Viljan Tomten, Tonttunen

Viljan Tonttunen valmistui viiveellä, koska lanka lopppui kesken. Lanka on Titityystä Karaokea, joka on 50% soijasilkkiä ja 50% villaa. Lankaa kului 350g, 50g/100m. Puikot KnitPicks 4. Ohje on katsottu kuvista. Tämä on 4v Prinsessalle muokattu, joten vähän röyhelöä helmassa. Värit kuvissa eivät ole ihan aidot. Napitkin jäivät Kotiin, vaikka ne pussitin valmiiksi.



Toivottavasti kelpaa päiväkotimatkatakiksi! Otson Tonttunen on odottanut tämän valmistumista. Täytynee etsiä Nissistä, Lappajärven kirkonkylä, uudet napit, että saan paketin postiin täältä Mökiltä.

Kuvat olisivat voineet olla toisenlaisessa järjestyksessä, valmis takki viimeiseksi. Paljon on minulla opittavaa Blogistaniassa!

Minun Minna Canth-huivini valmistui Minnan liputuspäiväksi 19.3.2008

Novitaklubissa innostuttiin kevättalvella, kun kirjailija Kaari Utrio oli haastattelussaan kertoneensa tekemistään Minna Canth-huiveista. Niinpä minäkin kirjoitin Kaari Utriolle kirjeen, sähköisesti ja sain ohjeen. Kävin ostamassa Seiskaveikkaa (kuutta eri väriä, yhteensä reilu kilo), koska ajattelin näin suuren työn vaativan hyvät langat, vaikka perinteisesti Minna-huiveja neulottiin hyväntekeväisyyteen langanlopuista ja puretuistakin langoista. Langoiksi valittiin saman sävyisiä lankoja ja raitakerrokset neljä kerrosta. Tässä ensimmäinen aloitukseni: kuva vaan tuli pienennettynä ihmeraitainen.. Aloitus on tehty ohjeen mukaan, mutta mielestäni siitä tuli liian kapea. Niinpä alotin uudestaan. En purkanut tätä, vaan se odottaa edelleeen muuntumista tyynynpäälliseksi.
Toisessa aloituksessa innostuin niin, että unohdin sen raitakerros-määrän ja tässä siis kahdeksan kerrosta. Huivin kuuluu olla iso, koska 1800-luvulla huivi saattoi olla köyhän ihmisen ainoa lämmin vaate. Omani on 190x116 cm ja hapsut 24 cm. Huivi voisi olla vielä isompi ja hapsutkin pitemmät, mulla lyhenivät tasatessa.
Hyvin lämmin tämä on, ihana siihen on kietoutua ja hartioita sillä lämmittää neuloessakin.
Ajankohtaiseksi Minna Canth-huivin tekee, kun Kaari Utrio on vieraana uusimmassa Suuressa Käsityölehden Minä ja käsityö-jutussa, jossa hän antaa hieman erilaisen ohjeen huiviin kuin se minkä minä sain. Lisäykset on erilailla. Kuvaa ei Kaarilla omiin huiveihinsa ole; hän on kaikki antanut lahjoiksi.

Minun huivissani on vielä vääränlaiset hapsut, Minnan huivissa oli talonpoikaisen pitkät ja ohuet, mutta aika harvat. Alimmaisen kuvan lähetin myös Kaari Utriolle...

Mauri Mäyräkoira ja Myyrä Matikainen

Kuka saikaan aikaan nämä iloiset, ihastuneet ilmeet? Seinäjoen seudun Tikkuajien keskiviikkotapaaminen oli Käsityöaitta Fionassa viime viikolla. Oli kiva, kun saattoi kokeilla lankaa, tuleeko tästä hyvät kämmekkäät, ei, se on liian paksua, ostanpa tuota alpakkaa, tästä tulee hyvät! Kunnes sitten muistin, että tyttö saattaa olla sukunsa malliin allerginen, en itsekään oikein kestä alpakkaa ja kolmas lanka kehiin...

