Hyvää ja siunattua Uutta Vuotta 2012

Uuden vuoden toivotukset Nuoremman Poikani ja miniäni lähettämällä joulukukka-asetelmalla! Kolmaskin kukkavarsi on nousemassa.

 Tikkuajissa jo kerroin tekemästäni joulukuusen tähdestä. Vanhaa ei voinut enää laittaa. Vaikka minulla on aina paljon tavaraa mukanani, niin nyt ei ollut rautalankaa, mutta onneksi hamstraan aina kaikenlaista: oli pyörän pinnoja ja pätkä kuusen hopeanauhaa. Vaikeinta oli saada kolme pinnaa kiinni toisiinsa ja tähti kuuseen pussin sulkijoilla. Enkeli on vanha koriste! Hyvin tähti teki tehtävänsä.


Kiitos kaikille kävijöille ja kommentoijille kuluneesta vuodesta! Tervetuloa ensi vuonnakin!

Hyvää Jeesuksen syntymäpäivää

Melkein kirveellä veistetyn seimi-asetelmani ostin Beetlehemistä yli 20 vuotta sitten, kun kävimme siellä pikaisesti. Minulle oli kerrottu, ettei siellä ole mitään ostettavaa, joten neuvon mukaan vaihdoin vain yhden dollarin seteleitä, että saisimme juotavaa. Beetlehemissä kävimme hienossa matkamuistokaupassa, jossa oli upeita seimi-asetelmia, mutta oli onneksi myös yhden dollarin asetelma. En tiennyt, että täälläkin olisi käynyt Visa, jota vingutin timanttikaupassa ostessani daavidin tähden! Kamelit ovat lisääntyneet muilla matkoilla...

Arvottu on!

Kuusessamme on muutamia uusia koristeita. Näin kuvan jossain Facebookin sivustolla Isoäidin neliöstä tehdystä koristeesta, joten ostin jouluisia Nalle-lankoja Nissin Osuuskaupasta ja virkkasin neliöitä!
Ylemmän  lippurivistön ostin joskus kirpparilta; se on aika vanha eikä noita kaikkia maita enää ole!


Suoritimme arvonnan tonttujen läsnäollessa. Arvonnan aikana kävijöitä on ollut 496, mutta vain 24 osallistujaa! Mitä mahtaa kertoa?


Satu U bongasi 55555 ja on jo saanut Kaarakan Hiiritossut-tekemispaketin, jota hän toivoi.
Onnellinen? voittaja on Taina Nukkekoti Jiestä! 

Päiväkotivierailu

Entinen työpaikkani oli näin kauniissa talossa; Yrityksen päiväkoti. Tämä Yritys on sahan-ja tehtaanomistajan sukunimi. Talo on Yritysten entinen koti ja sahan konttori. Maalaus on 1940-luvulta. Puutarhaa ei ole enää, mutta huvimaja on, tosin ilman kasveja. Talo on rakennettu 1919 ja kaupungin yhdeksi päiväkodiksi se on tullut 1970-luvulla.

Talossa leikkii ja oppii päivisin nelisenkymmentä 1-6 v lasta. Kiertelin kamerani kanssa yksikseni talossa, joten en tiedä, kenen töitä seinillä oli.

Tässä Peppien ryhmän kynttiläikkunoita.

                           
                             Joulun tärkeitä: enkeleitä ja tonttusia

                           
                            Pulleita piparkakkuja 

                           
                            Talvilintuja ja tonttuja metsässä

Pienten osaston ikkunalla oli Nalle-asetelma. Isoimman antiikkinallen kopion tein joskus Kansalaisopistossa ja annoin sen päiväkotiin jäädessäni eläkkeelle.   Mekon sille tein päiväkodin vanhasta lasten essusta. Valitettavasti Nalle on jossain vaiheessa ollut lasten käsissä eikä sillä ollut enää silmiä :( Nyt se oli saanut kivan paikan! 
Takana näkyvä punakeltainen talo on entinen Yrityksen hevostallin pääty, jossa nykyisin taidokas timpuri rakentelee kaupungin puistoihin krokotiileja, autoja, pöytiä ja tuoleja.

Toinenkin ryhmä on tehnyt adventtikynttilöitä.

