Tuomiset Lontoosta

 

Tällä Lontoon matkalla pääsin John Lewis-tavarataloon, jota edelliskerralla etsimme Richmondin esikaupunkialueelta. Tavaratalo on lähes keskellä kaupunkia Oxford Streetillä, kuuluisalla ostoskadulla. Lapsenlapsille ostin Lontoon Olympiamerkki-yöasut. Lontoon Olympiamaskotti on rodella ruma! Sen kuva on tuossa Otson pyjaman lapussa.

Tavaratalossa oli aikahyvä, tosin pieni kangasosasto. Nukenvaatteita varten ostin ohuita puuvillakankaita.

Käsityömessuilla tiesimme olevan Loopin, joka myy saksalaista Wollmeisea. Ostin Intianpunaista merinovillaa 150 g, puikot 2-2,5 mm ja Magnolianväristä sukkalankaa 100 g, puikot 2,5-3 mm. Ostin myös sukkapuikkopaketin, jossa on 1,5-2,25 mm puikot, siis 20 värikästä metallipuikkoa. Ostokset pakattiin kivaan kangaskasssiin.

Black Sheepistä ostimme Elsan kanssa puoliksi kilon siniharmaata chileläistä Araucania, jossa on 75% villaa ja 25% polyamidia. Puikot 3,25 mm. Sublimen kid mohair sekoitusta ostin 2 kerää, 50 g ja baby cotton kapok dkta 2 kerää. Sirdarin huivimohairia ohjeineen ja koukkuineen ostin pussin. Sukkalankapaketin ostin myös; 2 kerää Ricon Hobby Printiä. Sarisilkkiä ostin kaksi vyyhtiä, 400 g, täältä tai siis kojusta.

Messuilta ostin erivärisiä organzapaloja ja nukenpään. Puuvillaiset vanhat pitsit ostin Portobelloroadilta antiikkihallista; aika monta puntaa kului...

 Messuilta on myös tupsukehikot ja Tellun ostama sydänkehikko, joita voimme vaihdella. Kaunis nauha ja SirdarSnygglyn Smiley Stripesit, 20% villaa ja 80% bambua ostin JLewisistä. Tupsujen tekoa opettelimme koneessa, mutta koska ei ollut saksia (tai niin luulimme), emme saaneet niitä valmiiksi!

Koska hotellissa oli niin pienet kupit, ostin lähikaupasta mukin. (Ehdin jopa käyttää sitä, kerran)

Alla olevat ostokset on toukkia ja Batons-suklaata lukuunottamatta Standstedin lentokentältä.  Kentän myymälässä pieni tyttönen ilmoitti äidilleen iloisena: täällä on Ballerinaa! Sitä ei kuulema saa Suomesta! Siispä sitä koriin. Onneksi oli myös palomiestä! HelloKitty-tuuletin on kuumien aaltojen viilentämiseen; siis itselleni. Kolikkokukkaroita tarvitaan aina.

John Lewisiltä ostin myös ihanan pehmeää Debbie Bliss Andesta; 65% baby alpacaa, 35% mulberry silkiä 2x 50 g, puikot 4 mm. Columbialaisen 3 toivomusta-taskunuken ostin yhdestä pienestä kojusta, josta ostin Otsolle, vastaisen varalle, maitohammaspurkin. Tilkkukangas on joulukortteja varten. Otson sukkaa kudoin vähän metrossa nelikulmaisilla 2,5 mm uusilla KnitPro-puikoillani. Vähän vain, koska metrot olivat melkein aina niin täynnä, ettei päässyt istumaan.

Entiseltä nokialaiselta ostin Sue Stratfordin tekemispaketin " Jouluhiiret sukissa". Ostin myös hänen pikkukirjansa, mutta mihin se katosi? Ostokset pakattiin sanomalehdestä taiteltuun  ja liimattuun kassiin. 

 Tämä postaus ilmeisesti näkyi jo blogissani, koska oli yksi kommentti.

Lontoo jatkuu...

Knitting & Stitching Show Lontoo

Kätevästi Pohjanmaalta Lontoohin pääsee Pirkkalan kentältä Ryanairilla!

