Kesän mittaan...

Meidän oman pienen Leenu-kissimme jouduin lähettämään eläinten taivaaseen Kultis-Daavidin luo kesäkuussa. Leenu, 17v, joutui mökkipihallamme puolivillin kollikissan pahoinpitelemäksi eikä se siitä enää toipunut lääkityksistä ja pakkoruokinnasta huolimatta.
Olin kätilönä, kun nuori Latz-kissa-emomme synnytti seitsemän poikasta ja muistan Leenun hauskan naaman heti sen synnyttyä. Vieroitin poikaset, koska ne olivat jo emoaan isompia. Muut kissat muuttivat mikä minnekin ja vain Leenu jäi meille. Se ei ollut mikään sylikissa, mutta tykkäsi maata sohvalla makaajan rinnalla. Se pesi koiran silmät  ja naaman ja makasi sen etutassujen välissä. Sehän oli jo kolmevuotias, kun Daavid tuli meille. Ihan selvästä se kaipasi Daavidia sen kuoltua...

Tämän kuvan otin kesällä -09 meidän maalla. Leenu, 15v hyppäsi ikkunan taakse naukumaan halutessaan sisälle. Sen toinen reitti sisälle oli kivijalanluukusta perunakellarin tikoille naukumaan.

Tässä Leenu ei enää pysynyt pystyssä; en sentään kurista sitä, vaan käännän sen hauskan naaman viimeisen kerran kameraa kohti. Eläinlääkäri oli jo tilattu!

Ajelimme Miehen kanssa maalle ja teimme haudan pihaan.

 

 Heinäkuun lopussa Vimpelin Saarikentälle oli tulossa konsertti. Samalla matkalla kävin kuvaamassa Vimpelin pyöreän kirkon, jossa mieheni on päässyt ripille 50v sitten. Meidän luokkaretkikin Seinäjoen tyttölyseosta suuntautui joskus 60-luvun alussa Vimpeliin, kävimme kirkossa ja Saarikentällä ja tapasimme kylän poikiakin;) Liekö ollut Miehenikin paikalla; ainakin hän muisteli nähneensä kuorma-auton lavan täynnä tyttöjä!

  Tarja Lunnas, joka on lappajärveläissyntyinen lauloi konsertin alkupuolella kauniita laulujaan. Jos hän maailmalla kertoisi olevansa Lappajärveltä kotoisin, hänen suosionsa täällä olisi aivan eri luokkaa!

 Konserttia jatkoivat Matti ja Teppo. Kauniita ja koskettaviakin lauluja heilläkin on. Mattihan se etupäässä oli äänessä laulaen ja puhuen. Hauskoja juttuja riitti, lähes toisen solvaamiseen asti. Kai se on sitä veljesrakkautta! Matti kertoi fanien valokuvaavan Teppoa yläpäästä ja häntä alapäästä, ilmeisesti hänen kenkiään. No, pidin varani ja otin kuvan niistä kengistä, mutta ei niissä mitään kuvattavaa ollut. Ihan tavalliset miestenkengät! Odotin näkeväni krokotiilinnahkaiset bootsit, vähintäin!

Elokuun alussa oli Miehen Sisarenpojantyttären rippijuhla Laihian kirkossa.

Harvassa kirkossa on seinähirret näkyvissä.

 Nuorimman Sisareni Tyttärentytär oli Lappajärvellä pesisleirillä. Tauolla kävimme Sisaren kanssa Lappajärven museossa, jossa oli mm Lappajärven Veikkojen näyttely. Kuvasin toki niitäkin, mutta kiinnostavammat esiin! Parina kesänä siellä on ollut kansakoulunäyttely, josta osa on jäänyt museolle esiin, kuten kansio jokaisesta kansakolusta. Tässä kuvassa Mieheni on ekaluokkalaisena, 6v:na. Naapurin Esteri oli pyytänyt häntä kanssaan kouluun, kun hänen vieressään on vapaa paikkakin! Ja niinhän Mies sitten meni. Kuvauspäivänä Esteri itse oli poissa koulusta. Esterin sisar oli pitänyt pikkulapsille hyvää koulua; Mies oppi lukemaan 5 v:na!

