maanantai 29. elokuuta 2011

Sytomyssykeräys saanut taas tekijät virkkaamaan ja neulomaan


Kesällä  saimme (me= Seinäjoen seudun Tikkuajat) Seinäjoen sairaalan naistentautien osastolta terveisiä, että sytomyssyt olisivat toivottuja. Niinpä monet ovat tarttuneet koukkuihin ja puikkoihin ja saaneet aikaan monta kaunista myssyä:












Nämä melkein kaikki löysin Kaarakasta, jonne edelleen voi myssyjä jättää. Tässä on Kaisan ja Sipin myssyjä ja monen muunkin. Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubissa sain Tarjalta taas kolme myssyä. Sairaalaan voi viedä suoraan naistentautien osastolle. Jotkut ovat varmaan jo vieneetkin. Minäkin vein jo kerran Tarjan ja omiani. Viime vuonnahan veimme sinne yli 500 sytomyssyä.

Olin kälyäni kuskaamassa Lappajärvellä fysioterapiaan; virkkasin odotustilassa ja toisen terapeutin asiakas tuli sisään. Hän kysyi, mitä teen. Muokattu: Aloitin kertomaan, että virkkaan... (syöpähoidoissa hiuksensa menettäville) ja hän heti: ai, sytomyssyä. Terapeutti vei asiakkaansa toiseen huoneeseen ja tullessaan takaisin, kysyi, mitä virkkaan; sanoin: sytomyssyä ja hän, mikä se on? Niinpä minä selittämään, että virkkaamme myssyjä  syöpähoidossa hiuksensa menettäville kanssasisarillemme (ja -veljillemme).

 Sinäkin voit tehdä näitä!


tiistai 23. elokuuta 2011

"Väärä väri" näytelmän ja 50-luvun elämän tuntoja

Seinäjoen kauppala oli päättänyt rakentaa oman kirkon, tontti hankittu, arkkitehtikilpailu pidetty ja voittajakin valittu. Törnävän kirkko oli maalaiskunnan puolella. Koulunuoriso ei varmaan ollut kovin tietoinen kauppalan ja maalaiskunnan eroista ja olostakaan. Asuimme reilun vuoden maalaiskunnan puolella Itikan sikalan kupeessa Ilmajoelta muuteuuamme, kun Isä rakensi perheelle omakotitaloa kauppalaan, radan taakse. Kävin ensimmäisen luokkani lukuvuoden 1952-1953  Joupin koulussa. Hammaslääkärissä kävimme puolen luokan kanssa yhden luokkatoverin äidin johdolla kauppalan puolella. Joskus kävimme ruokakaupassa Itikan mäellä, "Nurkka-Osuuskaupassa", siis kauppalassa. Kouluun otimme eväät; kauppalassa oli jo kouluruokailu, ainakin, kun menin sen puolelle, Aseman kouluun, toiselle luokalle. Kirkossa käyntiä en muista, ennenkuin pyhäkoulusta menimme Törnävän kirkkoon "limsakirkkoon". Mutta, ettei se ollut "meidän" kirkko, siitä en muista tienneeni mitään. Vai olisiko aiemmni "limsakirkot" olleet Seurakuntatalolla, jos niitä pidettiin.
Uuden kirkon rakentamisen vaikeudestakaan en tiennyt. Mutta sinne se rupesi nousemaan meidän "kerhomaalle". Tällä pellolla viljelimme perunaa, porkkanoita ja muita kasviksia talven varalle.



Pellon takana vasemmalla iso talo oli seurakuntatalo, jossa oli kirkkosali. Talossa kävimme seurakuntanuorissa 1960 vuodesta Leena-ystäväni kanssa. Siellä olimme auttamassa hautajaisissa ja muistan paheksuneeni naurunremakoita, joita salista kuului! Talossa oli myös kaksi kappalalaisen asuntoa, jossa toisessa pidettyihin papinpojan ylioppilasjuhlaseuroihin seurakuntanuoretkin kutsuttiin.



