Vaihteeksi mummatusta ja paapatusta

Saimme viime torstai-iltana pikakutsun Hattulaan Tyttärenlapsia hoitamaan, kun molemmat vanhemmat olisivat viikonlopun töissä. Mummi ja Ukki olivat sinne menossa, mutta heille tulikin este.
Perjantaiaamuna pakkasimme auton täyteen Kissaa, Koiraa, vaatetta ja Lontoon tuliaisia lapsille.
Sunnuntaina jo ollessamme pian kotiin lähdössä, Vilja huomasi "kummituksen". Siellä Otso nauroi vaunuissaan mustan hyttysverkon alla. Onneksi hän ymmärsi pitää vaunuista kiinni; yleensä Otso huutelee sieltä herättyään. Kuvat tulivat taas väärässä järjestyksessa, tai minähän tänne ne laitoin...

Jo perjantaina kävimme läheisellä uimarannalla vähän leikkimässä ja järveä ihailemassa. Lauantaina menimme uudestaan ja Mummakin oli varustautunut kameralla, jossa oli virtaa kahteen kuvaan! Otso tietysti keinuu, on liukumäessä tai jostain syystä yrittää laittaa siskonsa niskaan hiekkaa...

Tässä Vilja, viittä vaille viisi v, kiipeilee. Viljakin keinuu ja juoksee ja kiipeää, keinuu, laskee...

Viimein sain otettua kuvia 3 vuotta sitten Kaarakan talossa tekemistäni mosaiikkitöistä: rikoin, siis tarkoituksella Tyttären Teema-lautasen, joka oli jo lohjennut ja pari ehjää mukia, joilla päällystin kukkaruukkuja (huomaa mukien korvat, vain yksi näkyvissä)

ja tarjottimen. Silloin mua kovasti harmitti, kun tummempi saumauslaasti loppui ja jouduin saumaamaan tämän ruukun vaalealla. Mutta ovat mielestäni onnistuneita. Nämä ovat ensimmäiset mosaiikkityöni. Tein vielä pannunalusen Tyttärelle.

Koira oli koko ajan siellä, missä muutkin. Kissa tutki talon ja päätyi vaatehuoneeseen perimmäiseen nurkkaan, jossa se oleskeli kaiket päivät. Iltaisin ja aamuisin se kävi ruokakupillaan ja öisin nukkui Mumman ja Paapan välissä.

Arkipäivät olemme olleet Lappajärvellä, Mies istutti perunoita ja jokakeväiseen tapaan, naapurin vasikat pääsivät irti ja talloivat viljelykset!

Huomenna menemme muuttamaan Miehen Sisarentytärtä Tampereella kerrostalosta rivitaloon.

Vielä kerran Lontoosta

Lauantai-iltana oli Euroviisut, joita katselimme huoneessamme Lontoossa. Ihan samoin kuin suomalaiset juontajat riemuitsi englantilainenkin ja kiitteli vuolaasti maansa saamista pisteistä. Tuntui hassulta sunnuntai-iltapäivällä Tikkurilan asemalla lukea iltalehtien lööpeistä, miten suomalaiset taistelevat voitosta. Me tosin olisimme voineet äänestää Suomea, puhelinkoppeja oli kaikkialla ja yleisöpuhelimia oli hotellissakin, huomasimme sen vasta, kun äänestysaika loppui.

Aamulla kello soi jo 4:ltä ja bussi kentälle lähti klo 5. Catwickiin ajoimme moottoritien kautta, joten näimme paljon vehreää Suur-Lontoota, laitumia ja lehmiä ja lampaitakin.

Lentokentällä viimeiset ostokset ja aamupala ja niin olimme kotimatkalla. Lento sujui aikataulua nopeammin, mutta voitetun ajan istuimme koneessa odottamassa pääsyä tuloportille. Sitten bussilla Tikkurilaan, jonka vähemmän viehättävässä asema-aulassa odottelimme junan tuloa ja viimeistä etappia kohti Seinäjokea ja kotia.





Nämä kukat kukkivat Kensingonin Palatsin seinänvierustalla.

Kerran vielä sinisade ja kaunis talon nurkkaus.

