Tunnustuksia

Villasukat ja pipa-bloggaaja antoi minulle tämän tunnustuksen, jonka mukaan  pitää kertoa itsestään seitsemän asiaa:

1. Minun turvani on ikiaikojen Jumala

2. Opiskeluaikainen ja viisi vuotta sitten uusittu ystävyys katkesi ystävän kuoltua äkillisesti vakavan sairauden hoidon aikana tulleeseen äkilliseen tartuntatautiin. Leena vakaasti uskoi paranevansa, mutta... Kuinka suuri onkaan perheen ja omaisten suru, kun minäkin suren näin paljon.

3. 3 v:na päätin, etten mene naimisiin, mutta lapsen tahdon. Elämä ei  mennyt ihan näin...

4. Jos (kun) en yöllä saa unta sisustan uutta tulevaa kotiani (tähän tarvitaan lottovoitto) Hämeenlinnassa. Lapsenlapset asuvat Hattulassa.

5. Kansalaisopiston kursseilla harrastan erilaisten nukkien ja pehmoeläinten tekoa ja niiden puettamista. Myös nukkekodin sisustuskurssilla käyn ja teen nukkistavaroita. Mulle tuleekin kiire, että saan nuket puettua ja sohvat päällystettyä ennen Opiston näyttelyä.

6. Ajoittain luen paljon kirjoja. Omiakin on paljon, mutta myös kirjastosta lainaan.

7. Olen aloittanut vähähiilarisen ruokavalion. Pitäisi aloittaa myös liikunnallisia harjoituksia. Sain sisareltani hänelle suuria, kauniita vaatteita; entäs jos ne käyvät mullekin isoiksi!? 

Tyttärenpoika Otso 3,5v on luonamme muutaman päivän. Nyt hän istuu viereisellä koneella leipoen virtuaalisia kakkuja, joita isosiskokin on tehnyt satoja...

Pikalähtö tyttärentytärtä hoitamaan

Onneksi on kännykkä, jolla saa harrastavan mumman kiinni, kun tyttärellä lapsi on kuumeessa illalla! (Ma-ilta)
Onneksi on netti, millä mumma ostaa junalipun aamuksi!
Onneksi juna lähtee ajallaan, vaikka uutisissa oli juuri kerrottu, että rata on poikki! Rata ei ollut poikki ollutkaan (kirjaimellisesti) vaan sähköistys oli vauroitunut junan kyydissä olleen rekan sytyttyä palamaan. Odotus pysähtymispaikalla oli pidempi kuin konduktööri ensin arveli. Meitä ennen oli onnettomuuspaikkaa ohittamassa neljä muuta junaa. Vain yksi tuli etelästä.
Lähes kaksi tuntia myöhässä olin Hämeenlinnan asemalla.
Tytär ajoi meidät kotiin sairas ja terve lapsi kyydissään ja jatkoi sitten töihin. Sairas lapsi nukkui lähes koko päivän, söi vähän ja nukkui taas. Seuraavina päivinä katsoimme Matkalla maapallon ympäri 80 päivässä, Muumeja ja muita lastenohjelmia. Luimme kirjoja ja soittelimme mm selloa, piirtelimme ja lapset kylpivät aamusta kaikessa rauhassa.
Torstaina iltaviideltä terve lapsi lähes nukahti ruokapöytään ja herättyään hänenkin huomattiin olevan kuumeessa. Onneksi mumma oli jo aiemmin luvannut lähteä vasta pe-iltana. No, mummakin sai kauheita yskänpuuskia ja yöllä nousi lämpö hänellekin. Viimeinen päivä makoiltiin, syötiin herkkuja ja katsottiin videoita.
Tuliaisiksi oli onneksi koukuttuja lapasia ja yhdet villasukat:

                         Novita Punatulkkua, puikot 3, koko n 28-30.

Tyttärelle meni Puro-metsästä ja mustasta Nallesta koukutut rasat, joista olikin kuvaa, tosin ei pääasiana. Viljan lapaset oli kuulema sopimattomat, joten ne odottavat korjaamista saamieni ohjeitten mukaan!


Laitan tähän kuvan serkuksista joskus 40-50-luvun taitteessa. Kuvassa vasemmalta, takarivi : Ani, minä, Tytti, Seija-Liisa ja eturivissä: Nuppu, Marja-Liisa ja Pikkusisko1

                                                             Tässä 5/40 serkuistani ja 1/8 sisruksistani

Tämän Tunnustuksen sain aikoinaan Marilta muiden hänen hk. tuntemiensa käsityöbloggaajien kanssa. Kiitos Mari!

Jostain syystä paluujunakin oli myöhässä puoli tuntia eikä yhtään kuulutusta asiasta!
Muok:yksi kuva ja pari sanaa lisätty.

