Aihioista vauvoiksi kovalla työllä

Maanantaina auto lähes täynnä lähdimme Heleenan kanssa Kankaanpään Opistolle Nukketohtorin vetämälle reborn-vinyylinukkekurssille. Huomasin kurssin, kun se oli jo täysi, laitoin kuitenkin s-postia Opistolle ja tiedustelin paikkaa, kaverille myös. Kauan saimme jännittää, että mahdutaanko; lopulta tuli kurssiohjelma ja maksulaput ja Nukketohtorin ohjeet kurssilla tarvittavista välineistä. Varmuuden vuoksi googletin skalppiveitsen! Niitä saa apteekista. Tarvittiin toki muutakin: mm. neulaa, pyyhettä, saksia, puukkoa, hiustenkuivaajaa; ompelukone pysyi koko ajan takakontissa. Rahaa unohtamatta, jota sai kortilla OP:stä Kankaanpään torin laidasta.Ensimmäiseksi vaikea valinta: mikä pää, mikä ilme! Näistä, Lucasta ja Finnistä, vauvan synnyttäminen alkoi, kalpeat vinyyliset nukenpäät, jalat ja kädet. Pään mukaan valittiin raajat, lyhyet tai pitkät vinyyliosat. Ensin pestiin, kuivattiin, maalattiin, pigmentoitiin, lakattiin ja liimattiin. Silmien valinta ja laitto. Hiukset, mohairin istutus vai valmis peruukki, aitoa hiusta vai mohairia?
"Lucalta" irtosi silmäkin tässä vaiheessa, jota ei kestänyt edes ajatella, mitä tekee. Huovutusneulalla päähän mohairvuohen karvaa, auts! Minä laitoin hiuksia kahteen päähän koko pitkän päivän ja unissani lupasin maksaa "liiat" karvat. (Uniopettaja oli vakinukkeopemme, terv Nukkepajaan!)Me teimme töitä kellon ympäri, toki söimme välillä: ensin aamiaista, sitten lounasta, päiväkahvia, päivällistä ja vielä illalla huoneessa patonkia ja jugurttia, jotain muutakin...
Tässä Tuuli Maaria valmiina, ripset tallella. (Kotimatkan ahtaudessa toinen yläripsi irtosi) Painoa hällä on n. 2500g ja pituutta 53 cm. Vartalot ostin valmiina. Ne täytettiin hiekalla ja vanulla, päähän ja raajoihinkin laitettiin hiekkaa vanun lisäksi. Tuulin masussa on myös 600g painava kivi.
Tässä Pyry, Tuuli ja Tuisku! Pyry on varsinainen reborn, koska se on aikoinaan Saksassa muokattu Berenguer-tehtaan nukke. Jos joku tietää, mikä, niin olen hyvin mielissäni. Pyry oli väritön, muuten kaunis ja tukkakin oli Nukketohtorin mieleen. (Olin pitänyt sitä huonona, mutta....) Laitoin Pyrylle punaa kasvoihin ja alaripset ja pojan vaatteet, niin jopa hänestä tuli tyttärenpoikani Otson kopio! Nutun olen neulonut, siihen kuuluu myös fyrrylierinen hattu, joka on vähän tyttömäinen, sitä saa Tuuli pitää. Nutun napit on autot, mutta onhan mummallakin auto. Haalarit ja sukat kirppikseltä. Tuulilla on tyttärentyttären vanha liivihame, ihan lastenvaatekaupasta ostettu potkupuku alla ja jaloissa Heleenan neulomat tossut. Tuisku sai kuin saikin samanlaisen hiuspehkon kuin Tuulikin, vaikkei pitänyt. Hänellä on Heleenan varastosta saadut paita ja puolipotkarit. Minulla oli mukana tyttöjen vaatteita. Pojatkin painavat n. 2500g.
Meitä olikin vain 9 kurssilaista, vaikka kurssi oli ollut täysi jo kauan aikaa. Infokirjeessäkin oli 16 nimeä, joista oli pudonnut 9, koska listan ulkopuolelta tuli kaksi. Kurssin koko oli sopiva, mutta kuinkahan moni ei ottannut Opistolle enää yhteyttä, kun netissä luki, että kurssi on täynnä? Saimme aikaan yhteensä 19 vauvaa, tästä puuttuu kaksi vauvaa, jotka jo olivat menneet kotiinsa.

