tiistai 29. marraskuuta 2011


Kaarakan talossa, niinkuin jotkut ovat lukeneet Sipin silmukoista ja Intsun blogista, oli syksyn yhtenä työtapana lasimosaiikki. Ei siinä kauan nokka tuhissut, kun mun työni oli valmis. Ihan oma ideointi ja työ;) Parempaan tulokseen olisi varmaan päässyt jopa lapsenlapseni, Vilja 7v. Mosaiikkirivit on tahallisesti epätasaisia; enkelin mekko hulmuaa...


Viime perjantaista kertovasta jutusta  Otson päiväkodissa puuttui nämä tontut , jotka Viljan kanssa teimme. Näkyykö 59v ikäero? Siis tekijöissä! Paksu on mumman.



Otson ja mumman yhteiskorttiaskartelu. Mumma leikkasi pyöreät ja Otso muut. Otso, 4v suunnitteli ja liimasi!

Lauantaina kävimme Viljan kanssa kaupassa; kävimme kaikin perjantaina, mutta jotain jäi vielä ostamatta! Mumma sen ihanan kilpparin taisi ensiksi nähdä; tuo pitäisi ostaa Otsolle! Meillähän oli pikkujoulu illalla.
Jos ette kerro kellekään, niin karppaajamumma söi kaksi joulutorttua, yhden päikyssä perjantaina ja toisen pikkujoulujuhlissa kotona!



Kumpikin lapsi sai kolme pakettia: Taskulamput. Ne ovat mumman varastosta; päiväkodissa valopäivänä olleet käytössä, monta vuotta sitten!
Viljalla päällään mumman tyttärelleen v-78 ompelema kummituspuvun mekko, joka kävi pikkujouluenkelin asuksi;)



                      Otsokin osasi heti valotella!



Tämä mumman Kaarakassa viime jouluksi neulahuovuttama Tonttutyttö oli Viljan toisessa paketissa; villaa ja Fanttilankaa ja huopaneuloja

 

Tämä iso Tonttupoika oli Otson paketissa. Nämä eivät ole leluja, vaan koristeita!

 

Tässä Tonttupoika lähikuvassa.



Kolmansissa paketeissa oli nämä suuri- ja surusilmäiset kilpparimerirosvo ja kirahvinpokanen, joita Otso esittelee Viljan ollessa kuvataidekoulun pikkujouluissa, tänäiltana.



Kuvasin myös Viljan iltapäiväkerhossa tekemän Barbapupun.

Illalla luemme aina kirjoja, ensin Otsolle sopivaa; tänään loppuun Alison Uttley Pikkuharmaakani sirkuksessa. Sitten kertomus tai pari Perheen KuvaRaamatusta. Lopuksi erityisesti Viljalle Antoine de Saint-Exupèryn Pikku Prinssiä. Tässä vaiheessa Otso nukahtaa...
Hamaassa nuoruudessa meidän "seurapiireihin" kuului vain Pikku Prinssin ihailijoita!

Pari virhettä bongasin esikatselussa, vaan en sitten enää niitä löytänyt...

 

lauantai 26. marraskuuta 2011

Mummattamassa

"Leikimme" Paapan kanssa lapsiperheen elämää. Paitsi, ettemme käy töissä. Perjantaina aamupäivällä ajoimme tyttären miehineen heidän työpaikalleen, josta he lähtivät kollegoiden kanssa Amerikkaan, Chicagoon. Lentojen sujuvuus ja varsinkin vaihto NewYorkissa tai vaihtoajan lyhyys mietitytti heitä ajomatkalla. Meidän oli tarkoitus saada vähän opastusta Hämeenlinnassa liikkumiseen, kun ei olla juuri autolla siellä ajeltu, siis itse. Ajoimme Otson päiväkodin kautta sairaalaan ja sieltä kotiin ruokaa laittamaan ja syömään. Kohta hakemaan Viljaa koulusta ja viemään häntä sellotunnille Verkatehtaalle. Onneksi Vilja osasi viedä meidät oikeaan paikkaan; Sibelius-opistolle on aika monimutkainen reitti parkkipaikalta, varsinkin kauimmaiselta: kulman takaa puikkelehtien, ovesta sisään, käytävää pitkin ja ovesta ulos ja taas pihan kautta toiselle ovelle, josta miehet hissillä ja me naiset portaita ylös viidenteen kerrokseen. Onneksi oli vähän aikaa leikkiinkin. Vilja rakensi legoCarin tuossa tuokiossa ja he ehtivät Otson kanssa kiertää käytäviä ympäri, ennnekuin ope kutsui Viljan sisään.