Ruusut ja liljat olivat V&A Museumin lähettyvillä. Vaikka Lontoo on suurkaupunki, puistojen reunoilla tunsi monien pensaiden ja puiden tuoksut.

Kensigton Gardensin kartta; näin pitkällä emme jalkaisin käyneet, mutta jätettiin jotain seuraaviksi kerroiksi...

Kiitokset Päijät-Hämeen Nukkekotiyhdistykselle ja Leealle matkan järjestämisestä!

Ennenkaikkea kiitän Heleenaa, kun hän heti innostui lähtemään kanssani Lontoohin! Meillä oli oikein mukava matka yhdessä. Heleena ymmärsi englantia paremmin, vaikka minä ehkä olin enemmän äänessä. Luin hänen blogistaan asioita, joita en ollut kuullutkaan...

Lontoosta ostetuista tarvikkeista saadaan toivottavasti aikaan monia hienoja käsitöitä.

Tunnustus

Olen saanut tunnustuksen, tai pitää sanoa, olemme Heleenan kanssa. Meidän Lontoonmatkakertomuksemme täydentävät toisiaan ja (osittain?) juuri sen vuoksi Tesa on meille tunnuksen jakanut. Kiitos!

Säännöt:
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa

2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen

3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaaja linkitä heidän bloginsa.

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.Ei muuta kuin olkaa hyvä ja ilon tuottamisen iloa!
Haluaisin antaa tunnuksen monelle, mutta valitsen nyt uusimman löytöni: Hanna & Leijona, joka osallistuu myös meidän matkakertomuksemme Nukkekotimessu-selostuksellaan ja Kerällä, jota on aina hauska lukea ja siellä on myös Betty!

Seikkailumme maan alla ja päällä, kiskoilla ja pyörillä

Lauantaiaamulla lähdimme ajoissa liikenteeseen. Käsissä oli pieniä osoitelappuja, maanalaisen kaavio ja Lontoon keskusta-alueen kartta. Tarkoituksena oli osua lanka- ja tilkkukauppoihin; me Heleenan kanssa kun olemme monipuolisia käsityöharrastajia. Ystävällinen matkaseurueen jäsen vei meidät High Street Kensingtonin asemalle ja neuvoi ostamaan päivän turistilipun. Sitten vaan maan alle ja kohti Richmondia, jossa piti olla John Lewis tavaratalo, jossa on lanka-osasto. Maanalainen sukelsi tunneliin, katonrajassa luki asemat ja seurasimme kaaviosta ja kuulutuksista, niin kauan kun toimivat, junan kulkua. Huolimatta maanalaisesta, juna kulki paikoin maanpäällä jopa kerrostalon toisen-kolmannen kerroksen korkeudella.



Tässä juna Richmondin asemalla. Lippuportti ei auennutkaan meille! Virkailija kysyi, mistä olemme tulossa ja minä vastasin: Suomesta; hän uudestaan, miltä asemalta, olin jo ymmärtänyt, että piti vastata HSK, mutta vielä hän kysyi, olemmeko turisteja ja minä uudestaan: olemme Suomesta. Hän armahti meitä ja päästi ulos. Meillä oli 1-2 vyöhykkeen liput ja olimme 4:llä vyöhykkeellä!

Menimme kylään etsimään John Lewis-tavarataloa; kuljimme kylän katuja, kävimme Infossakin, muttemme rohjennet kysyä, otimme kartan ja yritimme suunnistaa sen mukaan...

Tässä eräs turisti tarkastaa kameransa asetuksia, kuvattavaa oli. Toisen turistin kamera oli vähän turhautunut...Lopulta kysyimme eräältä mieheltä, joka tutkittuaan lappusta sanoi, ettei JL ole tällä alueella!

Me takaisin asemalle ja nyt viisastuneina näytimme lipun ja kysyimme, miten pääsisimme Kew Gardensiin, jossa oli seuraava kohteemme Tikki-tilkkukauppa. Hän neuvoi menenmään bussilla toiselta puolelta. Menimme pysäkille, muttemme oikealle puolelle ja kohta olimme bussiasemalla, jonka ohi olimme jo kerran kävelleet. Siellä oli myös bussi, joka oli menossa Upper Richmond Roadille, jossa se JL on. Meillä ei ollut enää aikaa mennä sinne...

