keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Ei niin kaukana kotoa

Viime kesänä Kauhavan Kangas-Aitan neuleklubilaisten kanssa vietimme Pietarsaaressa Jaakonpäivillä mukavan päivän. Niinpä tänäkin vuonna ajattelimme sinne mennä. Tarkoitus oli mennä heti maanantaina tai keskiviikkona, kun siellä oli erityinen Järvi-Seutupäivä. Kuorosota-voittajakuorokin olisi siellä illalla. Mutta mummattaminen meni edelle; lapsenlapset tarvitsivat hoitajaa illaksi ja mahdollisesti yöksikin. Sielläkin tapahtui kaikenlaista kivaa...
Perjantaina suuntasimme autoni nokan kohti Pietarsaarta. Ensin kävimme kirkossa Lounaskonsertisssa, sieltä käsityö-vaatekauppaan, josta ostin sukat ja nappeja. (Jostain käsittämättömästä syystä Mies on laittanut langanostokiellon!!!)
Sieltä menimme katsastamaan toria ja kävelykadun markkinakojuja. Ruisleipää ostimme, tamperelaista! Nälkäkin tuli; tässä Hotel Epoque hotelli-ravintolassa söimme herkullisen buffetlounaan. (Minä en voi syödä joka paikassa, koska en ole syönyt mitään lihaa, paitsi kalan, 29 vuoteen!)


Talon edessä olevassa puistossa kasvatettiin yrttejä! Saikohan niitä ottaa?!


Patsas on komea, mutta nimeä tälle kahden taiteilijan taokselle ei ollut näkyvissä.
Kävelykadulla oli tavanomiset markkinapaikkojen punanahat esiintymässä ja myymässä levyjään.

Parkkipaikalta bongasin heti Suomalaisen srk:n kirpparin. Olen kerännyt tätä sarjaa ja löysin 7 uutta kirjaa! Lisäksi ostin Harlekin-pokkarin, jossa oli neljä kirjaa. Se oli kevyttä, kivaa lukemista.


Kadulla bongasin myös kauniissa takissaan kävelevän naisen, värit on aivan ihanat. Tilkut on erilaisia, mutta värit samat.


Kävimme Pietarsaaren hautausmaalla, joka on tuttu parin vuoden takka, kun olimme saattamassa Miehen veljeä hänen viimeisellä matkallaan.
Hautausmaalla näin putukiffelin, jota en muualla ole nähnyt. Ehkä siellä oli jossain hiekkakoristeisia hautoja?

Joku tälläinen esine olisi syytä olla muistutuksena useammallakin kierrätyspaikalla, jotta ihmiset tajuaisivat, mitä sinne kuuluu laittaa. Juuri näin tässä lähellä mm pöytälampun metallinkeräyslaatikossa ja rikotun tv:n sen vieressä.


Kotiinpäin ajelimme Evijärven kautta. Leirintäalueella kävimme jätskillä. Samalla kuvasin kaunista maisemaa.



Lauantaina menimme Kaustisen raveihin, joista Mies oli puhunut jo viikkokausia. Lauantai koitti kuitenkin harmaana ja ajoittain sateli vettä. Mies ei osannut päättää, mennäänkö vaiko eikö.
Menimme kuitenkin, onhan sielläkin katettu katsomo. Totosin kotona automaattipelin, jossa oli vain kolme oikein.
Powerpark-ajon voitti Patrikin Muisto, palkintona mm takana näkyvä Rellu. Siellä oli monia tuttuja hevosia, kuten Saran Salama, Auraus ja Rillaus. Muut ravikuvat epäonnistuivat. Istuin katsomossa koko ajan ja neuloin, kuten myös matkojen ajan tiskiriepuja eli luutuja.


Olemme käyneet katsomassa Halkosaaren kesäteatterissa "Tähdet, tähdet" ja Törnävän kesäteatterissa Piilomaan Pikkuaasin. Molemmat ovat musikaaleja, joissa loistavia laulajia ja esiintyjiä. Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin nuorta Baddingiä esittänyt vasta 11v Aleksi Yli-Sissala, joka osaa laulaa; hänestä kuulemme vielä... Muutenkin Badding näytelmä oli hieno, ei kiroiltu eikä julkijuopoteltu. Ystäväni Intsu oli myös yllättynyt näytelmästä positiivisesti. Olisi Baddingin elämästä varmaan voinut tehdä toisenkinlaisen näytelmän. Tämä oli aika murheellinen, mutta on murheellista kuolla vain 39v:na!