                 Otso ja paappa leikkivät autoilla



Mumma kiersi kameran kanssa käytäviä: talossa on myös Vanajaopiston tiloja; ehkä sieltä hauskoja käsitöitä kaytäväseinien somistuksena.



Tämä ryijy on kaikenlaisista valkoisista langanpätkistä: villa-, puuvilla- ja paperilankoja ja muovi- ja kangassuikaleita solmittu rautalankaristikkoon.



Siellä oli myös hauska kahdenistuttava eläinkeinutuoli! Musiikkiopistosta poistuimme Verkatehtaan juhlasalin läpi, jossa valmisteltiin kaupungin henkilökunnan pikkujouluja! Neljä vuotta sitten olimme Viljan kanssa lastenkonsertissa Verkatehtaalla. Otso oli silloin vauva ja Mumma tuli junalla Hämeenlinnaan, äiti toi Viljan Verkatehtaalle ja haki pois ja Mumma lähti konsertin jälkeen posliininukkekurssille Seinäjoelle; nuket poltetaan muutaman kerran ja silloin on oltava paikalla niitä maalaamassa.



 Verkatehtaalta seurasimme Jäähallin viittoja ja niin osasimme Jaarlin päiväkotiin Poltinaholle. Siellä oli lasten ja vanhempien yhteinen askartelutilaisuus. Ensin herkuttelimme pipareille, tortulla, glögillä. Otso otti pari piparia kotimatkallekin, kun Paapan autossa on niin kuuma, jos piparit vaikka auttaisivat kuumuuden aiheuttamaan huonoon oloon? Vilja rupesi heti töihin:



Hän ideoi ja teki korttinsa ihan itse, hän ei malleja katsellut! Mumma toivoo tätä joulukortikseen;)

 


Tonttupajassa kävimme myös: oksankappale, punaista kangasta ja lankaa, kuumaliimaa ja tussit; siinä se: joulutonttu! Muitakin pajoja olisi ollut, mutta paappa oli kävelemässä kohti sovittua kohtauspaikkaa...

 


Katosta roikkui hauskoja koivun oksista tehtyjä Daavidin tähtiä!

 


 Ikkunaeläimet olivat saaneet myös tonttulakkinsa



                              Lumiukko, edes ikkunassa;)



       Paperienkeli ja tuikkulyhdyt



              Päiväkodin perhesukupuu

 


       Otson perhe, kaikki n 1 v:na, vasemmalta, Otso, Vilja, Äiti ja Isi

 


Kieli- ja liikuntapainotteisen päiväkodin English Corner

 


Seinillä oli myös julisteita. Tästä Humpty Dumtystä muistin kirppariyrittäjän, jonka mielestä KAIKKIEN piti tietää, kuka on HD! Hänen kirpparinsa nimi HD ihmetytti pohjalasia. Liekö syynä ollut myös lausumisen vaikeus, jos uskomme tarinoita pohjalaisten Deestä ja Reestä... En minäkään tiennyt...

Jos nyt joku näki jonkun mumman kaahailemassa Poltiahosta Tiiriöön kahden lapsen kanssa, ei todellakaan ihan laillisesti, niin se olin minä! Miten vieras voi tietää, ettei Prisma ole E Tiiriössä vaan mahdollisesti P Tiiriössä! Viljakaan ei osannut neuvoa: hän olisi kyllä osannut ajaa oikeaan paikkaan...
Paappahan meni kävellen, seikkaillen hänkin matkallaan.