Bussissa oli valvontakamera, jossa kuvaa ottaessani näymme.

Bussilla päädyimme lähelle Tikki-tilkkukauppaa, jonka omistaa suomalainen rouva. Siellä oli hyllyt täynnä toinen toistaan ihanampia kankaita. Onneksi oli myös valmiita paketteja, joita ostimme; muutenhan siellä olisi mennyt loppupäivä. Sieltä ostimme myös sukkalankaa ja muutamia lehtiä. Tikin sivuilla on galleriassa kuva peitosta, jonka tarvikkeet ostin: Slashed Chenille; tosin en ole varma, mitä niistä tulee. Ostin kirjankin, jossa on ohje peittoon. Kuvassa on myös japanilaisia pellavatilkkuja ja tietenkin prinsessatilkkuja. Kauppaan tuli myös omistajan perhe äitiä hakemaan; pikkutyttö kuulema kuunteli mielellään suomenkieltä. Mies neuvoi meille, kuinka helpoimmin pääsisimme Waterloohin , jonne seuraavaksi olimme menossa.

Bussilla takaisin Richmondiin! Taas osui sama lipunmyyjä kohdalle ja nyt hän kysyi kahteen kertaan, että olemmeko tulossa vielä takaisin Richmondiin. Me vakuutimme, että meno (tavallisella) junalla Waterloohon riittää. I Knit London- lankakauppaan mulla oli tulostettu karttaohje, mutta Lover Marshille oli kylttikin. Taloissa ei juuri ollut numeroita ja yllättäen törmäsimme lankakaupan avoimelle ovelle, jonka edessäkin oli joitakin ihmisiä. Kaupassa oli "Care for a Cuppa? Tea Party", jossa kerättiin rahaa diabeteksen hoitoon, maybe...Tapahtumaan osuin Facebookissa, jossa ilmoitin ehkä osallistuvani. Kaverin sai viedä mukanaan!

Meille tehtiin tilaa herkkuja notkuvan pöydän ääreen ja tuotiin teetä isossa mukissa. Ensimmäisem kerran join teetä maidolla; ei hassumpaa.

Kaksi miestä omistaa kaupan, toinen on arpakopan pitelijänä essuineen alempana. Kaikenlaisia lankoja, etenkin ulkolaisia!Piti tarkkaan katsoa, koska halusin englantilaista lankaa. Kuvan huiviin ostimme langat ja alomme neulomaankin niitä siellä kaupassa. Ostin lankoja ja kauniit ruusupuiset puikot ja kassissani oli myös kahdet sukkapuikot ja parit pyöröpuikotkin, joita eivät ollut tarkoitus ostaa, mutten viitsinyt sanoa mitään. Tarvitsimmekin sitten Heleenan kanssa sukkapuikkoja huivien neulomiseen.

Kirjoja ja lehtiä oli paljon ja niitä sai rauhassa selata.

Tutun näköiset turistit siinä neulovat eurooppalaisittain, kuten he huomasivat. Kaikki muut näyttivät neulovan sillälanganheittelytekniikalla.

Kuvan saksalainen nuorimies innokkaasti kyseli kaikenlaista ja paikalliset neulojat kertoivat, että neulominen on maailmanlaajuista, täälläkin on juuri kaksi suomalaista leidiä!

Olimme tapahtumassa reilut kaksi tuntia ja sinä aikana siellä kävi paljon miehiä, ihan lastenkin kanssa ja vaimojensa, mutta joku yksinkin. Pari neulovaa herraakin oli mukana ja ilmeisesti he kuuluvat neuletapaamisten vakiporukkaan. Allaoleva mies neuloi värikkäitä sormikkaita ja oli innostunut keskustelija.

Keskusteluissa vilahti myös John Lewis, kun joku harvemmin kävijä kyseli toisilta ostavatko lankansa täältä vai muualta.

Tässä arpajaiset: Pelkäsimme saavamme jonkun teeaterian tai aamiaisen voitoksi, mutta onneksemme emme voittaneet. Meillä oli lähtö kotiin seuraavana aamuna klo 5, niin olisi ne teet jääneet juomatta ja musikaalit katsomatta.