Hän ne hymyt sai: lankakauppiaamme pikkuinen Mauri Mäyräkoira kävi meitä tervehtimässä.





Tänään kävin viemässä ruokaa ja puhtaita vaatteita vanhimmalle veljelleni, jonka osa-aika-omaishoitaja olen. Veljeni ruokkii ikkunastaan fasaaneja ja muita lintuja; nykyään yksi tintti käy sisällä syömässä, josta taas seuraa lisää työtä mulle: kakkaa on siellä täällä. Olen nähnyt siellä myös elämäni ensimmäiset jäniksenpoikaset, jotka olivat aivan jähmettyneinä paikoilleen, enkä olisi niitä nähnyt, jollei veljeni olisi niitä osoittanut. Pihassa on vanha suihkukaivo, jonka pohjalla oli pieni jyrsijä, myyrä, joka oli ollut siellä jo jonkun aikaa. Veljeni ei osannut sanoa, oliko se ollut siellä päiviä vai tunteja. Varikset olivat sitä kuitenkin jo kiusanneet.

Myyrä on kaunis eläin, tummanruskea kiiltävä turkki, söpö kuono ja kirkkaat silmät, hamsterin kokoinen. Myyräkään en ole ennen nähnyt. Vein altaalle ensin lapion, jolla ajattelin nostaa sen pois, mutta sehän pakeni minua. Vein myös pähkinöitä ja siemeniä, jos en sitä heti saa pois. Löysin sitten pihavarastosta jonkin puukannen, jonka laitoin altaaseen, että se pääsisi pois. Pian se rupesi nakertamaan pähkinöitä. Ikkunasta seurasimme sitä, mutta kun piti siivotakin, niin emme nähneet, kun se oli tullut pois, mutta allas oli tyhjä, kun kävin tarkastamassa tilanteen.

Jos naapurit olisivat nähneet puuhani, he olisivat epäilemättä ajatelleet, että yhtä pimahtaneita molemmat. Veljeni, kun on ruokkinut keittiön ikkunan alla myös rottia.

Olimme "kaupungissa", kun Mies kävi silmälääkärissä ja minä optikolla. Mies sai lähetteen silmäleikkaukseen. Minä sain uudet lasit, entiset on jo kuluneet, neljä vuotta vanhatkin, tehojakin tuli lisää. Pakettiin kuului myös lukulasit, joihin tulee enemmän tehoa kuin monitehojen lukuosaan, pitäisi paremmin nähdä maalata posliininukkeja syksyllä!

Otson Tomten, Tonttunen valmis

Löysin neuleblogeista Tomten jakun kuvia. Ohje on 70-luvulla julkaistussa Elisabeth Zimmermannin kirjassa Knitting Without Tears. Elisabethin kirjoista on Ullassa.

Varsinaista ohjetta en ole nähnyt, mutta kuvista katsoen sain aikaan tämän jakun, johon olen hyvin tyytyväinen. Lankoina Sirdarin Denim Chunky,ruskea pääväri, SvartaFåret Freja, sininen kaksinkertaisena ja joku vihreäsävyinen hupussa ja hihoissa. Puikkona KnitPicks nro 6. Napit kirpparilta, vakosametilla päällystetyt. Kokeilin monenlaisia, mutta nämä olivat ne oikeat.



Langat ovat etupäässä acryliä, jonka valitsin pehmeänä, konepesunkestävänä ja koska jakku on kymmenkuisen vaate, sen ei tarvitse kestää kovin kauan siistinä. Pääasia on, että se on helppo laittaa nukkuvankin lapsen päälle. Sirdarin ostin, muut olivat varastossa. Alustana on äitini 60-70-luvulla ystävättäriltään Hannanpäivälahjaksi saama sängynpeitto, joka on maalla punaisessa makuuhuoneessa. Huoneen väri tuli ikivanhasta lattiamaalista, joka löytyi v-51 laitetun korkkimaton alta. Talo rakennettu 1850-luvulla tälle paikalle.