Kauhavan Kangas-Aitan käsityöklubissa pitkästä aikaa

Kun TV:stäkin tuttu ystäväni Intsu sanoi, ettei ota käsityötä kirkkoon eikä vessaan, niin oli ihan pakko kuvata tämä neulova nainen. Tämä on vessapaperiteline Kauhavan Lähetyskirppiksen veskissä. Isäntä alla lukee sanomalehteä ja alimmpana istuu tyttö nukkensa kanssa.


Etiopian nuttu-projektimme nutut, myssyt ja sukat lähtevät ensi viikolla kohti Etiopiaa. Kangas-Aitta pakkaa ja lähettää; me neulojat maksoimme 2€:a kukin neuloja. Siitä taitaa vielä jäädä seuraavankin paketin postikuluihin. Tässä on 47 nuttua. Neulojina yhteensä 14 Tikkuajaa, Novitalaista ja Käsityöklubilaista. Marjo-Riitta oli neulonut 15 nuttua! Mulla on vielä kotonakin omia ja tyttären neulomia vaiheessa.

Kauhavan Kangas-aitan seiniltä bongattuja käsitöitä. Alla alpakkalangasta tehty Vekki-pipo. Kuvio on sama kuin Matleenalta saamassani Kurttusukka-ohjeessa, kuvio on vain isompi.

Samalla kuvioneuleella tehty poncho. Huomatkaa ihana kiinnitin!

Puikko- tai varrasvirkatut pikkuhuivit on tehty pinen puikon ympärille, tosi nättejä!

Muokattu: Näihin ohjeita, paitsi ei pipoon, täällä http://www.kangasaitta.fi/kangasaitta/web.nsf/mallit_luo?openview&restricttocategory=Uusimmat%20mallit

Lisää käsityökuvia on Intsun blogissa. Siellä on myös kuva kahvipöydästä!

Me olimme kolmisin Heleena, Päivi ja minä, vaikka minulla olikin kotona tyttären perhe, joka oli menossa koeajamaan autoja, mutta keräämieni nuttujen postitukseen saattaminen oli myös minulle uskottu tärkeä tehtävä. Ehdimme vielä hyvästellä, kun tulin kotiin kissa kainalossa. Se oli tarkoitettu Otsolle, mutta hän ei juuri vilkaissutkaan sitä, koska etsi oikeaa kissaa. Vilja siis sai lähtiessään vielä hiukan kostean kissin kainaloonsa.

Kesäisiä kukkia mallipuutarhassa

Nämä pikkuorvokit on ihan ostettuja, samoja vein haudoillekin, kun ainakin "meirän äitee"niitä aina keväisin istutti vanhaan saunan pataan, olohuoneen ikkunan alle. Tykkään niistä itsekin.

Nämä muut ovat alkuperäisiä Hallilan metsien kasveja. Meidän alueemme on rakennettu 60-luvun lopulla. Tämän muodostaa kolme T:n muotoista katua, joiden varsilla on kullakin kahdeksan punatiilistä taloa. Meillä on tontilla mäntyjä, kuusia, pihlajia, koivuja ja vaahteroita. Nämä kaikki kasvavat talon takana aika varjoisassa paikassa.

Tälle veitikalle olen kantanut kilokaupalla pähkinöitä veljen keitiön ikkunan eteen. Tässä Kurre on fasaanien syöttöpaikalla makuuhuoneen ikkunan alla. Aika kesy, kun sain otettua kolme kuvaa. Veli sille puhelee ikkunasta. Oikeastaan oravia on ainakin kolme; ne olivat keväällä eri vaiheessa heittämässä talviturkkiaan pois, joten sai vähän laskettua. Ne käyvät yksistään syömässä.

Aika kiirettä oli pikkuneidin kanssa ennenn juhannusta rientää paikasta toiseen ja yrittää samalla siivota, leikkiä kauppaa ja askarrella. Tuvan uusia mattoja Paapan kanssa solmiessamme meillä oli onneksi Kauppias, jolta sai vain tilata tavaraa ja ne tuotiin "kotiin". "Rahastakin" sai moninkertaisesti takaisin.

Tänä aamuna Otso livahti keittiöön hienosokerikupille. Niin oli naama ja kädet sokerissa; Mumma : voi hellanlettas! Otso, kun jäljittelee kaikkea, hihkui: oi, hellaletta!

Hyvää, turvallista Juhannusta!

