maanantai 7. marraskuuta 2011

Opistolaiskunnan retkellä 2 Visavuorella

Siinä se lopultakin on! Visavuori, jonneka olen vuosikymmeniä halajanut päästä, mutta aina ennen on ohi ajettu! Etenkin sen jälkeen, kun Kari-Paviljonki avattiin, mutta aina vaan oli kiire Pohjanmaalle tai -maalta!



Visavuori, jos nyt joku ei tiedä, on kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee! Upeaan paikkaan Vanajaveden rannalle Sääksmäelle keskelle EiMitään taiteilija ateljeensa ja kotinsa pystytti.

Ateljee-talossa on tähtitorni ja talossa on myös kahvila, joka on auki kesäisin ja ryhmille tilauksesta myös muina aikoina: Kahvila valimossa jäi siis vielä kokematta!

 



            Taiteilijan työvaatteet eteisen naulakossa!



                  Isoäiti opettaa lapsenlapselle kutomista!
Upeita patsaita on paljon: Väinämöisestä Lönnrotiin, tyttäristä mummoon: käykää katsomassa! On niitä myös ainakin Helsingissä; jotkut ovat jopa heränneet henkiin ja matkustelevat junalla pitkin Suomea! (Helsingin rautatieaseman lyhdynkannattajat!)


Ateljeen takka, johon taiteilija on käyttänyt monenlaista osaamistaan. Samoin lamppu on hänen omansa!



                 Viehättävä viherhuone,


jonka ovensuussa puusta koverrettu tuoli, jossa ovat istuneet varmaan kaikki visavuorelaiset, Marsalkka Mannerheim, mieheni ja myös minä; toki moni muukin opistolainen.



Pihassakin on veistoksia, tämän Otson halusin näyttää.
Tämä on aika pieni, vaikkei siltä ihan näytä.



Tässä taitelijaperheen koti rinteessä, alhaalla siintää monimuotoinen Vanajavesi.



Olohuone ranskalaistyylisine sisustuksineen. Taulussa talon rouva, Alice Wikström, jonka äiti ei koskaan antanut vävylleen anteeksi tyttären tuomista metsään!

 



Ranskalaiseen tapaan ripustettu taulu talon isännästä ryijyn päällä. Käsityöihmisten helpotukseksi: ryijyyn ei ole tehty reikää taulua varten! Huomaa myös kirjaillut sohvatyynyt!



Lastenhuoneessa on lastenhella ja kangaspuut, jotka on melkein samanlaiset, mitä Brio edelleen tekee. Oli siellä tyhjät nukenvaunutkin.



Vanhempien makuuhuoneessa on kauniit vuoteet virkattuine sängynpeitteineen
Huoneessa on myös sängynpäätyseinällä ikkuna, josta talon emäntä saattoi valvoa apulaisen huoneen ikkunaa ja mahdollisia koputtelijoita!




                         Lähikuva peitteestä



Ruokailuhuoneen ja keittiön välikössä on jääkaappi, joka viilennettiin oikeilla jäillä!



Vierashuoneessa oli pesupöydän lähellä sormusteline, jonne sormukset saattoi laittaa käsien pesun ajaksi talteen.



Opistolaiset, olkaa kevätnäyttelyssä tarkkoina, tämä pienoiskoossa saattaa olla eräässä nukketalossa!



Kaunis lipasto lienee myös isännän käsialaa; hän opiskeli ensin koristeveistoa.



Näkymä verannalta; ympäristössä on taiteilijan lastenlastenlasten? huviloita.



Vielä näkymä Vanajavedelle!

Matka jatkuu Kari-Paviljonkiin...


4 kommenttia:

Tellu-Tellervo kirjoitti...

Upea paikka! Hienoja kuvia. Tuonne pitää ehdottomasti päästä!

Sipi kirjoitti...

Aivan ihana talo ja sen huoneet! Erikoinen tuo takka..ja puinen tuoli ja makuuhuonen ja kaikki, niin erilaista kuin tämän päivän kodeissa :)

intsu kirjoitti...

Olipa mielenkiintoinen esittely Visavuoresta ja taiteilijakodista. Kiitos sulle tästä kierroksesta.

Kaisa kirjoitti...

Olenhan mä muistanut kertoa, kuinka tykkään näistä sun matkakertomuksista? :)