Sukkien säilytyslokerikko 50-luvulta

 Posliininukke-kurssikaverini Marja-Liisa toi piiriimme näytille 9v:na Jalasjärvellä kansakoulussa tekemänsä käsityön:

Lapset ovat ensin käsin ommelleet kuusi pientä pussukkaa (nyt mun pitää luntata, onko se ranskan- vai katesauma: siis samanlaiset kuin esim farkuissa) katesaumoin, pusseihin on ommeltu lenkit ja pussit toisiinsa kiinni yläreunoistaan. Sitten on kahteen suuntaan kulkeva nauha pujotettu lenkeistä,

nauhat solmittu yhteen ja rusetista riippumaan naulaan tai koukkuun. Pussukoihin sitten vain sukat (kenellä 50-luvulla oli kuudet sukat? ja minkälaisia sukkia!). Tämän tekemiseen on täytynyt kulua koko lukuvuosi?

Kysyin Marja-Liisalta luvan tähän postaukseen, koska porukalla arvelimme, että tässä olisi mainio lahjaidea ystävälle, jolla on jo kaikkea vaan ei ehkä sukkapussikkoa!?

Karkkipapereista makeat pussukat

Kansalaisopiston uusi aluevaltaus: karkkipaperit. Opiston monivuotinen ope oli tarjonnut kurssia Opistolle, mutta nyt tärppäsi, oliko aika kypsä vai mikä, mutta kurssi tuli; sama uusi ope kuin rebornnukeillakin. Kurssi osoittautui myös suosituksi, kaksi kurssillista etupäässä nuoria naisia oli ilmoittautunut.

Tarvikelista oli aika pitkä: karkkipapereita, suklaalevyn kääreitä, limsapullon etikettejä yms, ompelulankoja, vuoriksi sopivia puuvillakankaita, vetoketjuja, vinonauhaa (meikkilaukkuun), kristallimuovia, kaavapaperia, maalarinteippiä, sakset, viivotin, muistiinpanovälineet, kuitulakanaa, nuppineulat ja ompelukone, vetoketjujalka ja teflonjalka, jos on...

Ensin katsottiin Open tuomia malleja, sitten käytiin läpi tekniikkaa mallien kanssa.
Sopivat paperit riviin ja teippaamaan kuvioiden mukaa papereita yhteen, välllä ompelua, taas isomman alueen teippaus. Kuitukankasta ja vuorikankaasta vähän suurempi pala ja sitten ommeltiin kaikki yhteen. Tehtiin siis kaksi samanlaista palaa. Yläreunaan ommeltiin vetoketju ja kaikki ommeltiin pussiksi. Lopuksi pussi oikeinpäin varovasti...

                          
Tähän kului Suomi-konvehtipapereita 8 kpl. Pussukka on kooltaan n 15x12cm

                                                                              
Muumilimsaa olen juonut etikettejen takia, enkelikarkkeja ostanut papereitten takia (olivat vääränlaisia). Lidlistä aion ostaa toisen ison pussin parsakaalia ja kissanruokapusseja olen kerännyt talteen tyttären luona. Karkkipapereitakin on vuosien mittaan kertynyt talteen, kun vaan tietäisi, missä ne ovat! Facebookissa oli puhetta Fazerin Kisskiss-karkeista, niitä kuulema on saatavilla, kertoi PikkuSisko1 Joensuusta.

Kaarakan talossa tehtyä

Aloitin Kaarakan talossa Seniorinäpissä heti päästyäni eläkkeelle syksyllä 2005. Joukko on lisääntynyt ja muuttunut, meitä alkuperäisiä on vain kaksi jäljellä. Mutta koko ajan on ollut mukavia ihmisiä. Kaikki eivät ole eläkeläisiä vaan mukana on ollut abi ja vuorotteluvapaalainen. Jos on päivällä vapaata, voi tulla näihin ryhmiin. Kaarakan talossa voi tehdä monenlaisia käsitöitä: näitä, mitä olemme esitelleet blogeissamme, mutta myös kutoa kangaspuilla matoista huiveihin tai neulekoneella laukuista jakkuihin ja sukkiin. En olekaan tainnut saada neulekoneella hopealangasta, siis metalli-, neulomaani kaulakorua ihan valmiiksi.

Tämä Viljalle tekemäni viitta on ensimmäisen vuoden satoa. Värjäsin harmaan villakankaan, neulekoneella neuloin reunakaitaleet ja huopuvalla langalla huovutin kädet verillä kuviot.

Viitta on kiva vaate lapselle, koska se menee monta vuotta, se on helppo heittää vaikka nukkuvan lapsen päälle. Villa lämmittää ja viilentääkin.
Kuvia suurentamalla näkee tahratkin!





