lankojen mukana! Mulla on tekeillä vetoketjullinen vuori laukkuuun. No niin, ne hihnat pitäisi ensin uusia, varmaan!?

Jouluamaryllikseni kasvatti kolmannenkin kukkavarren; kukka kukki vielä pari viikkoa maljakossa.

Jo kaivattu lankakauppa auennut Seinäjoella

2012-01-27T23:12:00.002+02:00

Sisarukset Riitta Rissanen ja Paula Kakkuri toteuttivat haaveensa ja avasivat lankakaupan ja kehystämön Galleriatiloineen Kauppaneliössä, Pohjan kaupunginosassa, entisillä puolukka- ja hiihtomaastoissani; Kauppaneliö 12. Talossa on mm Pohjois-Suomen Sähkö ja Haavemaa-morsiuspukuliike!

Tarjolla paljon laadukkaita lankoja joka lähtöön: villaa, alpakkaa, babyalpakkaa, merinovillaa, erilaisia sukkalankkoja ja puuvillalankoja.

Kauniita, hempeitä värejä

Perusvärejä

Myös "tavallisia" villalankoja: Vilmaa, Villeä ja ainakin Maijaa. Tulossa myös Vuorelman Veto-lankaa.

Muutama herkkupala!

Puikot ja koukut olivat tulleet myöhässä ja olivat vielä pahvilaatikoissa, mutta ovat KnitPron tuotteita ja jo varmaan esillä.

Kaunis oleskelu- ja neulomispaikka, vaikka neuletapaamisiin!? Tiloissa on tarkoitus pitää erilaisia käsityökursseja. Siellä voi vaikka lyhentää verhoja (ompelukoneet ostossa) tai kutoa kangaspuilla.

Esillä oli vanhoja mallilehtiä: Eevan käsitöistä vuodelta 1968 takkimalleja

Tänäänkin ajankohtaiset pitkät sukat Virkkaus- ja neulelehdestä vuodelta 1966

Kaupan hauskat maskotit

Liikkeessä kehystetään käsitöitä ja mitäkaikkeakehystettävääonkaan! Kauniita kehysmalleja- ja värejä!

Galleriatilassa kaunis kierrätyslamppu, jonka ohje Strömsöstä

Kaikenlaisten käsitöiden tekijät voivat tuoda töitään myyntiin ja näytteille liikkeeseen.

Keskustelimme Tikkuajien mahdollisuudesta kokoontua täällä, mutta aukioloaika ja kahvitusmahdollisuus vielä puhuttavat. Samoin kuin tietenkin se, että meillä ei ole varaa maksaa vuokraa tilasta (tästä ei ollut puhettakaan), koska rahamme menevät yllätys,yllätys: LANKOIHIN!

Juttua kaupasta myös täällä

Perheellä on myös Tavarasto talon? toisella puolella. Kuvani mainoksesta ei onnistunut enkä ole varma, mikä on oikea. Voin sen laittaa, jos "Lankakaupan tytöt" kerrotte sen kommentissanne!

Tikkuajissa jo suunnittelimme piilottavamme liiat? lankamme sinne.

Jotain on valmistunut

2012-01-23T14:11:00.002+02:00

Tyttärelle ja Miniälle2 annoin Kauhavan Kangas-Aitan Lilli-ontelokudetta, jonka he yhdessä kerivät. Miniä valitsi mattonsa malliksi Auran, joka on myös Otavamedian Käsitöiden aarreaitassa.

Matto painaa 2,4 kg ja on halkaisijaltaan 110 cm. Tytär virkkaa omansa.

Mies halusi uuden, korville tulevan pipon. Kaivelin lankavarastojani ja löysin kerän tummaa Jussia, josta neuloin kolmen lykyn kairaa, sädekavennuksella päätellyn pipon. Lankaa kului 77 g, puikkona 3,5 bambupyörä, vähän ylipitkä.

Kansalaisopiston Posliininukkekurssilla teen kahta Hilda-antiikkinukkea kummityttärille. Kasassa vartaloita (onneksi löytyivät "ruuhkahuoneestani", ettei tarvinnut ommella uusia), päät hiuksineen, mekko- ja alusvaatekankaita, kuljetus- ja tarvikekori ja paperikassi, jossa kaivatut vartalot olivat trasselipakettien kanssa. Nuket täytetään trasselilla. Tosin ensi kerralla teemme nukeille hienoja hattuja!

Kansalaisopistossa aloitin Kierrätysompelun, jossa olen nyt kahtena kertana ommellut farkkulaukkuja. Siellä voisi tuunata vaatteita tai sisustusjuttuja. Omien vaatteitteni koko elää koko ajan, niin ehkä odotan ensi syksyä niiden suhteen!

Joku tuunaa vanhan tädin mekkoja, toinen omia vanhoja tai kirpparilöytöjään. Yksi tekee chenilletekniikalla pannumyssyjä. Kurssilaisista on pulaa!!! Meillä on opettaja, jolla on silmää katsoa, mikä kullekin sopii ja mitä muutoksia vaatteeseen pitäisi tehdä, että vaate sopii tekijälleen. Tulkaa mukaan; vielä on kevättä jäljellä! (siis kevät-lukukautta;)

2012-01-16T13:56:00.004+02:00

Sytomyssyjä ystävänpäiväksi-kampanja

Vielä ehdimme saada muutamia sytomyssyjä valmiiksi ennen Ystävänpäivää, jolloin käymme luovuttamassa Seinäjoen sairaalaan siihen mennessä kerääntyneet sytomyssyt. Kampanjoista lisää Lankapirtissä.
Seinäjoella keräyspaikat edelleen Tikkuajien tapaamiset parillisten viikkojen torstaisin Herkkukontissa; seuraavat to 26.1. ja to 9.2. klo 16.30 alkaen ja Kaarakan talo eli Rustoopuori

Sytomyssyillä tahdomme ilahduttaa syöpään sairastuneita antamalla heille myssyn päähän!

Alla muutaman muun tekijän kauniita myssyjä:

Kauniita puuvillalangoista puolipylväillä tehtyjä myssyjä

Yksi vähän isompana; puolipylväistä tulee kuin kukkia!

Kaksi viuhkavirkattua

Pylväitten ja puolipylväitten leikkiä

Hauskasti virkatuilla neliöillä koristettu myssy pylväillä virkattu ja toinen kiinteitä silmukoita kauniine kukkineen

Alimmaisena takareunavirkattu myssy

Kukkasin koristettu baretti on pylväitä ja kiinteitä silmukoita

Lopuksi Mallin sytomyssyohje:

» Tämä ohje sopii kolmosen koukulla virkattaville ohuehkoille langoille.
Virkkaa päänympäryksellinen (n 100s) ketjusilmukoita, yhdistä piilosilmukalla (ps).
1 krs: virkkaa puolipylväs (=1/2p) tai kiinteä silmukka (ks) joka ketjusilmukkaan (kjs). Yhdistä viimeinen s aina ps:lla ed kerrokseen.
2.krs: tee 2 kjs ja sitten 1/2p samaan kohtaan ( joka krs alkaa samoin) jätä 1s väliin ja jatka * kaksi 1/2p samaan silmukkaan, jätä 1 s väliin* kerros loppuun. Virkkaa, kunnes myssy on n 10-11 cm korkea. Kavennuskerros: virkkaa viisi 1/2p-ryhmää ja kahteen seuraavaan vain yksi 1/2p. taas viisi 1/2p-ryhmää ja kavennukset kerros loppuun.
Kavennuskerrosten väliin yksi kaventamaton kerros.
Jokaisella kavennuskerroksella väliin jäävä puolipylväsryhmä lyhenee yhdellä. Sovita pipoa välillä päähäsi. Päättele.
Laita myssyyn lappu, jossa päänympärysmitta ja langan nimi, jos tiedossa.
Päähine voidaan myös koristaa kukalla, perhosella, napeilla jne.
Langan paksuudesta riippuen voi puolipylvässilmukkaryhmän väliin virkata yhden ketjusilmukan.
Myssy voidaan virkata myös pylväillä, jolloin se on nopeampi tehdä, muttei aivan yhtä kaunis.

Toivottavasti sinäkin virkkaat tai neulot myssyn tai pari!

Muokattu: kuvien myssyt eivät ole minun tekemiäni! Paitsi tuo Mallinmyssy

Hyvää ja siunattua Uutta Vuotta 2012

2011-12-31T17:43:00.000+02:00

Uuden vuoden toivotukset Nuoremman Poikani ja miniäni lähettämällä joulukukka-asetelmalla! Kolmaskin kukkavarsi on nousemassa.

Tikkuajissa jo kerroin tekemästäni joulukuusen tähdestä. Vanhaa ei voinut enää laittaa. Vaikka minulla on aina paljon tavaraa mukanani, niin nyt ei ollut rautalankaa, mutta onneksi hamstraan aina kaikenlaista: oli pyörän pinnoja ja pätkä kuusen hopeanauhaa. Vaikeinta oli saada kolme pinnaa kiinni toisiinsa ja tähti kuuseen pussin sulkijoilla. Enkeli on vanha koriste! Hyvin tähti teki tehtävänsä.

Kiitos kaikille kävijöille ja kommentoijille kuluneesta vuodesta! Tervetuloa ensi vuonnakin!

Hyvää Jeesuksen syntymäpäivää

2011-12-25T01:31:00.000+02:00

Melkein kirveellä veistetyn seimi-asetelmani ostin Beetlehemistä yli 20 vuotta sitten, kun kävimme siellä pikaisesti. Minulle oli kerrottu, ettei siellä ole mitään ostettavaa, joten neuvon mukaan vaihdoin vain yhden dollarin seteleitä, että saisimme juotavaa. Beetlehemissä kävimme hienossa matkamuistokaupassa, jossa oli upeita seimi-asetelmia, mutta oli onneksi myös yhden dollarin asetelma. En tiennyt, että täälläkin olisi käynyt Visa, jota vingutin timanttikaupassa ostessani daavidin tähden! Kamelit ovat lisääntyneet muilla matkoilla...

Arvottu on!

2011-12-25T00:59:00.000+02:00

Kuusessamme on muutamia uusia koristeita. Näin kuvan jossain Facebookin sivustolla Isoäidin neliöstä tehdystä koristeesta, joten ostin jouluisia Nalle-lankoja Nissin Osuuskaupasta ja virkkasin neliöitä!
Ylemmän lippurivistön ostin joskus kirpparilta; se on aika vanha eikä noita kaikkia maita enää ole!

Suoritimme arvonnan tonttujen läsnäollessa. Arvonnan aikana kävijöitä on ollut 496, mutta vain 24 osallistujaa! Mitä mahtaa kertoa?

Satu U bongasi 55555 ja on jo saanut Kaarakan Hiiritossut-tekemispaketin, jota hän toivoi.
Onnellinen? voittaja on Taina Nukkekoti Jiestä!

Päiväkotivierailu

2011-12-21T01:34:00.004+02:00

Entinen työpaikkani oli näin kauniissa talossa; Yrityksen päiväkoti. Tämä Yritys on sahan-ja tehtaanomistajan sukunimi. Talo on Yritysten entinen koti ja sahan konttori. Maalaus on 1940-luvulta. Puutarhaa ei ole enää, mutta huvimaja on, tosin ilman kasveja. Talo on rakennettu 1919 ja kaupungin yhdeksi päiväkodiksi se on tullut 1970-luvulla.

Talossa leikkii ja oppii päivisin nelisenkymmentä 1-6 v lasta. Kiertelin kamerani kanssa yksikseni talossa, joten en tiedä, kenen töitä seinillä oli.

Tässä Peppien ryhmän kynttiläikkunoita.

Joulun tärkeitä: enkeleitä ja tonttusia

Pulleita piparkakkuja

Talvilintuja ja tonttuja metsässä

Pienten osaston ikkunalla oli Nalle-asetelma. Isoimman antiikkinallen kopion tein joskus Kansalaisopistossa ja annoin sen päiväkotiin jäädessäni eläkkeelle. Mekon sille tein päiväkodin vanhasta lasten essusta. Valitettavasti Nalle on jossain vaiheessa ollut lasten käsissä eikä sillä ollut enää silmiä :( Nyt se oli saanut kivan paikan!
Takana näkyvä punakeltainen talo on entinen Yrityksen hevostallin pääty, jossa nykyisin taidokas timpuri rakentelee kaupungin puistoihin krokotiileja, autoja, pöytiä ja tuoleja.

Toinenkin ryhmä on tehnyt adventtikynttilöitä.

Ihanat Myyrät! Nämähän on monen nuoren aikuisen lempi- ja keräilyhahmoja, jo 70-luvulta.

Kauan sitten tekemäni Enkeli oli taas päässyt pianon päälle. Vähän sekin kaipaa korjaamista. Otankin sen ja Nallen joulun jälkeen hoitooni. Eiköhän tämäkin Enkeli jo kaipaa silkkimekkoa?!

Lapset esittivät jouluisia lauluja odottaessaan jouluruokaa, jota Riitta oli taas keittänyt ja laittanut.
Päiväkodin mummana vein lapsille miniluumutomaatteja sijasta ainaisten karkkien. Toiset niistä pitivät, toiset taas eivät!

Kiitos, kun taas kutsuitte mumman syömään yhdessä kanssanne!

Vaihdoin selaimen toiseen enkä ihan hallitse vielä kaikkea, miten mikäkin toimii...

Ps. Arvonta edelleen edellisessä postauksessa!

ARVONTA ON EDELLEEN KÄYNNISSÄ!!!

2011-12-17T00:08:00.002+02:00

Pikainen postaus:

Kuvassa Ystävälle tehty TerveysEnkeli

Kuka bongaa 55555? Tämän bongasi Satu U, mutta varsinainen arvonta päättyy 24.12. 2012 klo 24!!

Yleinen arvonta: Miten tulit tänne?
Arvonta pukin tulon jälkeen:) Arvon jotkut Kaarakan tekemispaketit

Kehuja vastaanotetaan!

41 v ja 15 tuntia sitten sain esikoiseni, tyttären ja pääsimme aatonaattona kotiin! Onnea ja TaivaanIsän siunausta hänelle ja perheelleen!

Muokattu klo 20.25, koska aamun jälkeen ei ole tullut yhtään uutta osallistujaa! Vaikka lukeneita tai ainakin täällä käyneitä on monia!!!

Välillä jotain käsityötäkin

2011-12-13T19:56:00.000+02:00

Syyskuussa Kaarakan talon neulekoulussa opettelimme Möbius-huivin aloituksen.
Videolla Cat Bordhi esittelee tämän aloituksen; täältä jo tarkastin, kun aloitin toista Möbiustani. Videon löysin toistaiseksi entiseltä Tikkuajalta täältä. Tämäkin Möbius jäi pitkäksi aikaa vaiheeseen, koska siitä tuli itselleni liian pieni tai olisi se hupuksi sopinut! Päättelemättä oli pari kuukautta. Ystäväni, joka näitä heti teki useamman, sitä kokeili ja arvelin suvusta löytyvän sopivankokoisia "tyttösiä".
Veljentyttärelle sen annoin, kun olimme tyhjentämässä hänen ja kummityttäreni isän asuntoa. Veli muutti vanhainkotiin, vain 76v:na.

Lankana Dropsin Alpakka ja Austermannin Palila, pyöröpuikko, 100 cm; silmukoita 130, 10 krs oikeaa ja 10 krs nurjaa. Tai tämähän kudotaan aina oikein, työ vain käännetään 7-10 krs:n välein. Lankaa kulutin 4 Alpakkaa ja 2 Palilaa, koska halusin siitä mallikappaletta pidemmän.

Toinen Möbiukseni taas on vaiheessa siksi, kun siinä on liian paljon silmukoita! Sitähän ei voi kokeilla kesken neulomisen. Mutta mallitilkunhan aina voisi tehdä!

Tyttärentytär oli jo saanut miniMunamiehen ja -poika odotti omaansa. Mumma oli ihan varma, että kun Otso lauanataina tupsahti ovesta, niin ensimmäinen kysymys on: "Onko mun miniMunamies valmis?" Ei ollutkaan, mutta hän ilahtui kovasti, kun se oli valmis; eikä sillekään tarvinnut tehdä suuta; toki hän sitä vähän mietti!

MiniMunamies on 5cm, pikkuisen pienempi kuin Viljan saama. Jotain sanottavaa Viljalla mummalle olisikin ollut, mutta ilmeisesti se kuitenkin unohtui, kun luvattua puhelua ei ole tullut.

Otso ja isi olivat täällä ystävän synttäreillä. Vilja ja äiti olivat Oopperassa (Otson päiväkodin järjestämällä oopperamatkalla), jossa katsoivat 10 min Pähkinänsärkijää, kunnes lavasteet tippuivat eikä vikaa saatu korjattua. Saavat uuden esityksen 22.12. (luki paappa Hesarista) muttei se varmaan kaikille mukana olleille, ympäri Suomea tulleille, käy. Muut esitykset ovat loppuunmyytyjä.

