keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Arkiporinaa

Voitin Mu Porini Kaffeeta Arkiporinaa-blogin arpajaisissa! Kiitos Paula!
"Tänä päivän tuarepaahrettuu kaffeet Poris paahtaa Cafè Solo, Pumpulitehtaal. Lajikkeit o paljo ja tärkein kriteeri o korkee laatu ja suuhu sopeva maku..." Pussikin on kaunis, siitä jotain myöhemmin...

 
Kaunis kissa kortissa:) Muistuttaa Ruskaa, joka toimi arpajaisten virallisena valvojana!
Sitten kahvin keittoon:




Kaivoin kaapinperiltä 70-lukuisen kahvinkeittimeni, jonka valitettavasti olen joskus johonkin kolhaissut! Alaosaan vettä, jousi paikoilleen ja yläosaan kaffeet, pannu tulelle ja odottamaan

  
 vedennousua ylös. Ei tarvinnut yksin odottaakaan, kun Mies tuli myös muistelemaan menneitä; hän tosin 60-luvulla oli odottanut kahvin valmistumista samantapaisella keittimellä jonkun tytön luona, Turussa. Minä keitin kahvia Vantaalla ihan eri miehelle!


 
Keittimen käyttö oli vähän hakusassa, mutta onnistui se silti! Kahvi porisee!


Kahvi laskeutuu alaosaan, kun pannu on siirretty pois tulelta.


  

            Siinä se porissut porilainen kaffee on valmista juotavaksi!
                                     Tai mitä jäi kahdesta mukista yli!

Ps. Tutuille tiedoksi: olen taas pari viikkoa juonut kahvia! Tavallisesti juomme muruhahvia; se on niin helppoa ja jokainen saa itselleen sopivaa.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Virkkooksia ja "vieraita"



Olimme lapsenlapsen 4v synttäreillä; heillä on iso akvaario, jota kuvasin: siinä näkyy moniulotteinen heijastuma vai pitäisikö sanoa heijastumia neljässä tasossa.



"Meidän maalla" Lappajärvellä oli yksi kylvöpelto täynnä lokkeja.


Komia! Seinäjoki kuvattuna Vesitorninmäen sillalta


Viime jouluksi sain valmiiksi yhden virkatun maton Kauhavan Kangas-Aitan ohjeista. Virkattu 8:n koukulla Lilli-ontelokuteesta. Miniäni löysi sille sopivan paikan heidän punaisen tupansa yläkerran pikkueteisestä. Kori ostettu!


Amigumikurssin aikaan virkkasin yhden Munamiehen. Sain sen valmiiksi automatkalla eikä mulla ollut neulaa mukana, niinpä Munamiehen pää jäi irti. Lapsenlapset olivat syyslomailemassa ja heidän mielestään irtopäisellä Munamiehellä voi tehdä jekkuja! Otso odotti innokkaana toisen Munamiehen valmistumista; ei se ihan tunnissa synny!

 

Kaikki valmiit virkkaamani amigurumit muuttivat Hattulaan. Myös tämä Nalle, jonkatapaisen kuvan näin netissä! Näitä pitää tehdä lisää!



Meidän "vieraamme" lähdössä kotiin. Onneksi sai vielä lippuja junaan!

Päivät kuluivat nopeasti serkkuvierailuilla, uimahallissa ja Pomppulassa. Paljon olisi pitänyt vielä ehtiä leikkiä, katsoa ja tutkia...



torstai 13. lokakuuta 2011

Miten kaikki oikein meni

Kuvat ja tarina eivät välttämättä liity toisiinsa muuten kuin että ovat matkaltamme!