Tässä pulpetti 1910-luvulta Lappajärven Ylipään koulusta.

Pesäpalloleiriläisistä en voi laittaa kuvia, kun en ole kysynyt heidän vanhemmiltaan. Leiriläisillä oli leirin päättäjäiset ja palkintojen jako Halkosaaren kesäteatterissa ja lopuksi disko. Heidän siivellään pääsin lopultakin Halkosaaren lavalle. Siellä on Isäni ja Veljeni monet tanssit soittaneet. Isällä oli Isku-Pojat-tanssiorkesteri yli 40v.

Lavalla on edelleen kesäisin monet tanssit, joissa on kuuluja solisteja. Ohjeet seinällä, kuinka tansseissa haetaan!

 

Seuraava mainittava tapahtuma oli Miehen Sisaren 80v-juhlat ja hänen ja Miehensä 60v hääjuhla. Juhlat pidettiin Kivitipun naapurissa Taavin tuvalla. Tässä linkki Lappajärven matkailu- ym kohteisiin.

 

Tässä Sisar ylhäällä vasemmalla n 70v sitten ystäviensä kanssa.

 

Yksi lapsenlapsi oli tehnyt taulun heidän kihlakuvastaan.

Pikainen lastenhoitokeikka Hattulaan; ei oltukaan nähty lapsenlapsia sitten juhannuksen. Otso halusi aamupuuroksi mannapuuroa, jota Isänsä kanssa tässä keittelee. Äiti on töissä, Isällä on vielä lomaa ja Vilja-sisko on mennyt jo kouluun Isän ja Mumman saattelemana.

Kotimatkalla poikkesimme Tampereen Ikeassa ostamassa uuden tietokonepöydän. Tosin lasku nousi moninkertaiseksi! Ruokalassa kuvasin kätevät tarjotinkärryt!

 Radiosta kuulimme: Leveä kuljetus matkalla Ikaalisista Hämeenlinnaan. Perillä klo 20. Sieltähän se tuli melkein kohta vastaan. Mitä lavalla olevat rakenteet oli, sitä emme ehtineet saada selville.

Seinäjoen torilla oli ranskalaiset ruokarekat tuotteineen. Juustorekasta ostin ekalla kerralla ao juustot ja seuraavalla vielä kahta. Kaisalla monipuolinen kuvaus torista.

 Ylin on aika haisevaa, keskellä kammottavan vihreää ja alimpana vuohenjuustoa. Kaikki syötävän hyviä!

Oliiveja ostin myös ja saippuoita; saippuat lähinnä tuoksuiksi kylppäriin ja liinavaatekaappiinkin laitoin yhden.
Keskiviikkona mulla oli treffit Ystävän kanssa; istuimme torin laidalla virkkaamassa sytomyssyjä ja paransimme maailmaa!
Perjantaina Sisareni ja Mieheni kanssa katselimme limunaatia nauttien torielämää ja paransimme tietysti maailmaa!

Seinäjoen kaupunginteatteri esittää kaupungintalon kupeessa näytelmää ajasta ennen Lakeuden ristin rakentamista. Siitäkin on kattava kuvaus Kaisalla!
Sitä olimme katsomassa lauantai-illalla, mutta teen siitä oman tarinansa. Me tyttölyseolaiset olimme muiden mukana kirkkoa rakentamassa keräten paperia kirkon penkkien ostamiseksi.

Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubin kesäretki osa 2

Keuruulta ajelimme Mänttään Serlachiuksen taidemuseo Göstaan, joka sijaitsee Joenniemen kartanossa. Kartano on rakennettu Göstan perheen kodiksi.