Ehkä me jo viikon päästä osaamme mennä suoraan Verkatehtaalle sellotunneille ja sirkuskouluun, johonkin siihen lähelle ja kuvataidekouluun, mutta se onkin vain Parolassa ;)

Tytär miehineen on päässyt hienosti perille, tosin nälkäisinä, koska lennolla Nyc-Chicago ei ollut tarjolla kuin juotavia. He ovat jo nukkuneet ja shoppailleet ja syöneet! Terveisiä kilteiltä lapsilta!




sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Suomen Kädentaidot-messuilla Tampereella

Matka Suomen Kädentaidot-messuille oli toinen tänä syksynä Seinäjoen Kansalaisopiston Opistolaiskunnan järjestämä retki. Aamuhämärissä klo 7 oli lähtö Opistolta. Pienoiset tuskanhetket koin, kun uusi automme ei meinannut startata. Ehdin jo miettiä hätätoimet, kun auto lopulta käynnistyi vanhanaikaisella tempulla ja ehdin ajoissa bussin kyytiin.
Ehdin kiertää vähän C-hallia ennenkuin tyttäreni ja lapset saapuivat.


Toimiva tumppu, lämmin lapanen vaiko raikas rasa-kilpailun lapaset roikkuivat esillä Pirkkahallisssa.


  
Lapaset lahjoitetaan Helsinki-Mission kautta hyväntekeväisyyteen



                              Osassa luki: Palkittu!



Vein Viljalle mini-Munamiehen ja sille piti saada vaunut! Otso sai "ukkelin", mutta se taitaakin olla vielä kuvaamatta...



ElvariKorut-koju piti löytää: olin tutustunut Sannaan virtuaalisesti Sytomyssy-kampanjan aikana ja FB:ssä seurannut hänen koruverstaansa menestysaskeleita.
Otso ja Vilja halusivat vaahtokarkkikaulakorut.



Otsolle oli ostettu BabyBorn-haalari, jonka Otso halusi myös kuvaan



 Itselleni ostin Englanninlaku-korvikset. Monenlaisia herkkuja karppaajankin koruiksi!



Vilja sai myös kivat lettikierteet! Sopivat hyvin sirkuskoululaiselle!



Rattu kutsui Novitan Neulomossa neulomolaisia Juhla-Mokka-kahvilaan. Meitä oli siellä kymmenkunta eri-ikäistä naista. Ajattelin istuvani siinä jonkun aikaa ja siksi ostin ihanaa lankaa: 95 kashmiriä, 5% MINKKIÄ! 100g/400m. Siitä tullee hieno ja kaunis kaulahuivi! Seurana Ebenpuiset sukkapuikot. Ebenpuuhan on kaikille  tuttu Lumikin hiusten väristä!



Viikolla maksoin laskuja ja pysähdyin MODAn kohdalla! Miten se on niin kallis! Menin Otavamedian sivuille ja näin, että tarjous uusille tilaajille oli parikymppiä alhaisempi! Niinpä sanoin tilaukseni irti! HETI!
Messuilla olikin uusille tilaajille tarjous: kaksi vuotta Modaa, kaksi vanhaa Moda-lehteä (ne meni tyttären kassiin), kevyt kassi säilytyspusseineen, bambupuikkoja, tunisialasinen virkkuukoukku ja kaksi kerää teetee-pallasta! n 1,50€:a kalliimmalla kuin alkuperäinen laskuni! Ja se tilaus oli vain yhdeksi vuodeksi! Ilman lahjuksia! Varmistin vielä tilausta tehdessäni, että todella voin tilata lehden näillä ehdoilla ja lahjoilla;)



   Vaikka minulla onkin "muutama" lankakerä, ostin vielä yhden sukkalankakerän: 75% villa, 25% polyamidia 100g/400m. Knitpron silmukkamerkkejä etsimme Lontoosta; no, Tampereelta niitä sai! Lisäksi pyöröpuikkojeni kaaapelit ovat aina "kateissa", niinpä ostin yhdet. Ruuvinkiristin olikin jo kotimatkalla tarpeen, koska matkakäsityöni kaapeli ja puikonpää olivat irtoamassa toisistaan!