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Julkineulottuja Etiopian nuttuja ja sukkia

Noin pari tuhatta maantiekilometriä ja toista vuorokautta laivalla antoi paljon aikaa neukomiseen. Sukat tein Lontoosta ostamastani sukkalangasta. Toiset on itselleni ja toiset Otsolle. Ihan perussukkia. Paitsi omisssani on pitsikairaa varressa.


Etiopian nuttuprojekti jatkuu. Punainen on Novitan vauva-kampanjalankaa, jota ostin matkan
ensimmäisessä pysähdys- ja kulkuvälineen vaihtopaikassamme Tampereen VapaaValinnasta. Puikot olisivat saaneet olla isommat. Sininen nuttu on Svarta Fårets Babya.
Bussissa neulomiseni herätti ihmettelyjä, kuinka ahkera olen! Tehän tiedätte, ettei se ole ahkeruutta... Muualla ei kukaan kiinnittänyt siihen huomiota, vaikken muita julkineulojia nähnytkään.
Ostoksiani lupasin myös näyttää: Muutama neulelehti, Anna Saksasta ja Phildar Ranskasta ostettuina

Lankaa ostin: kilon sukka- ym lankoja yhteensä. Ne ovat tietenkin eri osoitteessa kuin minä. Paitsi tämä Saksan Rüdesheimistä ostamani paksumpi yösukkalankani, josta on tulossa kierresukat.


Pariisin ostoksista pääsee kuvaan vain Sipille ostamani ja hänen kuvaamansa Eiffel-magneettilehmä, siis tuo pieni. Kaikille tiedoksi, että Eiffel-tornissa se maksoi tuplasti enemmän kuin maassa. Tarkoitan siis, että Shopit korkealla olivat kalliimpia. Joten siis arvotavaraa!



Itselleni ostin ihanan silkkihuivin, Paris-kukkaroita muutaman, puukenkämagneetteja, kirjasen Noa-Nilsille, jota en ehtinyt sitten tavata Suomessakaan, Otsolle ja Viljalle Sätky-Pinokkion ja Sätky-saksalaisen.
Nyt, kun olen saanut maatilani Facebookin FarmTownissa hyvään kuntoon, jää minulle myös enemmän aikaa neuloa ja käydä Blogistaniassa. Toivottavasti!



sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Kaukana kotoa 5

Matkamme toiseksi viimeinen loppupäivä kuluu ajellessa Hollannin maalaismaiseman halki. Suuria viljavainioita on täälläkin. Hollannin mielikuviin kuuluvia tuulimyllyjä näkyy siellä täällä.




Ajamme suoraan Amsterdamiin kaupunkikierrokselle. Näemme mm Anne Franckin piilopaikan, Amsterdamin kapeimman talon, joka on juurijajuuri oven levyinen, kirkkoja, ihanan lelukaupan, jota ei tietenkään seuraavana päivänä ehdi etsiäkään. Kanavaristeilyltä näkee kaiken toisesta perspektiivistä. Matkan varrella on polkupyörien parkkitalo, hienoja ravintoloita, asuntolaivoja, kirkkoja...
Luin kerran jostain keskustelua, ettei pulunpoikasia koskaan näe. Minäpä näin emon ja kaksi poikasta kanavasillan alla pesässä. Kuvaamaan en ehtinyt. Alla piti olla kuva, jossa oli toinen pulu samanlaisesssa paikassa, mutta bloggaajan osaamattomuus poistaa täältä yhtä kuvaa; annan siis tämän kuvan olla tässä, esittäköön mitä tahtoo...

Tämän kuvan paikka olisi ollut toisena. Matkalla näimme valtavan määrän lehmiä, lampaita ja hevosia pelloilla, ojien "aitaamana".

