maanantai 31. elokuuta 2009

Sydämellinen ystäväni...

Heleena Vartahilta antoi minulle lämpöisen sydämen, kiitos ystäväni! Näitä tunnustuksia kuuluu lähettää edelleen, ja koska jaettu ilo on monikertainen, lähetän yhden takaisin Heleenalle, toisen Intsulle, kolmannen Sipille Silmukoista, neljännen saavat jakaa ne, jotka tuntevat lämpöä sydämessään täällä käydessään...


Ensi viikolla alkavat harrastukset sekä Kaarakassa Senioreiden käsityöpiirissä, neulekoulussa ja valinnaisissa taitopajoissa että Kansalaisopistossa kitaransoiton, posiliininuken ja toivottavasti myös nukkekotisisustuksen parissa. (Olen 1.vara! Toivottavasti Ope ottaa 13. opiskelijan!)

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Kiitoskirje Etiopiasta

Näistä ja samanlaisesta kasasta muita nuttuja saimme Kauhavan Kangas-Aittaan jo heinäkuussa kiitoskirjeen Etiopiasta. Nämä nutut on kevään mittaan kudottu Kauhavalla, Härmissä, Lapualla, Ylistarossa, Seinäjoella, Jalasjärvellä, Alajärvellä, Porvoossa ja Hattulassa. Ks lisätietoja oikealta, Etiopian napista.
Kauhavalta lähtee marraskuun alussa vielä yksi paketti, joten esim Kauhavan Kangas-Aittaan tai Seinäjoen käsityömessuille Kauhavan Kangas-Aitan osastolle tulevat voivat vielä tuoda nuttuja niihin.


Kirjekuori etiopialaisine postimerkkeineen:


Kiitoskortin kannet:



Näitä kiitoskirjeitä on tullut ja tulee Suomeen aika monta! Mutta huomatkaa käsinkirjoitettu erityishuomio:


Se menee Ritva-Ratulle Peräseinäjoelle, joka keksi nuo hamenutut pitsiversioineen.
(Ylimmässä kuvassa keskellä pari hamenuttua)


lauantai 15. elokuuta 2009

Neuleklubin retki "Suomen aurinkoisimpaan kaupunkiin".

Matkamme alkoi mukavissa merkeissä, sää näytti lupaavalta. Kauhavan Kangas-Aitan pihassa vaihdoimme pikkubussiin. Kutimet käsiin ja tunnissa olimmekin jo Vaasassa Loftetin ulko-ovilla. Tässä kurkkaa Intsun blogiin!
Loftet talona on vanha 1860-luvulta oleva tehtailijan talo, joka on kokenut monenlaisia muodonmuutoksia historiansa aikana. Siinä on ollut rikospoliisia, hammaslääkäriä ja työterveyttä. Huoneet oli jaettu, lautalattiat ja parketit peitetty, katot madallettu.
Mm tälläisiä aarteita loftetlaiset löysivät remontissa:



lähikuvaa
Loftet vastaa meidän Kaarakan taloamme, josta olemme (Heleenan ja Sipin kanssa) monesti kertoneet. Jo konsulinna Tulla Moe 1900-luvun alkupuolella piti siellä, kodissaan, käsityökursseja; mm maalasivat posliinikuppeja, joita on Konsulinnan kahvihuoneen vitriinissä.
Minun piti kuvata kierroksen ja lounaamme jälkeen taloa rauhassa, mutta raju vti vei minut juoksemaan apteekkiin...
Matka jatkui itselleni jo ennestäään tuttuun Strömsö-taloon. Täällä on yleinen uimaranta, jossa Mies on 70-80-luvuilla käynyt uimassa ja saunomassa. Me kävimme täällä v 2000. Ohjelma Strömsö alkoi tv:ssä v 2002 ja on poikinut monenlaisia uusia sarjoja. Uusia jaksoja tulee syksyllä, nyt nähdään uusintoja.

Oppaanamme toimi ohjelman monitoimihenkilö Elisabeth. Hän on se, joka sukeltaa jääkylmässä koskessa, saunoo ja keittää tervaa ja erilaisia ruokia uussuomalaisten kanssa ja tekee paljon muuta. Ensin saimme kuulla talon historiaa. Talo on rakennettu 1800-luvun puolivälissä vaasalaisen porvarisperheen kesähuvilaksi.
Leen askartelu- ja käsityöhuoneessa olisi voinut viettää koko päivän, niin paljon siellä oli nähtävää. Leen takana mm Kontio-käsilaukku ja toinen uudistettu saappaanvarsi.


Vanhoja ihania matkalaukkuja! Halkaistuista kaisloista riivittyjä tuoksuvia "heiniä".



Kierros jatkui keittiöön. Osa kuvistani oli hätäisesti otettuja, kun oli niin paljon kuvattavaa.



Tässä keittiön sydän:



TV-ohjelmatalossa tarvitaan myös tekniikkaa...




Saunakamarin kattolamppua Jim tänään tulleessa uusinnassa rakensi Leen kanssa.
Vanha sinkkiämpäri, roseekukkia ja rautalankaa, lamppujohto ja siinä se on!



Strömsö ottaa vastaan vierasryhmiä silloin, kun se heidän aikatauluihinsa sopii. Muuten alueelle pääsee käymään. Valitettavasti myös ilkivallantekijät ovat löytäneet sen! Suurella työllä ja vaivalla tehty grilli ja savustusuuni on rikottu.

Strömsöstä matkamme jatkui Pohjanmaan museoon. Kuvasin myös siellä, koska kieltoja ei näkynyt...
Kuvassa 1900-luvun alussa 9v:na kuolleen tytön villamusliinimekko



Nukenvaatteiden malleja nuken omistaja oli saanut 1910-20 muotilehdistä! Kuvat valitettavan huonoja. On virkattuja ja neulottuja mekkoja, jakkuja ja takkeja; pitsiä, nauhaa ja nappeja.




