Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanha aika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanha aika. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kirpparipöytä Joupin kirppiksellä 19.9.-2.10.12


Katukirppisasiakkaiden vähäisyyden takia vein eilen illansuussa lähinnä lankoja uudelle Joupin kirppikselle, Vanhankylänkaari 13 60320 Seinäjoki, vastapäätä Ullakkoa. Kirppis ottaa vastaan myös lahjoituksia, bulgarialaisten orpojen nuorten hyväksi. Sinne voi siis jättää loput tavaransa ;)



Joupin kirppis on entisessä Laatikkotehtaassa, josta haimme kartonkia päiväkotiin "Suklaasilmältä" ja konepahvia posliininukkien laatikkoihin.
Samassa tilassa on myös Antik Village. Kuvassa kirpparin valoisaa käytävää.



                                        Kirppispöytäni nro 27



                                   Lankaa 1/kerä, kirjoja 1-5€, 

   
                                 astioita 1-15 €, pehmoleluja 1€...



                                     ja lankaa 1€/kerä/vyyhti



                   Antik Villagessa oli vanha pystyrukki, 289€



                                      Tavallinen rukki, 99€


Tosi historiallinen kollaasi: sirppi, pieksut, pirtalauta, karttu, kauhoja, "raurat", puuluistimet, saapasrenki, sukkula, "vinkkeli", häkilä, voilasta, kaavinrauta?, sokurisakset... tämän hintaa en katsonut, mutta voin katsoa, jos joku haluaa ja varmaan muutenkin... ps. hintaa ei olllut, ei myöskään isäntää, keltä kysyä.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Opistolaiskunnan retkellä 2 Visavuorella

Siinä se lopultakin on! Visavuori, jonneka olen vuosikymmeniä halajanut päästä, mutta aina ennen on ohi ajettu! Etenkin sen jälkeen, kun Kari-Paviljonki avattiin, mutta aina vaan oli kiire Pohjanmaalle tai -maalta!



Visavuori, jos nyt joku ei tiedä, on kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee! Upeaan paikkaan Vanajaveden rannalle Sääksmäelle keskelle EiMitään taiteilija ateljeensa ja kotinsa pystytti.

Ateljee-talossa on tähtitorni ja talossa on myös kahvila, joka on auki kesäisin ja ryhmille tilauksesta myös muina aikoina: Kahvila valimossa jäi siis vielä kokematta!

 



            Taiteilijan työvaatteet eteisen naulakossa!



                  Isoäiti opettaa lapsenlapselle kutomista!
Upeita patsaita on paljon: Väinämöisestä Lönnrotiin, tyttäristä mummoon: käykää katsomassa! On niitä myös ainakin Helsingissä; jotkut ovat jopa heränneet henkiin ja matkustelevat junalla pitkin Suomea! (Helsingin rautatieaseman lyhdynkannattajat!)


Ateljeen takka, johon taiteilija on käyttänyt monenlaista osaamistaan. Samoin lamppu on hänen omansa!



                 Viehättävä viherhuone,


jonka ovensuussa puusta koverrettu tuoli, jossa ovat istuneet varmaan kaikki visavuorelaiset, Marsalkka Mannerheim, mieheni ja myös minä; toki moni muukin opistolainen.



Pihassakin on veistoksia, tämän Otson halusin näyttää.
Tämä on aika pieni, vaikkei siltä ihan näytä.



Tässä taitelijaperheen koti rinteessä, alhaalla siintää monimuotoinen Vanajavesi.



Olohuone ranskalaistyylisine sisustuksineen. Taulussa talon rouva, Alice Wikström, jonka äiti ei koskaan antanut vävylleen anteeksi tyttären tuomista metsään!

 



Ranskalaiseen tapaan ripustettu taulu talon isännästä ryijyn päällä. Käsityöihmisten helpotukseksi: ryijyyn ei ole tehty reikää taulua varten! Huomaa myös kirjaillut sohvatyynyt!



Lastenhuoneessa on lastenhella ja kangaspuut, jotka on melkein samanlaiset, mitä Brio edelleen tekee. Oli siellä tyhjät nukenvaunutkin.