Koneeseen nousussa

Kodikas, pieni hotellimme ja Graven Terrace-katua Hyde Parkin/Kensington Gardensin lähellä

Lontoon Käsityömessut on metro- ja Lontoon 2-kerrosbussimatkan päässä keskustasta  siajitevaasa Alexandra Palacessa. Palacen koristeellinen sisääntulohalli oli somistettu neulotuin viirein.

Yksi aulan seinällä olevista taideteoksista

Aulassa oli myös ahkera afrikkalainen kutoja, joka kutoi kapeaa nauhaa, joita pitkinä tai pätkinä nauhoina ommellaan kankaiksi, joista tehvää sängynpeitteitä, liinoja ja laukkuja. Polkimia hän käytti varpaillaan ja sukkula viuhui nopeaan tahtiin edestakaisin.

                       Upea neulottu iltapuku taiteilijoiden osastolla

Seinätekstiilejä, joissa oli kirjontaa ja muita tekniikoita kankaalla ja kuvan alla valokuva samasta aiheesta

                   Virkattuja ja neulottuja asukokonaisuuksia

  
                        Näissä asuissa ei ainakaan palele

Ison lankakaupan aleosastolla  oli valtavia lankakasoja häkeissä ja lattialla. Lankaa oli myytävänä paljon, toisin kuin Käsityömessuilla Suomessa!

Tästä osastosta pisti silmään vain tutunnäköinen kangas!

Ohuenohuesta villalangasta virkattuja huiveja, jotka maksoivat yli 200 puntaa; mutta on niiden virkkaamiseen kulunut paljon aikaa! Kuva on huono; huivit olivat n 20 cm leveitä.

 Lankaa syntyy sormissa ja pieni hyrrä pyörii. Osastolla oli myös rukki, joka taisikin olla ainoa täällä näkemämme. Blogikuvaan kysyin luvan!

Opettelimme Tellun kanssa ohuen mohair-rimpsuhuivin neulontaa. Opettajamme oli ollut Nokian palveluksessa, Oulussa ainakin.

Tähän yksinkertaiseen, mutta tyylikkääseen takkiin oli paljon erivärisiä lankoja saatavilla

                  Upea virkattu seinävaate, tekijä lienee kuvassa

                                        Kaunis pitsihelmihuivi

Messuilla oli myös Workshoppeja, mutta aikuisten pajoja emme Elsan kanssa ehtineet nähdä. Nuorille oli monenlaisia pajoja. Tässä tarvikkeita Kukkakehikolla (Rosetti) tehtäviin rintarosseihin, siis erilaisia nauhoja!

Tässä hienostuneessa Tea Roomissa kävimme molempina päivinä syömässä herkulliset lounaat kauniin pianomusiikin säestäessä. Lounaat tilattu ja maksettu Leenan kotoa jo monta viikkoa aiemmin!

Lontoo jatkuu....

Knitting & Stitching Show 2011 Lontoossa

Tänne olemme matkalla; Tellu, Leena, Elsa ja minä.
Muutamia viikkoja on matkaa suunniteltu, osa lähtijöistä on vaihtunut. Mutta tänään lennämme Standstediin, Lontoohin Pirkkalan kentältä. Sieltä bussilla keskustaan "omalle" pysäkille, josta kävellen hotelliimme.
On tämä netti kätevä: lentoliput ja hotellit, matkakortit ja musikaaliliput, messuliput ja jopa ruokailut messuille on ostettu ja maksettu nettisivuilta.
On tutkittu karttoja, metroreittejä, kauppoja, markkinoita, ruokalistoja, valuuttaa... Telluhan oli viime vuonna ison porukan mukana ja siitä on paljon apua. Kävin minäkin Lontoossa kerran...
Matkasta ja messuista sitten myöhemmin, kun pääsemme sinne asti!


Kauhavan Kangas-Aitan Käsityömessumarkkinoiden työnäytökseen valmistautuessani harjoittelin Hinnaston kannessa olevaa Metsätähti-kulhoa Kotiväkilangasta. Ohje on Lilli-ontelokuteelle; ohjeessa on pieni virhe. Korjattu ohje on tuolla aukeavalla sivulla! Soma pikku kulho, jolle tyttärentytär varmaan keksii käyttöä! Pitää vielä kovettaa.

   Harjoitukset jatkuivat Pinja-kuteella, jota minulla myös oli kotona.