Olemme taas päätyneet isovanhemmiksi

2011-12-03T23:09:00.001+02:00

Lapsiperheen elämä-viikko on ohi! On ollut hauskaa, joskin myös haasteita!

Joulukuun ensimmäistä odotettiin koko ajan. Tosin ensin Otso, 4v, tietäen, että kalenterin saa avata, kun vanhemmat ovat Amerikassa, luuli, että ensimmäisen luukun saa avata heti, kun kerran vanhemmat on matkaan saateltu (viime viikon perjantaina). Mutta piti vielä jaksaa odottaa monta päivää! Lapsilla on Kinder-suklaa-kalenterit ja Lego-kalenterit. Helpompia on aamuherätykset joulukuussa!

Tyttärentyttärellä on edelleen etupäässä vain tyhmiä vaatteita! Ja mumman mielestä lapsi pukeutuu liian vähiin vaatteisiin! Aivan toisin kuin luokkatoverit (ja Otso ja mumma)! Mumma on sanut olla koulumatkoilla repunkantajana; painava on lapsen reppu, hän kuljettaa kaikkia kirjoja joka päivä kodin ja koulun väliä.
Koska mumma ei osannut tehdä oikeanlaista (minkäänlaista ohjetta ei annettu, paitsi että tukka pitää olla kiinni) kampausta sirkuskouluun, niin menimme sitten Sello-orkesteritreeneihin Sibelius-opistolle. Molemmat olivat suunnilleen samaan aikaan. Kun lähdimmekin selloon, (se alkoi varttia aiemmin) niin tuli kiire ja nuotit jäivät kotiin. Onneksi kahdella soittajalla oli yhteinen nuottiteline ja tarvittiin vain yhdet nuotit. Soittajaiset on ensi perjantaina Sibelius-opistolla klo 16!

Otso ja paappa katselivat Verkatehtaan viidennen kerroksen ikkunasta Hämeenlinnaa ja muuta maailmaa. Otso kyseli, missä on Amerikka ja missä Lanska, jota paappa ei tiennyt. Arvasi se paappa sitten Otson tarkoittavan Ranskaa. Otso: "Siellä asuu ranskalasia ihmisiä. Minä en osaa puhua ranskaa. Minä osaan vain englantia ja suomea!" Lähellä olevia teinityttöjäkin nauratti. Mutta osaahan Otso englantia, kun on englanninkielipainotteisessa päiväkodissa oppinut, monta sanaa. (Paappa kotona kyseli!)

Lapset saivat sunnuntaina aivan kaikessa rauhassa kylpeä! Aikaa meni 3 tuntia eivätkä vieläkään olisi tahtoneet tulla pois, mutta ruoka alkoi olla valmista. Vaikka mumma paistoikin pikku-kinkkua vain kiertoilmalla ensimmäisen tunnin; toisiksi pani lämmönkin päälle! Lämmintä vettä vain välillä mumma lisäsi lasten ammeisiin eikä tainnut kastella hihojaankaan kuin kaksi kertaa. Täällä on niin hienot hanat ettei vanhat osaa niitä käyttää! Katosta tulee sadetta, jos kääntää väärään suuntaan. Ja toisesta tulee kuumaa, vaikka kääntäis kumpaan suuntaan tahansa... En sen puoleen osaa käyttää keittiönkään hanoja; nekin on uudet! Toisesta tulee kuumaa ja toisesta lämmintä, paitsi jos kauan päästää, niin saa sieltä kylmääkin. Sitten on vielä käsienpesuhana, jota en ole kertaakaan saanut toimimaan pestäkseni siinä käsiäni, vaan aina vahingossa sen saa päälle ja varsinkin, kun ei olisi tarvinnut kastella juuri kuivattua allasta!

Otso tiesi kertoa, että päiväkodin lähelle avataan uusi Sale-kauppa ja siellä päätimme pistäytyä tullessamme perjantaina tavalliselta sellotunnilta. Lapset olivat varmoja, että joka kaupassa on leluosasto ja niinhän se taitaa olla! Lelut löytyivät, muttei niitä ostettu. Katsottiin vaan, mitkä olisi voinut ostaa!

Paappa ihmetteli, kun Otso leikin tiimellyksessä jatkuvasti suki tukkaa sivummalle. Ei se liian pitkältä näyttänyt, mutta kun illalla sitä kampasimme kylpyhuoneesssa, mumma huomasi, että muutamat haivenet ulottuivat nenänpäähän asti. Siitäkös Otso riemastui, että hänestä tulee Tähkäpää! Niinpä saksittiin vähän, ettei Otso sentään tytöksi muutu.

On paappakin saanut osallistua monenlaisiin autoleikkeihin Otson kanssa! Milloin on saanut olla rosvo, milloin joku muu!

Wiihinkin meidät on laitettu! Mutta oli vaikeaa kuntoilua: aina mumma hyppäsi tyhjään tai suuri musta pallo huitaisi mumman alas! Ja paappa nauroi!!! Muttei hän ollut yhtään parempi; ei tainnut päästä edes niin pitkälle kuin mumma.

Tänään Otso heräsi jo kuudelta! Tulimme netistä katsomaan, voisiko koneen saapumista New Yorkista seurata; sitä sivua emme löytäneet, mutta näimme, että kone on noin tunnin etuajassa. Ennen lastenohjelmien alkua Otso pelasi PikkuKakkosen peliä (toisen kerran viikon aikana, tiedoksi vanhemmille;)). Viljakin herätettiin! Lastenohjelmia tuli vielä, kun äiti ja isi jo kurkistivat keittiön ikkunasta. Voi, sitä riemua ja haleja ja pusuja!

Chicagosta ei ollut löytynyt oikein lelukaupaa, mutta ihania joulukoristeita saatiin ja ToyStoryn hahmot! Amerikkalasia vaahtokarkkeja, vaahterasiirappia, suihkutettavaa piparkakkukoriste-ainetta (joiden takia tyttären matkalaukku on tarkastettu ja lukkokin väkisin avattu! Laukussa oli lappu, jossa kerrottiin siitä. Olivat pahoillaan, mutteivat vastaa!).

Vanhemmat menivät pariksi tunniksi nukkumaan, mutte eiväthän lapset kauan malttaneet olla menemättä makuuhuoneeseen...
Matkakuvat on katsottu Wiin kautta, tähtitaivas nähty pimeässä keittiössä ja lapset ovat nukkumassa.
Huomenna mumma ja paappa lähtevät takaisin Etelä-Pohjanmaalle valmistelemaan seuraavan viikonlopun vierasvaraa: Otso ja isi tulevat meille isin ja äidin ystävän synttäreille (Vilja ja äiti menevät balettiin tms)
ja veljentyttäriä tulee myös Seinäjoelle silloin ;)

Mumma sai valmiiksi myös kavereiden Munamiehet! Ensimmäisellä ei ollut suuta eikä lapset niitä vaatineetkaan. Mutta kun tein Otson kaverille Munamiestä, niin Otso halusi sille suun. Ja niinpä mumma pisteli viime yönä kaikille Munamiehille suut! Mutta se oli virhe! Niillä ei (Viljan mielestä) kuulu olla suuta! Ensin suut pois Viljan omilta. Vilja soitti kolme puhelua ja sai lopulta toisen ystävän äidin kiinni ja hienosti sanoi puhelimeen: minulla olisi Iidalta kysyttävää! Ei suuta Iidankaan omalle! Vilja vielä opasti, jos kuulet jotain Kiiasta, niin sano, että minulla on asiaa... Suut oli nyt poikkeuksellisen hyvin päätelty!
Kuvassa muut paitsi Sampolle tehty ja Otsolle lupaamani Mini-munamies!

2011-11-29T22:17:00.000+02:00

Kaarakan talossa, niinkuin jotkut ovat lukeneet Sipin silmukoista ja Intsun blogista, oli syksyn yhtenä työtapana lasimosaiikki. Ei siinä kauan nokka tuhissut, kun mun työni oli valmis. Ihan oma ideointi ja työ;) Parempaan tulokseen olisi varmaan päässyt jopa lapsenlapseni, Vilja 7v. Mosaiikkirivit on tahallisesti epätasaisia; enkelin mekko hulmuaa...

Viime perjantaista kertovasta jutusta Otson päiväkodissa puuttui nämä tontut , jotka Viljan kanssa teimme. Näkyykö 59v ikäero? Siis tekijöissä! Paksu on mumman.

Otson ja mumman yhteiskorttiaskartelu. Mumma leikkasi pyöreät ja Otso muut. Otso, 4v suunnitteli ja liimasi!

Lauantaina kävimme Viljan kanssa kaupassa; kävimme kaikin perjantaina, mutta jotain jäi vielä ostamatta! Mumma sen ihanan kilpparin taisi ensiksi nähdä; tuo pitäisi ostaa Otsolle! Meillähän oli pikkujoulu illalla.

Jos ette kerro kellekään, niin karppaajamumma söi kaksi joulutorttua, yhden päikyssä perjantaina ja toisen pikkujoulujuhlissa kotona!

Kumpikin lapsi sai kolme pakettia: Taskulamput. Ne ovat mumman varastosta; päiväkodissa valopäivänä olleet käytössä, monta vuotta sitten!
Viljalla päällään mumman tyttärelleen v-78 ompelema kummituspuvun mekko, joka kävi pikkujouluenkelin asuksi;)

Otsokin osasi heti valotella!

Tämä mumman Kaarakassa viime jouluksi neulahuovuttama Tonttutyttö oli Viljan toisessa paketissa; villaa ja Fanttilankaa ja huopaneuloja

Tämä iso Tonttupoika oli Otson paketissa. Nämä eivät ole leluja, vaan koristeita!

Tässä Tonttupoika lähikuvassa.

Kolmansissa paketeissa oli nämä suuri- ja surusilmäiset kilpparimerirosvo ja kirahvinpokanen, joita Otso esittelee Viljan ollessa kuvataidekoulun pikkujouluissa, tänäiltana.

Kuvasin myös Viljan iltapäiväkerhossa tekemän Barbapupun.

Illalla luemme aina kirjoja, ensin Otsolle sopivaa; tänään loppuun Alison Uttley Pikkuharmaakani sirkuksessa. Sitten kertomus tai pari Perheen KuvaRaamatusta. Lopuksi erityisesti Viljalle Antoine de Saint-Exupèryn Pikku Prinssiä. Tässä vaiheessa Otso nukahtaa...
Hamaassa nuoruudessa meidän "seurapiireihin" kuului vain Pikku Prinssin ihailijoita!

Pari virhettä bongasin esikatselussa, vaan en sitten enää niitä löytänyt...

Mummattamassa

2011-11-26T20:06:00.000+02:00

"Leikimme" Paapan kanssa lapsiperheen elämää. Paitsi, ettemme käy töissä. Perjantaina aamupäivällä ajoimme tyttären miehineen heidän työpaikalleen, josta he lähtivät kollegoiden kanssa Amerikkaan, Chicagoon. Lentojen sujuvuus ja varsinkin vaihto NewYorkissa tai vaihtoajan lyhyys mietitytti heitä ajomatkalla. Meidän oli tarkoitus saada vähän opastusta Hämeenlinnassa liikkumiseen, kun ei olla juuri autolla siellä ajeltu, siis itse. Ajoimme Otson päiväkodin kautta sairaalaan ja sieltä kotiin ruokaa laittamaan ja syömään. Kohta hakemaan Viljaa koulusta ja viemään häntä sellotunnille Verkatehtaalle. Onneksi Vilja osasi viedä meidät oikeaan paikkaan; Sibelius-opistolle on aika monimutkainen reitti parkkipaikalta, varsinkin kauimmaiselta: kulman takaa puikkelehtien, ovesta sisään, käytävää pitkin ja ovesta ulos ja taas pihan kautta toiselle ovelle, josta miehet hissillä ja me naiset portaita ylös viidenteen kerrokseen. Onneksi oli vähän aikaa leikkiinkin. Vilja rakensi legoCarin tuossa tuokiossa ja he ehtivät Otson kanssa kiertää käytäviä ympäri, ennnekuin ope kutsui Viljan sisään.

Otso ja paappa leikkivät autoilla

Mumma kiersi kameran kanssa käytäviä: talossa on myös Vanajaopiston tiloja; ehkä sieltä hauskoja käsitöitä kaytäväseinien somistuksena.

Tämä ryijy on kaikenlaisista valkoisista langanpätkistä: villa-, puuvilla- ja paperilankoja ja muovi- ja kangassuikaleita solmittu rautalankaristikkoon.

Siellä oli myös hauska kahdenistuttava eläinkeinutuoli! Musiikkiopistosta poistuimme Verkatehtaan juhlasalin läpi, jossa valmisteltiin kaupungin henkilökunnan pikkujouluja! Neljä vuotta sitten olimme Viljan kanssa lastenkonsertissa Verkatehtaalla. Otso oli silloin vauva ja Mumma tuli junalla Hämeenlinnaan, äiti toi Viljan Verkatehtaalle ja haki pois ja Mumma lähti konsertin jälkeen posliininukkekurssille Seinäjoelle; nuket poltetaan muutaman kerran ja silloin on oltava paikalla niitä maalaamassa.

Verkatehtaalta seurasimme Jäähallin viittoja ja niin osasimme Jaarlin päiväkotiin Poltinaholle. Siellä oli lasten ja vanhempien yhteinen askartelutilaisuus. Ensin herkuttelimme pipareille, tortulla, glögillä. Otso otti pari piparia kotimatkallekin, kun Paapan autossa on niin kuuma, jos piparit vaikka auttaisivat kuumuuden aiheuttamaan huonoon oloon? Vilja rupesi heti töihin:

Hän ideoi ja teki korttinsa ihan itse, hän ei malleja katsellut! Mumma toivoo tätä joulukortikseen;)

Tonttupajassa kävimme myös: oksankappale, punaista kangasta ja lankaa, kuumaliimaa ja tussit; siinä se: joulutonttu! Muitakin pajoja olisi ollut, mutta paappa oli kävelemässä kohti sovittua kohtauspaikkaa...

Katosta roikkui hauskoja koivun oksista tehtyjä Daavidin tähtiä!

Ikkunaeläimet olivat saaneet myös tonttulakkinsa

Lumiukko, edes ikkunassa;)

Paperienkeli ja tuikkulyhdyt

Päiväkodin perhesukupuu

Otson perhe, kaikki n 1 v:na, vasemmalta, Otso, Vilja, Äiti ja Isi

Kieli- ja liikuntapainotteisen päiväkodin English Corner

Seinillä oli myös julisteita. Tästä Humpty Dumtystä muistin kirppariyrittäjän, jonka mielestä KAIKKIEN piti tietää, kuka on HD! Hänen kirpparinsa nimi HD ihmetytti pohjalasia. Liekö syynä ollut myös lausumisen vaikeus, jos uskomme tarinoita pohjalaisten Deestä ja Reestä... En minäkään tiennyt...

Jos nyt joku näki jonkun mumman kaahailemassa Poltiahosta Tiiriöön kahden lapsen kanssa, ei todellakaan ihan laillisesti, niin se olin minä! Miten vieras voi tietää, ettei Prisma ole E Tiiriössä vaan mahdollisesti P Tiiriössä! Viljakaan ei osannut neuvoa: hän olisi kyllä osannut ajaa oikeaan paikkaan...
Paappahan meni kävellen, seikkaillen hänkin matkallaan.

Ehkä me jo viikon päästä osaamme mennä suoraan Verkatehtaalle sellotunneille ja sirkuskouluun, johonkin siihen lähelle ja kuvataidekouluun, mutta se onkin vain Parolassa ;)

Tytär miehineen on päässyt hienosti perille, tosin nälkäisinä, koska lennolla Nyc-Chicago ei ollut tarjolla kuin juotavia. He ovat jo nukkuneet ja shoppailleet ja syöneet! Terveisiä kilteiltä lapsilta!

Suomen Kädentaidot-messuilla Tampereella

2011-11-20T00:08:00.001+02:00

Matka Suomen Kädentaidot-messuille oli toinen tänä syksynä Seinäjoen Kansalaisopiston Opistolaiskunnan järjestämä retki. Aamuhämärissä klo 7 oli lähtö Opistolta. Pienoiset tuskanhetket koin, kun uusi automme ei meinannut startata. Ehdin jo miettiä hätätoimet, kun auto lopulta käynnistyi vanhanaikaisella tempulla ja ehdin ajoissa bussin kyytiin.
Ehdin kiertää vähän C-hallia ennenkuin tyttäreni ja lapset saapuivat.

Toimiva tumppu, lämmin lapanen vaiko raikas rasa-kilpailun lapaset roikkuivat esillä Pirkkahallisssa.

Lapaset lahjoitetaan Helsinki-Mission kautta hyväntekeväisyyteen

Osassa luki: Palkittu!

Vein Viljalle mini-Munamiehen ja sille piti saada vaunut! Otso sai "ukkelin", mutta se taitaakin olla vielä kuvaamatta...