                                                                                  Portobello Roadilta
Elsa ajeli aamusta Härmästä Tellulle ja he Lapualta kohti Seinäjokea. Minun piti hypätä Tellun autoon ABC:llä. Onneksi Mieheni huomasi, että Tellun auton takakumi oli ihan tyhjä! Ei muuta kuin ilmaa: pihisten rengas päästi ilmat pihalle. Hätävararengas autossa, kuten nykyisin on. Lähdimme siis meidän autolla; mies ei mennytkään maalle, kuten oli aikonut, onneksi ei suoraan. Kohti Ilmajokea Leenaa noutamaan. Ehdin huomata Leenan Miehen autoineen bussipysäkillä kurvatessani kohti keskustaa, jossa meillä oli erään peruuntuneen matkan treffipaikka. U-käännös ja Leena kyytiin.


 

 Jo Pirkkalan kentällä ihastutimme ja ihmetytimme muita matkustajia sormineulonnalla. Oppilaitakin saimme. Aivan verraton lentomatkakäsityö!


 
 Lennoille sopii myös koukkuaminen puisine koukkuineen



Standstedin lentokenttä on vain yksi halli, luin netistä! Jos on, niin todella iso halli! Koneesta ajoimme ratikan tapaisella junalla terminaaliin. Suunniteltua bussia Eastend Express A 60 emme löytäneet kentältä. Infosta neuvotusta suunnasta emme sitä löytäneet eikä bussiaseman virkailijat tienneet bussista. Iltakävelyllä näimme bussin pysäkin hotellimme läheisyydessä; olisimme sillä päässeet lähes hotellin nurkalle! Tulimme kentältä lopulta taksilla. Aamulla meidän oli tarkoitus mennä lenkille Hyde Parkiin, mutta kuudelta satoi, seitsemältä oli vielä pimeä ja kahdeksalta oli jo kiire aamupalalle ja Knitting & Stitching Showiin. Tosin joku oli valmis kuudelta, valmis seitsemältä ja kahdeksalta;)


 

Varmuuden vuoksi kuvasimme toisiamme Lontoontaksin vierellä. Emme sillä päässeet, vaikka kolme taksikyytiä koimmekin!



Hotellimme sivuseinä, jossa näkyy myös huoneittemme ikkunat kolmannessa kerroksessa, keskimmäiset. Leenoilla aina auki, päivisin.



        Vähän piilokuva: Leena etsimässä laukustaan jotain...



Alexanra Palacen "naisten vessa"! Aika moni aikoi kääntyä pois pisuaarit nähtyään. Oli siellä kolme wc-istuintakin omissa kopeissaan.


 

Ei ihan Lontoon sumu, mutta pilviä kuitenkin. Sää meitä suosi; lauantaiksi luvattu sade alkoi vasta noustessamme sunnuntaiaamuna koneeseen.



Tv-sarjoista tutun näköisiä taloja kakskerrosbussin toisesta kerroksesta kuvattuna


 

Metrovaunuissa oli muutama nojauspaikkakin, jossa saattoi vaikka kutoa sukkaa, varsinkin kun oli aika tyhjää. Monella matkalla vaunut olivat ihan täynnä. Aika monta kertaa nuori tumma mies antoi paikkansa Elsalle, minulle ja Leenallekin kerran! Metroon on noustava nopeasti.

Perjantaina hotellin respasta tilattiin Elsalle ja minulle taksi mennäksemme katsomaan Mamma Miaa. Taksi antoi odottaa itseään! Vaikutti siltä, etteivät hotellivirkailija enempää kuin taksinkuljettajakaan tienneet, missä Walesin Prinssin Teatteri oikein on! Taksissa soi kaunis gospel-musiikki. Vilkuttelimme nuoren polkupyöräriksan kanssa odotellessamme ruuhkassa eteenpäin pääsyä.
Kuljettajalla oli myös navigaattori ja kartta. Tosin runsaiden rakennus- ja korjaustöiden takia monia teitä oli suljettu; kerran kävimme umpikujassakin! Yritin kyllä sanoa, että se on lähellä PiccadillyCircus-metroasemaa; ehkei hän tuntenut sitäkään. Lopulta hän kurvasi tien reunaan ja kysyttyäni, missä teatteri on, hän osoitti tien toisella puolella olevaa teatteria, että siinä! Ja kuten jo arvaatte: oli se joku teatteri, muttei oikea, meille! Katukaan ei ollut oikea. Kysyimme muutamalta ihmiseltä teatteria ja Mamma Miaa ja saimme vastakkaisia vastauksia. Lopulta elokuvateatterin vahtimestari osasi sanoa, missä menee Mamma Mia, Walesin Prinssin Teatteria hänkään ei tiennyt! Ilman rakennustyömaata olisimmekin nähneet Mamma Mia kyltin jo ensimmäisen vihjeen mukaan kuljettuamme. Ehdimme juoda limonaadit (ihan oikeat, tarjolla oli vain viinoja ja limsaa) lämpiössä ennen näytöksen alkua, vaikkemme puolta tuntia ennen musikaalin alkua teatteriin ehtineetkään.