Viimeisenä matka-aamuna ajoimme ensin puukenkäverstaalle ja juustolaan. Siellä oli ihan mukava käydä, mutta olisin halunnut jo päästä Amsterdamiin kauppoihin. Ajoimme vielä merenrantakylään, jossa bongasimme mm. kottaraisia. Hollannissa ne asuvat nykyään!


Edamissa on kanavien varsilla toinen toistaan kauniimpia puutarhoja.

Ostos- ja ruokailuaikaa Amsterdamiin jäi harmittavan vähän. Tämä kirkon näköinen rakennus on tavaratalo!


Ostimme kaupasta evästä ja olimme menossa kanavan rantaan syömään, kun osuimme talon kohdalle, jossa kaunis, pitkä, hoikka tyttö vaaleanpunaisissa bikineissä nojaili oveen. Mies ei häntä nähnyt, mutta ymmärsi meidän olevan punaisten lyhtyjen alueella. Tätä katua emme sentään menneet; siellä oli palveluja tarjolla...
Amsterdamin Vanha kirkko on tässä kuvaajan selän takana.


Kiertelimme läheisiä matkamuistomyymälöitä, joissa oli tarjontaa laidasta laitaan: hassispiippuja, -teetä, T-paitoja, mukeja ja kaikenlaista krääsää.

Busseille ei ole keskustassa parkkipaikkoja, vain matkustajien otto- ja jättöpaikkoja. kellon lähetessä määräaikaa, seisoskelimme hiukan hermostuneina täpötäyden pysähdyspaikan vieressä. Kun pari autoa lähti, sanoin lähellä seisoville,että vallataan paikka bussillemme. Samaan ajatukseen oli tulleet muutkin, kun äkkiä porukkamme oli vallannut 13 metriselle bussillemme paikan. Hetken kuluttua bussimme saapuikin ja kapusimme kyytiin seuraavana etappina Amsterdamin lentokenttä.

Vielä on aikaa kutoa sukkaa maassa. Lentokoneen nousuissa ja laskeutumissa on helpottavaa kutoa jotain kinkkistä kohtaa!


Ja mitä tuli matkalla ostettua ja kudottua, siitä kuulemme seuraavalla kerralla...

Kaukana kotoa 4

Ranskasta matka jatkui Brysselin kautta Amsterdamiin. Alla pysähdyspaikassa jossain matkan varrella kameraan osui Etiopian nutun neuloja.

Bussin ikkunasta kuvattu tunnistamaton "ulkomaan ihme". Jos joku tietää mikä, niin laita kommentteihin!

Brysselissä on paljon EU- ym virastoja.


Siellä on myös näitä samanlaisia kolmikerroksisia yhden perheen taloja kuin oli Lontoossa ja Amsterdamissakin. Kummitytär Brysselissä asuu myös tälläisessä talossa. Matkan ainoa aikatauluvirhe osuikin juuri Brysseliin saapumiseemme. Suunnitelmien mukaan meidän piti tavata Kummitytär perheineen Raatihuoneen torilla yhden-kahdentoista aikoihin. Mutta olimmekin siellä vasta puoli kahden maissa, jolloin Tytti perheineen oli jo matkalla Antwerpeniin musiikkijuhlille. Noa-Nils 5,5v lentelee Suomeen ihan pian; toivottavasti osumme nyt samaan paikkaan samaan aikaan. Aikatauluongelma oli vain minua koskeva juttu.


Brysselissä ja Pariisissakin ihmisille oli mukavia lekottelupaikkoja puistoissa.


Katutaiteilijoita ihmisvilinässä...


Suomen lippu aina sykähdyttää, varsinkin maailmalla.


Talon seinässä ilmeisesti joku palvontareliefi, niin oli kiiltäväksi hankautunut.



Brysselin varsinainen nähtävyys, Manneken Pis, onkin vain 60 senttinen, silloin Venezuelan kansallispukuun puettu patsas. Patsaalla on muutaman sadan puvun kokoelma. Patsaan kopioita oli lähikaupat pullollaan.




Raatihuoneen torin ympärillä oli komeita taloja! Jotkut jopa kuninkaallisia.




Ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulemme seuraavalla kerralla...

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Kaukana kotoa 3

Kokonainen päivä Pariisissa omien nuottien mukaan! Aamulla matkasimme bussillamme Eiffel-tornin juurelle.Kotona olin päättänyt, että Eiffelin ensimmäiseen kerrokseen menen. Jonottaessamme meitä piiritti kuvassa näkyviä afrikkalaisia nuoria miehiä, joilla oli myytävänä Pariisi-huiveja, kelloja ja pieneiä avaimenperäEiffeleitä. Samojen tavaroiden myyjiä oli kaikkialla turistipaikoissa. Nuorukaisilla ei ole myyntilupia; he katosivat paikalta, kun poliiseja saapui paikalle. Ostin huivin, kullanvärisen, maksoin viisi euroa; jotkut saivat huivinsa kahdella. Myyjillä näytti olevan hyvä yhteishenki, tavaroita vaihdeltiin ja kun posliisit saapuivat, huikattiin kauppaa tekeville, että tietävät häipyä. Takaisin he saapuivat, kun poliisit käänsivät selkänsä. Lopulta meidän avaimenrenkaat jäivät ostamatta, ihan kiva niitä olisi ollut kilisyttää tuliaisina.


Jonossa olimme noin tunnin. Tuossa jalassa on kaksikerroksinen hissi lähdössä. Ehdin jo lukea, että lippuja myytiin vain toiseen ja kolmanteen kerrokseen. Olin hyvässä uskossa, että hissi pysähtyy ensimmäisessäkin kerroksessa ja niin se pysähtyikin, mutta jatkoi matkaansa ovia avaamatta. Siispä toiseen kerrokseen! Huippasi jo, kun maisemahissillä menimme, lattia sentään oli "peltiä". Perillä oli mahtavaa, olimme hissin toisessa kerroksessa ja nousimme siis toisen kerroksen vintille; alla oli vielä parveke. Muitakin suomalaisia siellä oli; yksi tytär lohdutti isäänsä, että alla on levennys, ei olla tyhjän päällä. Mieheni matkasi kolmanteen, mutta tornin kavetessa hänkin katui, että joka paikkaan vapaaehtoisesti tuleekin mentyä!


Tässä Pariisia Eiffeltornin toisesta kerroksesta, 120 metrin korkeudelta, kuvattuna. Kiersin toisen kerroksen, löysin hienon pikku-matkamuistoshopin, josta ostin värityskirjan Noa-Nilsille, joka meidän piti tavata Brysselissä ja pakko-ostos: Eiffel-magneettilehmä Sipi-ystävälle. Vielä postikortteja. Sain sanoa: "ei haittaa", kun yksi mies moitti vaimoaan, että menee mun eteen.


Kävelin 359 askelmaa alas ensimmäiseen kerrokseen, joka on n 60 metrissä. Siellä oli kahvilakin ja vessa, samoin matkamuistomyymälä. Postimerkkejä ei kuitenkaan löytynyt; ei koko matkalta lähetetty ainoatakaan postikorttia.
Kuvassa Pariisia Montmartreen päin, jonne olimme suraavaksi menossa.



Pariisia Seinelle päin



Kävelimme Miehen kanssa loput 360 askelmaa maan päälle. Sitten seikkailimme etsien lähintä Metroasemaa, mutta sitä oli vaikea löytää, koska olimme lukeneet matkatoimiston lähettämää ohjekirjettä hiukan huonosti. Emme tienneet, että RER-juna ajaa saman asian, menee samoja reittejä samoille asemille. Lopulta saimme ostettua kuljettajan neuvomat 10 metrolippua ja metrokarttaa seuraamalla ja junia vaihtamalla saavuimme Montmartreen. Metrojunia oli laidasta laitaan, ihan romusta uuteen. Mutta matka taittui kaikilla vauhdikkaasti. Lauantaipäivänä ei ollut vielä ruuhkia. Metroaseman vieressä oli viitta: Sacre Coeur, Kristyksen Pyhälle Sydämelle omistettu kirkko. Montmartren alue on Pariisin korkeinta aluetta 130 metrissä. Vielä oli kirkkoon kapuamista!