Vanhempien makuuhuoneessa on kauniit vuoteet virkattuine sängynpeitteineen
Huoneessa on myös sängynpäätyseinällä ikkuna, josta talon emäntä saattoi valvoa apulaisen huoneen ikkunaa ja mahdollisia koputtelijoita!




                         Lähikuva peitteestä



Ruokailuhuoneen ja keittiön välikössä on jääkaappi, joka viilennettiin oikeilla jäillä!



Vierashuoneessa oli pesupöydän lähellä sormusteline, jonne sormukset saattoi laittaa käsien pesun ajaksi talteen.



Opistolaiset, olkaa kevätnäyttelyssä tarkkoina, tämä pienoiskoossa saattaa olla eräässä nukketalossa!



Kaunis lipasto lienee myös isännän käsialaa; hän opiskeli ensin koristeveistoa.



Näkymä verannalta; ympäristössä on taiteilijan lastenlastenlasten? huviloita.



Vielä näkymä Vanajavedelle!

Matka jatkuu Kari-Paviljonkiin...


tiistai 23. elokuuta 2011

"Väärä väri" näytelmän ja 50-luvun elämän tuntoja

Seinäjoen kauppala oli päättänyt rakentaa oman kirkon, tontti hankittu, arkkitehtikilpailu pidetty ja voittajakin valittu. Törnävän kirkko oli maalaiskunnan puolella. Koulunuoriso ei varmaan ollut kovin tietoinen kauppalan ja maalaiskunnan eroista ja olostakaan. Asuimme reilun vuoden maalaiskunnan puolella Itikan sikalan kupeessa Ilmajoelta muuteuuamme, kun Isä rakensi perheelle omakotitaloa kauppalaan, radan taakse. Kävin ensimmäisen luokkani lukuvuoden 1952-1953  Joupin koulussa. Hammaslääkärissä kävimme puolen luokan kanssa yhden luokkatoverin äidin johdolla kauppalan puolella. Joskus kävimme ruokakaupassa Itikan mäellä, "Nurkka-Osuuskaupassa", siis kauppalassa. Kouluun otimme eväät; kauppalassa oli jo kouluruokailu, ainakin, kun menin sen puolelle, Aseman kouluun, toiselle luokalle. Kirkossa käyntiä en muista, ennenkuin pyhäkoulusta menimme Törnävän kirkkoon "limsakirkkoon". Mutta, ettei se ollut "meidän" kirkko, siitä en muista tienneeni mitään. Vai olisiko aiemmni "limsakirkot" olleet Seurakuntatalolla, jos niitä pidettiin.
Uuden kirkon rakentamisen vaikeudestakaan en tiennyt. Mutta sinne se rupesi nousemaan meidän "kerhomaalle". Tällä pellolla viljelimme perunaa, porkkanoita ja muita kasviksia talven varalle.



Pellon takana vasemmalla iso talo oli seurakuntatalo, jossa oli kirkkosali. Talossa kävimme seurakuntanuorissa 1960 vuodesta Leena-ystäväni kanssa. Siellä olimme auttamassa hautajaisissa ja muistan paheksuneeni naurunremakoita, joita salista kuului! Talossa oli myös kaksi kappalalaisen asuntoa, jossa toisessa pidettyihin papinpojan ylioppilasjuhlaseuroihin seurakuntanuoretkin kutsuttiin.



Kuva Alvar Aallon suunnitteleman Lakeuden Ristin perustamiskirjasta, jota alla Seinäjoen tyttölyseon, varmaankin kansanedustajan työnsä takia silloin virkavapaalla ollut rehtorimme Reino Ala-Kulju luki peruskiven muuraustilaisuudessa v 1957. Rehtori oli mukava, lupsakka mies. Hän tunsi oppilaansa maakunnassakin. (Vaikka siis vain kävi koulussa toisinaan eikä koskaan opettanut minua). Monta vuotta myöhemmin tapasimme Helsingin Stockmannilla ja sielläkin hän tunsi ja esitteli minut vaimolleen!




Kirkkorakennus on jo valmis ja torni nousemassa. Serkkuni, joka oli muuraamassa tornia kertoi, ettei ollut monta muuraria, joka uskalsi töitä tornissa tehdä!


