Opistolaiskunnan retkellä 3 Kari-Paviljongissa

                               Karin omakuva 1

Visavuoressa on Emil Wikströmin ateljeen ja kodin lisäksi myös hänen tyttärensä pojan Kari Suomalaisen Kari-Paviljonki

Kari Suomalaisen kuviin tutustuin Hesarissa 60-luvulta lähtien.

Kari täydensi omakuvansa kultahampaallaan ja sappikivillään! Harmi, kun mulla on vaan pussillinen (pieni) hiekkaa...

Kari-Paviljongissa oli myytävänä muutamia tuotteita: T-paidan olisin ostanut, mutta väärä teksti: PIENET vanhat mummelit!

Sitäpaitsi koot olivat pieniä!

Ostin vain kortteja.

 
Naispappeus-asia on päässyt Hesariin 1955! Naispappi Suomessa ja saarnastuolissa on 80-lukua! Asiasta oli keskusteltu ja kiistelty jo 30-luvulta alkaen. Tapasin Appelassani, Pitäjänmäen kirkkoherran pappilassa, yhden naispappeus-asian uranuurtajan,  ensimmäisen seurakunnan tehtävässä olleen naisteologin, Hissu Sulangon, josta googlaamalla löytyi vain yksi viite.
Kari oli aina ajan tasalla tai aikaansa edellä. Kari otti esille kiistanalaisia asioita ja ärsytti kuvillaan ja teksteillään poliitikkoja ja presidenttejä.

                                        Luonnonsuojelijat lapsina

 Karin omasta miestään yli muiden ovat : "Joulukatu eli kuokkavieras syntymäpäiväkesteissä". Joulukatu-kuva syntyi, kun Kari keskutellessaan Tarmo Mannin kanssa Aleksanterinkadun ihmisvilinässä mietti, miltä näyttäisi, jos Jeesus yhtäkkiä ilmestyisi keskelle joulukatua. Tarmo väitti, ettei Kari uskaltaisi sellaista piirtää. Katso huomisen Hesarista, sanoi Kari ja kiiruhti työhuoneelleen.
Vuosi oli 1954! Nythän voinee piirtää lähes mitä vain!?

Joulukatuajelut kuuluivat työnkuvaani Rinnekoti-aikoinani ja -kävelyt tietenkin lasten pieninä ollessa, varsinkin Stockmannin joulunäyteikkuna!

Toinen ylitse muiden kuva: "Jumalan kämmenellä". Radiossa oli ollut keskustelu: onko Jumala olemassa? Kuva Karin näkemys asiasta joulukuussa 1955

Ajankohtaista: Näinhän taisi tänäkin vuonna presidentinvaaliehdokas-asettelussa käydä!

 

 Tämä kuvaa hyvin yhden Paavo-ehdokkaan käsitystä itsestään, edelleen!

"Talviomenoita" taitaa kuulua lapsenlapselle

 

Tässä Karin lapset Visavuorella!?

Varmaan jokainen äiti tai lapsenhoitaja on kokenut tämän!

Onkohan Karin lausumasta tullut tämä vaimon kysymys mieheltään: "Oletko mieluummin naimisissa kuin oikeassa?"

Kari-Paviljongissa oli kuvien lisäksi video Karin haastattelusta, jota sai istua kuuntelemaan ja katselemaan.

Kari-Paviljongin pihassa Karin muistokivi

Minulla on ainakin kolme Karin kirjaa: Paksu Kari ja Karin Lääkärikirja, kolmas lienee maalla.

Lääkärikirjan kannessa kerrotaan, että professori Kari Suomalinen on Suomen tunnetuin luulosairas! Hänen tarkoituksenaan on auttaa lääkäreitä ja potilaita ymmärtämään toinen toisiaan. Hän antaa esim lääkäreille pukeutumisohjeita, on sitä mieltä, että lääkäreiksikin synnytään eikä tulla, aivan kuten taiteilijoiksi.

Tarina kirurgista: Poika joutui onnettomuuteen; kirurgi ei halunnut leikata, koska poika oli hänen omansa. Omituista oli se, ettei kirurgi ollut hänen isänsä! Oliko lapsi ottolapsi vai vaimon ensimmäisestä avioliitosta? Miten on mahdollista, ettei kirurgi ollut potilaan isä, vaikka potilas oli kirurgin poika?

