Kansalaisopiston kevättapahtuma 17.-18.4 2010 klo 11-17

Kevättapahtuma alkaa monipuolisella ohjelmistolla puheineen, ansiomerkkien ja stipendien jakoineen. Kansanmusiikkkia, hanureita, pelimanneja ja kitaristeja. Esiintymisvuorossa muusikko Kari Konttisen ryhmistä koottu kokoonpano. Karin juonnot olivat vieressäni istuvien naisten mielestä niin hauskoja, että saamme nähdä tapaammeko heidät Aikuisten kitararyhmässä.

 

 Näyttelykierrokseni aloitin päivystämällä  täällä:

Kahvipusseista on moneen lähtöön!

(Sininen koppa vanhoista CostaRica-pusseista on Viljalle punomani)

Huovutustyöt ovat esillä samassa luokassa,

Samoin Nuorten ompelukursssilaisten aivan ihastuttavat vaatteet. Suurin osa mennyt heti käyttöön, joten eivät näytteille ehtineet.

 Nukkekodin sisustuskurssilaisten töitä paljon esillä, niistä kuvia myöhemmin Nukkeblogissani

(tässä oma näyttelyversioni)

Rehtori toivotteli, että voisimme viedä roomboximme esille jonnekin pitemmäksi aikaa!

Kudonnaisia oli myös hyvin monenlaisia. Ainakin yhdestä uudennäköisestä matosta/seinävaatteesta teen postauksen myöhemmin.

 (Ottamani kuva matosta menee huomenna uusiksi)

 

Kuvateiteen edustajana on paperimosaiikkinen kala

Kalliagrafian edustajana keskiajan lääkereseptejä!

 

Kädentaitojen kursseilla tehty kaunis kastemekko

Hauska nyplätty teos kullatuissa kehyksissään on koristanut ompeluluokkaa vuosikausia

 

Vitriini täynnä ihania nukkeja ja nalleja

Neljä tekemääni nukkea ja muutkin esittelen Nukkeblogissani myöhemmin.

 (hopeakoruja alimmalla hyllyllä)

Entisöinnissä tehty penkki  yhdistämällä kiesien istuin ja kaksi pellavalihtaa

Keramiikkaa

 

Maalaus

Muutamasta otan huomenna paremman kuvan. Palaan joihinkin aloihin myöhemmin.

Messuostoksia ja messuhuivini

Käsityömessuilta ei neuloja, kutoja sen enempää kuin tikkuajakaan voi lähteä ilman lankaostoksia.
Yhden messusponsorimme Wetterhofin osastolla oli vielä käsittelemätöntä Silviaa tarjouksessa, joten sitä piti saada: sinistä vai oranssia, oranssia vai sinistä? Otetaan molempia, niin ei jää vaivaamaan...
http://shop.wetterhoff.fi/index.php?id=496&tuote_id=173&jarjestys=2&kohta=




Neulebloggareihimme ja - sponsoreihimme kuuluu myös Mikaela, jolla on nettilankakauppa:

http://www.lankatupa.fi/fi/product-list/page/1/path/1_11

Hänellä oli mukana joitain lankoja, joista sain heti Shibui-langat, jotka ovat perulaista merinovillaa. Lisäksi tilasin hänen varastonsa loppuun Felted tweed DK-lankaa erääseen nuttuprojektiin. Ruosteenruskean? Shibuin ja nuttulangan värit sointuvat hyvin yhteen; oikeat värit linkin takana. Siniseltä näyttävä Shibui on vähän vedenvihreää. Shibuista tullee huiveja...

Tämän virkatun ja kuivausrumpu-huovutetun huivin olen tehnyt Kaarakan talossa -05. Lanka on ohutta Pirkkaa. Huovutukseni hiukan epäonnistui; huopui hiukan liikaa, koska unohdin sen rumpuun. Pidänkin sitä nojatuolini sarjalla, josta se on helppo vetäistä niskaan, tarpeen niin vaatiessa. Uudessa Käsityölehdessä 10/09 on sama virkkausmalli laukussa, malli 24.