Orkesterimonttu alapuolellamme



Teatterista tullessamme kadulla odotti jono takseja ja polkupyöräriksoja


 

The Serpentinen rannalla kyltti: "kylpeminen kielletty"



                                  Serpentinen sillalla ruusujen lannoitetta!


 

Löysin kuitenkin metallirumpujen rummuttajista kuvan. Heiltä ostin levyn; muilla musikanteilla ei levyjä ollut!



Tästä puusta innostuimme kaikin: koivu? Vain koivun runko ja lepän lehdet.  Oli siinä koivukin, vähän tuonnempana.



Metrolla matkustaminen Lontoossa on helppoa, kun sen osaa. Metrokartat on selkeät ja asemilla hyvät ohjeet. Tarkkana tietysti pitää olla, että menee oikeaan suuntaan kulkevaan junaan. Oyster-kortit ostimme netin kautta ja ne tulivatkin muutamassa päivässä kotiin. Latasimme kortteihin 20£:n lisäksi 5£ ja vähän jäi. Jostain syystä Elsan ja minun korteillamme oli muutaman punnan heitto, vaikka me matkustimme samat matkat, yhteensä 14 metrokyytiä, vaihdot mukaan laskettuina, maksoi n 22£:a. Taksi Stanstedin kentältä Elysee hotelliin maksoi 110£:a. Taksi lähelle Mamma Miaa maksoi 17£; hotelli sopi hinnan, kuten myös matkastamme lentokenttähotelliin, 80£. Mutta koska kuljettajalla oli ensin tieto, että menemme suoraan kentälle, josta hänellä olisi ollut mahdollisuus saada paluukyyti kaupunkiin, hinta nousi 5£; maksoimme 90£, koska hänen saamansa hotellikin oli väärä ja sinne oli pidempi! Kuljettaja oli lopulta hyvin tyytyväinen!



Eräs turisti etsimässä kenkäkauppaa, hän kävikin muutamassa (30) muttei löytänyt etsimiään.