Tässä komeassa kartanossa tutustuimme Gösta Serlachiuksen taidesäätiön omistamiin upeisiin taideteoksiin Akseli Gallen-Kallelasta Helene Schjerfbeckiin, Hugo Simbergistä Maria Wiikiin. Taidemuseossa ei saanut (tietenkään) kuvata, mutta kortteina oli myytävänä joitakin teoksia. Meillä oli loistava opas, jolla oli selkeä ja kuuluva puhe. Kierros vei tunnin, mutta kaikkia tauluja ei tuossa ajassa ehtinyt tarkastella.

Ulkona oli Walter Runebergin hirvi- ja tämä raivaajapatsas, jonka tekijästä en ole varma. En löytänyt museon sivuilta tietoa.

 Matkamme jatkui Mäntän kirkkoon, jonka 60vuotias G.A.Serlachius Oy oli vuonna 1928 Mäntän omalle, vuonna 1921 Vilppulasta erotetulle seurakunnalle lahjoittanut. Kirkko on museoviraston suojelukohde.
Tulimme taidemuseon oppaamme kanssa tänne, mutta valitettavasti täällä oli toinenkin ryhmä ja kirkon oma opas esitteli osan kirkon nähtävyyksistä. Hänen miehekäs, matala äänensä ei kuulunut, joten kertomukset puuveistoksista meni ohi korvieni.

Kaunis, herkkä Alvar Cawenin alttaritaulu ja lasimaalaukset oli aikoinaan herättänyt närää, koska malleina oli ollut aivan tavallisia mänttäläisiä ihmisiä ja maisemia. Alttaritaulun yläpuolella lukee: Jumala on rakkaus

Alttarikaiteen puuveistoksissa oli kuvia Jeesuksen elämästä. Tässä pyhä perhe pakenee Herodesta Egyptiin. Puuveistokset, joita on 35, on veistänyt taiteilija Hannes Autere.

Jeesus raahaa ristiään Via Dolorosalla

Päiväkerhotyön 30v juhlien kunniaksi vuonna 1991 päiväkerholaiset olivat tehneet omat lapsipatsaansa Jeesus siunaa lapsia-taideteokseen.

Kirkosta suuntasimme TaitoPirkanmaan Mänttä-Vilppulan käsityökeskukseen, joka myös oli avoinna meitä varten. Paljon kauniita pirkanmaalaisten käsityöläisten tuotteita ja kolme käsityöklubilaista. Aika moni teki ostoksia täälläkin. Tutustuimme valoisaan työtilaan, myymälään ja kudontatilaan. Huoneisto oli hiljattain valmistunut käsityökeskuksen tarpeisiin.

 Vielä ehdimme Myllyrantaan, jossa oli erilaisia myymälöitä. Tosin moni oli jo sulkenut ovensa. Suurin myymälä, samaa kauppaa kolmessa kerroksessa oli onneksemme auki. Katsottavaa ja ostettavaa oli valtavasti: yllä valokuvapatsas

 Moni, jonka lukulasit on jatkuvasti kateissa, tarvitsisi tälläisen varanenän

Hauska kello vinkiksi tuunareille

Jazzorkesterin olisin halunnut, mutta mihin sen sijoittaisi? Isälläni oli tanssiorkesteri yli 40v, jossa myös 4 veljeäni soittivat.  Opettelin salaa soitamaan haitarilla lastenlauluja ja osasin aika hyvin vispata rumpuja. Asian paljastuttua en saanut enää koskea soittimiin, koskei tytöille tullut siitä ammattia! Vaikka olihan silloinkin muusikkonaisia! Eikä kukaan meidänkään muusikoista itseään pelkillä tanssikeikoilla elättänyt. (Katkeruutta lienee ilmassa edelleen!)

Saippuakauppias ei ollut enää paikalla, mutta paljon valmiita paketteja oli kaupan

Loppukevennyksenä nämä eivät ihan keveät tytöt.

Onneksi kahvila oli auki, koska moni jo kaipasi juotavaa tai jäätelöä kaipasi.

Myllyrannassa oli vesiskootteri-kisat, joissa oli osanottajia monista lähimaistakin. Hauska oli seurata kisaa kahvilan terassilta.