ElvariKorut-koju piti löytää: olin tutustunut Sannaan virtuaalisesti Sytomyssy-kampanjan aikana ja FB:ssä seurannut hänen koruverstaansa menestysaskeleita.

Otso ja Vilja halusivat vaahtokarkkikaulakorut.

Otsolle oli ostettu BabyBorn-haalari, jonka Otso halusi myös kuvaan

Itselleni ostin Englanninlaku-korvikset. Monenlaisia herkkuja karppaajankin koruiksi!

Vilja sai myös kivat lettikierteet! Sopivat hyvin sirkuskoululaiselle!

Rattu kutsui Novitan Neulomossa neulomolaisia Juhla-Mokka-kahvilaan. Meitä oli siellä kymmenkunta eri-ikäistä naista. Ajattelin istuvani siinä jonkun aikaa ja siksi ostin ihanaa lankaa: 95 kashmiriä, 5% MINKKIÄ! 100g/400m. Siitä tullee hieno ja kaunis kaulahuivi! Seurana Ebenpuiset sukkapuikot. Ebenpuuhan on kaikille tuttu Lumikin hiusten väristä!

Viikolla maksoin laskuja ja pysähdyin MODAn kohdalla! Miten se on niin kallis! Menin Otavamedian sivuille ja näin, että tarjous uusille tilaajille oli parikymppiä alhaisempi! Niinpä sanoin tilaukseni irti! HETI!

Messuilla olikin uusille tilaajille tarjous: kaksi vuotta Modaa, kaksi vanhaa Moda-lehteä (ne meni tyttären kassiin), kevyt kassi säilytyspusseineen, bambupuikkoja, tunisialasinen virkkuukoukku ja kaksi kerää teetee-pallasta! n 1,50€:a kalliimmalla kuin alkuperäinen laskuni! Ja se tilaus oli vain yhdeksi vuodeksi! Ilman lahjuksia! Varmistin vielä tilausta tehdessäni, että todella voin tilata lehden näillä ehdoilla ja lahjoilla;)

Vaikka minulla onkin "muutama" lankakerä, ostin vielä yhden sukkalankakerän: 75% villa, 25% polyamidia 100g/400m. Knitpron silmukkamerkkejä etsimme Lontoosta; no, Tampereelta niitä sai! Lisäksi pyöröpuikkojeni kaaapelit ovat aina "kateissa", niinpä ostin yhdet. Ruuvinkiristin olikin jo kotimatkalla tarpeen, koska matkakäsityöni kaapeli ja puikonpää olivat irtoamassa toisistaan!

Kannustin tytärtä ostamaan Caritalta Carla country cottagesta nämä kauniit vaatteet, joissa on pellavaa, hamppupellavaa, villaa ja silkkiä!

Näissä kaikissa oli kai sattumalta samoja nauhoja ja pitsejä

Näkymä C-halliin katsomosta, jossa kävimme Otson kanssa lepuuttamassa jalkojani

Kotimatkalle lähdin samaan aikaan tyttären ja lasten kanssa vastakkaisiin suuntiin.

Kotimatka sujui mukavasti Möbius-huivia neuloen...

Kaarakan satoa: Emaljoituja koruja

2011-11-12T10:56:00.001+02:00

Kaarakakan talon seniorien TiistaiTiimissä(kin) teimme emaljoituja koruja. Kuparilevyt hiottiin, tiskattiin, kuivattiin, päälle sihdattiin emalia, paistettiin emaljointiuunissa, jäähdytettiin, hiottiin, päälle sihdattiin emalia, paistettiin, jäähdytettiin, hiottiin ja vielä voisi lakata.

Isompien tyttöjen sydämet saivat kaksinkertaiset nauhat

Pikkukoruihin nauhat ja kaikissa liukusolmut.

Kaarakasta ajelen Kansalaiopistolle Posliininukkekurssille. Kurssikaveri esitteli äitinsä neulomia pitsihansikkaita. Näissäpä haastetta ensi kevääksi!

Lopussa kiitos seisoo: Sipille kiitoksia, kun hän taas auttoi blogini ongelmisssa! Nyt voi kuvia suurentaa ja toivottavasti kommentointikin on helpompaa!

Seinäjoen sairaalan sytomyssykampanja laajenee

2011-11-11T15:21:00.001+02:00

Kardemumma on julkistanut uuden keräyspaikkakunnan yhteiselle asiallemme: sytomyssyille! Myssyjä Kyröös ottavat vastaan Vanha aika, Kardemumma ja Vilukissi, jotka lienevät kaikille tuttuja sielläpäin!
Kaikki pieniltä ja suuremmilta paikkakunnilta taas myssyilemään!

Kauhavan Kangas-Aittahan on yksi keräyspaikka. Sieltä sain mukaani 7 myssyä.

Vihreät ovat pehmoista villaa!

Kaarakan talo on Seinäjoella toinen keräyspiste. Toinen on Tikkuajien tapaaminen Torikeskuksen Herkkukontissa, aina parillisten viikkojen torstaisin klo 16-19.30

Nämä kaikki 13 ylläolevaa myssyä on Ritva virkannut!

Nyt on siis tarvetta suurikokoisille naisten ja miesten myssyille! Paras lanka on puuvilla, bambu tai niiden sekoite. Miestuttavani oli tilannut joltakin virkkaajalta Väinämöisen lakin. Siinäpä olisi haastetta, että kuviot tulisivat kohdalleen!

Opistolaiskunnan retkellä 3 Kari-Paviljongissa

2011-11-09T23:53:00.000+02:00

Karin omakuva 1

Visavuoressa on Emil Wikströmin ateljeen ja kodin lisäksi myös hänen tyttärensä pojan Kari Suomalaisen Kari-Paviljonki

Kari Suomalaisen kuviin tutustuin Hesarissa 60-luvulta lähtien.

Kari täydensi omakuvansa kultahampaallaan ja sappikivillään! Harmi, kun mulla on vaan pussillinen (pieni) hiekkaa...

Kari-Paviljongissa oli myytävänä muutamia tuotteita: T-paidan olisin ostanut, mutta väärä teksti: PIENET vanhat mummelit!

Sitäpaitsi koot olivat pieniä!

Ostin vain kortteja.

Naispappeus-asia on päässyt Hesariin 1955! Naispappi Suomessa ja saarnastuolissa on 80-lukua! Asiasta oli keskusteltu ja kiistelty jo 30-luvulta alkaen. Tapasin Appelassani, Pitäjänmäen kirkkoherran pappilassa, yhden naispappeus-asian uranuurtajan, ensimmäisen seurakunnan tehtävässä olleen naisteologin, Hissu Sulangon, josta googlaamalla löytyi vain yksi viite.
Kari oli aina ajan tasalla tai aikaansa edellä. Kari otti esille kiistanalaisia asioita ja ärsytti kuvillaan ja teksteillään poliitikkoja ja presidenttejä.

Luonnonsuojelijat lapsina

Karin omasta miestään yli muiden ovat : "Joulukatu eli kuokkavieras syntymäpäiväkesteissä". Joulukatu-kuva syntyi, kun Kari keskutellessaan Tarmo Mannin kanssa Aleksanterinkadun ihmisvilinässä mietti, miltä näyttäisi, jos Jeesus yhtäkkiä ilmestyisi keskelle joulukatua. Tarmo väitti, ettei Kari uskaltaisi sellaista piirtää. Katso huomisen Hesarista, sanoi Kari ja kiiruhti työhuoneelleen.
Vuosi oli 1954! Nythän voinee piirtää lähes mitä vain!?

Joulukatuajelut kuuluivat työnkuvaani Rinnekoti-aikoinani ja -kävelyt tietenkin lasten pieninä ollessa, varsinkin Stockmannin joulunäyteikkuna!

Toinen ylitse muiden kuva: "Jumalan kämmenellä". Radiossa oli ollut keskustelu: onko Jumala olemassa? Kuva Karin näkemys asiasta joulukuussa 1955

Ajankohtaista: Näinhän taisi tänäkin vuonna presidentinvaaliehdokas-asettelussa käydä!

Tämä kuvaa hyvin yhden Paavo-ehdokkaan käsitystä itsestään, edelleen!

"Talviomenoita" taitaa kuulua lapsenlapselle

Tässä Karin lapset Visavuorella!?

Varmaan jokainen äiti tai lapsenhoitaja on kokenut tämän!

Onkohan Karin lausumasta tullut tämä vaimon kysymys mieheltään: "Oletko mieluummin naimisissa kuin oikeassa?"

Kari-Paviljongissa oli kuvien lisäksi video Karin haastattelusta, jota sai istua kuuntelemaan ja katselemaan.

Kari-Paviljongin pihassa Karin muistokivi

Minulla on ainakin kolme Karin kirjaa: Paksu Kari ja Karin Lääkärikirja, kolmas lienee maalla.

Lääkärikirjan kannessa kerrotaan, että professori Kari Suomalinen on Suomen tunnetuin luulosairas! Hänen tarkoituksenaan on auttaa lääkäreitä ja potilaita ymmärtämään toinen toisiaan. Hän antaa esim lääkäreille pukeutumisohjeita, on sitä mieltä, että lääkäreiksikin synnytään eikä tulla, aivan kuten taiteilijoiksi.

Tarina kirurgista: Poika joutui onnettomuuteen; kirurgi ei halunnut leikata, koska poika oli hänen omansa. Omituista oli se, ettei kirurgi ollut hänen isänsä! Oliko lapsi ottolapsi vai vaimon ensimmäisestä avioliitosta? Miten on mahdollista, ettei kirurgi ollut potilaan isä, vaikka potilas oli kirurgin poika?

Visavuorelle pitää päästä jo ensi kesänä, silloin siellä on vielä kauniimpaa!

Ps. Kuvien käytöstä kysyin Lilli Earlilta. Toivottavasti kertomus oli oikeanlainen?

Opistolaiskunnan retkellä 2 Visavuorella

2011-11-07T23:44:00.002+02:00

Siinä se lopultakin on! Visavuori, jonneka olen vuosikymmeniä halajanut päästä, mutta aina ennen on ohi ajettu! Etenkin sen jälkeen, kun Kari-Paviljonki avattiin, mutta aina vaan oli kiire Pohjanmaalle tai -maalta!

Visavuori, jos nyt joku ei tiedä, on kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee! Upeaan paikkaan Vanajaveden rannalle Sääksmäelle keskelle EiMitään taiteilija ateljeensa ja kotinsa pystytti.

Ateljee-talossa on tähtitorni ja talossa on myös kahvila, joka on auki kesäisin ja ryhmille tilauksesta myös muina aikoina: Kahvila valimossa jäi siis vielä kokematta!

Taiteilijan työvaatteet eteisen naulakossa!

Isoäiti opettaa lapsenlapselle kutomista!
Upeita patsaita on paljon: Väinämöisestä Lönnrotiin, tyttäristä mummoon: käykää katsomassa! On niitä myös ainakin Helsingissä; jotkut ovat jopa heränneet henkiin ja matkustelevat junalla pitkin Suomea! (Helsingin rautatieaseman lyhdynkannattajat!)

Ateljeen takka, johon taiteilija on käyttänyt monenlaista osaamistaan. Samoin lamppu on hänen omansa!

Viehättävä viherhuone,

jonka ovensuussa puusta koverrettu tuoli, jossa ovat istuneet varmaan kaikki visavuorelaiset, Marsalkka Mannerheim, mieheni ja myös minä; toki moni muukin opistolainen.

Pihassakin on veistoksia, tämän Otson halusin näyttää.

Tämä on aika pieni, vaikkei siltä ihan näytä.

Tässä taitelijaperheen koti rinteessä, alhaalla siintää monimuotoinen Vanajavesi.

Olohuone ranskalaistyylisine sisustuksineen. Taulussa talon rouva, Alice Wikström, jonka äiti ei koskaan antanut vävylleen anteeksi tyttären tuomista metsään!

Ranskalaiseen tapaan ripustettu taulu talon isännästä ryijyn päällä. Käsityöihmisten helpotukseksi: ryijyyn ei ole tehty reikää taulua varten! Huomaa myös kirjaillut sohvatyynyt!

Lastenhuoneessa on lastenhella ja kangaspuut, jotka on melkein samanlaiset, mitä Brio edelleen tekee. Oli siellä tyhjät nukenvaunutkin.

Vanhempien makuuhuoneessa on kauniit vuoteet virkattuine sängynpeitteineen
Huoneessa on myös sängynpäätyseinällä ikkuna, josta talon emäntä saattoi valvoa apulaisen huoneen ikkunaa ja mahdollisia koputtelijoita!

Lähikuva peitteestä

Ruokailuhuoneen ja keittiön välikössä on jääkaappi, joka viilennettiin oikeilla jäillä!

Vierashuoneessa oli pesupöydän lähellä sormusteline, jonne sormukset saattoi laittaa käsien pesun ajaksi talteen.

Opistolaiset, olkaa kevätnäyttelyssä tarkkoina, tämä pienoiskoossa saattaa olla eräässä nukketalossa!

Kaunis lipasto lienee myös isännän käsialaa; hän opiskeli ensin koristeveistoa.

Näkymä verannalta; ympäristössä on taiteilijan lastenlastenlasten? huviloita.

Vielä näkymä Vanajavedelle!

Matka jatkuu Kari-Paviljonkiin...

Sukkaa ja kauluria

2011-11-05T23:10:00.001+02:00

Tapasimme Iittalan Lasimuseolla Tyttären perheineen tai yhden oman ja yhden varalapsen kanssa. Toinen oma jäi parhaan kaverinsa luo leikkimään vähän matkan päähän; eihän nyt mumma ja paappa ole Sampon väärti! Vaikka tapaakin Sampon 4-5 päivänä viikossa:)
Syyslomalaisilta jäi tai jätettiin Mummalaan tavaraa nukenrattaista vaatteisiin ja senkin takia tapasimme täällä.

Lontoon Käsityömarkkinoilta ostamastani langasta kudoin Otsolle uudet sukat. Ovat ainakin miehekkään väriset, kun Palomieslangasta kutomiani ei huolinut. Muokkaan niistä Viljalle!

Lentokonekäsityöni tai oikeastaan tein nyt bussimatkalla uusiksi: Kauluri x 2 ja rannekkeet, melkein rannerenkaat! Sisemmän kaulurin voi nostaa päähän pannaksi. Lankana Kauhavan Kangas-Aitan Melli. Ohje myös sieltä!

Melli on erittäin kestävä esim huovutettuihin tossuihin!

Kauluri, jonka pari on kateissa; lienee hattuhyllyllä...

Viljalle virkkasin amigurumi-nuken. Otson omakin on jo valmis! Lankana John Lewis-tavaratalosta ostamani puuvillalanka ja valkoinen Kotiväki.

Opistolaiskunnan retkellä 1

2011-11-05T14:41:00.000+02:00

Seinäjoen Kansalaisopiston Opistolaiskunta teki retken Katri Helena musikaaliin Helsingin Kaupunginteatteriin. Netissä varasin ja maksoin väliaikatarjoilun; onneksi, koska teatterissa niitä ei enää voinut varata! Onneksi, koska olimme vähän nälkäisiä. Salissa paikkamme oli parvella ja koska poden korkeanpaikankammoa, minun piti koota itseni, etten pyörtynyt. Matkakumppani oli vähällä lähteä pois "ahtaanpaikankammon" takia. Paikkahan ei ollut varsinaisesti ahdas, niin korkealla olimme, vaan poistumistie. Istuimme aivan keskellä parvea. Ei siis toista kertaa parvelle, missään! Katri Helena musikaali oli hieno, siinä oli kauniita lauluja ja tansseja, hienoa tekniikkaa, muttei mielestäni mitenkään säväyttävä. Parvellakin saattoi olla osuutta asiaan! Yhden vastauksen sain: miksi Katri Helena meni naimisiin Panu Rajalan kanssa; sitä en ollut ymmärtänyt! Katri sanoi, että kasvaakseen aikuiseksi hän tarvitsi tämän liiton!

Vanhoja Iittala-purkkeja

Matkalla Helsinkiin kävimme tutustumassa Iittalan Lasimuseoon, jossa meillä piti olla noutopöytäruokailu. Mutta tarjolla olikin kauhallinen kuivaa riisiä, paistettuja porkkanoita ja kananfilee. Koska en kanaa/lihaa syö, sain kalakeiton, joka oli karppaajalle sopiva: lientä ja kalaa! Nälkä taisi jäädä kaikille!? Meillä oli siellä myös tapaaminen, josta myöhemmin...

Lasimuseossa oli upea seinä hiiltyneista lasinpuhallusalustoista?

Tuollekaan parvelle en uskaltanut! Kauniita lasiesineitä vuosien saatosta!

Hotellimme oli Kalliossa Urheilutalon Olympiassa. Aamukävelyllä kävimme Josafatin kallioilla. Tähän on suunniteltu taloja, mutta alueen asukkaat saivat suunnitelmat alasajettua!