Etiopian nuttu-projekti jatkuu täälläkin. Tässä pari mekkosta, Novitan Neulomon Ratun vinkkiä mukaillen. Lankana Lanett ja 2,5 puikot. Pitsineule voisi alkaa heti tuosta helmaneuleesta, joka on samalla silmukkaluvulla ainaoikein-neulosta. Lähetämme ensi lauantaina nutut Kauhavan Kangas-Aitasta Etiopiaan. Tikkuajat ovat niitä tikunneet, Rattu ainakin kahdeksan ja Marjo-Riitta toi peräti 15 nuttua. Porvoostakin olen saanut useita nuttuja postitse.
Näistä saa ottaa osviittaa, jos joku vielä neuloo tai vasta aloittaa projektiaan.



Mies, vävy ja lapset lähtivät Kauhavalle katsomaan lentonäytöstä, tosin tällä kertaa "aidan takaa". Tytär on vielä töissä; toivottavasti Häme viettää rauhallista juhanusta!
Daavid-koiran kanssa kohta ponkaisemme lenkille.
Hyvää Juhannusta kaikille! Kiitos jo tulleista toivotuksista!

Prinsessa Vilja 5 v, siis "koko käden vanha"

Prinsessa-kutsuilla oli tämä pikkuBarbi-kakku. Kolmen polven yhteistyönä, viimeistelijöinä Tytär ja itse Prinsessa. Vain kaksi tyttöä söivät nukenhametta. Ei Prinsessa itsekään, siinähän oli kermaakin.



Päivänsankari seuraavan päivän kattauksen ääressä valmiina puhaltamaan kynttilöitä ja toivomaan. Lauma valokuvaajia häiritsi keskittymistä ja samalla luettiin kynttiläpaketista, että sammutetaan vedellä! Mutta nyt ne puhallettiin. Päivänsankarin edessä on hänen oma kakkunsa; täytetty muffini, tietenkin ilman kermaa. Kolmas synttärikakku ja Ukin maidoton kakku ovat siinä myös. Toinen synttärikakku oli vaaleanpunainen siili keltaisine ja vihreine piikkeineen.

Tytär sisusti leikkimökkiä, joka on entinen kasvihuone, johon on tehty vain seinät lasien päälle. Lauantaina iltapäivällä Päivänsankari kahden ystävänsä kanssa järjesti leikkimökissä "aikuisten kutsut". Siellä oli tarjolla kaikki loput pullat ja keksit. Kaikki talon lautaset, joihin neidit vain ylettyivät oli levitetty lattialle. Siellä aikuiset kävivät vuorollaan nautiskelemassa.

Juhlien valmisteluissa auttamassa olleen Mumman mukaan lähti Päivänsankari itse. Sunnuntai-iltana lakon pelottamina lähdimme matkaan, mutta saimmekin matkustaa melkein tyhjissä junissa. Meidän piti vaihtaa junaa Tampereella, kun Pendoliino ei enää pysähdy Hämeenlinnassa. Mukaan otettiin vain välttämättömät, kuten laukullinen leluja, repullinen tyhmiä vaatteita, Päivänsankarin iltaruoka, Mumman kudin ja kirja: Berliininpoppelit. Mukaan tuli myös auton turvaistuin, jota Mumma epätoivoisesti yritti mahduttaa tavarahyllylle. Lopulta sillä välähti, pannaan se junan penkille ja siitä sai Vilja katsella maisemia, minkä ennätti syömiseltä ja värittelyltä.

Aamulla jatkoimme autolla Lappajärvelle, jossa Paappa, Leenu-kissa ja Daavid-koira meitä odottivat ikkunan ääressä, mutta havahtuivat vasta auton oven paukahdukseen.

Leenu-kissa, 15v, poseeraa. Ulkoa tullessaan Leenu hypähtää ikkunapellille naukumaan sisäänpääsyä, milloin ei nau'u sisään kellarinportailla.

Tänään lähdimme takaisin Seinäjoelle, kun torstaisin Mumma käy siivoamassa veljensä kotia; vielä pari kertaa. Ehdimme hakea KIPissä olleen aurinkovarjon ja Etiopian nutut Fionasta, olla Tikkuajissa, jossa Vilja vähän sormivirkkasi ja muuten teki koristuksia "rakkausNallelleen". Kahvilassa kun kokoonnutaan, Vilja halusi voisilmäpullan ja mehua, vaikka tarjolla olisi ollut Bebe-leivoksiakin, mutta hän otti varman päälle; eihän sitä aina tiedä, mitä Beben kuoren alla on, jos olisi vaikka hilloa!

Isi ja Otso-pikkuveli tulevat perjantaina Lappajärvelle, äiti lauantaina päästyään päivystämästä. Otso 1v9kk on soittanut Viljalle joka päivä; hän tietää että Vilja lähti autolla ja on puhelimessa!

Käsitöitäkin on valmistunut, mutta annettu kuvaamatta. Hihatin, josta tuli kutojalleen "hiukan" liian pieni ja kesäinen pontso. Ehkä saamme niistä kuviakin joskus!