Hauskan hamekankaan tai siis hameen, näin wc-jonossa



Ennenkuin sain kuvata koneen siiven ohi sinistä taivasta, pilvien päällä, tapahtui monenlaista!
Vähän sovittua myöhemmin lähdimme muutaman minuutin matkalle kohti kenttää katettua käytävää pitkin.
Turvatarkastuksessa Elsalle tarjottiin kyynärsauvaa; joku lienee sen juuri siihen unohtanut. Leenan ja Tellun kassit pengottiin, mun piti riisua kengät; muttei kellään ollut mitään poisheitettävää. Muovipussipallot olimme ostaneet matkamuistoksi, mutta ainakin yhdelle oli käyttöä!
Koneemme lähtöporttia ei ollut vielä taulussa. Elsan ja Tellun kanssa menimme vielä vähän ostamaan tuliaisia; Leena jäi laukkuvahdiksi, kunhan toisin hänelle suklaata. Löysimme kivoja t-paitoja, ne vesipullot (Balleriinoissa on siis vettä) ja sen tuulettimen. Ajatustakaan sille, koska kone lähtee ja koska pitää mennä portille, emme uhranneet. Menimme Leenan luo ja hän oli jo lähettänyt viestiä, Tellukin oli viestinyt, että portti sulkeutuu klo 7.05! (Meidän kännykkämme olivat laukuissa Leenan jaloissa!) Kello oli tuolloin 7.07. ja portille matkaa 12 minuutin kävely; varmaan terveillä jaloilla käveltynä.
Mulla ehti ajatukset laukata, pääsemmekö koneeseen, riittäkö rahat, jos pitää ostaa seuraava lento, koska se lähtee jne. Tytär oli varoittanut, että Ryanairin portit sulkeutuvat justiin eikä melkein! Matka oli pitkä, varsinkin, kun ei tiennyt, oliko se turha!
Onneksemme portilla oli pitkä jono! Kysyin heti, että menettekö Tampereelle ja helpotus oli suuri, kun hekin menivät. Emmekä olleet viimeiset! Tellukin tuli meidän jälkeemme, vaikka luulin, että hän odottaa meitä suljetun portin edessä!
Lennot molempiin suuntiin sujuivat hyvin, vaikka paluulennolla olikin möykkyistä tietä, mutta sehän ei riipu kapteenista! Koneen ja kentän henkilökunta ei näyttänyt olevan kovin tarkka esim laukkujen koon suhteen.
Pirkkalassa löysin matkustamolaukustani saksetkin, joita olisimme tupsuja tehdessämme tarvinneet!

Kiitän ensiksi Tellua, jota ilman ei messumatkaa olisi tehty! Hänen viimevuotisista opeistaan oli paljon meille hyötyä. Elsaa kiitän siitä, että hän on innostunut, innostava ja esimerkkinä meille vähän nuoremmille! Ja että Elsa lähti minun kanssani Musikaaliin: "Ei tänne ole tultu makaamaan!"
Leenaa kiitän hyvistä lankavinkeistä ja saman sairauden vertaistuesta! Kiitän kaikkia tietenkin kivasta, samanhenkisestä seurasta!

Kaikille jäi vielä tehtävää Lontoossa! Silkki- ja ompelutilpehöörikaupat jäivät käymättä, kenkä- ja muita kauppoja näkemättä! Harrodsin jäätelöannos syömättä!
Tällä matkalla emme nähneet varsinaisia nähtävyyksiä, mutta näimme monenlaisia ihmisiä, rumia ja kauniita taloja, pieniä yölläkin auki olevia kioskikauppoja, Lontoon ruuhkia...

Lontoosta

Torstain! vietimme kokonaan käsityömessuilla, illalla kävimme läheisessä Swan-pubissa ruokailemassa. Minä otin Fish&Chips ja muut jotain englantilaista piirasta. Perjantain! olimme lounaaseen asti messuilla mennäksemme käymään Harrodsilla. Messuilta menimme kakskerrosbussilla Green Woodin metroasemalle, josta pääsimme suoraan Harrodsin lähelle Knitghtsbridgeen. Metroasemalta oli viitoitus Tavarataloon. Vaikka saimme sisään mennessämme oppaat, emme löytäneet matkamuisto-osastoa, josta olisimme ostaneet Harrodsin kivoja kasseja tuliaisiksi. Löysimme sentään Prinsesssa Dianan ja Dodin muistomerkin.


Täällähän olen käynyt ennenkin, samoin Tellu, muttei Elsa. Heitimme lanttimme altaaseen, mutten ainakaan minä muistanut toivoa! Rahat menevät Dianan entisen koulun hyväksi.



Tämän nukkekotimessumatkalla ostamani kassin kavereita meillä oli tarkoitus ostaa, mutta matkatavaraosasto ei ollut entisellä paikallaan!? Harrodsilla naistenhuonetta etsiessämme kävelimme naisten ja miesten vaateosastojen läpi ja näimme kallita vaatteita. Lepuutimme vanhoja, väsyneitä jalkojamme vähän aikaa pankkiaulan tuoleilla. The Writing Roomissa bongasimme mustetäytekynän, jonka olisi saanut yli 12000 punnalla! Pari kivaa muistikorttiakin olisi ollut; niitä olisi sentään saanut parilla kympillä.