Tunnustus ja tunnustuksia

Tunnustus Mansikilta:

Tähän tunnustukseen kuuluu jakaa tämä viidelle blogille/bloggaajalle ja kertoa kolme rakasta asiaa ja rakas kuva.

Rakkain on perhe: Lapsenlapset, Lapset, Mies, Vävy ja Miniät. Tähän kuuluu tietysti koti!

Toinen tärkeä asia on usko Jumalaan. Senhän pitäisi olla ensimmäinen ja usein se onkin. On turvallista luottaa Kaikkivaltiaaseen! Vaikka joskus epäileekin...

Kolmantena on harrastukset: nuket, nukkekoti, kutimet ja virkkookset. Haaveissa tilkkutyöt ja kollaasit. Paikka, jossa harrastaa: Kaarakka ja ystävät siellä, Kansalaisopisto ja käsityötapaamiset Kauhavalla ja Tikkuajissa.

Sitten se kuva; sehän pitikin kertoa! Siinä on viikon vanha ensimmäinen Lapsenlapseni, joka tarkastelee Mummaansa todella kriittisen näköisenä.

Tämä on jo laajalti kiertänyt, mutta haluasin vielä kysyä rakkaita asioita Matleenalta, Marleenalta, Mammalta, Mummulta, Melindalta

                                    

Tunnustus, tunnustuksia ja Kaarakan talossa

 Sain Intsulta tämän tunnustuksen varmaan siksi, kun...jaa, enpä kerrokaan... Kiitos <3

Tähän kuuluu seitsemän omaa tunnustusta ja tämä on jaettava seitsemälle bloggaajalle.

1. Olen virallisesti vanhus! Tosin työeläkkeelle täysin palvelleena    pääsin viisi vuotta sitten! Henkiseltä iältäni testien mukaan olen 36-42v!
2. Olen Mumma, Äiti ja Vaimo!
3. Minulla on viisi veljeä ja kolme sisarta!
4. Minulla on/oli myös 40 serkkua, joita tosin en kaikkia edes tunne!
5. Harrastan erilaisia käsitöitä ja askarteluja! Jos vielä saisi kaiken valmiiksi!
6. Matkustelen mielelläni!
7. Liian paljon liian hyvää!

Mm näistä blogeista pidän ja annankin tämän vaikean haasteen heille:
Kerällä
Hitaus
Kirlah
Vilukissi
Mamman maailma
Näkemättömin silmin
Hetkiä Heimolasta
Äipän touhut

Viimeiset viisi vuotta olen joka tiistai (syys- ja kevätkausina) viettänyt iltapäivän Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen Seinäjoen toimipisteessä Kaarakan talossa. Eikä tämäkään vuosi tee poikkeusta. (Jokohan Mies muistaa, mihin olen menossa? Tosin käyn ahkerasti myös Opistolla, mutta...) Siellä on paljon hauskaa tekemistä, ystäviä ja mahdollisuus oppia uutta:

                                               
                                    väännämme rautalankaa,

                                      virkkaamme paperilankaa,

                                                        
                                    väsäämme patalappuja,
                                                                                       

askartelemme koruja,

                                                  
                                            väkerrämme tuollaiset ruusulautaset,
                                 ompelemme ja kirjovirkkaamme.

         Keväällä sytomyssymme kuvattiin ja Elise teki jutun uuteen Kerinlehteen

Tänään Kaarakassa oli avoimet ovet, olin siellä Intsun kanssa, joka toivottavasti tulee sennariryhmäämme! Kävimme syömässä ja parantamassa maailmaa! Kiitos, Intsu!

Tunnustus ja haaste

Sain tämän tunnustuksen ja haasteen ystävältäni Heleenalta. Kiitos!




Säännöt:
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti


Kuulo: Kuuloni ei enää ole aivan niin hyvä kuin ennen, koska työssäni (päiväkoti) oli aika kova melu joskus ja koska ikäkin saattaa vaikuttaa siihen. Hiukan valikoiva kuuloni on, voin siis sulkea korvani, tarvitessani. Ihmisen ääni ja puhetapa ovat mulle tärkeitä. Konemusiikista en pidä, muuten olen kaikkiruokainen sen suhteen. Liian kovat äänet ovat ikäviä; Mies usein pitää tv:täliian kovalla. (Onhan se napin painalluksella hoidettavissa)

Näkö: Hankin moniteholinssit jo nelikymppisenä, koska olisi työssä ollut vaikea lukulasien kanssa "pelata". Olenkin monelle suositellut optikolla käyntiä, koska en ymmärrä, että ihminen on mieluummin huononäköinen kuin hankkii lasit. Vaikea olisi kuvitella elämää ilman näkökykyä, kun sen on saanut pitää eikä ole mitään syytä, ettenkö näkisi lopunkin elämääni. Mumelini (isänäiti) ei tarvinnut 70-94 vuotisena laseja, lukiessa käytti suurennuslasia.