Aikakelloja ollaan tässä asentamassa. Kellojen piti näkyä Lapualle asti! Lapua oli onnistunut saamaan hiippakunnan poliittisin keinoin Seinäjoen jo saatua kirkolliskokoukselta päätöksen sen tulemisesta Seinäjoelle.


Kirkon punahonkaisia penkkejä puretaan kuorma-autosta. Kirkon sisustamiseen saatiin varoja talkoilla, myyjäisillä ja erilaisilla keräyksillä. Seinäjoen koululaiset osallistuivat talkoisiin. Me tyttölyseolaiset hankimme paperia keräämällä kolme penkkiä kirkkoon. Lyseolaiset kaksi; meitä oli tosin enemmän.
Meidän luokka raahasi paperia maitokärryillä pitkin kauppalan katuja; haimme sitä silppuna myös kirjapainoista! Penkki maksoi 50000mk! Oli niissä hieno istua, kun omillaan istui! Näin ajattelimme Leenan kanssa; olimme aika usein keräämässä kolehtia nuoruusvuosina.

 
Tässä kuvassa rakennustoimikunnan puheenjohtaja, rehtori Ala-Kulju luovuttaa kirkon avaimen seurakunnan kirkkoherra Lauri Knuutilalle.


 Kuvasin kuvat Kaupunginteatterin aulassa olevasta näyttelystä. Kuvaajan nimeä en huomannut...

                                     Vihkiäisjuhlan kirkkovieraita



Lapuan piispa Eero Lehtinen seurakuntien papiston avustamana vihki kirkon käyttöön Palmusunnutaina 1960.



Viime lauantai-iltana olimme katsomassa Seinäjoen kaupunginteatterin näytelmää Väärä väri, joka kertoo kirkon rakentamista edeltävistä tapahtumista. Tämän paikan, Alvarin toriteatterin,  Alvar Aalto oli aikoinaan suunitellut esitysten pitopaikaksi. En tiedä, onko tässä muita näytelmiä tai esityksiä koskaan ennen ollut. Kuvassa on Kaupungintalon keskikohtaa ja vasemmalla on Kaupunginteatteri.
Näytelmän aikana ei saanut kuvata, mutta tauolla kuvasin tämän Fiatin, joka näyttää kuraiselta kurakauppalan Rehtorin autolta.



Jokin muistikuva tuli mieleeni, kun muistelin Rehtoriamme: Kerran seurakuntanuorten retkellä Teuvalla pieni auto pysähtyi tien reunaan ja Rehtori sieltä huuteli, että mitäs tytöt on näin kaukana kotoa. Taisi Rehtorilla ollakin näin pieni auto!


Minä elän kirjat ja näytelmät; en osaa niitä arvioida, joten jätän sen ystävälleni Kaisalle, joka sen osaa. Ihmettelimme Miehen kanssa näytelmän Kirkkoherran ja Lääkärin ilmiasuja. Kirkkoherran tunsin, siis oikeasti, Lääkäriä en. Vaikka näytelmä oli fiktiivinen, se perustui kuitenkin tosiasioihin. Kielenkäyttö oli myös osin ihan ala-arvoista, mutta Lääkäri ei ollutkaan pohjalaanen ;) Näytelmän nuoret saivat hyvin tuttuja varoituksia äideiltään!

Käykää siis lukemassa Kaisan mietteet!

Jospa minäkin saisin seuraavaksi joitain käsitöitä esille. Harrastuspiirit alkavat taas kohta: käsitöitä tiistaisin ja zumbaa keskiviikkoisin...







perjantai 5. elokuuta 2011

Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubin kesäretki osa 2

Keuruulta ajelimme Mänttään Serlachiuksen taidemuseo Göstaan, joka sijaitsee Joenniemen kartanossa. Kartano on rakennettu Göstan perheen kodiksi.