Kuva Alvar Aallon suunnitteleman Lakeuden Ristin perustamiskirjasta, jota alla Seinäjoen tyttölyseon, varmaankin kansanedustajan työnsä takia silloin virkavapaalla ollut rehtorimme Reino Ala-Kulju luki peruskiven muuraustilaisuudessa v 1957. Rehtori oli mukava, lupsakka mies. Hän tunsi oppilaansa maakunnassakin. (Vaikka siis vain kävi koulussa toisinaan eikä koskaan opettanut minua). Monta vuotta myöhemmin tapasimme Helsingin Stockmannilla ja sielläkin hän tunsi ja esitteli minut vaimolleen!




Kirkkorakennus on jo valmis ja torni nousemassa. Serkkuni, joka oli muuraamassa tornia kertoi, ettei ollut monta muuraria, joka uskalsi töitä tornissa tehdä!


Aikakelloja ollaan tässä asentamassa. Kellojen piti näkyä Lapualle asti! Lapua oli onnistunut saamaan hiippakunnan poliittisin keinoin Seinäjoen jo saatua kirkolliskokoukselta päätöksen sen tulemisesta Seinäjoelle.


Kirkon punahonkaisia penkkejä puretaan kuorma-autosta. Kirkon sisustamiseen saatiin varoja talkoilla, myyjäisillä ja erilaisilla keräyksillä. Seinäjoen koululaiset osallistuivat talkoisiin. Me tyttölyseolaiset hankimme paperia keräämällä kolme penkkiä kirkkoon. Lyseolaiset kaksi; meitä oli tosin enemmän.
Meidän luokka raahasi paperia maitokärryillä pitkin kauppalan katuja; haimme sitä silppuna myös kirjapainoista! Penkki maksoi 50000mk! Oli niissä hieno istua, kun omillaan istui! Näin ajattelimme Leenan kanssa; olimme aika usein keräämässä kolehtia nuoruusvuosina.

 
Tässä kuvassa rakennustoimikunnan puheenjohtaja, rehtori Ala-Kulju luovuttaa kirkon avaimen seurakunnan kirkkoherra Lauri Knuutilalle.


 Kuvasin kuvat Kaupunginteatterin aulassa olevasta näyttelystä. Kuvaajan nimeä en huomannut...

                                     Vihkiäisjuhlan kirkkovieraita



Lapuan piispa Eero Lehtinen seurakuntien papiston avustamana vihki kirkon käyttöön Palmusunnutaina 1960.



Viime lauantai-iltana olimme katsomassa Seinäjoen kaupunginteatterin näytelmää Väärä väri, joka kertoo kirkon rakentamista edeltävistä tapahtumista. Tämän paikan, Alvarin toriteatterin,  Alvar Aalto oli aikoinaan suunitellut esitysten pitopaikaksi. En tiedä, onko tässä muita näytelmiä tai esityksiä koskaan ennen ollut. Kuvassa on Kaupungintalon keskikohtaa ja vasemmalla on Kaupunginteatteri.
Näytelmän aikana ei saanut kuvata, mutta tauolla kuvasin tämän Fiatin, joka näyttää kuraiselta kurakauppalan Rehtorin autolta.



Jokin muistikuva tuli mieleeni, kun muistelin Rehtoriamme: Kerran seurakuntanuorten retkellä Teuvalla pieni auto pysähtyi tien reunaan ja Rehtori sieltä huuteli, että mitäs tytöt on näin kaukana kotoa. Taisi Rehtorilla ollakin näin pieni auto!


Minä elän kirjat ja näytelmät; en osaa niitä arvioida, joten jätän sen ystävälleni Kaisalle, joka sen osaa. Ihmettelimme Miehen kanssa näytelmän Kirkkoherran ja Lääkärin ilmiasuja. Kirkkoherran tunsin, siis oikeasti, Lääkäriä en. Vaikka näytelmä oli fiktiivinen, se perustui kuitenkin tosiasioihin. Kielenkäyttö oli myös osin ihan ala-arvoista, mutta Lääkäri ei ollutkaan pohjalaanen ;) Näytelmän nuoret saivat hyvin tuttuja varoituksia äideiltään!

Käykää siis lukemassa Kaisan mietteet!