Amigurumeja netistä Opiston kurssin innoittamana tutkaillessani näin tämäntapaisen hevosen kuvan ja kuva mielessäni virkkasin Nalleista Punkkari-Ponin. Amigurumien virkkaus jatkuu, vaikka kurssi jo päättyikin!

Aamulla tapaan Tellun ja Elsan ABC:llä ja jatkamme matkaa syntymäkotikuntaani noutamaan kyytiin Leenan ja matka jatkuu kohti Pirkkalaa. Huomenna vähän suuremmille messuille!

Käsityömessumarkkinoilla ja Käsityömessuilla

Seinäjoen Käsityömessujen viikonloppuna Kauhavan Kangas-Aitassa on 3-päiväiset messumarkkinat, joille tullaan bussilasteittain kaukaakin (mm Elimäeltä). Torstaina iltapäivän olimme Päivin kanssa näyttämässä sormineulontaa ja lapasten koukkuamista.
Eiliseen asti luulin, että tunisialainen virkkaus on tätä lapasten, tossujen, kassien ja muiden ymmyrkäisten koukkuamista, mutta netissä puhutaan kaikesta koukkumisesta tunisialaisena virkkauksena! Koukkuaminen on vanha käsityötekniikka. Minäkin tein 60-luvulla jakkupuvun koukkuamalla, sillä pitkällä koukulla. (Silloin me nuoretkin naiset pukeuduimme jakkupukuihin!)
Nyt siis olin Kangas-Aitassa neuvomassa lapasten koukkuamista. Meillä oli kaksi lapasenalkua, joilla asiakkaat saivat opetella. Suurin osa tyytyi katsomaan. Joku istui viereen koukkuamaan. Joillakin oli jo koukku ostettuna, mutta taito vielä oppimatta. Innostusta oli monellakin, tosin kaikkien rohkeus ei riittänyt koukkuun tarttumiseen. Tarvitaan kahta väriä lankaa ja kaksipäinen koukku! Koukkupaketissa on kuvallinen, selkeä ohje! Parhaitenhan tämän(kin) oppii itse tekemällä!

                          Kuva Intsun

Kuvassa Mailan, Riittan ja Leenan koukkuamia lapasia ja tossuja.

                                   Kuva Intsun

Kaksipäisellä koukulla voi koukuta vaikka kasseja! Vasemmalla Mailan huovuttama koukuttu uunikinnas.

 

Kuva Intsun

Sormineulonta oli myös hyvin kiinnostava tekniikka; sillä saa nopeasti näyttävän huivin paksusta langasta. Oivallinen lentokäsityö! Käsityöklubin neuletapaamisessa lupasimmekin Elsan kanssa ottaa Melliä (paksua lankaa) mukaan ja sormeilla kaulurit koneessa matkalla Lontoon Knitting & Stitching Showiin. Yhdestä kerästä saa löysän kaulurin tai kaksi pienempää (kuvassa ylimpänä kaksi sisäkkäin), joista toisen voi nostaa pannaksi lämmittämään korvia!

Seinäjoen Käsityömessuilla kiertelin perjantaina muutaman tunnin.

Olihan siellä taas paljon nähtävää:

Hauska sauna kylpyaltaineen!

Erilaisia ja -kokoisia käsinukkeja

Käsityökirjoja

Nappikauppa

(myyjä on serkkuni, jonka kangaskauppaa moni kaipaa)

Ostin pukinkonttiin jotain ja nappeja, vetoketjuja ja lankarullia. Neulelankaa ei ollut paljon tarjolla, mutta oikeasti en tarvitsekaan mitään. Tapio tietenkin rouvineen
oli!

Kauhavalta ostin pari rullaa ja pari kartiota jotain (lankaa).

Ainoa sieltä ottamani kuva on tämä huoneen, jossa kuninkaatkin käyvät yksin, ovessa olevan elämänneuvon viimeinen!

Blogger tarjosi uusia näkymiä; en tiedä yhtään miltä tämä näyttää! En löytänyt esikatselua!