Turisteja oli varmasti ympäri maailman ihailemassa Pariisia täältä suunnalta. Kauas näkyi eikä ollut korkean paikan kammotusta. Oli siellä ainakin yksi paikallinenkin, ruokkimassa lintuja. Kuvasin häneen päin, jolloin hän ryntäsi huitoen pystyyn; yritin änkyttää jotain linnnuista, mutta hän vain oli vihainen.
Tässä siis Pariisia Montmartren kukkulalta kuvattuna.


Toinen Etiopian matkanuttu on eräällä turistilla menossa tässä. Alempana portailla oli nuorimies kitaransa ja vahvistimien kanssa ja lauloi ja laulatti yleisöä. Ilmeisesti yleisö tunsi ainakin laulut.


Ohjelmassa oli vuorossa kangaskaupoissa kulkeminen. Löysin hienon kaupan, jossa oli nauhaa, nappia, lankaakin ja tilkkukankaita, mutta vain pakalla. Kaikki oli aika kallista ja koska Miehen kanssa ei pidä mennä kangaskauppaan, katselin vain. Yhdestä kaupasta löysin muutaman tilkkunipun, joista yhden ostin; mulla on nyt Pariisistakin ostettuja tilkkuja!
Taas metrolla alas kaupunkiin, Seinen altakin Citen saarelle. Kävimme syömässä jonkun ravintolan terassilla.
Notre Damen Katedraaliin olimme menossa. Ihmetellä täytyy, miten tälläisiä kirkkoja on voitu rakentaa tuhat vuotta sitten! Kirkon edessä oli meluisa polttariporukka punaisine sydän-ilmapalloineen. Jonossa saattoi katsella kaiken maailman turisteja. Joka paikassa näytti olevan japanilaisia ja kuului olevan muitakin suomalaisia kuin vain omaa seuruetta. Aika pimeässä kirkossa kierrettiin eri alttareita; oli toki myymälä ja kuppi ojossa istuva nunnakin.



Päivä alkoi olla illassa. Matkalaisten tapaamispaikka oli Concorde-aukiolla. Olisi sinne päässyt metrollakin, mutten halunnut enää mennä maan alle, kun sielläkin joutui kävelemään risteysasemilla pitkiäkin matkoja. Mieluummin Seinen rantaa kauniissa auringonpaisteessa! Poltin nahkani aurinkoisessa Pariisissa. En ole monta kertaa polttanut nahkaani; en ota aurinkoa!
Rannassa oli myyntikojuja, joissa oli vanhoja kirjoja, kuvia, postikortteja, matkamuistoja.
Louvren taidemuseon seinustaa kävelimme tovin, kunnes löysimme portin, josta pääsi sisäpihalle. Lasipyramidin, josta sai lukea Dan Brownin kirjassakin, sain kuvattua. MonaLisaa emme ehtineet tapaamaan. Aamusta meillä olisi ollut mahdollisuus osallistua museokierrokseen suomalaisoppaan kanssa.


Olimme hyvissä ajoin aukiolla odottamassa Disneylandista tulevaa bussiamme; lapsiperheet viettivät päivänsä siellä. Ihanan viileällä bussilla matkasimme hotelliimme. Kävimme Ostoskeskuksessa ja nyt kiersimme muutaman niistä 170 kaupasta. Siellä oli lankakauppakin; tosin lanka oli belgialaista. Ostin yhden alennuslankapussin, muutaman muun kerän ja pari lehteä. Marketista haimme iltapalaa ja sitten nukkumaan viimeistä yötä Pariisissa- toistaiseksi.
Kaupunkikierroksella näimme Ritzin, jossa prinsessa Diana ja Dodi söivät viimeisen ateriansa. Menimme myös tunnelista, jossa he saivat surmansa. Kuljettajamme tiesi kertoa. Lontoossahan me Heleenan kanssa kävimme Harroldsissa heidän muistoalttarillaan.
Ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulemme seuraavalla kerralla...