Tässä on Tauno Palon puisto

Nallefanina huomasin neulahuovutetun nallen Soitinlaite-elektroniikan erikoisliikkeen ikkunasomisteena!

Kattoja Helsingin yllä hotellihuoneemme ikkunasta

Näkymä Linnanmäelle

Nyt jo kotimatkalla: Töölönlahtea ja Finlandiatalo

Vastarannalla Linnunlauluntalo? Siellä oli myös ensimmäinen Rinnekoti, jossa kävin kesällä 1963 ollessani kesätöissä Rinnekodissa Pohjois-Espoon metsissä!

Uusi Oopperatalo on vielä käymättä! Jospa Ooppera-räppi saisi minuunkin liikettä! Mutta sinne toisella kertaa tai kolmannella;)

Arkiporinaa

2011-10-26T17:00:00.001+03:00

Voitin Mu Porini Kaffeeta Arkiporinaa-blogin arpajaisissa! Kiitos Paula!
"Tänä päivän tuarepaahrettuu kaffeet Poris paahtaa Cafè Solo, Pumpulitehtaal. Lajikkeit o paljo ja tärkein kriteeri o korkee laatu ja suuhu sopeva maku..." Pussikin on kaunis, siitä jotain myöhemmin...

Kaunis kissa kortissa:) Muistuttaa Ruskaa, joka toimi arpajaisten virallisena valvojana!
Sitten kahvin keittoon:

Kaivoin kaapinperiltä 70-lukuisen kahvinkeittimeni, jonka valitettavasti olen joskus johonkin kolhaissut! Alaosaan vettä, jousi paikoilleen ja yläosaan kaffeet, pannu tulelle ja odottamaan

vedennousua ylös. Ei tarvinnut yksin odottaakaan, kun Mies tuli myös muistelemaan menneitä; hän tosin 60-luvulla oli odottanut kahvin valmistumista samantapaisella keittimellä jonkun tytön luona, Turussa. Minä keitin kahvia Vantaalla ihan eri miehelle!

Keittimen käyttö oli vähän hakusassa, mutta onnistui se silti! Kahvi porisee!

Kahvi laskeutuu alaosaan, kun pannu on siirretty pois tulelta.

Siinä se porissut porilainen kaffee on valmista juotavaksi!
Tai mitä jäi kahdesta mukista yli!

Ps. Tutuille tiedoksi: olen taas pari viikkoa juonut kahvia! Tavallisesti juomme muruhahvia; se on niin helppoa ja jokainen saa itselleen sopivaa.

Virkkooksia ja "vieraita"

2011-10-23T22:23:00.000+03:00

Olimme lapsenlapsen 4v synttäreillä; heillä on iso akvaario, jota kuvasin: siinä näkyy moniulotteinen heijastuma vai pitäisikö sanoa heijastumia neljässä tasossa.

"Meidän maalla" Lappajärvellä oli yksi kylvöpelto täynnä lokkeja.

Komia! Seinäjoki kuvattuna Vesitorninmäen sillalta

Viime jouluksi sain valmiiksi yhden virkatun maton Kauhavan Kangas-Aitan ohjeista. Virkattu 8:n koukulla Lilli-ontelokuteesta. Miniäni löysi sille sopivan paikan heidän punaisen tupansa yläkerran pikkueteisestä. Kori ostettu!

Amigumikurssin aikaan virkkasin yhden Munamiehen. Sain sen valmiiksi automatkalla eikä mulla ollut neulaa mukana, niinpä Munamiehen pää jäi irti. Lapsenlapset olivat syyslomailemassa ja heidän mielestään irtopäisellä Munamiehellä voi tehdä jekkuja! Otso odotti innokkaana toisen Munamiehen valmistumista; ei se ihan tunnissa synny!

Kaikki valmiit virkkaamani amigurumit muuttivat Hattulaan. Myös tämä Nalle, jonkatapaisen kuvan näin netissä! Näitä pitää tehdä lisää!

Meidän "vieraamme" lähdössä kotiin. Onneksi sai vielä lippuja junaan!

Päivät kuluivat nopeasti serkkuvierailuilla, uimahallissa ja Pomppulassa. Paljon olisi pitänyt vielä ehtiä leikkiä, katsoa ja tutkia...

Miten kaikki oikein meni

2011-10-13T23:41:00.000+03:00

Kuvat ja tarina eivät välttämättä liity toisiinsa muuten kuin että ovat matkaltamme!

Portobello Roadilta
Elsa ajeli aamusta Härmästä Tellulle ja he Lapualta kohti Seinäjokea. Minun piti hypätä Tellun autoon ABC:llä. Onneksi Mieheni huomasi, että Tellun auton takakumi oli ihan tyhjä! Ei muuta kuin ilmaa: pihisten rengas päästi ilmat pihalle. Hätävararengas autossa, kuten nykyisin on. Lähdimme siis meidän autolla; mies ei mennytkään maalle, kuten oli aikonut, onneksi ei suoraan. Kohti Ilmajokea Leenaa noutamaan. Ehdin huomata Leenan Miehen autoineen bussipysäkillä kurvatessani kohti keskustaa, jossa meillä oli erään peruuntuneen matkan treffipaikka. U-käännös ja Leena kyytiin.

Jo Pirkkalan kentällä ihastutimme ja ihmetytimme muita matkustajia sormineulonnalla. Oppilaitakin saimme. Aivan verraton lentomatkakäsityö!

Lennoille sopii myös koukkuaminen puisine koukkuineen

Standstedin lentokenttä on vain yksi halli, luin netistä! Jos on, niin todella iso halli! Koneesta ajoimme ratikan tapaisella junalla terminaaliin. Suunniteltua bussia Eastend Express A 60 emme löytäneet kentältä. Infosta neuvotusta suunnasta emme sitä löytäneet eikä bussiaseman virkailijat tienneet bussista. Iltakävelyllä näimme bussin pysäkin hotellimme läheisyydessä; olisimme sillä päässeet lähes hotellin nurkalle! Tulimme kentältä lopulta taksilla. Aamulla meidän oli tarkoitus mennä lenkille Hyde Parkiin, mutta kuudelta satoi, seitsemältä oli vielä pimeä ja kahdeksalta oli jo kiire aamupalalle ja Knitting & Stitching Showiin. Tosin joku oli valmis kuudelta, valmis seitsemältä ja kahdeksalta;)

Varmuuden vuoksi kuvasimme toisiamme Lontoontaksin vierellä. Emme sillä päässeet, vaikka kolme taksikyytiä koimmekin!

Hotellimme sivuseinä, jossa näkyy myös huoneittemme ikkunat kolmannessa kerroksessa, keskimmäiset. Leenoilla aina auki, päivisin.

Vähän piilokuva: Leena etsimässä laukustaan jotain...

Alexanra Palacen "naisten vessa"! Aika moni aikoi kääntyä pois pisuaarit nähtyään. Oli siellä kolme wc-istuintakin omissa kopeissaan.

Ei ihan Lontoon sumu, mutta pilviä kuitenkin. Sää meitä suosi; lauantaiksi luvattu sade alkoi vasta noustessamme sunnuntaiaamuna koneeseen.

Tv-sarjoista tutun näköisiä taloja kakskerrosbussin toisesta kerroksesta kuvattuna

Metrovaunuissa oli muutama nojauspaikkakin, jossa saattoi vaikka kutoa sukkaa, varsinkin kun oli aika tyhjää. Monella matkalla vaunut olivat ihan täynnä. Aika monta kertaa nuori tumma mies antoi paikkansa Elsalle, minulle ja Leenallekin kerran! Metroon on noustava nopeasti.

Perjantaina hotellin respasta tilattiin Elsalle ja minulle taksi mennäksemme katsomaan Mamma Miaa. Taksi antoi odottaa itseään! Vaikutti siltä, etteivät hotellivirkailija enempää kuin taksinkuljettajakaan tienneet, missä Walesin Prinssin Teatteri oikein on! Taksissa soi kaunis gospel-musiikki. Vilkuttelimme nuoren polkupyöräriksan kanssa odotellessamme ruuhkassa eteenpäin pääsyä.

Kuljettajalla oli myös navigaattori ja kartta. Tosin runsaiden rakennus- ja korjaustöiden takia monia teitä oli suljettu; kerran kävimme umpikujassakin! Yritin kyllä sanoa, että se on lähellä PiccadillyCircus-metroasemaa; ehkei hän tuntenut sitäkään. Lopulta hän kurvasi tien reunaan ja kysyttyäni, missä teatteri on, hän osoitti tien toisella puolella olevaa teatteria, että siinä! Ja kuten jo arvaatte: oli se joku teatteri, muttei oikea, meille! Katukaan ei ollut oikea. Kysyimme muutamalta ihmiseltä teatteria ja Mamma Miaa ja saimme vastakkaisia vastauksia. Lopulta elokuvateatterin vahtimestari osasi sanoa, missä menee Mamma Mia, Walesin Prinssin Teatteria hänkään ei tiennyt! Ilman rakennustyömaata olisimmekin nähneet Mamma Mia kyltin jo ensimmäisen vihjeen mukaan kuljettuamme. Ehdimme juoda limonaadit (ihan oikeat, tarjolla oli vain viinoja ja limsaa) lämpiössä ennen näytöksen alkua, vaikkemme puolta tuntia ennen musikaalin alkua teatteriin ehtineetkään.

Orkesterimonttu alapuolellamme

Teatterista tullessamme kadulla odotti jono takseja ja polkupyöräriksoja

The Serpentinen rannalla kyltti: "kylpeminen kielletty"

Serpentinen sillalla ruusujen lannoitetta!

Löysin kuitenkin metallirumpujen rummuttajista kuvan. Heiltä ostin levyn; muilla musikanteilla ei levyjä ollut!

Tästä puusta innostuimme kaikin: koivu? Vain koivun runko ja lepän lehdet. Oli siinä koivukin, vähän tuonnempana.

Metrolla matkustaminen Lontoossa on helppoa, kun sen osaa. Metrokartat on selkeät ja asemilla hyvät ohjeet. Tarkkana tietysti pitää olla, että menee oikeaan suuntaan kulkevaan junaan. Oyster-kortit ostimme netin kautta ja ne tulivatkin muutamassa päivässä kotiin. Latasimme kortteihin 20£:n lisäksi 5£ ja vähän jäi. Jostain syystä Elsan ja minun korteillamme oli muutaman punnan heitto, vaikka me matkustimme samat matkat, yhteensä 14 metrokyytiä, vaihdot mukaan laskettuina, maksoi n 22£:a. Taksi Stanstedin kentältä Elysee hotelliin maksoi 110£:a. Taksi lähelle Mamma Miaa maksoi 17£; hotelli sopi hinnan, kuten myös matkastamme lentokenttähotelliin, 80£. Mutta koska kuljettajalla oli ensin tieto, että menemme suoraan kentälle, josta hänellä olisi ollut mahdollisuus saada paluukyyti kaupunkiin, hinta nousi 5£; maksoimme 90£, koska hänen saamansa hotellikin oli väärä ja sinne oli pidempi! Kuljettaja oli lopulta hyvin tyytyväinen!

Eräs turisti etsimässä kenkäkauppaa, hän kävikin muutamassa (30) muttei löytänyt etsimiään.

Hauskan hamekankaan tai siis hameen, näin wc-jonossa

Ennenkuin sain kuvata koneen siiven ohi sinistä taivasta, pilvien päällä, tapahtui monenlaista!

Vähän sovittua myöhemmin lähdimme muutaman minuutin matkalle kohti kenttää katettua käytävää pitkin.

Turvatarkastuksessa Elsalle tarjottiin kyynärsauvaa; joku lienee sen juuri siihen unohtanut. Leenan ja Tellun kassit pengottiin, mun piti riisua kengät; muttei kellään ollut mitään poisheitettävää. Muovipussipallot olimme ostaneet matkamuistoksi, mutta ainakin yhdelle oli käyttöä!

Koneemme lähtöporttia ei ollut vielä taulussa. Elsan ja Tellun kanssa menimme vielä vähän ostamaan tuliaisia; Leena jäi laukkuvahdiksi, kunhan toisin hänelle suklaata. Löysimme kivoja t-paitoja, ne vesipullot (Balleriinoissa on siis vettä) ja sen tuulettimen. Ajatustakaan sille, koska kone lähtee ja koska pitää mennä portille, emme uhranneet. Menimme Leenan luo ja hän oli jo lähettänyt viestiä, Tellukin oli viestinyt, että portti sulkeutuu klo 7.05! (Meidän kännykkämme olivat laukuissa Leenan jaloissa!) Kello oli tuolloin 7.07. ja portille matkaa 12 minuutin kävely; varmaan terveillä jaloilla käveltynä.

Mulla ehti ajatukset laukata, pääsemmekö koneeseen, riittäkö rahat, jos pitää ostaa seuraava lento, koska se lähtee jne. Tytär oli varoittanut, että Ryanairin portit sulkeutuvat justiin eikä melkein! Matka oli pitkä, varsinkin, kun ei tiennyt, oliko se turha!

Onneksemme portilla oli pitkä jono! Kysyin heti, että menettekö Tampereelle ja helpotus oli suuri, kun hekin menivät. Emmekä olleet viimeiset! Tellukin tuli meidän jälkeemme, vaikka luulin, että hän odottaa meitä suljetun portin edessä!

Lennot molempiin suuntiin sujuivat hyvin, vaikka paluulennolla olikin möykkyistä tietä, mutta sehän ei riipu kapteenista! Koneen ja kentän henkilökunta ei näyttänyt olevan kovin tarkka esim laukkujen koon suhteen.

Pirkkalassa löysin matkustamolaukustani saksetkin, joita olisimme tupsuja tehdessämme tarvinneet!

Kiitän ensiksi Tellua, jota ilman ei messumatkaa olisi tehty! Hänen viimevuotisista opeistaan oli paljon meille hyötyä. Elsaa kiitän siitä, että hän on innostunut, innostava ja esimerkkinä meille vähän nuoremmille! Ja että Elsa lähti minun kanssani Musikaaliin: "Ei tänne ole tultu makaamaan!"

Leenaa kiitän hyvistä lankavinkeistä ja saman sairauden vertaistuesta! Kiitän kaikkia tietenkin kivasta, samanhenkisestä seurasta!

Kaikille jäi vielä tehtävää Lontoossa! Silkki- ja ompelutilpehöörikaupat jäivät käymättä, kenkä- ja muita kauppoja näkemättä! Harrodsin jäätelöannos syömättä!

Tällä matkalla emme nähneet varsinaisia nähtävyyksiä, mutta näimme monenlaisia ihmisiä, rumia ja kauniita taloja, pieniä yölläkin auki olevia kioskikauppoja, Lontoon ruuhkia...

Lontoosta

2011-10-13T02:08:00.002+03:00

Torstain! vietimme kokonaan käsityömessuilla, illalla kävimme läheisessä Swan-pubissa ruokailemassa. Minä otin Fish&Chips ja muut jotain englantilaista piirasta. Perjantain! olimme lounaaseen asti messuilla mennäksemme käymään Harrodsilla. Messuilta menimme kakskerrosbussilla Green Woodin metroasemalle, josta pääsimme suoraan Harrodsin lähelle Knitghtsbridgeen. Metroasemalta oli viitoitus Tavarataloon. Vaikka saimme sisään mennessämme oppaat, emme löytäneet matkamuisto-osastoa, josta olisimme ostaneet Harrodsin kivoja kasseja tuliaisiksi. Löysimme sentään Prinsesssa Dianan ja Dodin muistomerkin.

Täällähän olen käynyt ennenkin, samoin Tellu, muttei Elsa. Heitimme lanttimme altaaseen, mutten ainakaan minä muistanut toivoa! Rahat menevät Dianan entisen koulun hyväksi.

Tämän nukkekotimessumatkalla ostamani kassin kavereita meillä oli tarkoitus ostaa, mutta matkatavaraosasto ei ollut entisellä paikallaan!? Harrodsilla naistenhuonetta etsiessämme kävelimme naisten ja miesten vaateosastojen läpi ja näimme kallita vaatteita. Lepuutimme vanhoja, väsyneitä jalkojamme vähän aikaa pankkiaulan tuoleilla. The Writing Roomissa bongasimme mustetäytekynän, jonka olisi saanut yli 12000 punnalla! Pari kivaa muistikorttiakin olisi ollut; niitä olisi sentään saanut parilla kympillä.

Kuvan kaunis talo oli lähellä Harrodsia; siellä oli komeissa punaisissa virkapuvuissa olevia vartijoita tms etupihassa auttamassa autoon menijöitä.

Elsa ja minä olimme menossa katsomaan Mamma Mia-musikaalia illalla, joten emme viipyneet Harrodsilla kauankaan vaan matkasimme kolmella metrolla kotiasemalle, LancasterGatelle.
Hotellissa vähän virkistäydyttyämme menimme tilaamaan taksia, jolla ajelisimme
Prince of Wales Theatreen. Olin ostanut liput jo elokuussa, mutta varauskuitti piti vaihtaa lipuiksi puoli tuntia ennen esityksen alkua.