Kuvan kaunis talo oli lähellä Harrodsia; siellä oli komeissa punaisissa virkapuvuissa olevia vartijoita tms etupihassa auttamassa autoon menijöitä.

Elsa ja minä olimme menossa katsomaan Mamma Mia-musikaalia illalla, joten emme viipyneet Harrodsilla kauankaan vaan matkasimme kolmella metrolla kotiasemalle, LancasterGatelle.
Hotellissa vähän virkistäydyttyämme menimme tilaamaan taksia, jolla ajelisimme
Prince of Wales Theatreen. Olin ostanut liput jo elokuussa, mutta varauskuitti piti vaihtaa lipuiksi puoli tuntia ennen esityksen alkua.


 

Näytöksen aikana ei tietenkään saanut kuvata, joten kuva on otettu ennen esityksen alkua. Meillä oli eturivin (A) paikat! Orkesterimonttu kuusine soittajineen olivat melkein allamme ja lava oli lähes silmien korkeudella. Näyttelijät kävivät istumassakin käden ulottuvilla;)
Laulut ja tanssit olivat upeita! Tarinahan on heppoinen emmekä me  morsiamen isää saaneet selville, mutta musiikki oli tuttua Abbaa. Yhden näyttelijän varmasti hyvin kipeät liikavarpaatkin näimme, kun hän "rannalla" oli paljain jaloin, muulloin 10 sentin koroissa. Lavastus oli toimiva, vaikka olikin hyvin vaatimaton ja niukka. Mutta puvut olivat upeita, varsinkin tarinan äidin tyttöbändin abbamaiset haalarit, joita oli ehkä neljät erilaiset. Yleisö nousi seisomaan ja huusi; me myös paitsi ettemme seisoneet, etupenkissä!
Kotimatkan olimme päättäneet kulkea "turvallisesti" metrolla. PiccadillyCircus on kuulema nuorten kokoontumispaikka ja siltä se näyttikin. Kynkkäsimme Elsan kanssa, ettemme joudu väkijoukossa eroon toisistamme. Mutta! Metron sisäänkäynnin portti meni kiinni juuri ennen sinne ehtimistämme. Kaikki olivat ihmeissään! Jatkoimme "kotiin" päin ja seuraavasta sisäänkäynnistä pääsikin alas, valtavaan ihmispaljouteen. Aika pian olimme ruskealla linjalla, vaihdoimme punaiselle ja pian olimmekin LancasterGatella, jossa kuulutettiin Piccadillyn ongelmasta, mutta syy meni ohi korviemme. Asemalta oli lyhyt matka tietä ja portaita pitkin hotelliimme, jossa Tellu ja Leena meitä odottelivat vielä valveilla, puolen yön jälkeen paikallista aikaa.


Yksi syy hotellin valintaan oli sen läheisyys Hyde Parkiin ja Kensington Gardensiin. Tarkoitus oli ennen aamupalaa käydä kävelyllä puistossa. No, viimeisenä aamuna päätimme sitten todella mennä käymään Prinsessa Dianan muistolähteellä. Jonkun aikaa käveltyämme puiston reunaa hylkäsimme netistä tulostetut kartat ja siirryimme HydeParkiin seuraamaan siellä olevia karttoja ja viittoja.


                              Puut(kin )oli suuria ja komeita!



Polukupyöriä olisi ollut saatavilla, puoli tuntia ilmaiseksi; mutta kuten näkyy, ei niillä voinut ajaa!



Tässä Dianan muistolähteen joutsenessa on jotain Dianaa! Jalustassa oli rahanreikiä ja sinne pudottelimme Tellun kolikoita Dianan hyväntekeväisyystyötä jatkamaan.