Pari rouvaa keskusteli meidän kanssamme, mutten ehtinyt pyytää, että he olisivat kysyneet yleisesti, saako kuvia julkaista netissä. Täällä ne nyt ovat, ei toki kaikki. Fasebookista löysin molemmat, ajattelin lähettää sähköpostia, että voivat katsoa. Mutten tiedä niistä käännöskoneista, olen vain lukenut...He ystävällisesti sanoivat puhuvansa paljon huonommin suomea kuin me englantia.

Sitten se "hauskuus" vasta alkoikin, kun Westminsterin asemalla saimme tietää, ettei meille mene suoraan maanalaista. Menimme neuvottuun junaan ja nousimmekin liian aikaisin pois, olisi pitänyt vaihtaa toisenkin kerran, kysyimme loppuunpalaneelta virkailijalta, millä jatkamme ja kiersimme asemaa, maan alle ja ylös ja kun kolmannen kerran ohitimme tämän kiukkuisen miehen, päätimme nousta maan päälle ja mennä bussilla kotiin. Siinä onnistuimme hyvin ja lopulta olimme High Street Kensingtonin aseman kohdalla, josta oli vain parisataa metriä hotellille.

Ja mitä sitten tapahtui, kuulette seuraavalla kerralla...

Kensington Dollshouse Festivalissa ja Kensington Gardens

Lontoon matkamme pääkohde: Kensington Dollshouse Festival avaa pian ovensa. Kattavan Festival-kertomuksen on kirjoittanut ja kuvannut Hanna http://hannajaleijona.blogspot.com/2009/05/pitka-festarijuttu-long-story-about.html



Me Heleenan kanssa emme rohjenneet kuvata siellä ollenkaan, emme tainneet edes muistaa kameroita, kun oli niin paljon ihasteltavaa ja ihmeteltävää.

Me juutuimme pitkäksi aikaa kankaita, nauhoja ja nappeja ihailemaan ja ostamaan. Harvoin pääsee hypistelemään pikkunukeille sopivia, ohuita mekko- ja alusvaatekankaita, ohuita pitseja ja pieniä nappeja. Dolls-kirja on tosin ostettu W&AM:sta ja edessä oleva ristipistotuoksupussi Kensington Palacen Gift Shopista. Messuilta ostin em. nukketarvikkeita, pienet kurinvartahat, ristipistoseinävaatteen, kengänsoljet ja kaksi nuken seisomatelinettä. Kuvan keskellä on kaksi pientä nukkea nukkekodin nukkevitriiniin, jonka joskus tulen saamaan. Kiersimme kaiken kahteen kertaan, kaikkea emme rohjenneet kovin tarkkaan tutkia. Ihania tavaroita siellä oli; esim kattokruunu saattoi maksaa yli 500 puntaa! Sellaista nukkekotia en ole tekemässäkään, jossa olisi kristallikruunuja.

Messuilta suunnistimme kohti Kensington Palacea. Upeasta portista astelimme sisään Palatsin puistoon.

Prinsessa Dianalla, joka asui Palatsissa kuolemaansa asti, palatsin kiertokäyntiä mainostettiin. Aioimme mennä kierrokselle ihastelemaan Dianan pukuja, mutta kellon ollessa paljon ja lippujen aika kalliit,

katselimme ja kuvasimme kukkia pihalla,

kävimme Gift Shopissa, katselimme koruja, kirjoja, leluja, kortteja. Että he kehtasivat myydä Dianan kuvia 10pennyllä! Ostin jokaista, ostin toki kuningattaren ja prinssien kuvatkin, ne maksoivat sentään 50 pennyä. Prinsessa-työkirjan ja prinsessa-hahmon ostin tuntemalleni Prinsessalle, oikeastaan se toinen prinssit-kuvakin on hänelle. Ostin myös voipikkuleipiä, joita syötin puiston oraville ja suklaata, joka olikin Miehen iloksi tummaa. Minä en siitä pidä!

Harmaa orava se napostelee kuninkaallista voipikkuleipää!