Näytöksen aikana ei tietenkään saanut kuvata, joten kuva on otettu ennen esityksen alkua. Meillä oli eturivin (A) paikat! Orkesterimonttu kuusine soittajineen olivat melkein allamme ja lava oli lähes silmien korkeudella. Näyttelijät kävivät istumassakin käden ulottuvilla;)

Laulut ja tanssit olivat upeita! Tarinahan on heppoinen emmekä me morsiamen isää saaneet selville, mutta musiikki oli tuttua Abbaa. Yhden näyttelijän varmasti hyvin kipeät liikavarpaatkin näimme, kun hän "rannalla" oli paljain jaloin, muulloin 10 sentin koroissa. Lavastus oli toimiva, vaikka olikin hyvin vaatimaton ja niukka. Mutta puvut olivat upeita, varsinkin tarinan äidin tyttöbändin abbamaiset haalarit, joita oli ehkä neljät erilaiset. Yleisö nousi seisomaan ja huusi; me myös paitsi ettemme seisoneet, etupenkissä!

Kotimatkan olimme päättäneet kulkea "turvallisesti" metrolla. PiccadillyCircus on kuulema nuorten kokoontumispaikka ja siltä se näyttikin. Kynkkäsimme Elsan kanssa, ettemme joudu väkijoukossa eroon toisistamme. Mutta! Metron sisäänkäynnin portti meni kiinni juuri ennen sinne ehtimistämme. Kaikki olivat ihmeissään! Jatkoimme "kotiin" päin ja seuraavasta sisäänkäynnistä pääsikin alas, valtavaan ihmispaljouteen. Aika pian olimme ruskealla linjalla, vaihdoimme punaiselle ja pian olimmekin LancasterGatella, jossa kuulutettiin Piccadillyn ongelmasta, mutta syy meni ohi korviemme. Asemalta oli lyhyt matka tietä ja portaita pitkin hotelliimme, jossa Tellu ja Leena meitä odottelivat vielä valveilla, puolen yön jälkeen paikallista aikaa.

Yksi syy hotellin valintaan oli sen läheisyys Hyde Parkiin ja Kensington Gardensiin. Tarkoitus oli ennen aamupalaa käydä kävelyllä puistossa. No, viimeisenä aamuna päätimme sitten todella mennä käymään Prinsessa Dianan muistolähteellä. Jonkun aikaa käveltyämme puiston reunaa hylkäsimme netistä tulostetut kartat ja siirryimme HydeParkiin seuraamaan siellä olevia karttoja ja viittoja.

Puut(kin )oli suuria ja komeita!

Polukupyöriä olisi ollut saatavilla, puoli tuntia ilmaiseksi; mutta kuten näkyy, ei niillä voinut ajaa!

Tässä Dianan muistolähteen joutsenessa on jotain Dianaa! Jalustassa oli rahanreikiä ja sinne pudottelimme Tellun kolikoita Dianan hyväntekeväisyystyötä jatkamaan.

D-muotoisen"lähteen" huoltotyöt olivat kesken, vettä ei ollut ja portti kiinni!

Tämän kuvan otin Hyde Parkin puolelta the Serpentinen yli kohti Kensington Gardensia ja Kensingtonin Palatsin alueella sijaitsevaa kahvilaa, jossa nukkekotimatkalla joimme iltapäiväteet pari vuotta sitten.

Tämän Elms Mewsin reitin bongasin googlella, kun etsin lähintä tietä metrolta hotelliimme. Tie näytti kartalla umpikujalta, mutta siinä olikin portaat; ei siis autolla, vaan kävellen!

Lauantain ohjelmaamme kuului myös Portobello roadin markkinoilla käynti. Niin myös muutamalla muulla!

Kadun varrella oli musikantteja

Antiikki- ja astiakauppoja

Antiikki- ja romukauppoja. Olin ihan vähällä nostaa tuon puutarhatuolin kauniiden nukenvaunujen päältä pois!

Nuorten vaateliikkeessä oli tuhansia Singereitä ja muita ompelukoneita, somisteina!

Lisää musikantteja! Yhden CD:n ostin metallirumpaleilta. Siis rummut metallia, mutta rummuttajien kuva ei onnistunut! (Löysinkin kuvan, seuraavassa postauksessa)

Alkoi olla jo nälkä ja jalat poikki, niinpä etsimme syötävää ja istumapaikkoja. Seisomaruokaa oli paljon tarjolla, mutta...

Tilasimme Elsan kanssa puoliksi kuvassa näkyvän juustoaterian ja juotavat. Pelkäsimme, että saisimme mukaamme myös pöpöjä, muttei niitä ole kuulunut. Lauta oli pöpöpesän näköinen!

Kadun varren liikkeissä oli paljon kivan näköistä ostettavaa!

Täällä oli myös "löydetty" tölkkien klipsut!

Ihana sininen talo kattoterasseineen ja istutuksineen; kolme ulko-ovea!

Pizzerian tarjotin!

Uuden kakskerrosbussikuski "veljeili" kävelijän kanssa!

Bongasin blogistaniasta kivan blogin, jossa on kertomuksia Lontoosta. Jos olet menossa Lontoohin, suosittelen tuonkin lukemista!

Ostoskadulle (Oxford Streetille) ajelimme taas metrolla. Hauskat talot; huomaa tuo kapea vanha vanhan ja uuden puristuksessa! Paristakin syystä etsimme kahvilaa, mutta päädyimme John Lewis- tavarataloon, jossa oli kahvila, vessa, lankaa ja kangasta, siellä meiltä kuluikin loppupäivä.

Kuvasin omalla pikkuretkelläni tavaratalon neljännen kerroksen portaikon ikkunasta näkymää jollekin Lontoon kadulle.

Leluosastolla oli ainakin kaksijapuolimetrinen Legoista rakennettu Darth Vader

Illalla ajelimme taksilla viimeiseksi yöksi Stanstedin lentokentällä olevaan Radisson Blue hotelliin, jossa ehdimme viettää vain vajaat kahdeksan tuntia ja niistäkin suurin osa unten mailla, toivottavasti!

Aulassa olevassa tornissa on hotellibaarin 4000 erilaista viinipulloa. Tullessamme tornissa oli ilma-akrobaatti lentelemässä. Jostain syystä kiirehdimme huoneisiimme esitystä seuraamatta.

Aamulla kuvasin hotellin aulaa odotellessani toisen huoneen asukkaita pikapuurolta. Aulassa oli aamuvarhaisille matkustajille tarjolla kahvia, teetä, vesipulloja, omenoita, appelsiineja ja joitain patukoita. Tämä selvisi meille vasta tässä. Lentokentälle oli muutaman minuutin kävelymatka; ei tarvinnut huolehtia koneeseen ehtimisestä!

Tuomiset Lontoosta

2011-10-10T18:23:00.058+03:00

Tällä Lontoon matkalla pääsin John Lewis-tavarataloon, jota edelliskerralla etsimme Richmondin esikaupunkialueelta. Tavaratalo on lähes keskellä kaupunkia Oxford Streetillä, kuuluisalla ostoskadulla. Lapsenlapsille ostin Lontoon Olympiamerkki-yöasut. Lontoon Olympiamaskotti on rodella ruma! Sen kuva on tuossa Otson pyjaman lapussa.

Tavaratalossa oli aikahyvä, tosin pieni kangasosasto. Nukenvaatteita varten ostin ohuita puuvillakankaita.

Käsityömessuilla tiesimme olevan Loopin, joka myy saksalaista Wollmeisea. Ostin Intianpunaista merinovillaa 150 g, puikot 2-2,5 mm ja Magnolianväristä sukkalankaa 100 g, puikot 2,5-3 mm. Ostin myös sukkapuikkopaketin, jossa on 1,5-2,25 mm puikot, siis 20 värikästä metallipuikkoa. Ostokset pakattiin kivaan kangaskasssiin.

Black Sheepistä ostimme Elsan kanssa puoliksi kilon siniharmaata chileläistä Araucania, jossa on 75% villaa ja 25% polyamidia. Puikot 3,25 mm. Sublimen kid mohair sekoitusta ostin 2 kerää, 50 g ja baby cotton kapok dkta 2 kerää. Sirdarin huivimohairia ohjeineen ja koukkuineen ostin pussin. Sukkalankapaketin ostin myös; 2 kerää Ricon Hobby Printiä. Sarisilkkiä ostin kaksi vyyhtiä, 400 g, täältä tai siis kojusta.

Messuilta ostin erivärisiä organzapaloja ja nukenpään. Puuvillaiset vanhat pitsit ostin Portobelloroadilta antiikkihallista; aika monta puntaa kului...

Messuilta on myös tupsukehikot ja Tellun ostama sydänkehikko, joita voimme vaihdella. Kaunis nauha ja SirdarSnygglyn Smiley Stripesit, 20% villaa ja 80% bambua ostin JLewisistä. Tupsujen tekoa opettelimme koneessa, mutta koska ei ollut saksia (tai niin luulimme), emme saaneet niitä valmiiksi!

Koska hotellissa oli niin pienet kupit, ostin lähikaupasta mukin. (Ehdin jopa käyttää sitä, kerran)

Alla olevat ostokset on toukkia ja Batons-suklaata lukuunottamatta Standstedin lentokentältä. Kentän myymälässä pieni tyttönen ilmoitti äidilleen iloisena: täällä on Ballerinaa! Sitä ei kuulema saa Suomesta! Siispä sitä koriin. Onneksi oli myös palomiestä! HelloKitty-tuuletin on kuumien aaltojen viilentämiseen; siis itselleni. Kolikkokukkaroita tarvitaan aina.

John Lewisiltä ostin myös ihanan pehmeää Debbie Bliss Andesta; 65% baby alpacaa, 35% mulberry silkiä 2x 50 g, puikot 4 mm. Columbialaisen 3 toivomusta-taskunuken ostin yhdestä pienestä kojusta, josta ostin Otsolle, vastaisen varalle, maitohammaspurkin. Tilkkukangas on joulukortteja varten. Otson sukkaa kudoin vähän metrossa nelikulmaisilla 2,5 mm uusilla KnitPro-puikoillani. Vähän vain, koska metrot olivat melkein aina niin täynnä, ettei päässyt istumaan.

Entiseltä nokialaiselta ostin Sue Stratfordin tekemispaketin " Jouluhiiret sukissa". Ostin myös hänen pikkukirjansa, mutta mihin se katosi? Ostokset pakattiin sanomalehdestä taiteltuun ja liimattuun kassiin.

Tämä postaus ilmeisesti näkyi jo blogissani, koska oli yksi kommentti.

Lontoo jatkuu...

Knitting & Stitching Show Lontoo

2011-10-10T13:00:00.000+03:00

Kätevästi Pohjanmaalta Lontoohin pääsee Pirkkalan kentältä Ryanairilla!

Koneeseen nousussa

Kodikas, pieni hotellimme ja Graven Terrace-katua Hyde Parkin/Kensington Gardensin lähellä

Lontoon Käsityömessut on metro- ja Lontoon 2-kerrosbussimatkan päässä keskustasta siajitevaasa Alexandra Palacessa. Palacen koristeellinen sisääntulohalli oli somistettu neulotuin viirein.

Yksi aulan seinällä olevista taideteoksista

Aulassa oli myös ahkera afrikkalainen kutoja, joka kutoi kapeaa nauhaa, joita pitkinä tai pätkinä nauhoina ommellaan kankaiksi, joista tehvää sängynpeitteitä, liinoja ja laukkuja. Polkimia hän käytti varpaillaan ja sukkula viuhui nopeaan tahtiin edestakaisin.

Upea neulottu iltapuku taiteilijoiden osastolla

Seinätekstiilejä, joissa oli kirjontaa ja muita tekniikoita kankaalla ja kuvan alla valokuva samasta aiheesta

Virkattuja ja neulottuja asukokonaisuuksia

Näissä asuissa ei ainakaan palele

Ison lankakaupan aleosastolla oli valtavia lankakasoja häkeissä ja lattialla. Lankaa oli myytävänä paljon, toisin kuin Käsityömessuilla Suomessa!

Tästä osastosta pisti silmään vain tutunnäköinen kangas!

Ohuenohuesta villalangasta virkattuja huiveja, jotka maksoivat yli 200 puntaa; mutta on niiden virkkaamiseen kulunut paljon aikaa! Kuva on huono; huivit olivat n 20 cm leveitä.

Lankaa syntyy sormissa ja pieni hyrrä pyörii. Osastolla oli myös rukki, joka taisikin olla ainoa täällä näkemämme. Blogikuvaan kysyin luvan!

Opettelimme Tellun kanssa ohuen mohair-rimpsuhuivin neulontaa. Opettajamme oli ollut Nokian palveluksessa, Oulussa ainakin.

Tähän yksinkertaiseen, mutta tyylikkääseen takkiin oli paljon erivärisiä lankoja saatavilla

Upea virkattu seinävaate, tekijä lienee kuvassa

Kaunis pitsihelmihuivi

Messuilla oli myös Workshoppeja, mutta aikuisten pajoja emme Elsan kanssa ehtineet nähdä. Nuorille oli monenlaisia pajoja. Tässä tarvikkeita Kukkakehikolla (Rosetti) tehtäviin rintarosseihin, siis erilaisia nauhoja!

Tässä hienostuneessa Tea Roomissa kävimme molempina päivinä syömässä herkulliset lounaat kauniin pianomusiikin säestäessä. Lounaat tilattu ja maksettu Leenan kotoa jo monta viikkoa aiemmin!

Lontoo jatkuu....

Knitting & Stitching Show 2011 Lontoossa

2011-10-05T08:49:00.049+03:00

Tänne olemme matkalla; Tellu, Leena, Elsa ja minä.
Muutamia viikkoja on matkaa suunniteltu, osa lähtijöistä on vaihtunut. Mutta tänään lennämme Standstediin, Lontoohin Pirkkalan kentältä. Sieltä bussilla keskustaan "omalle" pysäkille, josta kävellen hotelliimme.
On tämä netti kätevä: lentoliput ja hotellit, matkakortit ja musikaaliliput, messuliput ja jopa ruokailut messuille on ostettu ja maksettu nettisivuilta.
On tutkittu karttoja, metroreittejä, kauppoja, markkinoita, ruokalistoja, valuuttaa... Telluhan oli viime vuonna ison porukan mukana ja siitä on paljon apua. Kävin minäkin Lontoossa kerran...
Matkasta ja messuista sitten myöhemmin, kun pääsemme sinne asti!

Kauhavan Kangas-Aitan Käsityömessumarkkinoiden työnäytökseen valmistautuessani harjoittelin Hinnaston kannessa olevaa Metsätähti-kulhoa Kotiväkilangasta. Ohje on Lilli-ontelokuteelle; ohjeessa on pieni virhe. Korjattu ohje on tuolla aukeavalla sivulla! Soma pikku kulho, jolle tyttärentytär varmaan keksii käyttöä! Pitää vielä kovettaa.

Harjoitukset jatkuivat Pinja-kuteella, jota minulla myös oli kotona.

Amigurumeja netistä Opiston kurssin innoittamana tutkaillessani näin tämäntapaisen hevosen kuvan ja kuva mielessäni virkkasin Nalleista Punkkari-Ponin. Amigurumien virkkaus jatkuu, vaikka kurssi jo päättyikin!

Aamulla tapaan Tellun ja Elsan ABC:llä ja jatkamme matkaa syntymäkotikuntaani noutamaan kyytiin Leenan ja matka jatkuu kohti Pirkkalaa. Huomenna vähän suuremmille messuille!

Käsityömessumarkkinoilla ja Käsityömessuilla

2011-10-02T20:10:00.000+03:00

Seinäjoen Käsityömessujen viikonloppuna Kauhavan Kangas-Aitassa on 3-päiväiset messumarkkinat, joille tullaan bussilasteittain kaukaakin (mm Elimäeltä). Torstaina iltapäivän olimme Päivin kanssa näyttämässä sormineulontaa ja lapasten koukkuamista.
Eiliseen asti luulin, että tunisialainen virkkaus on tätä lapasten, tossujen, kassien ja muiden ymmyrkäisten koukkuamista, mutta netissä puhutaan kaikesta koukkumisesta tunisialaisena virkkauksena! Koukkuaminen on vanha käsityötekniikka. Minäkin tein 60-luvulla jakkupuvun koukkuamalla, sillä pitkällä koukulla. (Silloin me nuoretkin naiset pukeuduimme jakkupukuihin!)
Nyt siis olin Kangas-Aitassa neuvomassa lapasten koukkuamista. Meillä oli kaksi lapasenalkua, joilla asiakkaat saivat opetella. Suurin osa tyytyi katsomaan. Joku istui viereen koukkuamaan. Joillakin oli jo koukku ostettuna, mutta taito vielä oppimatta. Innostusta oli monellakin, tosin kaikkien rohkeus ei riittänyt koukkuun tarttumiseen. Tarvitaan kahta väriä lankaa ja kaksipäinen koukku! Koukkupaketissa on kuvallinen, selkeä ohje! Parhaitenhan tämän(kin) oppii itse tekemällä!