Jospa minäkin saisin seuraavaksi joitain käsitöitä esille. Harrastuspiirit alkavat taas kohta: käsitöitä tiistaisin ja zumbaa keskiviikkoisin...







sunnuntai 21. elokuuta 2011

Kesän mittaan...

Meidän oman pienen Leenu-kissimme jouduin lähettämään eläinten taivaaseen Kultis-Daavidin luo kesäkuussa. Leenu, 17v, joutui mökkipihallamme puolivillin kollikissan pahoinpitelemäksi eikä se siitä enää toipunut lääkityksistä ja pakkoruokinnasta huolimatta.
Olin kätilönä, kun nuori Latz-kissa-emomme synnytti seitsemän poikasta ja muistan Leenun hauskan naaman heti sen synnyttyä. Vieroitin poikaset, koska ne olivat jo emoaan isompia. Muut kissat muuttivat mikä minnekin ja vain Leenu jäi meille. Se ei ollut mikään sylikissa, mutta tykkäsi maata sohvalla makaajan rinnalla. Se pesi koiran silmät  ja naaman ja makasi sen etutassujen välissä. Sehän oli jo kolmevuotias, kun Daavid tuli meille. Ihan selvästä se kaipasi Daavidia sen kuoltua...



Tämän kuvan otin kesällä -09 meidän maalla. Leenu, 15v hyppäsi ikkunan taakse naukumaan halutessaan sisälle. Sen toinen reitti sisälle oli kivijalanluukusta perunakellarin tikoille naukumaan.



Tässä Leenu ei enää pysynyt pystyssä; en sentään kurista sitä, vaan käännän sen hauskan naaman viimeisen kerran kameraa kohti. Eläinlääkäri oli jo tilattu!



Ajelimme Miehen kanssa maalle ja teimme haudan pihaan.

 


 Heinäkuun lopussa Vimpelin Saarikentälle oli tulossa konsertti. Samalla matkalla kävin kuvaamassa Vimpelin pyöreän kirkon, jossa mieheni on päässyt ripille 50v sitten. Meidän luokkaretkikin Seinäjoen tyttölyseosta suuntautui joskus 60-luvun alussa Vimpeliin, kävimme kirkossa ja Saarikentällä ja tapasimme kylän poikiakin;) Liekö ollut Miehenikin paikalla; ainakin hän muisteli nähneensä kuorma-auton lavan täynnä tyttöjä!


  Tarja Lunnas, joka on lappajärveläissyntyinen lauloi konsertin alkupuolella kauniita laulujaan. Jos hän maailmalla kertoisi olevansa Lappajärveltä kotoisin, hänen suosionsa täällä olisi aivan eri luokkaa!



 Konserttia jatkoivat Matti ja Teppo. Kauniita ja koskettaviakin lauluja heilläkin on. Mattihan se etupäässä oli äänessä laulaen ja puhuen. Hauskoja juttuja riitti, lähes toisen solvaamiseen asti. Kai se on sitä veljesrakkautta! Matti kertoi fanien valokuvaavan Teppoa yläpäästä ja häntä alapäästä, ilmeisesti hänen kenkiään. No, pidin varani ja otin kuvan niistä kengistä, mutta ei niissä mitään kuvattavaa ollut. Ihan tavalliset miestenkengät! Odotin näkeväni krokotiilinnahkaiset bootsit, vähintäin!




Elokuun alussa oli Miehen Sisarenpojantyttären rippijuhla Laihian kirkossa.



Harvassa kirkossa on seinähirret näkyvissä.



 Nuorimman Sisareni Tyttärentytär oli Lappajärvellä pesisleirillä. Tauolla kävimme Sisaren kanssa Lappajärven museossa, jossa oli mm Lappajärven Veikkojen näyttely. Kuvasin toki niitäkin, mutta kiinnostavammat esiin! Parina kesänä siellä on ollut kansakoulunäyttely, josta osa on jäänyt museolle esiin, kuten kansio jokaisesta kansakolusta. Tässä kuvassa Mieheni on ekaluokkalaisena, 6v:na. Naapurin Esteri oli pyytänyt häntä kanssaan kouluun, kun hänen vieressään on vapaa paikkakin! Ja niinhän Mies sitten meni. Kuvauspäivänä Esteri itse oli poissa koulusta. Esterin sisar oli pitänyt pikkulapsille hyvää koulua; Mies oppi lukemaan 5 v:na!



