torstai 15. marraskuuta 2012

Viljan uusi myssy


Koska Viljalla oli uusi iso tukka, ainakin takaa, niin hän tarvitsi ison myssyn
 Pengoin pienentynyttä! lankavarastoani ja löysin Seinäjoen Käsityömessubloggareiden bonuslankaa vuodelta 2009: ihanan pehmoista 100% merinovillaa: italialaista Bucaneve classic Adriafil, jota muistaakseni olin värin takia vaihtanut messukavereiltani lisää. Malli on Suuresta Käsityöstä 11-12/2012 malli 41/ Kauhavan Kangas-Aitta. Pitsineuleen ohjetta toistin kirjaimellisesti, joten kuvio on hiukan erilainen kuin ohjeessa! Kaunis!


                  Koska pitsi oli aika reikäistä, neuloin myssyyn vuorin.

Lanka on hyvin pehmeää, joten nukkaantunee helposti. Mutta ei tuo Viljan kampauskaan ole kovin pitkäikäinen, kun se pitää purkaa.
Tämä kelpasi heti käyttöön ;)

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Rasat

Vilja pyysi BadPigs-lapasia. Mummalla ei ollut ihan oikeanväristä lankaa, mutta Vilja kelpuutti vähän vihreään päin olevat langat. Tosin näitä ei ole vielä kelpuutettu käteen; Viljalla edelleen eriparilapaset koulussa; ei kuulema kiusata. Ennen kyllä olisi!


                             SandnesGarnia ja 7veljestä yhdessä. 
Vähän näistäkin tuli kummituksen näköiset, kuten Viljan lempileivokset ;)

 Näitä sai viikko sitten Salosen Leipomosta Katinalasta; molemmat lapsenlapset niistä pitivät. Sokerilevyn alla perunaleivos, ilman rommia.


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Apinoita, nuttuja ja hiironen Keniassa


Olin jo kauan ihastellut Suden tekemiä Apinoita ja Peppejä, kun tilasin häneltä neljä Apinaa; kaksi Keniaan ja kaksi lapsenlapsille.
Apinat ovat vielä ihanampia luonnossa kuin kuvissa! Kaikki matkaseurueestamme ja kenialaiset sairaanhoitajat ja -opiskelijat olisivat halunneet Apinan itselleen.



  Koska Suden Apinat oli niin YLI meidän muista pehmoista, annoimme Apinat lastenosastolle maskoteiksi. Siellä ne kiikkuvat seinällä silloin, kun niillä ei esitetä tai leikitä!



Talossamme asui myös Argentiinassa lääkäriksi opiskeleva chileläinen Myriam, joka oli opiskelijavaihdossa Kendussa. Hän ihasteli kovasti nuttujamme, niinpä Tiinan kanssa menimme viemään hänelle pussillisen nuttuja, joista hän sai valita itselleen yhden antaakseen sen sitten joskus tulevalle
 lapselleen tai gynekologina ensimmäisessä synnytyksessään. Kauan hän mietti ja silitteli nuttuja, kunnes päätyi tähän!


Meillä oli talossamme ilona ja aamuyöstä riesana ihana kissanpentu Mpole, jolle virkkasin tämän kummitushiiren. Esittelin Tuulikille kinnasvirkkausta ja siitä alusta tein sitten hiiren Mpolelle.



                      Nämä nutut neuloin Kendussa melkein kokonaan.



Tässä kolme keskeneräistä, joista alimmaisista ei ole valmiina kuvaa. Vihreä on tyttären neuloma, kunnes lanka loppui. Onneksi mulla oli saman vahvuista lankaa. 
Loput lankakerät annoin Dianalle, joka teki jalkahoitoja ja lettikampauksia ja hieroi; hän osasi virkata ja oli kiinnostunut myös neulomisesta. 
Yhdet käsityöt meille jäi paluulennoille, mutta ne saivat olla koko matkan pusseissaan...



Näistä harmaan ja punavalkoisen neuloin kokonaan Kendussa ja loput noista kahdesta muusta.


Tyttären pussista löysin vielä yhden kesken olevan ja sain sen valmiiksi ennen lähtöämme.



Lopuksi vielä linkki Seijasiskon SYTOMYSSYKYSELYYN:

tiistai 6. marraskuuta 2012

Nuttuja kenialaisille vauvoille

Matka Keniaan Kendu Bay Adventist Hospitaliin sujui hyvin. Paljon näimme ja koimme, paljon tulee varmaan vielä eteenkin, ainakin mielessä.

Kendu on Kenian köyhintä aluetta, joten siellä on paljon avuntarvitsijoita. Meillä oli mukana 109 valmista nuttua, sukkia ja myssyjä, aikuisten ja lasten vaatteita, pehmo- ja muita leluja, n 1000 lyijykynää, sairaalatarvikkeita ym yli 120 kiloa! Meitä = tyttäreni perheineen ja minä saimme viedä 30kg/hlö matkatavaroita; käsimatkatavarat lisäksi...


Tässä oleskeluhuoneemme sohvalla nutut odottamassa syntyviä tai äskettäin syntyneitä vauvoja. Syntyneillä vauvoilla näytti olevan jonkinverran vaatteita, mutta kaikki ottivat nutut ja muut antamamme vaatteet kiitollisina vastaan.
                                Kiitos kaikille nuttuja tehneille!


                      Ensimmäinen nututettava vauvamme, poika!


                                            Toinen, poika!

 
                                                                  Kolmas, poika!

  
                                    Neljäs, poika!


Lastenosastolla oli pieni tyttö kotiin lähdössä; hän sai tämän hempeän hamenutun ja vaaleanpunaiset sukat.


                                                           Viides vauva, poika!


                                        Kuudes, poika!


                                        Seitsemäs, poika!


                                   Kahdeksas, poika!

Tässä välissä pääsin antamaan vaaleanpunaisen hamenuttuni tyttövauvalle. Toivottavasti tyttärellä on hänestä kuva! (Tullee myöh)


                                    Kymmenes, poika!


                                             11. poika!

   
                                               12. poika!
                  Hän on päivän tai kahden ikäinen, vaikka näyttää vanhemmalta...

Annoimme nuttuja myös sairaanhoitajaopiskelijoiden pitämällä mobiiliklinikalla (Menimme ns karja-auton kyydissä sinne) muutaman viikon ikäisille vauvoille. Samoin annoimme nuttuja myös muilla kylävierailuilla.
Sairaalaan jätimme nuttuja syntyviä vauvoja varten ja suurimman osan jätimme Pirjolle, joka on Kendussa vuoden; hän vie niitä myöhemmin sairaalaan ja jakaa kylissä käydessään. Hän oli niistä ja muista vaatteista kovasti mielissään; puutetta on kaikkialla.

Lisää matkastamme täällä. Blogia päivitämme tyttären kanssa...