Ihanat Myyrät! Nämähän on monen nuoren aikuisen lempi- ja keräilyhahmoja, jo 70-luvulta.

Kauan sitten tekemäni Enkeli oli taas päässyt pianon päälle. Vähän sekin kaipaa korjaamista. Otankin sen ja Nallen joulun jälkeen hoitooni. Eiköhän tämäkin Enkeli jo kaipaa silkkimekkoa?!


Lapset esittivät jouluisia lauluja odottaessaan jouluruokaa, jota Riitta oli taas keittänyt ja laittanut.
Päiväkodin mummana vein lapsille miniluumutomaatteja sijasta ainaisten karkkien. Toiset niistä pitivät, toiset taas eivät!


Kiitos, kun taas kutsuitte mumman syömään yhdessä kanssanne!


Vaihdoin selaimen toiseen enkä ihan hallitse vielä kaikkea, miten mikäkin toimii...


Ps. Arvonta edelleen edellisessä postauksessa!

ARVONTA ON EDELLEEN KÄYNNISSÄ!!!

Pikainen postaus:

                                  Kuvassa Ystävälle tehty TerveysEnkeli




Kuka bongaa 55555? Tämän bongasi Satu U, mutta varsinainen arvonta päättyy 24.12. 2012 klo 24!!


Yleinen arvonta: Miten tulit tänne? 
Arvonta pukin tulon jälkeen:) Arvon jotkut Kaarakan tekemispaketit


Kehuja vastaanotetaan!


 41 v ja 15 tuntia sitten sain esikoiseni, tyttären ja pääsimme aatonaattona kotiin! Onnea ja TaivaanIsän siunausta hänelle ja perheelleen!


Muokattu klo 20.25, koska aamun jälkeen ei ole tullut yhtään uutta osallistujaa! Vaikka lukeneita tai ainakin täällä käyneitä on monia!!!

Välillä jotain käsityötäkin

Syyskuussa Kaarakan talon neulekoulussa opettelimme Möbius-huivin aloituksen.
Videolla Cat Bordhi esittelee tämän aloituksen; täältä jo tarkastin, kun aloitin toista Möbiustani. Videon löysin toistaiseksi entiseltä Tikkuajalta täältä. Tämäkin Möbius jäi pitkäksi aikaa vaiheeseen, koska siitä tuli itselleni liian pieni tai olisi se hupuksi sopinut! Päättelemättä oli pari kuukautta. Ystäväni, joka näitä heti teki useamman, sitä kokeili ja arvelin suvusta löytyvän sopivankokoisia "tyttösiä".
Veljentyttärelle sen annoin, kun olimme tyhjentämässä hänen ja kummityttäreni isän asuntoa. Veli muutti vanhainkotiin, vain 76v:na.

Lankana Dropsin Alpakka ja Austermannin Palila, pyöröpuikko, 100 cm; silmukoita 130, 10 krs oikeaa ja 10 krs nurjaa. Tai tämähän kudotaan aina oikein, työ vain käännetään 7-10 krs:n välein. Lankaa kulutin 4 Alpakkaa ja 2 Palilaa, koska halusin siitä mallikappaletta pidemmän.

Toinen Möbiukseni taas on vaiheessa siksi, kun siinä on liian paljon silmukoita! Sitähän ei voi kokeilla kesken neulomisen. Mutta mallitilkunhan aina voisi tehdä!

Tyttärentytär oli jo saanut miniMunamiehen ja -poika odotti omaansa. Mumma oli ihan varma, että kun Otso lauanataina tupsahti ovesta, niin ensimmäinen kysymys on: "Onko mun miniMunamies valmis?" Ei ollutkaan, mutta hän ilahtui kovasti, kun se oli valmis; eikä sillekään tarvinnut tehdä suuta; toki hän sitä vähän mietti!

MiniMunamies on 5cm, pikkuisen pienempi kuin Viljan saama. Jotain sanottavaa Viljalla mummalle olisikin ollut, mutta ilmeisesti se kuitenkin unohtui, kun luvattua puhelua ei ole tullut.