Tässä komeassa kartanossa tutustuimme Gösta Serlachiuksen taidesäätiön omistamiin upeisiin taideteoksiin Akseli Gallen-Kallelasta Helene Schjerfbeckiin, Hugo Simbergistä Maria Wiikiin. Taidemuseossa ei saanut (tietenkään) kuvata, mutta kortteina oli myytävänä joitakin teoksia. Meillä oli loistava opas, jolla oli selkeä ja kuuluva puhe. Kierros vei tunnin, mutta kaikkia tauluja ei tuossa ajassa ehtinyt tarkastella.


Ulkona oli Walter Runebergin hirvi- ja tämä raivaajapatsas, jonka tekijästä en ole varma. En löytänyt museon sivuilta tietoa.


 Matkamme jatkui Mäntän kirkkoon, jonka 60vuotias G.A.Serlachius Oy oli vuonna 1928 Mäntän omalle, vuonna 1921 Vilppulasta erotetulle seurakunnalle lahjoittanut. Kirkko on museoviraston suojelukohde.
Tulimme taidemuseon oppaamme kanssa tänne, mutta valitettavasti täällä oli toinenkin ryhmä ja kirkon oma opas esitteli osan kirkon nähtävyyksistä. Hänen miehekäs, matala äänensä ei kuulunut, joten kertomukset puuveistoksista meni ohi korvieni.


Kaunis, herkkä Alvar Cawenin alttaritaulu ja lasimaalaukset oli aikoinaan herättänyt närää, koska malleina oli ollut aivan tavallisia mänttäläisiä ihmisiä ja maisemia. Alttaritaulun yläpuolella lukee: Jumala on rakkaus


Alttarikaiteen puuveistoksissa oli kuvia Jeesuksen elämästä. Tässä pyhä perhe pakenee Herodesta Egyptiin. Puuveistokset, joita on 35, on veistänyt taiteilija Hannes Autere.


Jeesus raahaa ristiään Via Dolorosalla



Päiväkerhotyön 30v juhlien kunniaksi vuonna 1991 päiväkerholaiset olivat tehneet omat lapsipatsaansa Jeesus siunaa lapsia-taideteokseen.


Kirkosta suuntasimme TaitoPirkanmaan Mänttä-Vilppulan käsityökeskukseen, joka myös oli avoinna meitä varten. Paljon kauniita pirkanmaalaisten käsityöläisten tuotteita ja kolme käsityöklubilaista. Aika moni teki ostoksia täälläkin. Tutustuimme valoisaan työtilaan, myymälään ja kudontatilaan. Huoneisto oli hiljattain valmistunut käsityökeskuksen tarpeisiin.



 Vielä ehdimme Myllyrantaan, jossa oli erilaisia myymälöitä. Tosin moni oli jo sulkenut ovensa. Suurin myymälä, samaa kauppaa kolmessa kerroksessa oli onneksemme auki. Katsottavaa ja ostettavaa oli valtavasti: yllä valokuvapatsas



 Moni, jonka lukulasit on jatkuvasti kateissa, tarvitsisi tälläisen varanenän



Hauska kello vinkiksi tuunareille


Jazzorkesterin olisin halunnut, mutta mihin sen sijoittaisi? Isälläni oli tanssiorkesteri yli 40v, jossa myös 4 veljeäni soittivat.  Opettelin salaa soitamaan haitarilla lastenlauluja ja osasin aika hyvin vispata rumpuja. Asian paljastuttua en saanut enää koskea soittimiin, koskei tytöille tullut siitä ammattia! Vaikka olihan silloinkin muusikkonaisia! Eikä kukaan meidänkään muusikoista itseään pelkillä tanssikeikoilla elättänyt. (Katkeruutta lienee ilmassa edelleen!)


Saippuakauppias ei ollut enää paikalla, mutta paljon valmiita paketteja oli kaupan



Loppukevennyksenä nämä eivät ihan keveät tytöt.

Onneksi kahvila oli auki, koska moni jo kaipasi juotavaa tai jäätelöä kaipasi.
Myllyrannassa oli vesiskootteri-kisat, joissa oli osanottajia monista lähimaistakin. Hauska oli seurata kisaa kahvilan terassilta.
Kuvani eivät oikein onnistuneet, joten käykääpä uudelleen Intsun ja Äipän blogeissa.

Laitan ostoksiani joskus esille