Kuvani eivät oikein onnistuneet, joten käykääpä uudelleen Intsun ja Äipän blogeissa.

Laitan ostoksiani joskus esille

Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubin kesäretki osa 1

Aikaisin aamulla ajelimme Marjon kanssa Kauhavalle, Lapuan läpi. Kauhavalla oli jo monta iloista seuruetta valmiina lähtöön. Pikkubussi saapui ja ajoi Lapuan läpi! Pikkuisen kismitti, kun meidän piti ajaman muuta kautta! Tultiin takaisinkin Lapuan kautta. Meiltä monelta paloi paljon bensaa turhaan!
Keuruu oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme. Siellä Annulin puoti oli avattu meitä varten etuajassa. Siis sinne:

 Tästä aittaratista ostin kaksi pellavaista jakkua ja syksyisen huivin.

 Keuruun vanha pappila on nykyään ravintolana ja juhlien pitopaikkana.

Toisessa aittaratissa oli päädyssä hauska linnunpönttö!

Seuraava kohteemme oli Keuruun vanha kirkko.  Keuruu on ollut aikoinaan suuri seurakunta. Porttihuoneita oli kolme: miehille, naisille ja myöhästyneille omansa.

Kirkon on suunnitellut ja rakennusmestarina toiminut Antti Antinpoika Hakola Etelä-Pohjanmaalta. Kirkko vihittiin käyttöön 1758.

Ehdittyämme kirkkoon siellä oli toiselle seurueelle tilattu opaskierros menossa; menimme kuitenkin takapenkkeihin istumaan ja jotain kuulimmekin. Alttaritaulu on Johan Tilenin maalaus vuodelta 1782

Johan Tilen on maalannut myös katon ja seinät. Lehtereille on kuvattu pyhiä miehiä.

 Saarnastuolin vieressä on kopio Carl Gustav Söderströmin maalauksesta Viimeinen tuomio, lahjoitus vuodelta 1824. Aito maalaus on lahjoitettu Kansallismuseoon v 1902. Kopion on lahjoittanut v 1936 mänttäläinen Isak Julin rippikoulussa tekemiensä kolttosten korvaukseksi!

Sakastissa oli monia vanhoja esineitä.  Yllä koiran kaulapanta, jota tarvittiin susia vastaan. Susi ei pitkien ulkonevien piikkien johdosta päässyt puremaan koiraa hengiltä. Tämän kuulin oppaalta. Muut asiatiedot on Keuruun nettisivuilta, johon on linkki porttihuoneen kuvan alla.

               Vanhoja kattokruunuja

Kattopaanuja eri ajoilta. Terva tuoksui nytkin kirkon pihassa. Ennen vanhaan katto tervattiin joka kesä sakkomaksuilla, joita kerättiin esiaviollisia suhteita harjoittaneilta! Diakoniatyöhönkin sakkorahoja riitti!

Minä olen käynyt kirkossa monestikin 50-luvun lopulla, jolloin Keuruun toisessa vanhassa pappilassa, Pöyhölässä, vietettiin seurakuntien tyttöleirejä. Jännittävintä silloin oli kertomus kirkon lattian alle haudatuista kirkkoherrasta ja hänen perheestään. Muistaisin, että hautaholviin sai kurkistaakin!? Sakastin seinällä oli kuvasarja sieltä.

Jalkapuu vuodesta 1827-1850-luvulle. Jalkapuuhun joutui rikas tai köyhä, jos ei osannut kristinopin pääkappaleita, tappeli tai kiroili kirkossa.

Pohjoisen porttihuoneen, joka oli paitsi myöhästyjille myös punatukkaisille, paikalla on Keuruun suurin kikkovene vuodelta 1879. Iso valkonen, laidat maalattu valkoisiksi poiketen muista tervalla maalatuista veneistä, on 21m pitkä.

Sankarihautausmaa on tyylikäs ja selkeä.

 Näissä kuvissa syy, miksi me matkanjohtajan kanssa odotutimme itseämme!

Matkamme jatkuu Mänttään. Mukana myös Intsu ja Äippä.