Lammas- ja vuohipäivillä Ilmajoella

ProAgria Etelä-Pohjanmaa järjesti kaksipäiväisen valtakunallisen lammas- ja vuohitapahtuman Maa- ja metsätalouden yksikössä Ilmajoella 16.-17.9. 2011. Sedun Käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijat olivat lauantaiksi järjestäneet Neuleolohuoneen, jonne ProAgrian historiantutkija Kaisa meidät Tikkuajat, Tikkuiitat ja Käsityöklubilaiset kutsui.
Muutama muukin oli tulossa, mutta kahdestaan Päivin kanssa siellä etupäässä istuimme kutomassa. Tarkoitus oli saada aikaan pitkästi kaulahuivia, josta opiskelijat olisivat tehneet tilataideteoksen. Oli siinä yksi hiljainen opiskelijatyttö osan aikaa, opettaja kävi aluksi ja lopuksi. Joku  opiskelija? kävi sanomassa, mistä löytyy lisää lankaa ja käski keittää kahvit.

Tapahtuman neuleolohuone oli Navetta-rakennuksessa. Olikohan nojatuoleja kuusi. Sanoin tullessamme, ettei tänne paljon porukkaa odotettu! Muita tuoleja oli toki enemmän! Kahvia oli kuitenkin varattu kaksi pakettia! Luokassa oli myös näyttely: Kaikkea mitä lampaasta saa!

Vuohet olivat pienten vieraiden mieleen; niitä halitttiin, rapsutettiin, väännettiin sarvista ja yritti joku ratsastaakin! Lappu: "Älä koske" olisi ollut tarpeen! Aika hyvin vanhemmat neuvoivat lapsiaan, mutta huoneessa oli heillekin  paljon katsottavaa, paljon muutakin kuin kuvissani olevat.

Opiskelijoiden värjäämiä lampaanvillalankavyyhtejä! (edullisia!) Näitä sai ostaa markkinatorilta.

                                  Kauniita ammattilaistuotteita!

Vuohennahkainen hieno rumpu hauskoine palikoineen!

                  Upea villaneulepusero ja kaunis lampaannahkaliivi!

                               Late Lammas oli lapsille tuttu

  

Kaunis kuin koru-neulottu laukku!

Luokkamme eteisessä oli lapsille huovutetun saippuan tekemistä. Pienin huovuttaja oli tuskin vuoden ikäinen;)

             Vuohesta harjattua lankaa, mutta miten tehty, se on arvoitus!

Vuohen alusvillasta kehrättyä lankaa. Soitin muutaman mutkan kautta Kili-Marjalle, joka ei osannut sanoa langoille hintaa. Hän sanoi, ettei niille ole hintaa! Sain mahdollisuuden sanoa, mutta mulla ei ole mitään käsitystä, miten vuohesta saadaan lankaa, joten en uskaltanut tarjota mitään. Joku summa tuli kyllä mieleeni, muttei mulla ole oikein varaa maksaa satasta langasta, josta virkkaisin VUOHEN! Ja olisiko riittänytkään!

Tätä opettajan aloittamaa huivia Päivi neuloi. Siinä kävi muutama rouva, mutta koska kaikki kutimet olivat työn alla, niin emme saaneet kaikkia kiinnostuneita kutomaan. Monella oli esteenä ujous tai osaamattomuus tai lapsi.

Tämän huivin aloitti MLL:n (vapaaehtois?)- työntekijä, vaikka hänellä oli 6kk:nen poikalapsi mukana. Tätä jatkoi se opiskelijatyttö ja vasta 12v tyttö lähikylästä. Myös yksi mumma kutoi vähän matkaa, kunnes lapsenlapselle tuli pissahätä.

 

Tämän minä aloitin, että olisi useampi kudin, jos niitä kutojia tulisi. Aloitin haitarineuleella, mutta sinisellä raidalla tuli tytöt, tätä neuloi kymppivuotias muutaman kerroksen; hän ei osannut nurjaa silmukkaa.  Mutta tosi hienoa, kun tytöt tulivat kutomaan.
Yksi äitikin neuloi kerroksen, koska hänen nelivuotias poikansa halusi opetella neulomaan eikä uskaltanut tulla mun syliini.

Monet vanhemmat olivat mielissään, että tälläinen "Avointen ovien" päivä oli järjestetty. Lapset saivat tutustua ainakin lampaisiin ja pääsivät navetan parvelta kurkkaamaan myös navetassa majailevia vasikoita. Jotkut olivat nähneet pellolla lehmiä!