Vaatevaraston saanut posliinipäinen nukke keinumassa



Käsitöihin liittyvä on myös nämä kerroslaskurilla varustettu "ritulit".



Vanha Vaasa paloi 1852. Sieltä oli pelastettu 2 vuotias pikkutyttö sylissään nukkensa:



Museossa käyntiin pitäisi varata koko päivä, niin vähän ehti nähdä...
Klubilaisten juttuja retkestämme myös Intsulla, Sipillä, Tellulla ja Äipällä


torstai 13. elokuuta 2009

Kotona "maalla" ja kotona "kaupungissa"

Harhaanjohtavan mökkiesittelyni takia esittelen nyt molemmat kotimme.

Tämä maaseutu-koti, Miehen kotitalo, on 1850-luvulla rakennettu, ainakin nykyiselle paikalleen, on kokenut montakin muutosta. Talossa on nyt tupa ja kaksi kammaria, vinttikammari ja avovintti. Järven rantaan muutama sata metriä.

Talo edestä

ja takaa

Tilan ainoat "huoneet", heinähuone ja puuhuone ovat tässä. Oikealla on ollut navetta.


Takana näkyviä aittoja on ollut kaksi peräkkäin, tuo on naapurin; tämän talon aitta purettu. Nurkalla juhannusruusu Karhunkierron vallassa, kukinta-aikaan se ei vielä kierrossa.


Tämä on varsinainen kotimme, joka rakennettu 1960-luvun lopulla. Alueella on kolme T-mallista raittia, joiden varsilla samannäköisiä taloja, kullakin kahdeksan. Talot ovat erikokoisia; toisissa on huoneita ja varastoja myös kellarikerroksessa. Alueella käynnissä sukupolvenvaihdos.



Talossa ns pulpettikatto, joka viettää sisäpihalle. Tällä puolella aiemmin kuvaamani kielot ja ahomansikat.
Ikkunat makuuhuoneiden; ruskea matala ikkunasto säleiden takana, valaisee kylpyhuonetta ja keittiötä. Olohuoneen ikkunat rakennusajan mukaan lähes katosta lattiaan.
Raittilaiset ovat tiiviissä yhteistyössä, katsotaan lasten,nuorten ja vanhojen perään...




lauantai 8. elokuuta 2009

Piirakkaa Mumman kaa

Marjat on poimittu, kaadettu nurmikolle, poimittu, kaadettu pihakivien väliin, poimittu...
Lopulta ollaan jo näin pitkällä, taikina taputeltu vuualle, karviaiset, punaiset ja valkoiset viinimarjat ja vatut on levitetty pohjan päälle, jokainen vattu on erikseen nostettu taikinalle ja taputeltu...

Ja sitten sokeria, lisää sokeria, ja sitten lisää ja lisää...


Piirakka on ollut uunissa, munakello soinut ja eikun maistamaan:
voikohan tätä syödä???


No, eipä ollut kaksista...



arominen, pehmeä, hiukan kirpeänoloinen jälkimaku kuitenkin...


maistanpa toisenkin palan ja toisen ja vielä yhden...


Muok: Ainakin nämä kolme viimeistä kuvaa kannattaa klikata eli suurentaa...

maanantai 3. elokuuta 2009

Kuulumisia Lappajärveltä

Onneksi on vanhoja kälyjä, joiden apteekkiasioita saapi hoidella ihan kirkonkylässa asti. Pääsee järven toiselle puolelle. Uusi vesipannukin piti ostaa, kun keitimme vettä vesipannu vesilätäkössä (tiskipöydällä sentään) , niin johan se käänsi sulakkeita ja poltti johtonsa. Samalla kävimme Kivitipussa lounaalla ja maisemia ihailemassa. Tässä Nykälänniemeltä kuvattua mökkimaisemaa lahden toisella puolella.



Mehän asustamme myös Miehen vanhaa kotitaloa 1850-luvulta. Tämä halko- ja heinähuonerakennus on uudempaa rakennuskantaa tai ainakin siirretty piha-alueella. Huom: täälläpäin huoneet ovat ulkona!
Pääasia tässä kuvassa on Rentun Ruusut!
Muita pihan kukkivia ovat takiaiset, nokkoset ja nämä "Kartanon Faarit", joita mekin Äiteen kanssa tuotiin uuteen pihaamme Seinäjoella Impivaarasta radan varresta 50-luvun alkupuolella. Niistä tuli lähes ikuinen riesa, kun ne levisivät joka paikkaan. Kun nyt muistelen pihan rakentamista, niin muistan samoihin aikoihin keränneenni valtavia kastematoja sateen jälkeen Itikan Sikalan pihasta veljieni kanssa vietäväksi uuden kodin pihamultaa muokkaamaan. Uhhh!


On muutama oikea, vanha perennakin, kuten tämä Karhunkierto, joka kipuaa tikapuita pitkin taivaaseen. No ihan sinne asti se ei ole ehtinyt, räystäälle kuitenkin. Talon vieressä on myös Ylioppilaita, Juhannusruusu ja Raparperi. Ja nokkosia.


Meillä on myös vanhoja marjapensaita ja uusia huonosti hoidettuja vattupuskia, joiden sadosta
ja pakastetaikinasta paistoin Mamman marjapiiraan. Moni kakku päältä kaunis...



Kotikaupunkiin pääsee taas keskiviikkona, kun torstaiaamuna pitää sokerirasituskokeeseen. Siksipä matkaankin tai ehkä Mieskin jo keskiviikkona kotiin. Näinpä pääsen pitkästä aikaa taas Tikkuajiinkin...