Tämän vuoden satoa on tämä pikkuruukku. Se on tehty valmiista pienistä mosaiikkipaloista, joita oli kyllä jäljellä valikoitunut lajitelma. Kukkaa siinä ei vielä ole, mutta joku hento siihen sopii, koska ruukku on pieni.

Kuvaa suurentamalla vasta huomasin, että tämä on saumaamista vaille valmis. On se jo valmis.

Olen aloittanut Kevätpäiväntasausyllätyshuivia ja kutonut sukkia, joihin kantapää tehdään viimeiseksi. Sukanlavoista tuli hiukan liian pitkät enkä ole varma siitä kantapään kohdasta onko se liian kapea. Olisi kannattanut tehdä ensin toinen, mutta tein molempia yhtäaikaa. Varret ei ole ihan tavallista kairaa, joten en viitsisi purkaakaan...

Opiskelen Pariisin kaupunginosia ja karttoja, jottemme lähde liian kauaksi lanka- tai kangaskauppaa etsimään. Varsinkin, kun Mies ei ole niistä yhtä innostunut kuin kumppanini Lontoossa...

Vaihteeksi mummatusta ja paapatusta

Saimme viime torstai-iltana pikakutsun Hattulaan Tyttärenlapsia hoitamaan, kun molemmat vanhemmat olisivat viikonlopun töissä. Mummi ja Ukki olivat sinne menossa, mutta heille tulikin este.
Perjantaiaamuna pakkasimme auton täyteen Kissaa, Koiraa, vaatetta ja Lontoon tuliaisia lapsille.
Sunnuntaina jo ollessamme pian kotiin lähdössä, Vilja huomasi "kummituksen". Siellä Otso nauroi vaunuissaan mustan hyttysverkon alla. Onneksi hän ymmärsi pitää vaunuista kiinni; yleensä Otso huutelee sieltä herättyään. Kuvat tulivat taas väärässä järjestyksessa, tai minähän tänne ne laitoin...

Jo perjantaina kävimme läheisellä uimarannalla vähän leikkimässä ja järveä ihailemassa. Lauantaina menimme uudestaan ja Mummakin oli varustautunut kameralla, jossa oli virtaa kahteen kuvaan! Otso tietysti keinuu, on liukumäessä tai jostain syystä yrittää laittaa siskonsa niskaan hiekkaa...

Tässä Vilja, viittä vaille viisi v, kiipeilee. Viljakin keinuu ja juoksee ja kiipeää, keinuu, laskee...

Viimein sain otettua kuvia 3 vuotta sitten Kaarakan talossa tekemistäni mosaiikkitöistä: rikoin, siis tarkoituksella Tyttären Teema-lautasen, joka oli jo lohjennut ja pari ehjää mukia, joilla päällystin kukkaruukkuja (huomaa mukien korvat, vain yksi näkyvissä)

ja tarjottimen. Silloin mua kovasti harmitti, kun tummempi saumauslaasti loppui ja jouduin saumaamaan tämän ruukun vaalealla. Mutta ovat mielestäni onnistuneita. Nämä ovat ensimmäiset mosaiikkityöni. Tein vielä pannunalusen Tyttärelle.

Koira oli koko ajan siellä, missä muutkin. Kissa tutki talon ja päätyi vaatehuoneeseen perimmäiseen nurkkaan, jossa se oleskeli kaiket päivät. Iltaisin ja aamuisin se kävi ruokakupillaan ja öisin nukkui Mumman ja Paapan välissä.

Arkipäivät olemme olleet Lappajärvellä, Mies istutti perunoita ja jokakeväiseen tapaan, naapurin vasikat pääsivät irti ja talloivat viljelykset!

Huomenna menemme muuttamaan Miehen Sisarentytärtä Tampereella kerrostalosta rivitaloon.

Kuulumisia ja vanhoja töitä

Joskus Vilja, pian 5v, on toivonut Mumman tekevän hänelle käsityölehdestä jotain: valkotukkainen neulottu Molla-Maija vaateohjeineen oli Suuressa Käsityölehdessä 1-2v sitten. Keskellä oleva nukke on nukketaiteilija Sirpa Ala-Loukon nukkeaihiosta Tyttärelle syntymäpäivälahjaksi tekemäni nukke. Hänen vaatteensa olen suunnitellut ja neulonut ja virkannut. Oikealla oleva nukke on Valittujen Palojen Lahjakirjasta tekemäni Molla; hän on nukketrikoota ja täytetty lampaanvillalla. Hänen vaatteensa on jjonkun vanhan mekon yläosasta; alaosasta sai Vilja hameen. Pallot olen myös neulonut.