Kuva Intsun

Kuvassa Mailan, Riittan ja Leenan koukkuamia lapasia ja tossuja.

Kuva Intsun

Kaksipäisellä koukulla voi koukuta vaikka kasseja! Vasemmalla Mailan huovuttama koukuttu uunikinnas.

Kuva Intsun

Sormineulonta oli myös hyvin kiinnostava tekniikka; sillä saa nopeasti näyttävän huivin paksusta langasta. Oivallinen lentokäsityö! Käsityöklubin neuletapaamisessa lupasimmekin Elsan kanssa ottaa Melliä (paksua lankaa) mukaan ja sormeilla kaulurit koneessa matkalla Lontoon Knitting & Stitching Showiin. Yhdestä kerästä saa löysän kaulurin tai kaksi pienempää (kuvassa ylimpänä kaksi sisäkkäin), joista toisen voi nostaa pannaksi lämmittämään korvia!

Seinäjoen Käsityömessuilla kiertelin perjantaina muutaman tunnin.

Olihan siellä taas paljon nähtävää:

Hauska sauna kylpyaltaineen!

Erilaisia ja -kokoisia käsinukkeja

Käsityökirjoja

Nappikauppa

(myyjä on serkkuni, jonka kangaskauppaa moni kaipaa)

Ostin pukinkonttiin jotain ja nappeja, vetoketjuja ja lankarullia. Neulelankaa ei ollut paljon tarjolla, mutta oikeasti en tarvitsekaan mitään. Tapio tietenkin rouvineen
oli!

Kauhavalta ostin pari rullaa ja pari kartiota jotain (lankaa).

Ainoa sieltä ottamani kuva on tämä huoneen, jossa kuninkaatkin käyvät yksin, ovessa olevan elämänneuvon viimeinen!

Blogger tarjosi uusia näkymiä; en tiedä yhtään miltä tämä näyttää! En löytänyt esikatselua!

Lammas- ja vuohipäivillä Ilmajoella

2011-09-18T21:52:00.001+03:00

ProAgria Etelä-Pohjanmaa järjesti kaksipäiväisen valtakunallisen lammas- ja vuohitapahtuman Maa- ja metsätalouden yksikössä Ilmajoella 16.-17.9. 2011. Sedun Käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijat olivat lauantaiksi järjestäneet Neuleolohuoneen, jonne ProAgrian historiantutkija Kaisa meidät Tikkuajat, Tikkuiitat ja Käsityöklubilaiset kutsui.
Muutama muukin oli tulossa, mutta kahdestaan Päivin kanssa siellä etupäässä istuimme kutomassa. Tarkoitus oli saada aikaan pitkästi kaulahuivia, josta opiskelijat olisivat tehneet tilataideteoksen. Oli siinä yksi hiljainen opiskelijatyttö osan aikaa, opettaja kävi aluksi ja lopuksi. Joku opiskelija? kävi sanomassa, mistä löytyy lisää lankaa ja käski keittää kahvit.

Tapahtuman neuleolohuone oli Navetta-rakennuksessa. Olikohan nojatuoleja kuusi. Sanoin tullessamme, ettei tänne paljon porukkaa odotettu! Muita tuoleja oli toki enemmän! Kahvia oli kuitenkin varattu kaksi pakettia! Luokassa oli myös näyttely: Kaikkea mitä lampaasta saa!

Vuohet olivat pienten vieraiden mieleen; niitä halitttiin, rapsutettiin, väännettiin sarvista ja yritti joku ratsastaakin! Lappu: "Älä koske" olisi ollut tarpeen! Aika hyvin vanhemmat neuvoivat lapsiaan, mutta huoneessa oli heillekin paljon katsottavaa, paljon muutakin kuin kuvissani olevat.

Opiskelijoiden värjäämiä lampaanvillalankavyyhtejä! (edullisia!) Näitä sai ostaa markkinatorilta.

Kauniita ammattilaistuotteita!

Vuohennahkainen hieno rumpu hauskoine palikoineen!

Upea villaneulepusero ja kaunis lampaannahkaliivi!

Late Lammas oli lapsille tuttu

Kaunis kuin koru-neulottu laukku!

Luokkamme eteisessä oli lapsille huovutetun saippuan tekemistä. Pienin huovuttaja oli tuskin vuoden ikäinen;)

Vuohesta harjattua lankaa, mutta miten tehty, se on arvoitus!

Vuohen alusvillasta kehrättyä lankaa. Soitin muutaman mutkan kautta Kili-Marjalle, joka ei osannut sanoa langoille hintaa. Hän sanoi, ettei niille ole hintaa! Sain mahdollisuuden sanoa, mutta mulla ei ole mitään käsitystä, miten vuohesta saadaan lankaa, joten en uskaltanut tarjota mitään. Joku summa tuli kyllä mieleeni, muttei mulla ole oikein varaa maksaa satasta langasta, josta virkkaisin VUOHEN! Ja olisiko riittänytkään!

Tätä opettajan aloittamaa huivia Päivi neuloi. Siinä kävi muutama rouva, mutta koska kaikki kutimet olivat työn alla, niin emme saaneet kaikkia kiinnostuneita kutomaan. Monella oli esteenä ujous tai osaamattomuus tai lapsi.

Tämän huivin aloitti MLL:n (vapaaehtois?)- työntekijä, vaikka hänellä oli 6kk:nen poikalapsi mukana. Tätä jatkoi se opiskelijatyttö ja vasta 12v tyttö lähikylästä. Myös yksi mumma kutoi vähän matkaa, kunnes lapsenlapselle tuli pissahätä.

Tämän minä aloitin, että olisi useampi kudin, jos niitä kutojia tulisi. Aloitin haitarineuleella, mutta sinisellä raidalla tuli tytöt, tätä neuloi kymppivuotias muutaman kerroksen; hän ei osannut nurjaa silmukkaa. Mutta tosi hienoa, kun tytöt tulivat kutomaan.
Yksi äitikin neuloi kerroksen, koska hänen nelivuotias poikansa halusi opetella neulomaan eikä uskaltanut tulla mun syliini.

Monet vanhemmat olivat mielissään, että tälläinen "Avointen ovien" päivä oli järjestetty. Lapset saivat tutustua ainakin lampaisiin ja pääsivät navetan parvelta kurkkaamaan myös navetassa majailevia vasikoita. Jotkut olivat nähneet pellolla lehmiä!

Amigurumeja

2011-09-16T20:33:00.000+03:00

Minun piti tänä syksynä rajata kodin ulkopuolisia harrastuksiani; päädyin tiistain käsityöpäivään ja keskiviikon liikunta-iltaan. Tiistaisin käyn Kaarakassa, jossa teemme käsillä eri tekniikoin erilaisia käyttö- tai sisustustavaroita. Pellavaiset tyynynpäälliset ovat kuivumassa saatuaan painettuja koristeita. Tiistaisin osallistun alkusyksystä myös Amigurumi- (täytetty virkattu tai neulottu nukke tai eläin) kurssille. Sieltä virisi jälleen innostus virkkaamiseen. Viikon satoa:

Ensimmäisenä sain valmiiksi Dinon, johon ohjeen löysin virkkaa-blogista.

Prismassa tapasin veljentyttären perheineen. Olin tulossa Lontoon käsityömessu-palaveristä, jossa esittelin tuleville matkakumppaneilleni viimeisiä virkkauksiani. Onneksi! Nyt mulla oli kassissa 1,5v:lle tytölle sopivaa annettavaa. Kuvat Dinosta oli ottamatta; mutta sain pari otosta, kun Dino olikin niin sopiva pikkuisen kainaloon;)

Star Warsista en runsas vuosi sitten tiennyt kuin nimen. Otso silloin vajaa 3v oli innostunut siitä ja Darth Vaderista. DV-ohjetta ei Ope ollut ehtinyt kokonaan suomentaa, mutta on mulla siihen kypärä valmis! Mutta Yodan ohjeen löysin netistä ja se onkin ensimmäinen englanniksi tekemäni käsityö!

Hupputakin tein omalla ohjeellani; hupusta tuli liian iso.

Miehen kuulin ensimmäisen kerran sanovan jotain söpöksi!

Tämän tein kuvaa katsomalla. Täältä!

Munamiehen aloitin jo ensimmäisellä Amigurumi-kurssi-iltana. Siihen ei ole ohjetta. Suu puuttuu, koska en vielä löytänyt sopivan väristä lankaa. Langat ovat aika ohkaisia eri tarjouskoppien löytöjä.

Tätä neuletyynyä aloitin myös kurssilla. Tämä ohje on Open jakamasta ohjenipusta.

Kurssilla oli puhetta myös pörröisistä hiirilangoista. Kokeilin harjata vanhaa mohairlankaa kynsiharjalla ja onnistin mielestäni saamaan hiirimäisen leluhiiren. Oikea hiiri ei ole pörröinen; tapasin yhden juuri viime viikolla!

Tässä Amigurumini samassa kuvassa paitsi se Emmalle annettu Dino.

Kesken on pari Yodaa, Datrh Vader, hevosia ja nukkeja. Myös vauvan koristossut; ne eivät kuulu Ameihin, mutta on virkkooksia. Tilasin ohjeen ja langat Margarethalta.

Tiedän: kesän käsityöt ja ostokset on edelleen kuvaamatta!

Sytomyssykeräys saanut taas tekijät virkkaamaan ja neulomaan

2011-08-29T22:49:00.001+03:00

Kesällä saimme (me= Seinäjoen seudun Tikkuajat) Seinäjoen sairaalan naistentautien osastolta terveisiä, että sytomyssyt olisivat toivottuja. Niinpä monet ovat tarttuneet koukkuihin ja puikkoihin ja saaneet aikaan monta kaunista myssyä:

Nämä melkein kaikki löysin Kaarakasta, jonne edelleen voi myssyjä jättää. Tässä on Kaisan ja Sipin myssyjä ja monen muunkin. Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubissa sain Tarjalta taas kolme myssyä. Sairaalaan voi viedä suoraan naistentautien osastolle. Jotkut ovat varmaan jo vieneetkin. Minäkin vein jo kerran Tarjan ja omiani. Viime vuonnahan veimme sinne yli 500 sytomyssyä.

Olin kälyäni kuskaamassa Lappajärvellä fysioterapiaan; virkkasin odotustilassa ja toisen terapeutin asiakas tuli sisään. Hän kysyi, mitä teen. Muokattu: Aloitin kertomaan, että virkkaan... (syöpähoidoissa hiuksensa menettäville) ja hän heti: ai, sytomyssyä. Terapeutti vei asiakkaansa toiseen huoneeseen ja tullessaan takaisin, kysyi, mitä virkkaan; sanoin: sytomyssyä ja hän, mikä se on? Niinpä minä selittämään, että virkkaamme myssyjä syöpähoidossa hiuksensa menettäville kanssasisarillemme (ja -veljillemme).

Sinäkin voit tehdä näitä!

"Väärä väri" näytelmän ja 50-luvun elämän tuntoja

2011-08-23T20:09:00.001+03:00

Seinäjoen kauppala oli päättänyt rakentaa oman kirkon, tontti hankittu, arkkitehtikilpailu pidetty ja voittajakin valittu. Törnävän kirkko oli maalaiskunnan puolella. Koulunuoriso ei varmaan ollut kovin tietoinen kauppalan ja maalaiskunnan eroista ja olostakaan. Asuimme reilun vuoden maalaiskunnan puolella Itikan sikalan kupeessa Ilmajoelta muuteuuamme, kun Isä rakensi perheelle omakotitaloa kauppalaan, radan taakse. Kävin ensimmäisen luokkani lukuvuoden 1952-1953 Joupin koulussa. Hammaslääkärissä kävimme puolen luokan kanssa yhden luokkatoverin äidin johdolla kauppalan puolella. Joskus kävimme ruokakaupassa Itikan mäellä, "Nurkka-Osuuskaupassa", siis kauppalassa. Kouluun otimme eväät; kauppalassa oli jo kouluruokailu, ainakin, kun menin sen puolelle, Aseman kouluun, toiselle luokalle. Kirkossa käyntiä en muista, ennenkuin pyhäkoulusta menimme Törnävän kirkkoon "limsakirkkoon". Mutta, ettei se ollut "meidän" kirkko, siitä en muista tienneeni mitään. Vai olisiko aiemmni "limsakirkot" olleet Seurakuntatalolla, jos niitä pidettiin.
Uuden kirkon rakentamisen vaikeudestakaan en tiennyt. Mutta sinne se rupesi nousemaan meidän "kerhomaalle". Tällä pellolla viljelimme perunaa, porkkanoita ja muita kasviksia talven varalle.

Pellon takana vasemmalla iso talo oli seurakuntatalo, jossa oli kirkkosali. Talossa kävimme seurakuntanuorissa 1960 vuodesta Leena-ystäväni kanssa. Siellä olimme auttamassa hautajaisissa ja muistan paheksuneeni naurunremakoita, joita salista kuului! Talossa oli myös kaksi kappalalaisen asuntoa, jossa toisessa pidettyihin papinpojan ylioppilasjuhlaseuroihin seurakuntanuoretkin kutsuttiin.

Kuva Alvar Aallon suunnitteleman Lakeuden Ristin perustamiskirjasta, jota alla Seinäjoen tyttölyseon, varmaankin kansanedustajan työnsä takia silloin virkavapaalla ollut rehtorimme Reino Ala-Kulju luki peruskiven muuraustilaisuudessa v 1957. Rehtori oli mukava, lupsakka mies. Hän tunsi oppilaansa maakunnassakin. (Vaikka siis vain kävi koulussa toisinaan eikä koskaan opettanut minua). Monta vuotta myöhemmin tapasimme Helsingin Stockmannilla ja sielläkin hän tunsi ja esitteli minut vaimolleen!

Kirkkorakennus on jo valmis ja torni nousemassa. Serkkuni, joka oli muuraamassa tornia kertoi, ettei ollut monta muuraria, joka uskalsi töitä tornissa tehdä!

Aikakelloja ollaan tässä asentamassa. Kellojen piti näkyä Lapualle asti! Lapua oli onnistunut saamaan hiippakunnan poliittisin keinoin Seinäjoen jo saatua kirkolliskokoukselta päätöksen sen tulemisesta Seinäjoelle.

Kirkon punahonkaisia penkkejä puretaan kuorma-autosta. Kirkon sisustamiseen saatiin varoja talkoilla, myyjäisillä ja erilaisilla keräyksillä. Seinäjoen koululaiset osallistuivat talkoisiin. Me tyttölyseolaiset hankimme paperia keräämällä kolme penkkiä kirkkoon. Lyseolaiset kaksi; meitä oli tosin enemmän.

Meidän luokka raahasi paperia maitokärryillä pitkin kauppalan katuja; haimme sitä silppuna myös kirjapainoista! Penkki maksoi 50000mk! Oli niissä hieno istua, kun omillaan istui! Näin ajattelimme Leenan kanssa; olimme aika usein keräämässä kolehtia nuoruusvuosina.

Tässä kuvassa rakennustoimikunnan puheenjohtaja, rehtori Ala-Kulju luovuttaa kirkon avaimen seurakunnan kirkkoherra Lauri Knuutilalle.

Kuvasin kuvat Kaupunginteatterin aulassa olevasta näyttelystä. Kuvaajan nimeä en huomannut...

Vihkiäisjuhlan kirkkovieraita

Lapuan piispa Eero Lehtinen seurakuntien papiston avustamana vihki kirkon käyttöön Palmusunnutaina 1960.

Viime lauantai-iltana olimme katsomassa Seinäjoen kaupunginteatterin näytelmää Väärä väri, joka kertoo kirkon rakentamista edeltävistä tapahtumista. Tämän paikan, Alvarin toriteatterin, Alvar Aalto oli aikoinaan suunitellut esitysten pitopaikaksi. En tiedä, onko tässä muita näytelmiä tai esityksiä koskaan ennen ollut. Kuvassa on Kaupungintalon keskikohtaa ja vasemmalla on Kaupunginteatteri.
Näytelmän aikana ei saanut kuvata, mutta tauolla kuvasin tämän Fiatin, joka näyttää kuraiselta kurakauppalan Rehtorin autolta.

Jokin muistikuva tuli mieleeni, kun muistelin Rehtoriamme: Kerran seurakuntanuorten retkellä Teuvalla pieni auto pysähtyi tien reunaan ja Rehtori sieltä huuteli, että mitäs tytöt on näin kaukana kotoa. Taisi Rehtorilla ollakin näin pieni auto!

