Syksyisellä Kenian matkallamme lasten siellä viihtymiseen oli aika suuri osuus pikkuisella Mpole kissalla, jota tässä pesen.
Mpole ensin rimpuili peloissaankin; katselijoilla (ainakin 7 ihmistä) oli hauskaa. hetken päästä Mpole kuitenkin istuutui vadin pohjalle levollisena. Lämmin vesi (vesipannulla lämmitetty) olikin miellyttävää.
Mpole etsii iltapalaa Pirjon jääkaapista jo muutaman kuukauden kasvaneena. Kendussa oli myös vähän vanhempi kissa, Cindy. Ne leikkivät paljon yhdessä.
.jpg)
Vähän aikaa sitten saimme Kendusta suru-uutisia: molemmat kissat olivat kuolleet hyökättyään pihassa käärmeen kimppuun. Labrakoe ei ole vielä selvittänyt, mikä käärme. Pirjo oli kissoille kiitollinen, kun pelastivat hänet käärmeen hyökkäykseltä.
Lähtömme jälkeen oli pihassa madellut musta Kobra ja vähän aikaa sitten Pirjo oli nähnyt mustan mamban kylpyhuoneessaan yöllä. Sen oli yövartija tappanut. Kendussa on nyt hyvin kuuma ja käärmeetkin etsivät viileämpää ja vettä.
(En laita tänne käärmekuvia, ettei kukaan pelästy, mutta jos joku haluaa lukea jutut ja nähdä kuvat Pirjon blogista, niin se on täällä.)
Keniaan otimme mukaan myös sisarentyttären lahjoittamat rattaat. Kendussa aiemmin käyneet olivat sitä mieltä, ettei siellä hiekkateillä tee rattailla mitään, mutta tyttären kanssa olimme eri mieltä. Voisihan lapsi vaikka istua niissä sisälläkin. Sitäpaitsi sairaalaosastojen välissä oli kovat pihakäytävät. Otso oli vielä niin pieni, että saimme rattaat koneeseen imaiseksi ja niistä oli hyötyä etenkin Nairobin kentällä viisumijonossa, kun saatoimme laittaa nukkuvan Otson niihin. Samoin öisellä bussimatkalla Nairobista Kenduun Otso sai nukuttua melkein koko matkan kuskinpukin takana rattaissa!
Etukäteen tiesimme pikku-Sheilasta, jolla oli luumätä. Harmi vain, että veimme rattaat lastenosastolle vasta lähtöpäivänämme. Vauvaosaston hoitaja heti ihastui rattaat nähtyään ja kysyi, mitä teemme niille. Kun kerroimme vievämme ne lasten osastolle, hän oli kiitollinen. Lastenosastolla ei ollut juuri silloin paikalla ketään henkilökunnasta, mutta vastapäiseltä miestenosastolta löysimme hoitajan, joka oli myös niistä innoissaan ja halusi tietää, miten ne kasataan ja kootaan. MUTTA ne pantiin varastoon odottamaan kirjaamista, joten emme saaneet näyttää niitä Sheilalle. Annoimme Pirjon tehtäväksi huolehtia, että rattaat tulevat käyttöön. Ja niinpä Pirjo joulukirjeessään lähetti meille kuvan rattaissa ulkoilevasta Sheilasta.
Pirjo on Kendussa vuoden ajan vammaisprojektin vetäjänä ja hän oli kiitollinen hänelle jättämistämme nutuista ja muista vaatteista, joita vielä oli jäljellä. Pirjo kulkee paljon kylissä ja hän saa nuttujen takia paljon kiitosta!
Kiitos teille kaikille nututtajille!