Palatsin alueella oli toki myös kahvila, jossa joimme Lontoon ainoat teet kahvipähkinäkakkuineen.

Tässä eräs turisti kaataa itselleen teetä kaulassaan huivi, joka sopi yhteen vain hänen takkinsa kanssa! Takana näkyy japanilainen turistiryhmä, joka tuli sisään samaan aikaan meidän kanssamme. Pitkän, aika korkean salin akustiikka ei ollut kohdallaan, niin kova puheen pauhu siellä oli. Tee ja kakku maistuivat.

Puiston porttien sisällä oli kauniit istutukset vesialtaineen. Vaikka siis kukat loistivat ja tuoksuivat myös Kensington Gardensin ulkopuolella, niin lukisat oravat, joita täällä näimme olivat harmaita. Veljeni pihassa käyvistä oravista oli jo yksi täysin ruskea, muut vasta riisumassa talviturkkiaan.

Palacen porttien ulkopuolella jatkuvassa puistossa on Round Pond, jossa oli paljon kyyhkysiä ja joutsenia ja ainakin kuusi hanhea. Lintuja ruokkimaan tullut mies heilutteli jalkojaan, jotta joutsenet saisivat hänen tuliaisiaan, valkoisia leivän paloja. Minä syötin hanhille voipikkuleipiäni.

Etsimme Diana Memorial Fountainia, jonne oli viitta; lopulta löysimme puiston kartan, mutta lähde oli aika kaukana ja matkalaiset jo väsyneitä.

Kävelimme kotiinpäin, kävimme ostoksillakin, alusvaatteita ja kengät ostin "meidän hinnalla".

Ja mitä lauantaina tapahtui , siitä kuulette seuraavalla kerralla...

Menossa Harrodsille

Nukkekotimuseoiden jälkeen lepäsimme vähän kutiminemme hotellihuoneessamme. Heleena neuloi Etiopian vauvannuttua ja minä aloittelin hihatinta...

Nälkäkin alkoi kolkuttaa, niinpä lähdimme liikenteeseen. Pizza Hutista löytyi ei-lihansyöjällekin annos. Tarjoilijana mukava tyttö, joka kuvasi ensimmäiset tapaamansa suomalaiset. Medium-pizzat olivat valtavat, hädin tuskin saimme puolet syötyä, loput pakettiin.






Neulojina bongasimme tietenkin ikkunan läpi myös kadulla kulkeneen naisen päällä kivan neuleen!

Musta minihame näytti kyllä luonnossa paljon "repäisevämmältä".

Bromton Roadilla, lähellä Harrodsia näimme tuttua kangasta. Siinä oli hieno suomalaista designea myyvä liike. Jotkut turistit peilaavat ikkunassa!

Lisää suomalaista designea...

Pääsimme me Harrodsillekin, vaikka meitä oli vähän peloiteltu Harrodsin pukeutumiskoodilla. Ihan tavallisen näköisiä ihmisiä siellä oli ostoksilla. Reppua ei saa pitää selässä! Meillä ei ollutkaan.

Katselimme ruokaosastoja, leluja, huonekaluja, laukkuja, vaatteita...

Jäätelötiskille teki mieli, mutta vatsa ja laukku pullottivat pizzasta. Ostimme erilaisia fudgeja, aivan ihania.

Leluosastolla ei mitään ihmeellistä osunut silmiin. Samoja nukkeja kuin esim Nukkelasta Viljalle ostamani, mutta punnan kurssistako johtuen halvempia. Pohjakerroksessa oli kaikenlaisia matkamuistoja. Nainen tarvitsee laukun joka tilanteeseen, niinpä ostimme kassit:
minä tämän uuden eläin-osaston kunniaksi tehdyn uutuuskuosisen ja Heleena varmaan esitttelee omansa. Omastani ei kauas näe, että se on Harrodsilta, muuten vaan on mun laukku; onhan mulla kissa ja koira ja ollut hamsteri ja kaloja.

Paddigton oli pakko-ostos, isompi on mulle itselle, Otso sen perii. Pikku-Paddingtonit matkalaukussa ovat tuliaisiksi lapsenlapsille.