Kannustin tytärtä ostamaan Caritalta Carla country cottagesta nämä kauniit vaatteet, joissa on pellavaa, hamppupellavaa, villaa ja silkkiä!



Näissä kaikissa oli kai sattumalta samoja nauhoja ja pitsejä



Näkymä C-halliin katsomosta, jossa kävimme Otson kanssa lepuuttamassa jalkojani
Kotimatkalle lähdin samaan aikaan tyttären ja lasten kanssa vastakkaisiin suuntiin.
Kotimatka sujui mukavasti Möbius-huivia neuloen...




lauantai 12. marraskuuta 2011

Kaarakan satoa: Emaljoituja koruja

Kaarakakan talon seniorien TiistaiTiimissä(kin) teimme emaljoituja koruja. Kuparilevyt hiottiin, tiskattiin, kuivattiin, päälle sihdattiin emalia, paistettiin emaljointiuunissa, jäähdytettiin, hiottiin, päälle sihdattiin emalia, paistettiin, jäähdytettiin, hiottiin ja vielä voisi lakata.




 Isompien tyttöjen sydämet saivat kaksinkertaiset nauhat



Pikkukoruihin nauhat ja kaikissa liukusolmut.



Kaarakasta ajelen Kansalaiopistolle Posliininukkekurssille.  Kurssikaveri esitteli äitinsä neulomia pitsihansikkaita. Näissäpä haastetta ensi kevääksi!

 
Lopussa kiitos seisoo: Sipille kiitoksia, kun hän taas auttoi blogini ongelmisssa! Nyt voi kuvia suurentaa ja toivottavasti kommentointikin on helpompaa!


 

perjantai 11. marraskuuta 2011

Seinäjoen sairaalan sytomyssykampanja laajenee



Kardemumma on   julkistanut uuden keräyspaikkakunnan yhteiselle asiallemme: sytomyssyille! Myssyjä Kyröös ottavat vastaan Vanha aika, Kardemumma ja Vilukissi, jotka lienevät kaikille tuttuja sielläpäin!
Kaikki pieniltä ja suuremmilta paikkakunnilta taas myssyilemään!



Kauhavan Kangas-Aittahan on yksi keräyspaikka. Sieltä sain mukaani 7 myssyä.

 

Vihreät ovat pehmoista villaa!

 

Kaarakan talo on Seinäjoella toinen keräyspiste. Toinen on Tikkuajien tapaaminen Torikeskuksen Herkkukontissa, aina parillisten viikkojen torstaisin klo 16-19.30

 


Nämä kaikki 13 ylläolevaa myssyä on Ritva virkannut!

Nyt on siis tarvetta suurikokoisille naisten ja miesten myssyille! Paras lanka on puuvilla, bambu tai niiden sekoite. Miestuttavani oli tilannut joltakin virkkaajalta Väinämöisen lakin. Siinäpä olisi haastetta, että kuviot tulisivat kohdalleen!


keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Opistolaiskunnan retkellä 3 Kari-Paviljongissa

                               Karin omakuva 1

Visavuoressa on Emil Wikströmin ateljeen ja kodin lisäksi myös hänen tyttärensä pojan Kari Suomalaisen Kari-Paviljonki
Kari Suomalaisen kuviin tutustuin Hesarissa 60-luvulta lähtien.


Kari täydensi omakuvansa kultahampaallaan ja sappikivillään! Harmi, kun mulla on vaan pussillinen (pieni) hiekkaa...