Otso ja isi olivat täällä ystävän synttäreillä. Vilja ja äiti olivat Oopperassa (Otson päiväkodin järjestämällä oopperamatkalla), jossa katsoivat 10 min Pähkinänsärkijää, kunnes lavasteet tippuivat eikä vikaa saatu korjattua. Saavat uuden esityksen 22.12. (luki paappa Hesarista) muttei se varmaan kaikille mukana olleille, ympäri Suomea tulleille, käy. Muut esitykset ovat loppuunmyytyjä.

Olemme taas päätyneet isovanhemmiksi

Lapsiperheen elämä-viikko on ohi! On ollut hauskaa, joskin myös haasteita!

Joulukuun ensimmäistä odotettiin koko ajan. Tosin ensin Otso, 4v, tietäen, että kalenterin saa avata, kun vanhemmat ovat Amerikassa, luuli, että ensimmäisen luukun saa avata heti, kun kerran vanhemmat on matkaan saateltu (viime viikon perjantaina). Mutta piti vielä jaksaa odottaa monta päivää! Lapsilla on Kinder-suklaa-kalenterit ja Lego-kalenterit. Helpompia on aamuherätykset joulukuussa!

Tyttärentyttärellä on edelleen etupäässä vain tyhmiä vaatteita! Ja mumman mielestä lapsi pukeutuu liian vähiin vaatteisiin! Aivan toisin kuin luokkatoverit (ja Otso ja mumma)! Mumma on sanut olla koulumatkoilla repunkantajana; painava on lapsen reppu, hän kuljettaa kaikkia kirjoja joka päivä kodin ja koulun väliä.
Koska mumma ei osannut tehdä oikeanlaista (minkäänlaista ohjetta ei annettu, paitsi että tukka pitää olla kiinni) kampausta sirkuskouluun, niin menimme sitten Sello-orkesteritreeneihin Sibelius-opistolle. Molemmat olivat suunnilleen samaan aikaan. Kun lähdimmekin selloon, (se alkoi varttia aiemmin) niin tuli kiire ja nuotit jäivät kotiin. Onneksi kahdella soittajalla oli yhteinen nuottiteline ja tarvittiin vain yhdet nuotit. Soittajaiset on ensi perjantaina Sibelius-opistolla klo 16!

Otso ja paappa katselivat Verkatehtaan viidennen kerroksen ikkunasta Hämeenlinnaa ja muuta maailmaa. Otso kyseli, missä on Amerikka ja missä Lanska, jota paappa ei tiennyt. Arvasi se paappa sitten Otson tarkoittavan Ranskaa. Otso: "Siellä asuu ranskalasia ihmisiä. Minä en osaa puhua ranskaa. Minä osaan vain englantia ja suomea!" Lähellä olevia teinityttöjäkin nauratti. Mutta osaahan Otso englantia, kun on englanninkielipainotteisessa päiväkodissa oppinut, monta sanaa. (Paappa kotona kyseli!)

Lapset saivat sunnuntaina aivan kaikessa rauhassa kylpeä! Aikaa meni 3 tuntia eivätkä vieläkään olisi tahtoneet tulla pois, mutta ruoka alkoi olla valmista. Vaikka mumma paistoikin pikku-kinkkua vain kiertoilmalla ensimmäisen tunnin; toisiksi pani lämmönkin päälle! Lämmintä vettä vain välillä mumma lisäsi lasten ammeisiin eikä tainnut kastella hihojaankaan kuin kaksi kertaa. Täällä on niin hienot hanat ettei vanhat osaa niitä käyttää! Katosta tulee sadetta, jos kääntää väärään suuntaan. Ja toisesta tulee kuumaa, vaikka kääntäis kumpaan suuntaan tahansa... En sen puoleen osaa käyttää keittiönkään hanoja; nekin on uudet! Toisesta tulee kuumaa ja toisesta lämmintä, paitsi jos kauan päästää, niin saa sieltä kylmääkin.  Sitten on vielä käsienpesuhana, jota en ole kertaakaan saanut toimimaan pestäkseni siinä käsiäni, vaan aina vahingossa sen saa päälle ja varsinkin, kun ei olisi tarvinnut kastella juuri kuivattua allasta!