Meillä oli oikein hauskaa, mutta aika työlästä, kuten vauvan teon kuuluu ollakin. Hankalinta oli saada silmät oikeaan asentoon ja myös pysymään siinä. Nukketohtori oli iltojakin meidän kanssamme opastamassa. Kurssilaiset olivat eri puolilta Suomea.

Kurssi oli erittäin positiivinen kokemus, olisi mukava päästä toistekin! Opistolla oli monta muutakin mielenkiintoista kurssia menossa, kuten mosaiikki- ja hopeamestarikurssit. Kesän aikana oli tehty Martta-Bebejäkin ja ilmeisesti tehdään nukkeja ensi kesänäkin.

Takaisin tullessa olimme lisääntyneet; Irmeli oli matkalla Ouluun ja yhteydet huonot junalle Kankaanpäästä. Hän tuli kyytiin kolmine "lapsineen" ja isoine laukkuineen. Kävimme Tapion kaupan kautta, se taitaa olla Suomen suurin lankakauppa. Ajelimme myös hiekkatietä vesisateessa. Mies motkotti, että hän oli turhaan pessyt autoni...Irmeli kyseli, miten keskellä ei mitään voi olla iso lankakauppa! Apukuski meinasi jo hikeentyä, kun hiekkatie vaan jatkui ja jatkui, mutta heti isolle tielle päästyämme olimmekin Tapion kaupan nurkalla. Tapiolta lähti lankaa mukaan jonkin verran. Step-lanka kuulema auttaa myös öiseen suonenvetoon, niin siitäpä yösukkia neulomaan. Ehdimme ajoissa Seinäjoen asemalle, Irmeli saateltiin laiturille, Heleenakin ehti kotiin ennen isännän lähtöä kalareissulle viikonlopuksi ja meillä kotona pakattiin auto ja suunnattiin nokka kohti Lappajärveä.
Tänä aamuna juttelin Sonera-miehen kanssa 49 min, että saimme langattoman yhteyden pelaamaan ja suojattua.

Postaan myöhemmin vähän lisää, kun tähän ei kai saa enempää kuvia. Tai ainakaan minä..

Ihailevat kommentit erittäin tervetulleita!

Reborn-nukkekurssille ensi viikoksi

Kauan sitten löysin Huuto.netistä aivan ihania myytäviä "vauvoja". Joskus sainkin kaksi ostettua. Toinen on muokattu Saksassa, toisesta en tiedä senkään vertaa. En ole edes kuvannut niitä, vaikka ovat kovin ihanaisia. Kuvassa olevan näköistä yritän tehdä.

Mutta itsetekemää olen mielinyt monta vuotta. Nyt löytyi sopiva kurssi ja kun kaverikin on nukke"hullu", niinpä siis aamulla kohti Kankaanpään Opistoa neljäntoista muun samanlaisen (?)kanssa muokkaamaan omia vauvanukkeja. Opettajana on Nukketohtori. Kurssin tuloksia päässen kirjaamaan jo viikolla tai ainakin vkl:na.

Saimme maallekin nettiyhteyden! Monen mutkan kautta ja toista vuotta meni aikaa, ennenkuin S:n liittymä saatiin perille asti. Kuinka voi tiedonkulku olla vaivalloista, tänä aikana! Kun Mies sinne soitti, aina eri ihminen, joka ei tiennyt asiasta mitään, oli puhelimessa ja lupasi selvittää ja soittaa takaisin. Nyt kun asiat nytkähtivät eteenpäin, postia tuli kotiin ja mökille; piti tulla kotiin, nettimies soitti mökin pihalta, että nyt olen täällä. Oli sovittu, että soitetaan ennekuin mennään, että saadaan sukulaismies avaamaan ovi. Hän oli tietenkin metsätöissä. No, vanha käly saatiin hätiin ja hän murehtimaan laskua, kun oikein kahdella autolla oli tultu paikalle, koska vasta silloin nettimiehelle selvisi, että puhelinjohto on tolpassa! Siitähän sitä lankaa oli väännetty toista vuotta. Sähköfirmat eivät tulleet laittamaan johtoa, kun S ei ollut antanut määräystä, itse ei voinut tilata.. Konekin on vielä kaupassa.