Nämä kakkukuvat eivät ole aivan Harrodsilta vaan vierestä: näitä kuvattiin leipuri-ystäviä varten.

Harrodsin pohjakerroksessa ennen matkamuistomyymälää on rullaportaiden alapäässä olevassa tilassa on Tutankhamonin patsas ja sitä vastapäätä

prinsessa Dianan ja Harrodsin omistajan Mohamed al-Fayedin pojan Dodin muistoalttari. Ma-F uskoo, ettei Dianan ja Dodin kuolema ollut onnettomuus, vaan sabotaasi. Kuninkaalliset eivät oppaamme mukaan enää käytä Harrodsin palveluja.

Alttarin jalustassa on syvennys roposille, joita ihmiset voivat siihen jättää käytettäviksi Dianan entisen koulun hyväksi. Heitimme sinne kolikoita...

Olimme päättäneet kävellä matkan edestakaisin, niin teimme, mutta olimme aika väsyneitä, kun lopulta illan jo Harrodsilta lähtiessämme pimennyttyä pääsimme huoneeseemme.

Ja mitä sitten tapahtui, kuulemme seuraavalla kerralla...

Ps. Mumman velvollisuus ja ilo kutsuvat taas Hattulaan; menemme koko perheen voimin, Mies, minä ja koira ja kissa.

Nukkekotimuseo-kuvaus "Lontoota katseltu" jälkeen

V&A Museumin kauniit nukenvaunut varmaan 1800-luvulta.

Vielä ensiaskeleita ottavana bloggaajana en huomannut, että eilen ensin kirjoittamani postaus tulee myöhemmin kirjoittamani jälkeen. Jos haluatte tutustua Lontoon nukkekotimuseoihin, katsokaa alempaa!

Lontoota katseltu

Lopulta ja sittenkin yhtäkkiä koitti marraskuussa varaamamme NukkekotiFestivaalimatkamme Lontoohin. Me Heleenan kanssa emme katselleet tavallisia turistinähtävyyksiä: Big Benit, palatsit, hienot sillat ja kruununjalokivet jäivät näkemättä.

Kaupungilla ajellessamme ja kävellessämme bongasimme kuitenkin joitakin kuvaamisen arvoisia kohteita.

Tämä on jonkun talon komea torni hienoine kruusauksineen, talo sijainnee Cromwell Roadilla.

Tämä värikkään kadun varrelta intialaisen miehen kaupasta haimme vettä juotavaksemme.

Tässä näkymä Kensington Close hotelliltamme Wrights Lanea kohti Kensington High Streetiä

Bussimatkallamme Nukkekotimuseoon näimme kerrostalon, jonka ylimmässä kerroksessa ja katolla oli omia puutarhoja.

Rakenteilla oleva pyöreä talo taitaa olla tuleva hotelli. Näillä seuduin oli useitakin uudisrakennus- ja remontointikohteita.

Tämäkin bussin ikkunasta otettu kuva näyttää, että suojatien edessä luki aina: look right tai look left, jota tottelee aidon englantilaisen näköinen mies. Vaikea oli arvioida, kuka oli englisman, kuka turisti tai maahanmuuttaja.

Kävellessämme Nukkekotimessuilta kohti Kensingtonin palatsia minun oli pakko peruuttaa katsomaan uudestaan näitä tutun näköisiä muotoja. Mutta mahtaako Lontoossa olla aitoa Aaltoa!?

Saman kävelytien varrella on myös tämä hieno kerrostalo hienoine pihapuutarhoineen.

Lensimme EasyJetillä, joka ei ollut täyteen buukattu, saimme valita koneen loppupäästä istumapaikat. Matkan hintaan ei kuulu tarjoilua; sen sain vähän karvaasti oppia, koska en ymmärtänyt baarikärrystä tilata teetä, vaikka joku niin tekikin. Lontoohin päästyämme olin nälkäinen!
Onneksi hotellihuoneessa oli vedenkeitin, mulla cappuchinopusseja ja Heleenalla keksejä matkalaukussa.

Aina oppii jotain, kun on kotoa poissa, sanoo sisareni.


Ja mitä Lontoossa tapahtui, siitä kuulemme seuraavilla kerroilla.