Kesäsää vaihtelee

kuvassa suomalainen turisti keväällä 2007 juoksee aidolla Olympian kentällä, kuva sopinee urheiluosuuden takia tähän juttuun


Maanantaina kuuman auringon paistaessa mustien housujen verhoamiin sääriini kesän avaajina Seinäjoen torilla olivat mm kaupunginjohtaja ja kirkkoherra. Yhteisesti lauloimme Risto Nevalan johtaessa Satumaan, Sininen ja valkoinen ja Suvivirren. Mahdollisuudesta laulaa yhdessä Suvivirsi juhla onkin saanut alkunsa. Kaupunki tarjosi kansalle kahvit, muttei sitä juhlan kuluessa eikä loppuessa mainittu. Luimme sen tiistaina lehdestä. Pulla oli loppunut, loput olivat saaneet jäätelöt.





Keihään juhlaa-kisassa tänään lauantaina sää oli kaukana kesäisestä. Pukeuduin talvitakkiin, huiveihin, myssyyn ja käsineisiin. Naisten kisan loputtua oli väliaika, joten kävin hakemassa autosta huovan, jolla matkalla katselin keihäsmiesten verryttelyheittoja kentän takana. Olin ihan muutaman metrin päässä Pitkämäestä ja Thorkildsenistä ja muista heittäjistä. Pitkämäen olen nähnyt elävänä ennenkin, hänhän asuu toistaiseksi Seinäjoella; Thorkildsenin puserossa oli nimi.


Kentällä kuulimme, että miesten kisa alkaa tasan 14.47, koska se televisioidaan. Emme varmaan olisikaan menneet sinne palelemaan.


Koska oli näin kylmä, en ottanut käsityötä mukaan, mutta jotakin käsillä tehtävään oli tarvetta. Merkkasin kaikki tulokset ylös. Kynähän pysyy hanskakädessäkin. Aurinko välillä paistoi heittäjien silmiin, mutta katoksessa istuville se ei paistanut.


Voittaja olisi saanut olla suomalainen! Yleisö kannusti kovasti kaikkia yhdeksää kisaajaa. Mikähän pohjalaisista tekee hyviä keihäänheittäjiä, kun kuudesta suomalaisesta viisi on Pohjanmaalta?

Kaarakan talossa tehtyä

Aloitin Kaarakan talossa Seniorinäpissä heti päästyäni eläkkeelle syksyllä 2005. Joukko on lisääntynyt ja muuttunut, meitä alkuperäisiä on vain kaksi jäljellä. Mutta koko ajan on ollut mukavia ihmisiä. Kaikki eivät ole eläkeläisiä vaan mukana on ollut abi ja vuorotteluvapaalainen. Jos on päivällä vapaata, voi tulla näihin ryhmiin. Kaarakan talossa voi tehdä monenlaisia käsitöitä: näitä, mitä olemme esitelleet blogeissamme, mutta myös kutoa kangaspuilla matoista huiveihin tai neulekoneella laukuista jakkuihin ja sukkiin. En olekaan tainnut saada neulekoneella hopealangasta, siis metalli-, neulomaani kaulakorua ihan valmiiksi.

Tämä Viljalle tekemäni viitta on ensimmäisen vuoden satoa. Värjäsin harmaan villakankaan, neulekoneella neuloin reunakaitaleet ja huopuvalla langalla huovutin kädet verillä kuviot.

Viitta on kiva vaate lapselle, koska se menee monta vuotta, se on helppo heittää vaikka nukkuvan lapsen päälle. Villa lämmittää ja viilentääkin.
Kuvia suurentamalla näkee tahratkin!





Tämän vuoden satoa on tämä pikkuruukku. Se on tehty valmiista pienistä mosaiikkipaloista, joita oli kyllä jäljellä valikoitunut lajitelma. Kukkaa siinä ei vielä ole, mutta joku hento siihen sopii, koska ruukku on pieni.

Kuvaa suurentamalla vasta huomasin, että tämä on saumaamista vaille valmis. On se jo valmis.

Olen aloittanut Kevätpäiväntasausyllätyshuivia ja kutonut sukkia, joihin kantapää tehdään viimeiseksi. Sukanlavoista tuli hiukan liian pitkät enkä ole varma siitä kantapään kohdasta onko se liian kapea. Olisi kannattanut tehdä ensin toinen, mutta tein molempia yhtäaikaa. Varret ei ole ihan tavallista kairaa, joten en viitsisi purkaakaan...

Opiskelen Pariisin kaupunginosia ja karttoja, jottemme lähde liian kauaksi lanka- tai kangaskauppaa etsimään. Varsinkin, kun Mies ei ole niistä yhtä innostunut kuin kumppanini Lontoossa...