Tämäkin neulottu nukke oli SK:ssa. Hän on Anu Harkin suunnittelema Kiukku-Maija, joka ei kuitenkaan ole saanut "syyllisen osaa" Viljan luona.


Vilja toivoi kokonaista kissaa; kun Mummamokoma teki kissa-kassin, siis aukinaisen kissan! On tämä jo saanut viikset...

Nämä ovat Mumman Viljalle vuosien mittaan tekemiä otuksia: Kollin Roikale Ullasta, harjoittelukappale ApuPupusta, Haisuli, puput taitavat myös olla Ullasta ja pari muuta pientä eläintä ja TiTi-nalle.

Vilja katseli, tanssi ja lauloi TiTi-nallen tahdissa pienenpienenä tyttönä. Tämä TiTi on virkattu, onnistuin ostamaan TiTi-Riitalta melkein viimeisen nalleohjeen. TiTistä tuli vähän ohjetta leveämpi niin sitä piti sitten pidentääkin, että pysyi sopusuhtaisena. Vaattet on neulotut. Lanka on Nallea, joka aivastutti ja kutitti ihoa, ehkä tuossa värissä oli jotain, koska ei muut ole tehneet oireita.

Niitä kuulumisia: järvenrannallakasvaneille tulee ajoittain kuumeita, tähän aikaa hauenkutu-kuume. Silloin on päästävä järvelle, vaikka jäiden sekaan; toki veneellä. Jäät vaan kolisivat, kun maallakasvanut apukalastaja souteli verkonheittäjää pitkin lahtia.

Hauet hyppelivät kaislikossa... Meni niitä verkkoihinkin ja ahvenia. Niitä voissa paistettiin ja syötiin ruisleivän kanssa.

Tänään olin lähdössä maalta ja pakkasin mukaani haukea ja muistin sen Saarikentän kohdalla, mutten viitsinyt palata niitä hakemaan. Minun piti viedä niitä Veljelle, joka aikoinaan oli innokas kalamies. No, sitten sunnuntaina, kun seuraavan kerran tulen kotiin Lappajärveltä.

Kaarakan Talossa oli kevään viimeinen Sennaripäivä. Teimme koruja ja omia neulomuksiamme. Pujottelin punaisia puuhelmiä nauhaan,olisin ne voinut kuvatakin... Neuloin Etiopian nuttua... Vähän tuftasin ystävän avuksi...

Tilasimme Heleenan kanssa kai marraskuussa matkan Lontoohin nukkekotimessuille; sehän on sitten joskus... Mutta se joskus on ensi viikolla! Eikä mitään päälle pantavaa, ei edes jalkaan...

Sennariystävät tarkistivat meidän takit: minun kirpparitakkikin oli kuulema tyylikäs ja sopii Heleenan takin kanssa vieretystenkin...

Menin Kenkäkauppaan ostamaan tutun merkin kenkiä, päädyin vaaleisiin, vaikka olisin halunnut vaaleanruskeat, mutta ne levisivät sivulta...
Vaatteita silmäilin parissa kaupassa, mutta olin nälkäinen, kun en ollut ehtinyt kunnolla syömään, niin jätin ne vielä...

Puntia pitää vaihtaa ja katsoa lankakuppojen sijainteja, onneksi Neulovat Bloggaajat myös matkustelevat ja julkaisevat tietonsa muillekin.

Iltaohjelmaa ei kai ollutkaan varattu, pitäisi sitäkin kysellä...

Hattulassa "piikomassa"

Tämän lampun olen tehnyt pari vuotta sitten Kaarakan talossa tyttärelleni. Se on paperinarusta kaaospunonnalla; varjostimeen vain oli hankala saada sopivaa jalkaa, koska siihen sopi vain pieni lamppu. Nyt se sai uudessa kodissa hienon paikan olohuoneen nurkkapöydällä. Tein samanlaisen myös vanhemmalle pojalleni. Nyt ajankohtainen lamppu, kun samanlainen oli jossain asuntomessukuvassakin.
Otso purki Mumman kanssa astialaatikoita ja rapisutti käärepapereita, mutta yhtäkkiä hän olikin pöydän alla ansassa, mutta onneksi aamupalan jälkeen oli vielä siivous kesken, joten siellä oli pikkumiehelle evästä! Olipa taas virke!
Vilja meni äidin kanssa sovittamaan jo aiemmin täällä kuvattua essumekkoaan. Mumma yritti kuvata ikkunan takaa eikä nähnyt tämän enempää, kun vierashuoneen ikkunat on jotain ihmelasia. Essumekko on SUURI! Toivottavasti Vilja pitää sitä myöhemmin! Kyllä se essumekko siellä on!