Kari-Paviljongissa oli myytävänä muutamia tuotteita: T-paidan olisin ostanut, mutta väärä teksti: PIENET vanhat mummelit!
Sitäpaitsi koot olivat pieniä!
Ostin vain kortteja.

 
Naispappeus-asia on päässyt Hesariin 1955! Naispappi Suomessa ja saarnastuolissa on 80-lukua! Asiasta oli keskusteltu ja kiistelty jo 30-luvulta alkaen. Tapasin Appelassani, Pitäjänmäen kirkkoherran pappilassa, yhden naispappeus-asian uranuurtajan,  ensimmäisen seurakunnan tehtävässä olleen naisteologin, Hissu Sulangon, josta googlaamalla löytyi vain yksi viite.
Kari oli aina ajan tasalla tai aikaansa edellä. Kari otti esille kiistanalaisia asioita ja ärsytti kuvillaan ja teksteillään poliitikkoja ja presidenttejä.



                                        Luonnonsuojelijat lapsina



 Karin omasta miestään yli muiden ovat : "Joulukatu eli kuokkavieras syntymäpäiväkesteissä". Joulukatu-kuva syntyi, kun Kari keskutellessaan Tarmo Mannin kanssa Aleksanterinkadun ihmisvilinässä mietti, miltä näyttäisi, jos Jeesus yhtäkkiä ilmestyisi keskelle joulukatua. Tarmo väitti, ettei Kari uskaltaisi sellaista piirtää. Katso huomisen Hesarista, sanoi Kari ja kiiruhti työhuoneelleen.
Vuosi oli 1954! Nythän voinee piirtää lähes mitä vain!?

Joulukatuajelut kuuluivat työnkuvaani Rinnekoti-aikoinani ja -kävelyt tietenkin lasten pieninä ollessa, varsinkin Stockmannin joulunäyteikkuna!



Toinen ylitse muiden kuva: "Jumalan kämmenellä". Radiossa oli ollut keskustelu: onko Jumala olemassa? Kuva Karin näkemys asiasta joulukuussa 1955



Ajankohtaista: Näinhän taisi tänäkin vuonna presidentinvaaliehdokas-asettelussa käydä!

 

 Tämä kuvaa hyvin yhden Paavo-ehdokkaan käsitystä itsestään, edelleen!



"Talviomenoita" taitaa kuulua lapsenlapselle

 


Tässä Karin lapset Visavuorella!?


Varmaan jokainen äiti tai lapsenhoitaja on kokenut tämän!



Onkohan Karin lausumasta tullut tämä vaimon kysymys mieheltään: "Oletko mieluummin naimisissa kuin oikeassa?"



Kari-Paviljongissa oli kuvien lisäksi video Karin haastattelusta, jota sai istua kuuntelemaan ja katselemaan.


Kari-Paviljongin pihassa Karin muistokivi


Minulla on ainakin kolme Karin kirjaa: Paksu Kari ja Karin Lääkärikirja, kolmas lienee maalla.
Lääkärikirjan kannessa kerrotaan, että professori Kari Suomalinen on Suomen tunnetuin luulosairas! Hänen tarkoituksenaan on auttaa lääkäreitä ja potilaita ymmärtämään toinen toisiaan. Hän antaa esim lääkäreille pukeutumisohjeita, on sitä mieltä, että lääkäreiksikin synnytään eikä tulla, aivan kuten taiteilijoiksi.

Tarina kirurgista: Poika joutui onnettomuuteen; kirurgi ei halunnut leikata, koska poika oli hänen omansa. Omituista oli se, ettei kirurgi ollut hänen isänsä! Oliko lapsi ottolapsi vai vaimon ensimmäisestä avioliitosta? Miten on mahdollista, ettei kirurgi ollut potilaan isä, vaikka potilas oli kirurgin poika?


Visavuorelle pitää päästä jo ensi kesänä, silloin siellä on vielä kauniimpaa!

Ps. Kuvien käytöstä kysyin Lilli Earlilta. Toivottavasti kertomus oli oikeanlainen?