Tästä säästä, auringon noususta huolimatta, oli mukava lähteä lämpimään Espanjaan. Takaisin tullessamme sää oli sumuinen ja yhtä luminen kuin tässäkin.
Hotellimme Benalmàdena Costan Sunset Beach Club on RCI-hotelleja, johon pääsimme sisareni ja hänen miehensä "siivellä". Tosin hotelli tarjoaa talvikuukausina myös edullista B&B majoitusta. Tuossa matalammassa kulmaosassa olivat huoneistomme, joista oli mukavat näkymät altaille ja merelle, siniselle taivaalle ja palmujen siimekseen.
Ensimmäisena aamuna ehdimme kävellen tutustua lähiseutuun. Taustalla näkyvä Bil-Bilin linna on rakennettu yksityiseksi loma-asunnoksi v-36, mutta Benalmádenan kaupunki osti sen kulttuurikeskukseksi 80-luvulla.
Monena päivänä Mies ehti altaaseen. Aurinkoa otimme muutamia tunteja sopivina aikoina, mutta kovin ruskeaksi ei tule, jos istuu tai makaa varjon alla, kuten eräs Tikkuaja! Tai, jos ei ehdi aurinkoon ollenkaan. Todella pajlon liikuimme lähialueilla ja viimeisellä viikolla kauempanakin.
Taivaalla ei ole parvi heinäsirkkoja vaan helikoptereita, joita joinakin päivinä lensi ihan läheltämme Välimeren yläpuolella useita joukkueita.
Illalla käväisimme läheisellä huoltoasemalla ruokaostoksilla, koska myöhästyimme muutaman minuutin kaupasta. Aamuisella kauppamatkallamme näimme näinkin söpöjä myytäviä! Kaupassa oli maitoa varmaan montakymmentä eri laatua, joita Miehet kaurapuuroonsa etsivät ja tarkastelivat. Valikoimat olivat todella kattavat suurissa marketeissa.
Tiistaisin Fuengirolan feria-alueella, jonne oli meiltä matkaa reilut 10 km, pidetään markkinat, joita piti lähteä ihmettelemään. Näitä takkeja ehdin vain kuvata, mutta olisin halinnut tutustua lähemminkin. Miesten kanssahan ei koskaan pitäisi lähteä shoppailemaan. Tosin teimmekin jaon, että miehet menivät tunniksi omilleen, mutta he aina kävivät silloin kahvilla ja me emme ehtineet niitä juomaan, kun emme omalla tunnillamme malttaneet emmekä ehtineetkään eivätkä he toisia kahveja halunneet!
Näitä flamencomekkoja oli markkinat, basaarit ja kaupat pullollaan, Minä olin ihan varma, että lapsenlapsella oli ko mekko ja kengät, mutten tarkistanut asiaa; väärässä olin... niinpä hänellä ei ole niitä vieläkään...
Kolmeksi viikoksi pois kotoa lähtöön yksi suuri vaikeuttava asia on tämän fuengirolalaisen seinäjokelainen kaksoisolento! Ihan hän on kuin meidän Eisapurran King Daavid; tosin nuorempaa vuosikertaa. Hän ihmetteli, kun vieras nainen tulee silittelemään ja kuvailee; hänen ihmisensä ymmärsivät kyllä.
Fuengirolassa on paljon suomalaisia liikkeitä, asukkaita ja lomalaisia. Myös Marimekkoa oli "bussikadun molemmin puolin;
täällä on myös Nansoa. Myyjä kertoi espanjalaistenkin jo ostavan laatua, mikä tietysti tarkoittaa myös kalliimpaa hintaa!
Lähes vastapääätä on toinen Marimekkomyymälä, jossa on lähinnä sisustustuotteita. Käsinkudotut sukat bongasin tietenkin ja ehdin kuvatakin enenkuin ladonoven kokoinen vaalea Suomipoika ehti kieltää kuvaamisen; englanniksi!
Viimein se koko matkan suurin elämykseni: Valtavan iso nukkekauppa, jossa oli ihania nukkeja laidasta laitaan, kaikenkarvaisia pehmoleluja ja vähemmän kauniita reborn-nukkeja.
Ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulemme seuraavalla kerralla...