Minä elän kirjat ja näytelmät; en osaa niitä arvioida, joten jätän sen ystävälleni Kaisalle, joka sen osaa. Ihmettelimme Miehen kanssa näytelmän Kirkkoherran ja Lääkärin ilmiasuja. Kirkkoherran tunsin, siis oikeasti, Lääkäriä en. Vaikka näytelmä oli fiktiivinen, se perustui kuitenkin tosiasioihin. Kielenkäyttö oli myös osin ihan ala-arvoista, mutta Lääkäri ei ollutkaan pohjalaanen ;) Näytelmän nuoret saivat hyvin tuttuja varoituksia äideiltään!

Käykää siis lukemassa Kaisan mietteet!

Jospa minäkin saisin seuraavaksi joitain käsitöitä esille. Harrastuspiirit alkavat taas kohta: käsitöitä tiistaisin ja zumbaa keskiviikkoisin...

Kesän mittaan...

2011-08-21T22:52:00.031+03:00

Meidän oman pienen Leenu-kissimme jouduin lähettämään eläinten taivaaseen Kultis-Daavidin luo kesäkuussa. Leenu, 17v, joutui mökkipihallamme puolivillin kollikissan pahoinpitelemäksi eikä se siitä enää toipunut lääkityksistä ja pakkoruokinnasta huolimatta.
Olin kätilönä, kun nuori Latz-kissa-emomme synnytti seitsemän poikasta ja muistan Leenun hauskan naaman heti sen synnyttyä. Vieroitin poikaset, koska ne olivat jo emoaan isompia. Muut kissat muuttivat mikä minnekin ja vain Leenu jäi meille. Se ei ollut mikään sylikissa, mutta tykkäsi maata sohvalla makaajan rinnalla. Se pesi koiran silmät ja naaman ja makasi sen etutassujen välissä. Sehän oli jo kolmevuotias, kun Daavid tuli meille. Ihan selvästä se kaipasi Daavidia sen kuoltua...

Tämän kuvan otin kesällä -09 meidän maalla. Leenu, 15v hyppäsi ikkunan taakse naukumaan halutessaan sisälle. Sen toinen reitti sisälle oli kivijalanluukusta perunakellarin tikoille naukumaan.

Tässä Leenu ei enää pysynyt pystyssä; en sentään kurista sitä, vaan käännän sen hauskan naaman viimeisen kerran kameraa kohti. Eläinlääkäri oli jo tilattu!

Ajelimme Miehen kanssa maalle ja teimme haudan pihaan.

Heinäkuun lopussa Vimpelin Saarikentälle oli tulossa konsertti. Samalla matkalla kävin kuvaamassa Vimpelin pyöreän kirkon, jossa mieheni on päässyt ripille 50v sitten. Meidän luokkaretkikin Seinäjoen tyttölyseosta suuntautui joskus 60-luvun alussa Vimpeliin, kävimme kirkossa ja Saarikentällä ja tapasimme kylän poikiakin;) Liekö ollut Miehenikin paikalla; ainakin hän muisteli nähneensä kuorma-auton lavan täynnä tyttöjä!

Tarja Lunnas, joka on lappajärveläissyntyinen lauloi konsertin alkupuolella kauniita laulujaan. Jos hän maailmalla kertoisi olevansa Lappajärveltä kotoisin, hänen suosionsa täällä olisi aivan eri luokkaa!

Konserttia jatkoivat Matti ja Teppo. Kauniita ja koskettaviakin lauluja heilläkin on. Mattihan se etupäässä oli äänessä laulaen ja puhuen. Hauskoja juttuja riitti, lähes toisen solvaamiseen asti. Kai se on sitä veljesrakkautta! Matti kertoi fanien valokuvaavan Teppoa yläpäästä ja häntä alapäästä, ilmeisesti hänen kenkiään. No, pidin varani ja otin kuvan niistä kengistä, mutta ei niissä mitään kuvattavaa ollut. Ihan tavalliset miestenkengät! Odotin näkeväni krokotiilinnahkaiset bootsit, vähintäin!

Elokuun alussa oli Miehen Sisarenpojantyttären rippijuhla Laihian kirkossa.

Harvassa kirkossa on seinähirret näkyvissä.

Nuorimman Sisareni Tyttärentytär oli Lappajärvellä pesisleirillä. Tauolla kävimme Sisaren kanssa Lappajärven museossa, jossa oli mm Lappajärven Veikkojen näyttely. Kuvasin toki niitäkin, mutta kiinnostavammat esiin! Parina kesänä siellä on ollut kansakoulunäyttely, josta osa on jäänyt museolle esiin, kuten kansio jokaisesta kansakolusta. Tässä kuvassa Mieheni on ekaluokkalaisena, 6v:na. Naapurin Esteri oli pyytänyt häntä kanssaan kouluun, kun hänen vieressään on vapaa paikkakin! Ja niinhän Mies sitten meni. Kuvauspäivänä Esteri itse oli poissa koulusta. Esterin sisar oli pitänyt pikkulapsille hyvää koulua; Mies oppi lukemaan 5 v:na!

Tässä pulpetti 1910-luvulta Lappajärven Ylipään koulusta.

Pesäpalloleiriläisistä en voi laittaa kuvia, kun en ole kysynyt heidän vanhemmiltaan. Leiriläisillä oli leirin päättäjäiset ja palkintojen jako Halkosaaren kesäteatterissa ja lopuksi disko. Heidän siivellään pääsin lopultakin Halkosaaren lavalle. Siellä on Isäni ja Veljeni monet tanssit soittaneet. Isällä oli Isku-Pojat-tanssiorkesteri yli 40v.

Lavalla on edelleen kesäisin monet tanssit, joissa on kuuluja solisteja. Ohjeet seinällä, kuinka tansseissa haetaan!

Seuraava mainittava tapahtuma oli Miehen Sisaren 80v-juhlat ja hänen ja Miehensä 60v hääjuhla. Juhlat pidettiin Kivitipun naapurissa Taavin tuvalla. Tässä linkki Lappajärven matkailu- ym kohteisiin.

Tässä Sisar ylhäällä vasemmalla n 70v sitten ystäviensä kanssa.

Yksi lapsenlapsi oli tehnyt taulun heidän kihlakuvastaan.

Pikainen lastenhoitokeikka Hattulaan; ei oltukaan nähty lapsenlapsia sitten juhannuksen. Otso halusi aamupuuroksi mannapuuroa, jota Isänsä kanssa tässä keittelee. Äiti on töissä, Isällä on vielä lomaa ja Vilja-sisko on mennyt jo kouluun Isän ja Mumman saattelemana.

Kotimatkalla poikkesimme Tampereen Ikeassa ostamassa uuden tietokonepöydän. Tosin lasku nousi moninkertaiseksi! Ruokalassa kuvasin kätevät tarjotinkärryt!

Radiosta kuulimme: Leveä kuljetus matkalla Ikaalisista Hämeenlinnaan. Perillä klo 20. Sieltähän se tuli melkein kohta vastaan. Mitä lavalla olevat rakenteet oli, sitä emme ehtineet saada selville.

Seinäjoen torilla oli ranskalaiset ruokarekat tuotteineen. Juustorekasta ostin ekalla kerralla ao juustot ja seuraavalla vielä kahta. Kaisalla monipuolinen kuvaus torista.

Ylin on aika haisevaa, keskellä kammottavan vihreää ja alimpana vuohenjuustoa. Kaikki syötävän hyviä!

Oliiveja ostin myös ja saippuoita; saippuat lähinnä tuoksuiksi kylppäriin ja liinavaatekaappiinkin laitoin yhden.
Keskiviikkona mulla oli treffit Ystävän kanssa; istuimme torin laidalla virkkaamassa sytomyssyjä ja paransimme maailmaa!
Perjantaina Sisareni ja Mieheni kanssa katselimme limunaatia nauttien torielämää ja paransimme tietysti maailmaa!

Seinäjoen kaupunginteatteri esittää kaupungintalon kupeessa näytelmää ajasta ennen Lakeuden ristin rakentamista. Siitäkin on kattava kuvaus Kaisalla!
Sitä olimme katsomassa lauantai-illalla, mutta teen siitä oman tarinansa. Me tyttölyseolaiset olimme muiden mukana kirkkoa rakentamassa keräten paperia kirkon penkkien ostamiseksi.

Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubin kesäretki osa 2

2011-08-05T16:18:00.000+03:00

Keuruulta ajelimme Mänttään Serlachiuksen taidemuseo Göstaan, joka sijaitsee Joenniemen kartanossa. Kartano on rakennettu Göstan perheen kodiksi.

Tässä komeassa kartanossa tutustuimme Gösta Serlachiuksen taidesäätiön omistamiin upeisiin taideteoksiin Akseli Gallen-Kallelasta Helene Schjerfbeckiin, Hugo Simbergistä Maria Wiikiin. Taidemuseossa ei saanut (tietenkään) kuvata, mutta kortteina oli myytävänä joitakin teoksia. Meillä oli loistava opas, jolla oli selkeä ja kuuluva puhe. Kierros vei tunnin, mutta kaikkia tauluja ei tuossa ajassa ehtinyt tarkastella.

Ulkona oli Walter Runebergin hirvi- ja tämä raivaajapatsas, jonka tekijästä en ole varma. En löytänyt museon sivuilta tietoa.

Matkamme jatkui Mäntän kirkkoon, jonka 60vuotias G.A.Serlachius Oy oli vuonna 1928 Mäntän omalle, vuonna 1921 Vilppulasta erotetulle seurakunnalle lahjoittanut. Kirkko on museoviraston suojelukohde.
Tulimme taidemuseon oppaamme kanssa tänne, mutta valitettavasti täällä oli toinenkin ryhmä ja kirkon oma opas esitteli osan kirkon nähtävyyksistä. Hänen miehekäs, matala äänensä ei kuulunut, joten kertomukset puuveistoksista meni ohi korvieni.

Kaunis, herkkä Alvar Cawenin alttaritaulu ja lasimaalaukset oli aikoinaan herättänyt närää, koska malleina oli ollut aivan tavallisia mänttäläisiä ihmisiä ja maisemia. Alttaritaulun yläpuolella lukee: Jumala on rakkaus

Alttarikaiteen puuveistoksissa oli kuvia Jeesuksen elämästä. Tässä pyhä perhe pakenee Herodesta Egyptiin. Puuveistokset, joita on 35, on veistänyt taiteilija Hannes Autere.

Jeesus raahaa ristiään Via Dolorosalla

Päiväkerhotyön 30v juhlien kunniaksi vuonna 1991 päiväkerholaiset olivat tehneet omat lapsipatsaansa Jeesus siunaa lapsia-taideteokseen.

Kirkosta suuntasimme TaitoPirkanmaan Mänttä-Vilppulan käsityökeskukseen, joka myös oli avoinna meitä varten. Paljon kauniita pirkanmaalaisten käsityöläisten tuotteita ja kolme käsityöklubilaista. Aika moni teki ostoksia täälläkin. Tutustuimme valoisaan työtilaan, myymälään ja kudontatilaan. Huoneisto oli hiljattain valmistunut käsityökeskuksen tarpeisiin.

Vielä ehdimme Myllyrantaan, jossa oli erilaisia myymälöitä. Tosin moni oli jo sulkenut ovensa. Suurin myymälä, samaa kauppaa kolmessa kerroksessa oli onneksemme auki. Katsottavaa ja ostettavaa oli valtavasti: yllä valokuvapatsas

Moni, jonka lukulasit on jatkuvasti kateissa, tarvitsisi tälläisen varanenän

Hauska kello vinkiksi tuunareille

Jazzorkesterin olisin halunnut, mutta mihin sen sijoittaisi? Isälläni oli tanssiorkesteri yli 40v, jossa myös 4 veljeäni soittivat. Opettelin salaa soitamaan haitarilla lastenlauluja ja osasin aika hyvin vispata rumpuja. Asian paljastuttua en saanut enää koskea soittimiin, koskei tytöille tullut siitä ammattia! Vaikka olihan silloinkin muusikkonaisia! Eikä kukaan meidänkään muusikoista itseään pelkillä tanssikeikoilla elättänyt. (Katkeruutta lienee ilmassa edelleen!)

Saippuakauppias ei ollut enää paikalla, mutta paljon valmiita paketteja oli kaupan

Loppukevennyksenä nämä eivät ihan keveät tytöt.

Onneksi kahvila oli auki, koska moni jo kaipasi juotavaa tai jäätelöä kaipasi.

Myllyrannassa oli vesiskootteri-kisat, joissa oli osanottajia monista lähimaistakin. Hauska oli seurata kisaa kahvilan terassilta.

Kuvani eivät oikein onnistuneet, joten käykääpä uudelleen Intsun ja Äipän blogeissa.

Laitan ostoksiani joskus esille

Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubin kesäretki osa 1

2011-08-04T11:44:00.002+03:00

Aikaisin aamulla ajelimme Marjon kanssa Kauhavalle, Lapuan läpi. Kauhavalla oli jo monta iloista seuruetta valmiina lähtöön. Pikkubussi saapui ja ajoi Lapuan läpi! Pikkuisen kismitti, kun meidän piti ajaman muuta kautta! Tultiin takaisinkin Lapuan kautta. Meiltä monelta paloi paljon bensaa turhaan!
Keuruu oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme. Siellä Annulin puoti oli avattu meitä varten etuajassa. Siis sinne:

Tästä aittaratista ostin kaksi pellavaista jakkua ja syksyisen huivin.

Keuruun vanha pappila on nykyään ravintolana ja juhlien pitopaikkana.

Toisessa aittaratissa oli päädyssä hauska linnunpönttö!

Seuraava kohteemme oli Keuruun vanha kirkko. Keuruu on ollut aikoinaan suuri seurakunta. Porttihuoneita oli kolme: miehille, naisille ja myöhästyneille omansa.

Kirkon on suunnitellut ja rakennusmestarina toiminut Antti Antinpoika Hakola Etelä-Pohjanmaalta. Kirkko vihittiin käyttöön 1758.

Ehdittyämme kirkkoon siellä oli toiselle seurueelle tilattu opaskierros menossa; menimme kuitenkin takapenkkeihin istumaan ja jotain kuulimmekin. Alttaritaulu on Johan Tilenin maalaus vuodelta 1782

Johan Tilen on maalannut myös katon ja seinät. Lehtereille on kuvattu pyhiä miehiä.

Saarnastuolin vieressä on kopio Carl Gustav Söderströmin maalauksesta Viimeinen tuomio, lahjoitus vuodelta 1824. Aito maalaus on lahjoitettu Kansallismuseoon v 1902. Kopion on lahjoittanut v 1936 mänttäläinen Isak Julin rippikoulussa tekemiensä kolttosten korvaukseksi!

Sakastissa oli monia vanhoja esineitä. Yllä koiran kaulapanta, jota tarvittiin susia vastaan. Susi ei pitkien ulkonevien piikkien johdosta päässyt puremaan koiraa hengiltä. Tämän kuulin oppaalta. Muut asiatiedot on Keuruun nettisivuilta, johon on linkki porttihuoneen kuvan alla.

Vanhoja kattokruunuja

Kattopaanuja eri ajoilta. Terva tuoksui nytkin kirkon pihassa. Ennen vanhaan katto tervattiin joka kesä sakkomaksuilla, joita kerättiin esiaviollisia suhteita harjoittaneilta! Diakoniatyöhönkin sakkorahoja riitti!

Minä olen käynyt kirkossa monestikin 50-luvun lopulla, jolloin Keuruun toisessa vanhassa pappilassa, Pöyhölässä, vietettiin seurakuntien tyttöleirejä. Jännittävintä silloin oli kertomus kirkon lattian alle haudatuista kirkkoherrasta ja hänen perheestään. Muistaisin, että hautaholviin sai kurkistaakin!? Sakastin seinällä oli kuvasarja sieltä.

Jalkapuu vuodesta 1827-1850-luvulle. Jalkapuuhun joutui rikas tai köyhä, jos ei osannut kristinopin pääkappaleita, tappeli tai kiroili kirkossa.

Pohjoisen porttihuoneen, joka oli paitsi myöhästyjille myös punatukkaisille, paikalla on Keuruun suurin kikkovene vuodelta 1879. Iso valkonen, laidat maalattu valkoisiksi poiketen muista tervalla maalatuista veneistä, on 21m pitkä.

Sankarihautausmaa on tyylikäs ja selkeä.

Näissä kuvissa syy, miksi me matkanjohtajan kanssa odotutimme itseämme!

Matkamme jatkuu Mänttään. Mukana myös Intsu ja Äippä.

Jaakon päivillä Pietarsaaressa 2011

2011-07-26T18:22:00.001+03:00

Neljättä kertaa olimme miehen kanssa Jaakon päivillä. Alkusysäys tuli Kauhavan Kangas-Aitan käsityöklubin retkeltä. (rullaa linkitettyä alemmas)
Pietarsaaren koulupuistossa on komea koulu, Jakobstads Gymnasium!