D-muotoisen"lähteen" huoltotyöt olivat kesken, vettä ei ollut ja portti kiinni!

 


Tämän kuvan otin Hyde Parkin puolelta the Serpentinen yli kohti Kensington Gardensia ja Kensingtonin Palatsin alueella sijaitsevaa kahvilaa, jossa nukkekotimatkalla joimme iltapäiväteet pari vuotta sitten.

 


 Tämän Elms Mewsin reitin bongasin googlella, kun etsin lähintä tietä metrolta hotelliimme. Tie näytti kartalla umpikujalta, mutta siinä olikin portaat; ei siis autolla, vaan kävellen!



Lauantain ohjelmaamme kuului myös Portobello roadin markkinoilla käynti. Niin myös muutamalla muulla!


                   Kadun varrella oli musikantteja



                         Antiikki- ja astiakauppoja



 Antiikki- ja romukauppoja. Olin ihan vähällä nostaa tuon puutarhatuolin kauniiden nukenvaunujen päältä pois!



Nuorten vaateliikkeessä oli tuhansia Singereitä ja muita ompelukoneita, somisteina!


Lisää musikantteja! Yhden CD:n ostin metallirumpaleilta. Siis rummut metallia, mutta rummuttajien kuva ei onnistunut! (Löysinkin kuvan, seuraavassa postauksessa)



Alkoi olla jo nälkä ja jalat poikki, niinpä etsimme syötävää ja istumapaikkoja. Seisomaruokaa oli paljon tarjolla, mutta...
Tilasimme Elsan kanssa puoliksi kuvassa näkyvän juustoaterian ja juotavat. Pelkäsimme, että saisimme mukaamme myös pöpöjä, muttei niitä ole kuulunut. Lauta oli pöpöpesän näköinen!

 


             Kadun varren liikkeissä oli paljon kivan näköistä ostettavaa!



             Täällä oli myös "löydetty" tölkkien klipsut!


 Ihana sininen talo kattoterasseineen ja istutuksineen; kolme ulko-ovea!



Pizzerian tarjotin!


              Uuden kakskerrosbussikuski "veljeili" kävelijän kanssa!

Bongasin blogistaniasta kivan blogin, jossa on kertomuksia Lontoosta. Jos olet menossa Lontoohin, suosittelen tuonkin lukemista!


Ostoskadulle (Oxford Streetille) ajelimme taas metrolla. Hauskat talot; huomaa tuo kapea vanha vanhan ja uuden puristuksessa! Paristakin syystä etsimme kahvilaa, mutta päädyimme John Lewis- tavarataloon, jossa oli kahvila, vessa, lankaa ja kangasta, siellä meiltä kuluikin loppupäivä.


 Kuvasin omalla pikkuretkelläni tavaratalon neljännen kerroksen portaikon ikkunasta näkymää jollekin Lontoon kadulle.


 Leluosastolla oli ainakin kaksijapuolimetrinen Legoista rakennettu Darth Vader



Illalla ajelimme taksilla viimeiseksi yöksi Stanstedin lentokentällä olevaan Radisson Blue hotelliin, jossa ehdimme viettää vain vajaat kahdeksan tuntia ja niistäkin suurin osa unten mailla, toivottavasti!



 Aulassa olevassa tornissa on hotellibaarin 4000 erilaista viinipulloa. Tullessamme tornissa oli ilma-akrobaatti lentelemässä. Jostain syystä kiirehdimme huoneisiimme esitystä seuraamatta.



Aamulla kuvasin hotellin aulaa odotellessani toisen huoneen asukkaita pikapuurolta. Aulassa oli aamuvarhaisille matkustajille tarjolla kahvia, teetä, vesipulloja, omenoita, appelsiineja ja joitain patukoita. Tämä selvisi meille vasta tässä. Lentokentälle oli muutaman minuutin kävelymatka; ei tarvinnut huolehtia koneeseen ehtimisestä!