Tässä pulpetti 1910-luvulta Lappajärven Ylipään koulusta.


Pesäpalloleiriläisistä en voi laittaa kuvia, kun en ole kysynyt heidän vanhemmiltaan. Leiriläisillä oli leirin päättäjäiset ja palkintojen jako Halkosaaren kesäteatterissa ja lopuksi disko. Heidän siivellään pääsin lopultakin Halkosaaren lavalle. Siellä on Isäni ja Veljeni monet tanssit soittaneet. Isällä oli Isku-Pojat-tanssiorkesteri yli 40v.



Lavalla on edelleen kesäisin monet tanssit, joissa on kuuluja solisteja. Ohjeet seinällä, kuinka tansseissa haetaan!

 

Seuraava mainittava tapahtuma oli Miehen Sisaren 80v-juhlat ja hänen ja Miehensä 60v hääjuhla. Juhlat pidettiin Kivitipun naapurissa Taavin tuvalla. Tässä linkki Lappajärven matkailu- ym kohteisiin.

 


Tässä Sisar ylhäällä vasemmalla n 70v sitten ystäviensä kanssa.

 




Yksi lapsenlapsi oli tehnyt taulun heidän kihlakuvastaan.



Pikainen lastenhoitokeikka Hattulaan; ei oltukaan nähty lapsenlapsia sitten juhannuksen. Otso halusi aamupuuroksi mannapuuroa, jota Isänsä kanssa tässä keittelee. Äiti on töissä, Isällä on vielä lomaa ja Vilja-sisko on mennyt jo kouluun Isän ja Mumman saattelemana.


Kotimatkalla poikkesimme Tampereen Ikeassa ostamassa uuden tietokonepöydän. Tosin lasku nousi moninkertaiseksi! Ruokalassa kuvasin kätevät tarjotinkärryt!


 Radiosta kuulimme: Leveä kuljetus matkalla Ikaalisista Hämeenlinnaan. Perillä klo 20. Sieltähän se tuli melkein kohta vastaan. Mitä lavalla olevat rakenteet oli, sitä emme ehtineet saada selville.





Seinäjoen torilla oli ranskalaiset ruokarekat tuotteineen. Juustorekasta ostin ekalla kerralla ao juustot ja seuraavalla vielä kahta. Kaisalla monipuolinen kuvaus torista.



 Ylin on aika haisevaa, keskellä kammottavan vihreää ja alimpana vuohenjuustoa. Kaikki syötävän hyviä!



Oliiveja ostin myös ja saippuoita; saippuat lähinnä tuoksuiksi kylppäriin ja liinavaatekaappiinkin laitoin yhden.
Keskiviikkona mulla oli treffit Ystävän kanssa; istuimme torin laidalla virkkaamassa sytomyssyjä ja paransimme maailmaa!
Perjantaina Sisareni ja Mieheni kanssa katselimme limunaatia nauttien torielämää ja paransimme tietysti maailmaa!


Seinäjoen kaupunginteatteri esittää kaupungintalon kupeessa näytelmää ajasta ennen Lakeuden ristin rakentamista. Siitäkin on kattava kuvaus Kaisalla!
Sitä olimme katsomassa lauantai-illalla, mutta teen siitä oman tarinansa. Me tyttölyseolaiset olimme muiden mukana kirkkoa rakentamassa keräten paperia kirkon penkkien ostamiseksi.



perjantai 5. elokuuta 2011

Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubin kesäretki osa 2

Keuruulta ajelimme Mänttään Serlachiuksen taidemuseo Göstaan, joka sijaitsee Joenniemen kartanossa. Kartano on rakennettu Göstan perheen kodiksi.