Otso tiesi kertoa, että päiväkodin lähelle avataan uusi Sale-kauppa ja siellä päätimme pistäytyä tullessamme perjantaina tavalliselta sellotunnilta. Lapset olivat varmoja, että joka kaupassa on leluosasto ja niinhän se taitaa olla! Lelut löytyivät, muttei niitä ostettu. Katsottiin vaan, mitkä olisi voinut ostaa!

Paappa ihmetteli, kun Otso leikin tiimellyksessä jatkuvasti suki tukkaa sivummalle. Ei se liian pitkältä näyttänyt, mutta kun illalla sitä kampasimme kylpyhuoneesssa, mumma huomasi, että muutamat haivenet ulottuivat nenänpäähän asti. Siitäkös Otso riemastui, että hänestä tulee Tähkäpää! Niinpä saksittiin vähän, ettei Otso sentään tytöksi muutu.

On paappakin saanut osallistua monenlaisiin autoleikkeihin Otson kanssa! Milloin on saanut olla rosvo, milloin joku muu!

Wiihinkin meidät on laitettu! Mutta oli vaikeaa kuntoilua: aina mumma hyppäsi tyhjään tai suuri musta pallo huitaisi mumman alas! Ja paappa nauroi!!! Muttei hän ollut yhtään parempi; ei tainnut päästä edes niin pitkälle kuin mumma.

Tänään Otso heräsi jo kuudelta! Tulimme netistä katsomaan, voisiko koneen saapumista New Yorkista seurata; sitä sivua emme löytäneet, mutta näimme, että kone on noin tunnin etuajassa. Ennen lastenohjelmien alkua Otso pelasi PikkuKakkosen peliä (toisen kerran viikon aikana, tiedoksi vanhemmille;)). Viljakin herätettiin! Lastenohjelmia tuli vielä, kun äiti ja isi jo kurkistivat keittiön ikkunasta. Voi, sitä riemua ja haleja ja pusuja!

Chicagosta ei ollut löytynyt oikein lelukaupaa, mutta ihania joulukoristeita saatiin ja ToyStoryn hahmot! Amerikkalasia vaahtokarkkeja, vaahterasiirappia, suihkutettavaa piparkakkukoriste-ainetta (joiden takia tyttären matkalaukku on tarkastettu ja lukkokin väkisin avattu! Laukussa oli lappu, jossa kerrottiin siitä. Olivat pahoillaan, mutteivat vastaa!).

Vanhemmat menivät pariksi tunniksi nukkumaan, mutte eiväthän lapset kauan malttaneet olla menemättä makuuhuoneeseen...
Matkakuvat on katsottu Wiin kautta, tähtitaivas nähty pimeässä keittiössä ja lapset ovat nukkumassa.
Huomenna mumma ja paappa lähtevät takaisin Etelä-Pohjanmaalle valmistelemaan seuraavan viikonlopun vierasvaraa: Otso ja isi tulevat meille isin ja äidin ystävän synttäreille  (Vilja ja äiti menevät balettiin tms)
ja veljentyttäriä tulee myös Seinäjoelle silloin ;)

Mumma sai valmiiksi myös kavereiden Munamiehet! Ensimmäisellä ei ollut suuta eikä lapset niitä vaatineetkaan. Mutta kun tein Otson kaverille Munamiestä, niin Otso halusi sille suun. Ja niinpä mumma pisteli viime yönä kaikille Munamiehille suut! Mutta se oli virhe! Niillä ei (Viljan mielestä) kuulu olla suuta! Ensin suut pois Viljan omilta. Vilja soitti kolme puhelua ja sai lopulta toisen ystävän äidin kiinni ja hienosti sanoi puhelimeen: minulla olisi Iidalta kysyttävää! Ei suuta Iidankaan omalle! Vilja vielä opasti, jos kuulet jotain Kiiasta, niin sano, että minulla on asiaa... Suut oli nyt poikkeuksellisen hyvin päätelty!
Kuvassa muut paitsi Sampolle tehty ja Otsolle lupaamani Mini-munamies!