Otin sen messuille, koska se sopi hyvin sohviimme! Tämäkin huivi herätti messuvieraissamme kiinnostusta.

Nukkekotiharrastelijana nukkis-osastoja ja -työnäytöksiä seurasin innokkaana. Nämä valmiiksi maalatut nukenosat saavat osakseen hienot roolit: Otso Kaarlo Taavetti

ja Vilja Lumi Johanna (lapsenlapset)

ovat Lontoon Nukkekotimessumatkalta tutun Kirsti Kilposen tekemiä, samoin hän on tehnyt ohjeen nukkien valmistamiseen ja näytti myös työnäytöksessään, miten se oikein sujuu. Viljalle teen myös peruukin.

Helmisatamasta ostin helmiä ja muita osia nukkiksen kattokruunuja varten.

Pieniä kristallienkeleitä ja -tarvikepakkauksia ostin myös...

Tämä on aitoa Tiffanya; näistä olikin juttu Ilkassa messujen aikaan. Heidi Saarenpää näitä valmistaa. http://www.fannyshop.fi/ Tuolta näitä saa.

Messurupeama oli sen verran raskas, että kyllä huokasin, ettei koskaan enää... Mutta sen näkee sitten. Neulebloggaajan ABC:stä löydät paljon tietoa!

Ensi viikolla on Kansalaisopistolla jo syysloma, toisaalta sopii mulle, kun tiistaina (Posliininukke-kurssi)
menen Veljeni Vanhusten Päivätoiminnan Vanhempain- eikun Omaisteniltaan!

Kensington Dollshouse Festivalissa ja Kensington Gardens

Lontoon matkamme pääkohde: Kensington Dollshouse Festival avaa pian ovensa. Kattavan Festival-kertomuksen on kirjoittanut ja kuvannut Hanna http://hannajaleijona.blogspot.com/2009/05/pitka-festarijuttu-long-story-about.html



Me Heleenan kanssa emme rohjenneet kuvata siellä ollenkaan, emme tainneet edes muistaa kameroita, kun oli niin paljon ihasteltavaa ja ihmeteltävää.

Me juutuimme pitkäksi aikaa kankaita, nauhoja ja nappeja ihailemaan ja ostamaan. Harvoin pääsee hypistelemään pikkunukeille sopivia, ohuita mekko- ja alusvaatekankaita, ohuita pitseja ja pieniä nappeja. Dolls-kirja on tosin ostettu W&AM:sta ja edessä oleva ristipistotuoksupussi Kensington Palacen Gift Shopista. Messuilta ostin em. nukketarvikkeita, pienet kurinvartahat, ristipistoseinävaatteen, kengänsoljet ja kaksi nuken seisomatelinettä. Kuvan keskellä on kaksi pientä nukkea nukkekodin nukkevitriiniin, jonka joskus tulen saamaan. Kiersimme kaiken kahteen kertaan, kaikkea emme rohjenneet kovin tarkkaan tutkia. Ihania tavaroita siellä oli; esim kattokruunu saattoi maksaa yli 500 puntaa! Sellaista nukkekotia en ole tekemässäkään, jossa olisi kristallikruunuja.

Messuilta suunnistimme kohti Kensington Palacea. Upeasta portista astelimme sisään Palatsin puistoon.

Prinsessa Dianalla, joka asui Palatsissa kuolemaansa asti, palatsin kiertokäyntiä mainostettiin. Aioimme mennä kierrokselle ihastelemaan Dianan pukuja, mutta kellon ollessa paljon ja lippujen aika kalliit,

katselimme ja kuvasimme kukkia pihalla,

kävimme Gift Shopissa, katselimme koruja, kirjoja, leluja, kortteja. Että he kehtasivat myydä Dianan kuvia 10pennyllä! Ostin jokaista, ostin toki kuningattaren ja prinssien kuvatkin, ne maksoivat sentään 50 pennyä. Prinsessa-työkirjan ja prinsessa-hahmon ostin tuntemalleni Prinsessalle, oikeastaan se toinen prinssit-kuvakin on hänelle. Ostin myös voipikkuleipiä, joita syötin puiston oraville ja suklaata, joka olikin Miehen iloksi tummaa. Minä en siitä pidä!