Brysselin vieraita ja fufo valmis

Soittorasiatalo, jonka olen paperimassasta Kaarakan talossa tehnyt. Talossa pidän hivenaineita, joten se on aina on ruokapöydällä. Yhdellä sivulla on ulko-ovi. Soittorasia on upotettu valepohjan alle.
Kummitytär perheineen oli sukuloimassa kotokotona. Kävivät myös tapaamassa kummitäti-tätiä. Sain antaa Tytille pontson, jonka aioin antaa hänelle syntymäpäivälahjaksi 2,5v sitten. Jostain syystä en saanut sitä millään valmiiksi ennenkuin nyt, kun etukäteen tiesin, että tapaamme. Pontso on luonnossa paljon kauniimpi ja mustempi. Ja ihanan pehmeä. Paremmin olisi täti voinut tyttinsä puettaa, kuten kuvasta näkyy. Pontso on mustaa Kitten mohairia enkä tietenkään muista tuota efektilangan nimeä. Se on mustaa karvalankaa, jossa kiertää fuksia-keltainen-vihreä lanka. Ohjeen ja langat ostin Seinäjoen Käsityömessuilta v 2005.
Tytti ja hänen miehensä ovat töissä Brysselissä ja Noa 4,5v on koulussa. Teepöydässä Noa sanoi, että on se kumma, kun pyytää vettä, niin aina saa mehua! Tietenkin lapsi sai vettäkin.
Mummala-kyltin sain tyttäreltäni, joka osti sen Hämeenlinnan vanhoilta päiviltä. Monia se on huvittanut, muttei ensin Paappaa...

Vimpelin markkinoilla musiikkia ja sukukirjoja

Alajärven korsukuoro esiintymässä hanureitten säestyksellä. Ihan veteraaneja eivät kuorolaiset olleet. Laulu soi komeasti. Miehen koulukavereita kävi "häiritsemässä" kuuntelemista. Varsinkin Lillbackan näköinen mies, jota Mies luuli omaksi luokkakaverikseen, (olikin tämän pikkuveli) teki kotiseutuaiheisia kompakysymyksiä. Voin kehua pärjänneeni hyvin...
Markkina-aluetta kierteli myös tämä miesporukka kertomansa mukaan häiritsemässä yleisöä. Kyydissä hanuristi, kitaristi ja upean karheasointinen solisti, joka todella osasi laulaa.

Ennen Vimpelin markkinoille kelpuutettiin vain paikallisia myyjiä, mutta eipä ole enää juurikaan paikallista yrittäjyyttä markkinoilla. Leipuri, muutama käsityöläinen ja kirpparikauppias olivat paikallisia. Ostin muovisandaalit, caprit ja pari t-paitaa. Miehelle hain Strangin ja Spangarin-sukuseuran neljännen sukukirjan, jota selatessa meni tuntikaupalla. Minulle esiteltiin esi-isiä ja -äitejä, kirjassa kun on aika paljon myös kuvia. On siinä minunkin nimeni... Mukavahan niitä vanhoja nimiäkin on tutkia: Vieno Vanilja sopisi tämänpäivänkin pikkutytölle, Vaniljan tiedänkin.

Hattulassa "piikomassa"

Tämän lampun olen tehnyt pari vuotta sitten Kaarakan talossa tyttärelleni. Se on paperinarusta kaaospunonnalla; varjostimeen vain oli hankala saada sopivaa jalkaa, koska siihen sopi vain pieni lamppu. Nyt se sai uudessa kodissa hienon paikan olohuoneen nurkkapöydällä. Tein samanlaisen myös vanhemmalle pojalleni. Nyt ajankohtainen lamppu, kun samanlainen oli jossain asuntomessukuvassakin.
Otso purki Mumman kanssa astialaatikoita ja rapisutti käärepapereita, mutta yhtäkkiä hän olikin pöydän alla ansassa, mutta onneksi aamupalan jälkeen oli vielä siivous kesken, joten siellä oli pikkumiehelle evästä! Olipa taas virke!
Vilja meni äidin kanssa sovittamaan jo aiemmin täällä kuvattua essumekkoaan. Mumma yritti kuvata ikkunan takaa eikä nähnyt tämän enempää, kun vierashuoneen ikkunat on jotain ihmelasia. Essumekko on SUURI! Toivottavasti Vilja pitää sitä myöhemmin! Kyllä se essumekko siellä on!