Mies tiesi siellä olevan kukkia ja muita kasveja nimien kera, tosin ei kaikissa ja suurin osa oli vain ryhmien nimiä.

Pensas- tai Euroopanmerikaali on tullut syödyksi

Puiden alla on kivikkokasveja ja -polkuja

Sitten kävelykadulle tapaamaan Lankatuvan Mikaelaa. Mikaela oli muutama vuosi sitten Seinäjoen käsityömessuilla meidän muiden käsityöbloggareiden kanssa. Hän on ollut Kaisan luona pitämässä kaksi kertaa lankakutsuja , joilla olen ollut mukana. Ostin nyt vain kerän Opalia, väri palomies ja villan pesuainetta. Aina, kun on Mies matkassa, niin on niinkuin olisi kiire eikä mitään saisi ostaa, varsinkaan lankaa! (Jota mulla on!!!) En siis edes oikein katsonut, mitä Mikaelan kimppanilla oli tarjolla; toki huomasin hauskat pikkutyttöjen mekot, mutta ainoa mekonkuluttajakin menee jo kouluun!

Kadulla oli monenlaisia markkinakojuja. Tässä muovikengät on jo pakattu takaisin autoon!

Täälläkin on vanhoja autoja ja muita kulkupelejä: Viking Lindellin rakentama Pindeln autotraktori. Tarvikkeina kaksi vanhaa kuorma-autoa ja moottori vuodelta 1928

Aito T-Ford

Torinvarren kaupat ovat levittäytyneet myös kadulle. Täältä vasemmalla olevan pöydän alta löysin kaksi vanhaa kastemekkoa ja vauvan pitsilakin. Kuvaan ne myöhemmin; eivät uppoa tähän kuvakavalkaariin.

Jaakon päivillä on myytävänä vanhoja tavaroita ja vaatteita, samoin kuin vanhaan malliin tehtyjä. Nämä vaatteet ovat 2-3 v:lle pojille.

Tämä ihanainen kansallispuku on kokoa BabyBorn! Viljan Beibbari on poika :(

Sixten Ahlsved "maalaa" puusta tauluja ja rakentaa nostalgisia taloja ja huusseja.

Eläviä patsaita voi nyt nähdä myös Pietarsaaressa!

Kauniita, hyvinhoidettuja puutaloja näimme matkalla Urheilukeskukseen!

Kävimme katsomassa Jaro- HJK jalkapallo-ottelun. Mulla on aina sukankudin urheilukisakatsomossa. Katsomon katolla olevan kameramiehen voisi kuvitella olevan myös muu-mies!

Onnistuimme saamaan viimeiset istumapaikat maalin takaa. Kudoin siis sukkaa! Väliajalla jotkut pelaajat potkivat palloa ja yhtäkkiä tuli pallo kämmeneeni ja sukan kutominen loppui siihen. Kättä särki pari päivää, se oli turvoksissa eikä sormet taipuneet kunnolla. En ole vielä selvittänyt itselleni ollako ylpeä vai loukkaantunut (psyykkisesti), kun pallon potkaisi Aki Riihilahti. Hän ei pelannut pelissä vaan esiintyi vain tauolla ja lopussa. Ihan vahinko pallon potkaisu katsomoon ei ollut, koska se oli kuudes tai seitsemäs sinne tullut pallo; siis väliajalla. Pelissä meni muutama, yksi pääkatsomoonkin. Kymmenentenä sarjassa oleva Jaro voitti sarjajohtaja HJK:n 1-0! Valtava merkitys Jarolle ja faneille!

Illalla oli Rullahiihdon SM-kisat. Naisten mestariksi rullaili Maria Grundvall, IK Kronan ja miesten voittaja Jari Joutsen, Vetelin Urheilijat.
Muutama sadepisarakin tuli.

Saimme taas istumapaikat torin reunalta ja siitä näki, kuinka nosturiauto rupesi kurottelemaan kohti korkeuksia ja kohta siellä roikkui pieni koppi, jossa oli benji-hyppäjä ja turvamies eli tohorittaja. Ainakin neljä ensimmäistä hyppääjää oli tyttöjä!

Hiihtojen jölkeen alkoi toritanssit. Orkesterina Exodus, joka soitti sekä ruotsalaista että suomalaista tanssimusiikkkia. Ainakin kitaristi ja kosketinsoittaja lauloivat! Tanssijoitakin oli runsaasti epätaisella asfaltilla. Myös "taidetanssijoita", joita oli myös Tangomarkkinoilla.

Kotimatkalla (n 80 km) oli kaikki suomalaisen kesän sääilmiöt päällä. Tuuli niin kovaa, että pelkäsimme puiden kaatuvan tiellemme. Välilla satoi ja välillä pisaroi. Sateenkaarikin näkyi tummalla taivaalla; aarteen paikkaa ei!

Wanahan ajan päivillä Soinissa ja Lähetyssopen IhmeIdeakilpailu

2011-07-21T17:18:00.003+03:00

Vihdoinkin ehdimme ajella Soinin Päiville, joita vietettiin jo 15. kerran. Järviseutulainen taiteilija Reijo Kiviharju innostui perinnerakentamisesta, vanhoista työtavoista ja hankki pärehöylän. Hän järjesti pihapiirissään päreidentekonäytöksen, josta tapahtuma laajeni kaksipäiväiseksi ja monipuoliseksi erilaisten työtapojen ja koneiden esittelyksi. Paikalla on myös myytävänä monipuolisia tuotteita sepän taoksista kasviväreillä värjätyihin lankoihin.

Tässä Reijo Kiviharju kertomassa, miten maaseutukylien entinen yhteiselämä kääntyi yksityiseksi television tultua joka tupaan...

Tämä lienee se päivien alkuunpanema voima, pärehöylä ja maamoottoori.

Päreiden tekonäytös. Päreitä näkyi käytettävän kahviloissa tarjottimina ja niitä tehtiin tilauksesta.

Tälläisellä veljeni mopolla ajelin (salaa) mumman luo Ilmajoelle. En osannut sitä oikein pysäyttää vaan suljin bensahanan vähän ennen määränpäätä. Huoltoasemalle en kehdannut näin ajaa, vaan serkkuni haki siihen bensaa, että pääsin taas kotiin. Multa oli viikko aiemmin (24v:na) leikattu sappikivet, vieläkin muistan, miten kipeä olin täryttävästä kyydistä! (Koko maha auki, silloin)

Seppämestari takomassa pankveihteä eli kuorimarautaa.

Vaatturimestarin työhuone ja puoti, jossa oli mm vanhanmallisia olkaimia ja flanellivaatteita.

Esillä oli tämä palokaluste, jollainen on ollut myös täällä Vinkan mäellä, mieheni kotikylässä. Täällähän talot olivat hyvin tiiviisti. Toisen tuvan portaille (silloille!) saattoi tästäkin talosta hypätä!

Vanhassa riihessä oli pankolla peti.

Tämä kuva on kuvasta. Kiviharjun pihassa taisi olla kaksikin vinttikaivoa. Minäkin olen joskus saanut nostaa vettä tuollaisesta kaivosta Enossa.

Vanha lato

Monena vuotena talkoolaisena kehräämässä ollut hauska Elsa, jonka tunnen Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubista. Sama Elsa kehrää myös Käsityöfestarijutussani! Elsalta ostin "joka arpa voittaa"-arvan ja voitin hienon päivyrin.

Elsan vieressä mattoa kudottiin hienoissa varmaan kotitekoisissa kangaspuissa.

Toisessa aitassa oli esillä vanhoja käsitöitä. Tässä merkattuna lohduttava sanoma ihmiselle Jumalalta. Tämän runon sain kälyltäni isämme kuoltua vuonna 2001.

Oli siellä myös myytävää: kauniita lapsia ja sukkia.

Wanahan ajan tansseissa solisteina olivat Jussi Roponen ja Kalevi Järvenpää.

Vanha aitta katettu uudella olkikatolla. Huomaa ylin paksu puu, se on se malka, jota emme omassa silmässämme näe huomatessamme rikan toisen silmässä!

Heinäntekoväki käymässä päiväkahville. Tälläisessä tilaisuudessa olen kerran ollut mukana Karjalohjalla, 70-luvulla.

Nuoret emännänalut ajelivat vanhalla traktorilla heinäpellolla papan vahtiessa silmä kovana.

Päivillä oli myös useita vanhoja autoja Bemarista Volgaan esillä. 70-luvulla meillä oli postiautonkeltainen kupla. Hyvin sinne mahtui kaksi nelihenkistä perhettä matkustamaan Vantaalta Seinäjoelle. Pienimmät lapset olivat takapenkin takana moottorin päällä!

Kiviharjun paihasta vähän kauempana oli Rompepäivät, joista kertova kyltti oli vain ison tien varressa. Tämä meinasi jäädä näkemättä. Mutta tienvarret oli niin autoja täynnä, että liikenne oli yksisuuntainen ja niin huristelimme Rompepaikan ohi. Sanoin Mehelle, jollet pydähdy, saat kuulla tästä kauan. Siispä: Lisäys: Ylläolevanlaisia pitkävartisia "pässinpökkimiä" sukkia pidettiin kai vielä 60-70-luvuillakin, ainakin Etelä-Pohjanmaalla. Siis nuoret tytöt!

Vanhoja käsitöihin liittyviä ja käsitöinä tehtyjä tavaroita.

Kahvimyllyjä. Neliskanttista olen minäkin lapsena pyörittänyt. Oi, mikä tuoksu! Olin kova kahvinjuoja!

Patsaita ja reliefejä Venäjältä ja Kiinasta

En yhtään muista minkälaisia tuoleja oli Ilmajoen lapsuudenkodissani, josta muutimme, kun olin 6v. Mutta naapurimme Metsärannan tuolit muistan. Ne olivat tälläisiä, mutta vihreitä. Nämä olisivat sopineet tähän Miehen tupaan, joka on 1850-luvulta.

Loppuviikosta on tarkoituksemme käydä taas Jaakonpäivillä Pietarsaaressa.

Kaisan Kerällä blogissa on seuraava IHMEIDEAkilpailu Seinäjoen seurakunnan Lähetyssopessa myytäviä tuotteita varten.
Ideoivat ihmiset käykää tutustumassa kilpailuohjeisiin!

Kaikki Sytomyssyjä virkkaamaan ja neulomaan!

2011-07-16T15:15:00.001+03:00

Seinäjoen sairaalasta ovat sytomyssyt loppuneet, ainakin naistentautien osastolta. He ovat toivoneet niitä lisää! Moni Tikkuajakin on luvannut niitä virkata ja/tai neuloa. Toivomme teidän kaikkien osallistuvan, jos vain suinkin mahdollista!
Vastaanottopaikat ovat Tikkuajien tapaamiset joka toinen torstai, parillisina viikkoina, Torikeskuksen Herkkukontissa klo 16-19.30. Rustoopuoriin voi viedä, samoin Kauhavan Kangas-Aittaan. Valitettavasti Käsityöaitta Fiona joutui lopettamaan toimintansa!
Perjantaina meidän tie vei Seinäjoen Sairaalaan ja päivän onnistunut käynti oli gynen osastolla. Henkilökuntaa oli kahvihuoneessa ja he kilvan kertoivat, miten ilahtuneita sytostaattihoidoissa olleet potilaat ovat olleet myssyjä valitessaan. Hauskaakin on ollut! Joku oli toisella kertaa halunnut ottaa toisenlaisen myssyn ja yksi hoitaja "tunnusti" antaneensa.
Toinen käyntikohde oli vanhimman veljeni käynti kirurgian polilla, jossa piti otettaman koepala luomesta nenän vierestä. Häneltä leikattiin viime kesänä kaksi melanoomaa rinnasta. Mutta veljellä on neulakammo! Puuduttamatta ei voitu näytettä ottaa! Koepalan otto jäi seuraavaan kontrollikertaan tai nukutukseen!

Nämä myssyt on Novitan puro batik-lankaa. Virkkasin 4,5 koukulla puolipylväitä kaksi samaan silkukkaan. Minusta kaunein tiheä virkkausmalli. Virkausmallin ohje oli muutama vuosi sitten Kotilieden Kesäkäsityöt-liitteessä. Toiseen virkkasin spiraaleja "huipulle".

Tämä myssy on Novitan LuxusCottonia. Tämä on virkattu "poikkipäin". Viimeksi on virkattu kupu ja ommeltu takasauma.

Tämä myssy on Esiton virkkauslankaa, siis paljon ohuempi kuin edelliset.

Tämä on myös Esitoa.

Nämä on Tarja-Äipän virkkaamia.

Tämän ihanan pikkutuvan kuvasin Vanhemman Poikani ja hänen Vaimonsa ihanan punaisen tuvan pihalla. Lienee ollut lintujen ruokintatalo!

Juuri nyt luen Natascha Kampuschin kirjaa "3069 päivää". Järkyttävä sitä on lukeakin!

Puukko- ja Käsityöfestivaalien taidenäyttely

2011-07-01T11:37:00.000+03:00

Festareilla oli myös kauhavalaisen taiteilijan, nimi, kunhan löydän, kierrätysmateriaalitaidenäyttely:

Maalattua kangasta

Maalattu kangas susineen

Olisiko New York?

Eri tavaroiden osia yhdistetty

Silityslaudat

Näistä hauskoista HEINÄmiehistä en nähnyt mitään kerrottavan

Paikallislehti Komioissa oli koko aukeaman kuvakertomus festareista.

Alueelliset sanomalehdet kertoivat festareista pikkujutuillaan. Festari-idea on varmaan monelle hakusessa. Nämä eivät ole messut, vaan on tarkoitus, että ihmiset tulisivat tekemään yhdessä omia tai esillä ja opastuksessa olevia hyväntekeväisyys-käsitöitä. Festareilla on ruokaravintola (tosin lauantaina ruoka loppui kesken) ja kaksi kahvilaa monenlaisine herkkuineen.

Ensi kesänä taas!

Puukko- ja Käsityöfestarit Kauhavalla Osa 2

2011-06-26T13:58:00.001+03:00

Neulekahvilassa oli kumpanakin päivänä isnstrumentaaliesitys. Lauantaina oli harmonikkatyttö esiintymässä ja sunnuntaina baritonitorvea soittava!

Sunnuntaina oli naisten vuoro kisata leikkimielisesti käsityötaidoilla. Etumaiset ovat käsityöklubilaisia ja takimaiset eivät ainakaan tunnetusti harrasta käsitöitä. Takimaisten silmät sidottiin ja heidän piti virkata ontelokuteesta kympin koukulla ketjusilmukoita kädet etumaisen ympärillä. Etumainen sai neuvoa. Kesti vähän ennekuin sain sanottua, että vedä silmukka löysemmälle, kun se ei muuten mahtunut. Me saimme aikaan neljä, kaunista, yhtäpitkää ketjusilmukkaa, kun toiset saivat varmaan parikymmentä. Voiton veivät ne, joilla oli pisin ketju eripituisia silmukoita; silmukoiden lukumäärää ei laskettu!

Molempina päivinä esiintyi myös Valehtelijoiden Suomen Mestari, kauhavalainen Maija-Liisa Isosomppi. Valehtelu on vähän huono sana tässä kohtaa, ainakin minun mielestäni. Maija-Liisan juttu olisi ihan voinut olla tottakin; hauskasti kerrottu juttu, joka oli kaksimielinen, jos niin osaa ajatella!

Ohjelmassa oli myös helmivirkkauksen työnäytös. Maila oli tuonut kauniita töitään esille. Ylemmässä on puuhelmiä ja alemmassa Hamahelmiä, jotka on litistetty siliytsraudalla. Maila on tehnyt taidokkaita kuvioita.

Käsityöklubin luokassa oli myös UFO- ja MÖRVELÖ-näyttelyt. Ufo on keskeneräinen käsityö ja mörvelö epäonnistunut työ.

Tässä ufoja edústamassa Äipän kaunis kirjoneulejakku, joka on 20 vuotta odottanut valmiiksi ostettujen nappien ompelemista! Äippäkin on blogannut festareista!

Mörvelöjä edustakoot Marjon ylisuuret sukat ja vieressä Riitan liian pieniksi huopuneet Hiiritossut

Pirtanauhan tekoa näytti Järvi-Lakeuden Kansalaisopiston käsityönopettaja Tuula

Osan aikaani opastin festarilaisia tekemään ruusuja. Varsinkin lapset olivat ihastuksissaan, kun nelikulmaisesta paperinauhataitoksesta ilmestyi kuin taikomalla itsetekemä ruusu!

Molempina päivinä käsityöklubilaiset esittelivät Kangas-Aitan malleilla tehtyjä vaatteita ja shaaleja.

Juontajana oli Laura Jurkka, joka osasi veistellä kaikissa juonnoissaan hauskasti ja osuvasti.

Laura sai Festarijärjestäjiltä Kauhavalaasen Kaksineuvoosen muistoksi ja työvälineeksi!

Seuraavaksi Festareiden taidenäyttelyn töitä