torstai 30. huhtikuuta 2009

Hauskaa vappua ja tuntomerkkejä pohojalaasesta akasta

Nämä kauniit virpomavitsat on tehnyt hattulalainen neitonen pikkusisaruksilleen. Tarveaineiden takia sopivat hyvin neuleblogiin kuviksi. Pajuvarpu on kiedottu väriävaihtavaan huopuvaan villallankaan ja koristeltu kauniilla höyhenillä ja tipulla.



Toinen varpu on kiedottu efektilankaan. Tässäkin lisäkoristeena sävysävyyn höyheniä. Omat kuvat ja luvat...





Haaste: Heleena Vartahilta haastoi minut kertomaan tuntomerkkejä itsestäni.

"Tämä haaste ei käsittele faktoja vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten viisi muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen."


1. Kuten ikäisilläni on minullakin silmälasit. Hankin monitehot jo nelikymppisenä, kun olisi ollut vaikea käyttää pelkkiä lukulaseja töissä pikkulasten kanssa.

2. Ei minusta tullut ihan niin pitkää kuin neuvolassa v1947 oli äitini kauhuksi sanottu: 180cm. Olen vain 171,5cm. Tuo puolikas on tullut vanhoilla päivilläni..Paino on vaihteleva, joskus (tosin harvoin) liian vähän, joskus normaali, useimmiten kuitenkin runsaasti...

3. Hiukseni olivat tummanruskeat, kunnes viisikymppisenä alkoivat harmaantua, jolloin rupesin niitä ensi kerran värjäämään. Ovat olleet välillä ihan mustatkin. Nykyään taas tummanruskeat. Otsahiukseni ovat useimmiten liian pitkät...

4. Silmäni ovat vihertävän harmaat, joitakin ruskeita pilkkuja. Kulmakarvat ovat runsaat, alueellisesti...

5. Varsinaista lempiväriä ei ole. Pidän vaihtelevasti eri väreistä. Nelikymppiseksi en pitänyt violetista, mutta nykyään sekin on hyvä. Kälyni mielestä nuorena pidin "rumankomeista". Vaatteeni eivät ole mitään väriskaalaa, vaan mikä mahtuu ja muuten sopii. Pidän samoja vaatteita pitkään.

6. Nuorena olin tosi ujo ja hiljainen. Nyt voin puhua kenen kanssa vaan. En ehkä kuitenkaan ole suunapäänä!?

7. Olen yksi niistä "vanhoosta pohojalaasista akoosta, joisna viisaus asuu." Tuosta akka-sanasta en pidä, vaikka se on blogini alaotsikossakin. Koen sen halveeraavana, vaikka se täällä tarkoittaa naimisissa olevaa naista.


Haastan sinut, joka täällä käyt etkä ole vielä vastannut!

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Mumma sairaitten lasten lastenhoitajana

Tiistai-iltana Tytär soitti: voisiko Mumma tulla! Mummahan voi, kun ensin käy viemässä lisää ruokia ja katsastaa lääkkeet Veljensä luona. Aamulla aikaisin junalla kohti etelää, junanvaihto Tampereella, Hämeenlinnasta taksilla Hattulaan, jossa Vävy lähtee töihin, kun lastenhoitaja- (valm v -65 Hgin Lastenlinnasta) Mumma saapuu.

Lapset odottavat, että leivotaan Prinsessa-lehden mukaan pikkuleipiä. Mumma ei löydä vehnäjauhoja kuin vähän, pannaan lisäksi sämpyläjauhoja, sokeria pannaan enemmän kuin ohjeessa, taikina jäähtymään, etsitään piparimuotit ja kaulimet. Pikkuleivät leivotaan, (jolloin löytyi myös täysi jauhopussi) paistetaan, osa toki palaa, no,ne voi viedä leikkiin. Sokerikuorrutusta pursotetaan ja Vilja ripotteelee nonparelleja, sydämiä, kukkia ja kuulia pikkuleiville.



Otsolla oli mahatautia, jota hän hoiti Kidiuksen juotavalla mansikkajugurtilla. Otso on jo kauan tiennyt juomansa merkin ja maun; muut ei kelpaa, paitsi lauanataina, kun äiti ei jaksanut raskaan päivystyksen kestäessä käydä kaupasta täydennystä, niin kelpasi vaniljajugurtti maidolla ohennettuna Kidius-purkista; toki hän huomasi, ettei maku ollut oikea...



Torstai-iltana olivat kaikki kotona nauttimassa Viljan "Kultakutri ja Kolme Karhua" esityksestä. Mumman kamera reistasi tässä vaiheessa, mutta hämärässä kuvassa karhut ovat tulleet kotiin ja löytäneet Kultakutrin nukkumasta Pienenpienen sängystä ja pian Kultakutri hyppää pakoon...


Välillä tietysti syötiin. Tässä eräs Mumman ateria. Tarjolla oli myös kaakaota.