Vilja istuu Visassa ja minä menen taas Hattulaan

Vilja istuu puussa, ei ole hällä tuttia suussa.

Vilja tapasi pukin, antoi tontuille tutin.

Vilja istuu puussa, hän neljä vuotta täytti.

Vilja istuu puussa, hän vakavalta näytti.



Pukin tapaamisesta jo "monta" vuotta.

Olen menossa Hattulaan, kun tytär perheineen on vienyt suurimman osan tavaroistaan uuteen kotiin, niin tarjouduin siivoamaan ja perkaamaan loppuja vanhassa kodissa. Olen vain pari päivää, kun täällä kotonakin pitäisi järjestää ja vähentää tavarakasoja.

Huomenna on jo heinäkuu, kyllä aika kuluu nopeasti! Miehellä 21 työpäivää ja ylösnousu ja piiiitkä loma ja ensi vuoden alusta eläkkeelle. Hänestä ei taida tulla yhtä kiireistä eläkeläistä kuin minä olen. Toivottavasti!

Blogikissa Leenu ja pajunpunontaa

Leenu: Minä olen kaunis 14v kotikissa, auringossa ruskea, muuten musta. Emoni synnytti 7 poikasta, emäntä auttoi. Heti hän ihastui minuun, koska olen näin hauskannäköinen! Nimeni sain Disneyn "henkilöistä". Emäni imetti meitä poikasiaan 7kk, kunnes emäntä teki siitä lopun, tai ei meitä enää silloin ollut kotona kuin neljä. Olen erityisen tarkka ruuastani. Jotkut kuivatut kalat ovat herkkuani, ei toki kaikki. Emännän mielestä ne haisevat hirveiltä, mjau. Vettä juon mieluiten isännän yömukista. Olen kova juttelemaan emännän kanssa, vieraille en puhu mitään. Mikään sylikissa en ole, mutta makaan mielelläni isännän mahalla, kun hän makaa sohvalla. Isännän koiran kanssa olemme kavereita, joskus minun pitää senkin turkkia puhdistaa. Se nuolee joskus korviani, annan sen vähän aikaa nuolla. Syön kirjahyllyssä, koska se koira söi pentuna kaikki minun ruokani, jos kuppini oli lattialla. Autoilusta en pidä, onneksi Daavid-kultis pitää ja innoissaan haukkuu, niin tiedän mennä piiloon. Mutta valitettavasti minut aina etsitään; vaikka on siellä maallakin mukavaa. Siellä on ihana vanha aitta ja heinähuone, joissa voi vaania hiiriä. En niitä enää syö, mutta niillä voi leikkiä, ainakin nuorempana. Oraviakaan en enää syö; emäntä kuivatti niiden hännät johonkin tulevaan tarpeeseen, mutta mekasti hirveästi. Mitäs tulivat meidän pihalle!


Malli: Tässä muutama vuosi sitten punomani ja jo haurastunutkin kukkateline. Kukan nimeä en nyt muista, mutta värit sopivat vanhaan pajuun. Takana vanhan kalakellarin kiviä, joita pantiin pöydäksi ja tuoleiksi pihalle. Valitettavasti isäntä oli viettänyt jo yhden lavallisen kiviä pois, ennekuin huomasin, että missä ne kivet on! Kivien takana on kivikkotarhani, jossa on muutama kasvi jäljellä. Tästä kaikesta voi päätellä, etten ole viherpeukalo. Voikukka, juola, nokkoset ja muut rikkaruohot menestyvät erityisen hyvin täällä Lappajärvellä. Kuten myös ruohikko, jota jostain minulle tuntemattomasta syystä on laajennettu niin, että kestää kolme tuntia ennenkuin isäntä on sen leikannut! Peruna- ja kasvimaa meillä on heinähuoneen takana. Talven perunat ja sipulit kasvatetaan itse, porkkanat riittävät alkutalveen. Omenapuut ovat aika nuoria, mutta marjapensaistakin saadaan vuoden sato. Perkaamista olisi vaikka millä mitalla; meillä onkin melkein kaikki vihreänä!