Kaarakan talossa, niinkuin jotkut ovat lukeneet Sipin silmukoista ja Intsun blogista, oli syksyn yhtenä työtapana lasimosaiikki. Ei siinä kauan nokka tuhissut, kun mun työni oli valmis. Ihan oma ideointi ja työ;) Parempaan tulokseen olisi varmaan päässyt jopa lapsenlapseni, Vilja 7v. Mosaiikkirivit on tahallisesti epätasaisia; enkelin mekko hulmuaa...

Viime perjantaista kertovasta jutusta  Otson päiväkodissa puuttui nämä tontut , jotka Viljan kanssa teimme. Näkyykö 59v ikäero? Siis tekijöissä! Paksu on mumman.

Otson ja mumman yhteiskorttiaskartelu. Mumma leikkasi pyöreät ja Otso muut. Otso, 4v suunnitteli ja liimasi!

Lauantaina kävimme Viljan kanssa kaupassa; kävimme kaikin perjantaina, mutta jotain jäi vielä ostamatta! Mumma sen ihanan kilpparin taisi ensiksi nähdä; tuo pitäisi ostaa Otsolle! Meillähän oli pikkujoulu illalla.

Jos ette kerro kellekään, niin karppaajamumma söi kaksi joulutorttua, yhden päikyssä perjantaina ja toisen pikkujoulujuhlissa kotona!

Kumpikin lapsi sai kolme pakettia: Taskulamput. Ne ovat mumman varastosta; päiväkodissa valopäivänä olleet käytössä, monta vuotta sitten!
Viljalla päällään mumman tyttärelleen v-78 ompelema kummituspuvun mekko, joka kävi pikkujouluenkelin asuksi;)

                      Otsokin osasi heti valotella!

Tämä mumman Kaarakassa viime jouluksi neulahuovuttama Tonttutyttö oli Viljan toisessa paketissa; villaa ja Fanttilankaa ja huopaneuloja

 

Tämä iso Tonttupoika oli Otson paketissa. Nämä eivät ole leluja, vaan koristeita!

 

Tässä Tonttupoika lähikuvassa.

Kolmansissa paketeissa oli nämä suuri- ja surusilmäiset kilpparimerirosvo ja kirahvinpokanen, joita Otso esittelee Viljan ollessa kuvataidekoulun pikkujouluissa, tänäiltana.

Kuvasin myös Viljan iltapäiväkerhossa tekemän Barbapupun.

Illalla luemme aina kirjoja, ensin Otsolle sopivaa; tänään loppuun Alison Uttley Pikkuharmaakani sirkuksessa. Sitten kertomus tai pari Perheen KuvaRaamatusta. Lopuksi erityisesti Viljalle Antoine de Saint-Exupèryn Pikku Prinssiä. Tässä vaiheessa Otso nukahtaa...
Hamaassa nuoruudessa meidän "seurapiireihin" kuului vain Pikku Prinssin ihailijoita!

Pari virhettä bongasin esikatselussa, vaan en sitten enää niitä löytänyt...

 

Mummattamassa

"Leikimme" Paapan kanssa lapsiperheen elämää. Paitsi, ettemme käy töissä. Perjantaina aamupäivällä ajoimme tyttären miehineen heidän työpaikalleen, josta he lähtivät kollegoiden kanssa Amerikkaan, Chicagoon. Lentojen sujuvuus ja varsinkin vaihto NewYorkissa tai vaihtoajan lyhyys mietitytti heitä ajomatkalla. Meidän oli tarkoitus saada vähän opastusta Hämeenlinnassa liikkumiseen, kun ei olla juuri autolla siellä ajeltu, siis itse. Ajoimme Otson päiväkodin kautta sairaalaan ja sieltä kotiin ruokaa laittamaan ja syömään. Kohta hakemaan Viljaa koulusta ja viemään häntä sellotunnille Verkatehtaalle. Onneksi Vilja osasi viedä meidät oikeaan paikkaan; Sibelius-opistolle on aika monimutkainen reitti parkkipaikalta, varsinkin kauimmaiselta: kulman takaa puikkelehtien, ovesta sisään, käytävää pitkin ja ovesta ulos ja taas pihan kautta toiselle ovelle, josta miehet hissillä ja me naiset portaita ylös viidenteen kerrokseen. Onneksi oli vähän aikaa leikkiinkin. Vilja rakensi legoCarin tuossa tuokiossa ja he ehtivät Otson kanssa kiertää käytäviä ympäri, ennnekuin ope kutsui Viljan sisään.