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Kaukana kotoa 2

Saksasta matkamme jatkui Luxemburgin kautta kohti Pariisia. Luxemburgissa pidimme jaloittelu- ja kuvaustauon. Tässä pysähdyspaikkamme alapuolella olevaa puistoa kuvattuna kaupunkiin päin. Hintataso oli paljon korkeampi kuin Saksassa. Paitsi nafta, jota bussit syövät, olisi ollut matkamme edullisinta, mutta sen tiesivät kaikki muutkin; niinpä jatkoimme matkaa jonosta pois TT:n toivoessa naftan riittävän...





Pohjois-Ranskassa on valtavat viljapellot. Toisinaan taivaan rantaa asti, muttei taloja mailla halmeilla. Heinäkuun toisena päivänä siellä jo leikkuupuimurit olivat töissä. Vattavia viljavarastoja oli kaukaiseedessa molemmilla puolilla tietä. Osan matkaa myös luotijunan rata oli näkyvissä ja onnistuimme bongaamaankin muutaman, mutta kuvan ottoon ei aika riitttänyt.

Teiden varsilla oli myös erilaisia värikkäitä palloja, keiloja ja ympyröitä virkistämässä autonkuljettajien mieltä.




Omalta paikaltani ottamani kuva opasteesta vangitsi myös oivalliset kuljettaja-oppaamme. Pariisissa majoituimme kaupungista 10 km:n päässä olevaan hotelliin, jonka lähellä oli suuri kauppakeskus 170 kauppoineen. Useita ravintoloita oli myös hotellin vieressä: siellä olisi ollut tarjolla ainakin TT:lle maittavia sinisimpukoita. Hotellissa oli vedenkeittimet, joten me (lue Mies nuukana) haimme kaupasta leipää ja juustoa ja joimme murukahveja.


Ensimmäisenä Pariisinaamunamme nautittuamme hyvän aamiaisen matkasimme Versaillesiin. Otin paljon kuvia, mutta eihän niitä kaikkia voi tänne laittaa. Alla kuva jonkun salin ikkunasta puistoon. Puistossa olisi olllut nähtävää valtavasti, monta päivää siellä menisi, jos kaikkea katselisi.



Tässä 70 m pitkässä Peilisalissa solmittiin mm. ensimmäisen maailmansodan rauha. Versaillesissa on vuosien kunnostustyö. Peilisali on jo saanut entiset puhtaat pintansa takaisin. Täällä meillä oli Pariisin-suomalainen opas, joka kertoi elämästä Versaillesissa Aurinkokuninkaan ja hänen jälkeläistensä aikoihin. Vallankumouksen tullessa ranskalaiset itse hävittivät rakennusta ja huonekaluja. Onneksi jotakin on sentään jäänyt jäljellekin turistien ihailtavaksi. Vain kuningattaren makuuhuoneessa ei saanut kuvata.




Versaillesista matkasimme Pariisin kaupunkikierrokselle, jolla näimme tärkeimmät nähtävyydet auton ikkunasta.
Seinen saaressa on Pariisin Vapaudenpatsas, joka on ranskalaisten Yhdysvaltain 100-vuitisjuhlien kunniaksi lahjoitetun New Yorkin Vapaudenpatsaan paljon pienempi prototyyppi. Sen on suunnitellut kuvanveistäjä Bartholdi ja tukirakenteet Gustave Eiffel.



Pariisistakin bongasin kattopuutarhan. Vihreää on siis aivan keskustassakin, onhan siellä useita suuria puistoja.


Riemukaari, josta kävelemme seuraavan päivän päätteeksi Concorden aukiolle odottamaan bussiamme.



Illan pääteeksi risteilemme vielä Seinellä. Alla Citen saarta, jolla on Notre Damen katedraali.


Tuttu ja tuntemattomia turisteja Seinen jokilaivalla. Olimme Miehen kanssa vähän pettyneitä Pariisin siltojen alustoihin, joista monissa aluluissa lauletaan. Yhden sillan alla on yökerho, mutta sen näkemisestä emme olleet varmoja.


Pariisissa, kuten muuallakin heinäkuun alussa oli kuuma. Onneksi bussin ilmastointi pelasi koko matkan ajan.

Ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulemme seuraavalla kerralla...