Maku: Pidän kaikesta makeasta, mutta en ällön makeasta. Suolainen on usein tarpeen. Happamesta en pidä, en pidä viineistä; olen maistanut! Karvaskin on joskus mukava maku, esim karkkina. Salmiakki on inhokkini. Ikävää olisi jos makuaisti menisi.

Haju: Heleenaa peesaten meilläpäin joko haisoo tai tuoksuu. Vauva tuoksuu, ah niiiin ihanalta, mutta jo vähän isomman lapsen tuotokset haisoo. Kielo, ruusu ja aurinkoinen metsä tuosuvat! Maalla on mukavaa, muttei silloin, jos meinaat pestä mattoja ja naapurin isäntä rupeekin ajamaan lietettä pelloille. Meillä on suvussa hajumuistia ja minullakin on sitä jonkinverran.

Tunto: Minulla on aika herkkä kipuaisti; on myös sukuvika. Toisinaan taas kestän kipuja, kun niitä on koko ajan. Jalkojani palelee melkein aina villasukista huolimatta. Tässä iässä turhauttavaa on, kun on välillä kylmä ja hetken päästä kuuma...

Tämä piti myös jakaa: Laitanpa uusille Neulebloggari-ystäville: Mikka, Villasukka, Tiina ja myös Ibizalle ja MiaN:lle. En malttanut etsiä, oletteko kieltäneet meemit, joten tässä: olkaapa hyvät! Mielelläni tutustun teihin paremmin!

Sydämellinen ystäväni...

Heleena Vartahilta antoi minulle lämpöisen sydämen, kiitos ystäväni! Näitä tunnustuksia kuuluu lähettää edelleen, ja koska jaettu ilo on monikertainen, lähetän yhden takaisin Heleenalle, toisen Intsulle, kolmannen Sipille Silmukoista, neljännen saavat jakaa ne, jotka tuntevat lämpöä sydämessään täällä käydessään...


Ensi viikolla alkavat harrastukset sekä Kaarakassa Senioreiden käsityöpiirissä, neulekoulussa ja valinnaisissa taitopajoissa että Kansalaisopistossa kitaransoiton, posiliininuken ja toivottavasti myös nukkekotisisustuksen parissa. (Olen 1.vara! Toivottavasti Ope ottaa 13. opiskelijan!)

Tunnustus

Olen saanut tunnustuksen, tai pitää sanoa, olemme Heleenan kanssa. Meidän Lontoonmatkakertomuksemme täydentävät toisiaan ja (osittain?) juuri sen vuoksi Tesa on meille tunnuksen jakanut. Kiitos!

Säännöt:
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa

2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen

3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaaja linkitä heidän bloginsa.

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.Ei muuta kuin olkaa hyvä ja ilon tuottamisen iloa!
Haluaisin antaa tunnuksen monelle, mutta valitsen nyt uusimman löytöni: Hanna & Leijona, joka osallistuu myös meidän matkakertomuksemme Nukkekotimessu-selostuksellaan ja Kerällä, jota on aina hauska lukea ja siellä on myös Betty!

Blogini toinen tunnustus, nyt Vartahilta

Toivottavasti olen voinut tuottaa joillekin hyvääkin mieltä, jos joskus kauhistustakin! "Jotkut eläimet!"


Tämän sain ystävältäni Heleenalta, jonka kanssa käymme yhdessä monissa "jutuissa", joista suurimmasta sitten toukokuussa. Iso KIITOS! Heleena opasti myös minua saamaan tämän tunnustuksen tänne, vaikkakin kesti monta päivää ennenkuin pääsin sitten koneelle. Meillä oli nettikatkos to-ma! Tartuin Anvian tarjoukseen nostaa nettinopeus 8M:aan, mutta siitä ei verkossa oleva kokovanha pöytäkoneemme tykännyt, imi kai osan nopeudesta ja kannettava lakkasi toimimasta. Anvian miehet saivat tehdä kauan hommia ennenkuin syy löytyi. Pöytäkoneemme on "varastohuoneessa" lankakasojen takana; siellä olivat saaneet ryömiä pöydän alla. Onneksi en ollut kotona! Olivat lähettäneet terveisiä, jos vähän kulkureittiä seuraavaksi kerraksi raivaisin. Eivät olleet edes luulleet, että ko omaisuus olisi ollut kotona olleen Miehen! Miksei?

Tunnustusta jaetaan myös eteenpäin. Haluan antaa sen Hetkiä Heimolasta Seijalle, jonka blogi on ensimmäinen käsityöblogi, johon Neulomon sivuilta löysin!

Toisen haluan ojentaa tikkuaja-Solveigille Hitaus-blogista!

Ensimmäisen tunnustuksen blogini sai marraskuussa ystävältäni Intsulta, mutta en saanut sitä tänne silloin. Yritän laittaa sen tuonne sivuun...