                 Otso ja paappa leikkivät autoilla

Mumma kiersi kameran kanssa käytäviä: talossa on myös Vanajaopiston tiloja; ehkä sieltä hauskoja käsitöitä kaytäväseinien somistuksena.

Tämä ryijy on kaikenlaisista valkoisista langanpätkistä: villa-, puuvilla- ja paperilankoja ja muovi- ja kangassuikaleita solmittu rautalankaristikkoon.

Siellä oli myös hauska kahdenistuttava eläinkeinutuoli! Musiikkiopistosta poistuimme Verkatehtaan juhlasalin läpi, jossa valmisteltiin kaupungin henkilökunnan pikkujouluja! Neljä vuotta sitten olimme Viljan kanssa lastenkonsertissa Verkatehtaalla. Otso oli silloin vauva ja Mumma tuli junalla Hämeenlinnaan, äiti toi Viljan Verkatehtaalle ja haki pois ja Mumma lähti konsertin jälkeen posliininukkekurssille Seinäjoelle; nuket poltetaan muutaman kerran ja silloin on oltava paikalla niitä maalaamassa.

 Verkatehtaalta seurasimme Jäähallin viittoja ja niin osasimme Jaarlin päiväkotiin Poltinaholle. Siellä oli lasten ja vanhempien yhteinen askartelutilaisuus. Ensin herkuttelimme pipareille, tortulla, glögillä. Otso otti pari piparia kotimatkallekin, kun Paapan autossa on niin kuuma, jos piparit vaikka auttaisivat kuumuuden aiheuttamaan huonoon oloon? Vilja rupesi heti töihin:

Hän ideoi ja teki korttinsa ihan itse, hän ei malleja katsellut! Mumma toivoo tätä joulukortikseen;)

 

Tonttupajassa kävimme myös: oksankappale, punaista kangasta ja lankaa, kuumaliimaa ja tussit; siinä se: joulutonttu! Muitakin pajoja olisi ollut, mutta paappa oli kävelemässä kohti sovittua kohtauspaikkaa...

 

Katosta roikkui hauskoja koivun oksista tehtyjä Daavidin tähtiä!

 

 Ikkunaeläimet olivat saaneet myös tonttulakkinsa

                              Lumiukko, edes ikkunassa;)

       Paperienkeli ja tuikkulyhdyt

              Päiväkodin perhesukupuu

 

       Otson perhe, kaikki n 1 v:na, vasemmalta, Otso, Vilja, Äiti ja Isi

 

Kieli- ja liikuntapainotteisen päiväkodin English Corner

 

Seinillä oli myös julisteita. Tästä Humpty Dumtystä muistin kirppariyrittäjän, jonka mielestä KAIKKIEN piti tietää, kuka on HD! Hänen kirpparinsa nimi HD ihmetytti pohjalasia. Liekö syynä ollut myös lausumisen vaikeus, jos uskomme tarinoita pohjalaisten Deestä ja Reestä... En minäkään tiennyt...

Jos nyt joku näki jonkun mumman kaahailemassa Poltiahosta Tiiriöön kahden lapsen kanssa, ei todellakaan ihan laillisesti, niin se olin minä! Miten vieras voi tietää, ettei Prisma ole E Tiiriössä vaan mahdollisesti P Tiiriössä! Viljakaan ei osannut neuvoa: hän olisi kyllä osannut ajaa oikeaan paikkaan...
Paappahan meni kävellen, seikkaillen hänkin matkallaan.

Ehkä me jo viikon päästä osaamme mennä suoraan Verkatehtaalle sellotunneille ja sirkuskouluun, johonkin siihen lähelle ja kuvataidekouluun, mutta se onkin vain Parolassa ;)

Tytär miehineen on päässyt hienosti perille, tosin nälkäisinä, koska lennolla Nyc-Chicago ei ollut tarjolla kuin juotavia. He ovat jo nukkuneet ja shoppailleet ja syöneet! Terveisiä kilteiltä lapsilta!