Harmaa orava se napostelee kuninkaallista voipikkuleipää!

Palatsin alueella oli toki myös kahvila, jossa joimme Lontoon ainoat teet kahvipähkinäkakkuineen.

Tässä eräs turisti kaataa itselleen teetä kaulassaan huivi, joka sopi yhteen vain hänen takkinsa kanssa! Takana näkyy japanilainen turistiryhmä, joka tuli sisään samaan aikaan meidän kanssamme. Pitkän, aika korkean salin akustiikka ei ollut kohdallaan, niin kova puheen pauhu siellä oli. Tee ja kakku maistuivat.

Puiston porttien sisällä oli kauniit istutukset vesialtaineen. Vaikka siis kukat loistivat ja tuoksuivat myös Kensington Gardensin ulkopuolella, niin lukisat oravat, joita täällä näimme olivat harmaita. Veljeni pihassa käyvistä oravista oli jo yksi täysin ruskea, muut vasta riisumassa talviturkkiaan.

Palacen porttien ulkopuolella jatkuvassa puistossa on Round Pond, jossa oli paljon kyyhkysiä ja joutsenia ja ainakin kuusi hanhea. Lintuja ruokkimaan tullut mies heilutteli jalkojaan, jotta joutsenet saisivat hänen tuliaisiaan, valkoisia leivän paloja. Minä syötin hanhille voipikkuleipiäni.

Etsimme Diana Memorial Fountainia, jonne oli viitta; lopulta löysimme puiston kartan, mutta lähde oli aika kaukana ja matkalaiset jo väsyneitä.

Kävelimme kotiinpäin, kävimme ostoksillakin, alusvaatteita ja kengät ostin "meidän hinnalla".

Ja mitä lauantaina tapahtui , siitä kuulette seuraavalla kerralla...

Nukkekotimuseoissa Lontoossa

Päijät-Hämeen nukkekotiharrastajien nukkisfestarimatkalla kävimme ensin Albert & Victoria Museum of Childhoodissa, jossa oli vanhoja nukkekoteja, leluja, kahvila, leikkipaikka ja myymälä. Siellä oli myös muutama koululaisryhmä tutustumassa vanhoihin leluihin. Meillä oli valitettavan vähän aikaa viipyä täällä museossa, joten tarkemmat tiedot jäivät ottamatta. Kamerakaan ei koko aikaa kuvannut kunnolla. Osa tavaroista lasivitriineissä, joka myös haittasi kuvaamista.






Saisipa aikaan tälläisen vaatelaukun jollekin nukelle! Cedrik vuoodelta 1903.




Tämä ihana viitoset nukkesetti on 30-luvulta, jolloin kanadalaisista Dionnen viitosista tehtiin näyttelyesineitä.

Upeita nukkekoteja menneiltä vuosilta.

Afrikkalaiset lapset tekevät lelunsa jätemateriaaleista, tämä rautalangasta väännetty polkupyörä saattoi olla uusimpia museon leluja, 1980-luvulta.

Marionetti-nukke- lohikäärme

Pollockin Toy Museum oli perinteisessä englantilaisessa perhetalossa, jossa oli myymälä alhaalla ja asunto kolmessa kerroksessa. Ylin kerros ei ollut museona. Ahtaat portaat kiersivät kerrosten välissä. Lattiat narisivat, vähän pelkäsimme kestääkö...

Täällä oli monenlaisia leluja lasivitriineissä, joten kuvat eivät oikein onnistuneet. Osa vitriineistä ja hyllyistä oli ylhäällä portaikoissa, joten kuvaaminen oli vaikeaa.

Ylimmällä hyllyllä mankeli, jonkalainen oikea mankeli oli lapsuuteni tilapäisen kodin seinän takana. Siihen naapurin nuori nainen laittoi sormensa...

Kauniita, ihania, vanhoja posliininukkeja.

Nooa perhekuntineen saattelemassa eläimiä arkkiin...

Ja mitä muuta Lontoossa tapahtui, kuulette seuraavilla kerroilla!