Visavuorelle pitää päästä jo ensi kesänä, silloin siellä on vielä kauniimpaa!

Ps. Kuvien käytöstä kysyin Lilli Earlilta. Toivottavasti kertomus oli oikeanlainen?

Opistolaiskunnan retkellä 2 Visavuorella

Siinä se lopultakin on! Visavuori, jonneka olen vuosikymmeniä halajanut päästä, mutta aina ennen on ohi ajettu! Etenkin sen jälkeen, kun Kari-Paviljonki avattiin, mutta aina vaan oli kiire Pohjanmaalle tai -maalta!

Visavuori, jos nyt joku ei tiedä, on kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee! Upeaan paikkaan Vanajaveden rannalle Sääksmäelle keskelle EiMitään taiteilija ateljeensa ja kotinsa pystytti.

Ateljee-talossa on tähtitorni ja talossa on myös kahvila, joka on auki kesäisin ja ryhmille tilauksesta myös muina aikoina: Kahvila valimossa jäi siis vielä kokematta!

 

            Taiteilijan työvaatteet eteisen naulakossa!

                  Isoäiti opettaa lapsenlapselle kutomista!
Upeita patsaita on paljon: Väinämöisestä Lönnrotiin, tyttäristä mummoon: käykää katsomassa! On niitä myös ainakin Helsingissä; jotkut ovat jopa heränneet henkiin ja matkustelevat junalla pitkin Suomea! (Helsingin rautatieaseman lyhdynkannattajat!)

Ateljeen takka, johon taiteilija on käyttänyt monenlaista osaamistaan. Samoin lamppu on hänen omansa!

                 Viehättävä viherhuone,

jonka ovensuussa puusta koverrettu tuoli, jossa ovat istuneet varmaan kaikki visavuorelaiset, Marsalkka Mannerheim, mieheni ja myös minä; toki moni muukin opistolainen.

Pihassakin on veistoksia, tämän Otson halusin näyttää.

Tämä on aika pieni, vaikkei siltä ihan näytä.

Tässä taitelijaperheen koti rinteessä, alhaalla siintää monimuotoinen Vanajavesi.

Olohuone ranskalaistyylisine sisustuksineen. Taulussa talon rouva, Alice Wikström, jonka äiti ei koskaan antanut vävylleen anteeksi tyttären tuomista metsään!

 

Ranskalaiseen tapaan ripustettu taulu talon isännästä ryijyn päällä. Käsityöihmisten helpotukseksi: ryijyyn ei ole tehty reikää taulua varten! Huomaa myös kirjaillut sohvatyynyt!

Lastenhuoneessa on lastenhella ja kangaspuut, jotka on melkein samanlaiset, mitä Brio edelleen tekee. Oli siellä tyhjät nukenvaunutkin.

Vanhempien makuuhuoneessa on kauniit vuoteet virkattuine sängynpeitteineen
Huoneessa on myös sängynpäätyseinällä ikkuna, josta talon emäntä saattoi valvoa apulaisen huoneen ikkunaa ja mahdollisia koputtelijoita!

                         Lähikuva peitteestä

Ruokailuhuoneen ja keittiön välikössä on jääkaappi, joka viilennettiin oikeilla jäillä!

Vierashuoneessa oli pesupöydän lähellä sormusteline, jonne sormukset saattoi laittaa käsien pesun ajaksi talteen.

Opistolaiset, olkaa kevätnäyttelyssä tarkkoina, tämä pienoiskoossa saattaa olla eräässä nukketalossa!

Kaunis lipasto lienee myös isännän käsialaa; hän opiskeli ensin koristeveistoa.

Näkymä verannalta; ympäristössä on taiteilijan lastenlastenlasten? huviloita.

Vielä näkymä Vanajavedelle!

Matka jatkuu Kari-Paviljonkiin...

Sukkaa ja kauluria

Tapasimme Iittalan Lasimuseolla Tyttären perheineen tai yhden oman ja yhden varalapsen kanssa. Toinen oma jäi parhaan kaverinsa luo leikkimään vähän matkan päähän; eihän nyt mumma ja paappa ole Sampon väärti! Vaikka tapaakin Sampon 4-5 päivänä viikossa:)
Syyslomalaisilta jäi tai jätettiin Mummalaan tavaraa nukenrattaista vaatteisiin ja senkin takia tapasimme täällä.