Suomen Kädentaidot-messuilla Tampereella

Matka Suomen Kädentaidot-messuille oli toinen tänä syksynä Seinäjoen Kansalaisopiston Opistolaiskunnan järjestämä retki. Aamuhämärissä klo 7 oli lähtö Opistolta. Pienoiset tuskanhetket koin, kun uusi automme ei meinannut startata. Ehdin jo miettiä hätätoimet, kun auto lopulta käynnistyi vanhanaikaisella tempulla ja ehdin ajoissa bussin kyytiin.
Ehdin kiertää vähän C-hallia ennenkuin tyttäreni ja lapset saapuivat.

Toimiva tumppu, lämmin lapanen vaiko raikas rasa-kilpailun lapaset roikkuivat esillä Pirkkahallisssa.

  
Lapaset lahjoitetaan Helsinki-Mission kautta hyväntekeväisyyteen

                              Osassa luki: Palkittu!

Vein Viljalle mini-Munamiehen ja sille piti saada vaunut! Otso sai "ukkelin", mutta se taitaakin olla vielä kuvaamatta...

ElvariKorut-koju piti löytää: olin tutustunut Sannaan virtuaalisesti Sytomyssy-kampanjan aikana ja FB:ssä seurannut hänen koruverstaansa menestysaskeleita.

Otso ja Vilja halusivat vaahtokarkkikaulakorut.

Otsolle oli ostettu BabyBorn-haalari, jonka Otso halusi myös kuvaan

 Itselleni ostin Englanninlaku-korvikset. Monenlaisia herkkuja karppaajankin koruiksi!

Vilja sai myös kivat lettikierteet! Sopivat hyvin sirkuskoululaiselle!

Rattu kutsui Novitan Neulomossa neulomolaisia Juhla-Mokka-kahvilaan. Meitä oli siellä kymmenkunta eri-ikäistä naista. Ajattelin istuvani siinä jonkun aikaa ja siksi ostin ihanaa lankaa: 95 kashmiriä, 5% MINKKIÄ! 100g/400m. Siitä tullee hieno ja kaunis kaulahuivi! Seurana Ebenpuiset sukkapuikot. Ebenpuuhan on kaikille  tuttu Lumikin hiusten väristä!

Viikolla maksoin laskuja ja pysähdyin MODAn kohdalla! Miten se on niin kallis! Menin Otavamedian sivuille ja näin, että tarjous uusille tilaajille oli parikymppiä alhaisempi! Niinpä sanoin tilaukseni irti! HETI!

Messuilla olikin uusille tilaajille tarjous: kaksi vuotta Modaa, kaksi vanhaa Moda-lehteä (ne meni tyttären kassiin), kevyt kassi säilytyspusseineen, bambupuikkoja, tunisialasinen virkkuukoukku ja kaksi kerää teetee-pallasta! n 1,50€:a kalliimmalla kuin alkuperäinen laskuni! Ja se tilaus oli vain yhdeksi vuodeksi! Ilman lahjuksia! Varmistin vielä tilausta tehdessäni, että todella voin tilata lehden näillä ehdoilla ja lahjoilla;)

   Vaikka minulla onkin "muutama" lankakerä, ostin vielä yhden sukkalankakerän: 75% villa, 25% polyamidia 100g/400m. Knitpron silmukkamerkkejä etsimme Lontoosta; no, Tampereelta niitä sai! Lisäksi pyöröpuikkojeni kaaapelit ovat aina "kateissa", niinpä ostin yhdet. Ruuvinkiristin olikin jo kotimatkalla tarpeen, koska matkakäsityöni kaapeli ja puikonpää olivat irtoamassa toisistaan!

Kannustin tytärtä ostamaan Caritalta Carla country cottagesta nämä kauniit vaatteet, joissa on pellavaa, hamppupellavaa, villaa ja silkkiä!

Näissä kaikissa oli kai sattumalta samoja nauhoja ja pitsejä

Näkymä C-halliin katsomosta, jossa kävimme Otson kanssa lepuuttamassa jalkojani

Kotimatkalle lähdin samaan aikaan tyttären ja lasten kanssa vastakkaisiin suuntiin.

Kotimatka sujui mukavasti Möbius-huivia neuloen...