Tässä komeassa kartanossa tutustuimme Gösta Serlachiuksen taidesäätiön omistamiin upeisiin taideteoksiin Akseli Gallen-Kallelasta Helene Schjerfbeckiin, Hugo Simbergistä Maria Wiikiin. Taidemuseossa ei saanut (tietenkään) kuvata, mutta kortteina oli myytävänä joitakin teoksia. Meillä oli loistava opas, jolla oli selkeä ja kuuluva puhe. Kierros vei tunnin, mutta kaikkia tauluja ei tuossa ajassa ehtinyt tarkastella.


Ulkona oli Walter Runebergin hirvi- ja tämä raivaajapatsas, jonka tekijästä en ole varma. En löytänyt museon sivuilta tietoa.


 Matkamme jatkui Mäntän kirkkoon, jonka 60vuotias G.A.Serlachius Oy oli vuonna 1928 Mäntän omalle, vuonna 1921 Vilppulasta erotetulle seurakunnalle lahjoittanut. Kirkko on museoviraston suojelukohde.
Tulimme taidemuseon oppaamme kanssa tänne, mutta valitettavasti täällä oli toinenkin ryhmä ja kirkon oma opas esitteli osan kirkon nähtävyyksistä. Hänen miehekäs, matala äänensä ei kuulunut, joten kertomukset puuveistoksista meni ohi korvieni.


Kaunis, herkkä Alvar Cawenin alttaritaulu ja lasimaalaukset oli aikoinaan herättänyt närää, koska malleina oli ollut aivan tavallisia mänttäläisiä ihmisiä ja maisemia. Alttaritaulun yläpuolella lukee: Jumala on rakkaus


Alttarikaiteen puuveistoksissa oli kuvia Jeesuksen elämästä. Tässä pyhä perhe pakenee Herodesta Egyptiin. Puuveistokset, joita on 35, on veistänyt taiteilija Hannes Autere.


Jeesus raahaa ristiään Via Dolorosalla



Päiväkerhotyön 30v juhlien kunniaksi vuonna 1991 päiväkerholaiset olivat tehneet omat lapsipatsaansa Jeesus siunaa lapsia-taideteokseen.


Kirkosta suuntasimme TaitoPirkanmaan Mänttä-Vilppulan käsityökeskukseen, joka myös oli avoinna meitä varten. Paljon kauniita pirkanmaalaisten käsityöläisten tuotteita ja kolme käsityöklubilaista. Aika moni teki ostoksia täälläkin. Tutustuimme valoisaan työtilaan, myymälään ja kudontatilaan. Huoneisto oli hiljattain valmistunut käsityökeskuksen tarpeisiin.



 Vielä ehdimme Myllyrantaan, jossa oli erilaisia myymälöitä. Tosin moni oli jo sulkenut ovensa. Suurin myymälä, samaa kauppaa kolmessa kerroksessa oli onneksemme auki. Katsottavaa ja ostettavaa oli valtavasti: yllä valokuvapatsas



 Moni, jonka lukulasit on jatkuvasti kateissa, tarvitsisi tälläisen varanenän



Hauska kello vinkiksi tuunareille


Jazzorkesterin olisin halunnut, mutta mihin sen sijoittaisi? Isälläni oli tanssiorkesteri yli 40v, jossa myös 4 veljeäni soittivat.  Opettelin salaa soitamaan haitarilla lastenlauluja ja osasin aika hyvin vispata rumpuja. Asian paljastuttua en saanut enää koskea soittimiin, koskei tytöille tullut siitä ammattia! Vaikka olihan silloinkin muusikkonaisia! Eikä kukaan meidänkään muusikoista itseään pelkillä tanssikeikoilla elättänyt. (Katkeruutta lienee ilmassa edelleen!)


Saippuakauppias ei ollut enää paikalla, mutta paljon valmiita paketteja oli kaupan



Loppukevennyksenä nämä eivät ihan keveät tytöt.

Onneksi kahvila oli auki, koska moni jo kaipasi juotavaa tai jäätelöä kaipasi.
Myllyrannassa oli vesiskootteri-kisat, joissa oli osanottajia monista lähimaistakin. Hauska oli seurata kisaa kahvilan terassilta.
Kuvani eivät oikein onnistuneet, joten käykääpä uudelleen Intsun ja Äipän blogeissa.

Laitan ostoksiani joskus esille