Lontoon Käsityömarkkinoilta ostamastani langasta kudoin Otsolle uudet sukat. Ovat ainakin miehekkään väriset, kun Palomieslangasta kutomiani ei huolinut. Muokkaan niistä Viljalle!

 

Lentokonekäsityöni tai oikeastaan tein nyt bussimatkalla uusiksi: Kauluri x 2 ja rannekkeet, melkein rannerenkaat! Sisemmän kaulurin voi nostaa päähän  pannaksi. Lankana Kauhavan Kangas-Aitan Melli. Ohje myös sieltä!

Melli on erittäin kestävä esim huovutettuihin tossuihin!

 

Kauluri, jonka pari on kateissa; lienee hattuhyllyllä...

 

 

Viljalle virkkasin amigurumi-nuken. Otson omakin on jo valmis! Lankana John Lewis-tavaratalosta ostamani puuvillalanka ja valkoinen Kotiväki.

Opistolaiskunnan retkellä 1

Seinäjoen Kansalaisopiston Opistolaiskunta teki retken Katri Helena musikaaliin Helsingin Kaupunginteatteriin. Netissä varasin ja maksoin väliaikatarjoilun; onneksi, koska teatterissa niitä ei enää voinut varata! Onneksi, koska olimme vähän nälkäisiä. Salissa paikkamme oli parvella ja koska poden korkeanpaikankammoa, minun piti koota itseni, etten pyörtynyt. Matkakumppani oli vähällä lähteä pois "ahtaanpaikankammon" takia. Paikkahan ei ollut varsinaisesti ahdas, niin korkealla olimme, vaan poistumistie. Istuimme aivan keskellä parvea. Ei siis toista kertaa parvelle, missään! Katri Helena musikaali oli hieno, siinä oli kauniita lauluja ja tansseja, hienoa tekniikkaa, muttei mielestäni mitenkään säväyttävä. Parvellakin saattoi olla osuutta asiaan! Yhden vastauksen sain: miksi Katri Helena meni naimisiin Panu Rajalan kanssa; sitä en ollut ymmärtänyt! Katri sanoi, että kasvaakseen aikuiseksi hän tarvitsi tämän liiton!

                                                                                 Vanhoja Iittala-purkkeja

  Matkalla Helsinkiin kävimme tutustumassa Iittalan Lasimuseoon, jossa meillä piti olla noutopöytäruokailu. Mutta tarjolla olikin kauhallinen kuivaa riisiä, paistettuja porkkanoita ja kananfilee. Koska en kanaa/lihaa syö, sain kalakeiton, joka oli karppaajalle sopiva: lientä ja kalaa! Nälkä taisi jäädä kaikille!?  Meillä oli siellä myös tapaaminen, josta myöhemmin...

  Lasimuseossa oli upea seinä hiiltyneista lasinpuhallusalustoista?

 

Tuollekaan parvelle en uskaltanut! Kauniita lasiesineitä vuosien saatosta!

 Hotellimme oli Kalliossa Urheilutalon Olympiassa. Aamukävelyllä kävimme Josafatin kallioilla. Tähän on suunniteltu taloja, mutta alueen asukkaat saivat suunnitelmat alasajettua!

Tässä on Tauno Palon puisto

  Nallefanina huomasin neulahuovutetun nallen Soitinlaite-elektroniikan erikoisliikkeen ikkunasomisteena!

 

Kattoja Helsingin yllä hotellihuoneemme ikkunasta

                           Näkymä Linnanmäelle

            Nyt jo kotimatkalla: Töölönlahtea ja Finlandiatalo

Vastarannalla Linnunlauluntalo? Siellä oli myös ensimmäinen Rinnekoti, jossa kävin kesällä 1963 ollessani kesätöissä Rinnekodissa Pohjois-Espoon metsissä!

Uusi Oopperatalo on vielä käymättä! Jospa Ooppera-räppi saisi minuunkin liikettä! Mutta sinne toisella kertaa tai kolmannella;)