Vilja ja Otso hiekkalaatikolla. Kaikki "hyvät hiekkakakut" menivät heti parempiin suihin. Tässä vaiheessa taisi Mumman peukalon nivelrikko ilmoittaa itsestään; ei enää pysynyt kakkuformu käsissä; olipa niitä kymmeniä tehty ja syötykin!



Koska tämä on käsityöblogikin, niin vähän sitäkin sanan varsinaisessa merkityksessä: Otso esittelee Viljan pontsoa, jonka Mumma kutoi viime syksynä Tikkuaja-ystävän Usasta tuomasta akrylilangasta, jota oli aivan ihana neuloa. Otson silmistä näkyy, ettei aivan terveitä vielä olla...



Viljankin piti välttämättä päästä Otson vauvakeinuun, vaikka Mumma pelkäsi, ettei jaksa nostaa niin ylös eikä Vilja mahdu sinne. Taas turhia etukäteishuolia. Uimarannalla kävimme katsomassa jäitä. Eipä ole Mummakaan monta kertaa pidellyt puikkojäitä käsissään; ihan kyynärpäässä tuntui jäisyys. Hattulan vanhan kirkon kiersimme ja vasta siellä Otso vaihtoi uimarantahiekan käpyyn...
Otso on "kone"-miehiä. Hän on aivan hurmaantunut lentäviin, liikkuviin ja pöriseviin vekottimiin, vaikka niitä voi vähän pelätäkin. Hän on saanut kauko-ohjattavan auton! Otso osasi ajaa sillä eteenpäin ja kääntää pyöriä, muttei peruuttaa. Eikä ihme, miehellä on ikää 1v8kk! Naapurissa pyörii aivan ihana kaivinkone. Sitä Otso olisi katsellut vaikka kuinka kauan, mutta Vilja-sisko ei halunnut...




Prinsessa-Vilja liihotteli mekossaan "hiukan leikityssä huoneessaan". Vilja ja Mumma esittivät Kaunotarta ja Hirviötä, Punahilkkaa ja Tuhkimoa laulaen ja puhuen. Välillä luettiin, piirrettiin ja soiteltiin. Varsinkin Otso on innostunut soittamisesta ja laulaakin...




Lopulta päättyi Äidin päivystys, Isin ei vielä; Mumma saateltiin Hämeenlinnan asemalle Aulangon sinivuokkorinteiden kautta. Kävimme myös Lintulammella lokkeja vaimitäneoli katsomassa.



Heippa, Mumma!










maanantai 20. huhtikuuta 2009

Kansalaisopiston kevätnäyttelyssä

Tässä osa talven nukkesadosta; kaikkihan eivät tuo töitään esille; luullakseni kymmenen taitajan nukkeja ja nalleja. Yhdeksän on mun tekemääni; tosin nallet kahtena vuotena tehdyt. Vasemmalla ylimmillä hyllyillä on posliininukkeja, ylähyllyllä myös paperimassanuket, yksi Sveitsinnukke ja yksi naamiotekniikalla tehty vauvanukke.

Keskihyllyllä posliininukkien lisäksi mun "Kultakutri ja kolme karhua". Alahyllyllä Martta-Pipsat ja Pikku-Siskot, nalle ja mun Sveitsinnukke-vauvani. Posliininukkien teossa menee useampi kuukausi, kun polttoihin pitää varata aikaa ja tilaa. Moni meistä teki useamman, nuo pienet on helpompi vaatettaa ja maalatakin kuin isot nuket tuossa vasemmassa reunassa.






Tilkkutyösalissa olivat myös Tildat, nämä ovat useammalta tekijältä.









Tähän kauniiseen työhön on upotettu vanhoja pitsejä ja kauluksia.


Opistolla on ompeluryhmä myös nuorille. Tässä muutama nuorten tekemä asu. Voi, ollapa vielä nuori!
Hienoja yksityiskohtia, kuten vetoketjuaukon alla toinen kangas. Hakaneula-"essun" alla minihame.


Töissä käytetty myös kierrätystä, kuten repun solkia. Paljon hauskoja kikkoja. Samanlaisia vaatteita ei vastaan tule. Osa on tietysti mennyt heti valmstuttuaan käyttöön...

Teinhän minäkin nuoruudessani vaatteita isän ja veljien housuista ja paidoista... ja mistä kaikesta, sitä en kerro!





lauantai 18. huhtikuuta 2009

Tapion kaupassa lankaa ihailemassa!?

Kauan odotettu ja suunniteltu retkiaamu Tapion kauppaan lankoja ihailemaan yhdessä muiden Novitaklubilaisten kanssa koitti; maa valkoisena, pakkasta -5. Juuri eilen auringon paistaessa vihreälle ruohikolle Mies vaihtoi kesärenkaat autoihin. Molempiin, koska oli helpompi ottaa kaikki kesäpyörät ahtaasta autotallin nurkasta (talli täynnä muiden kuin Miehen tavaraa, paitsi ne yhdet renkaat).

Siispä viestejä Heleenalle, onko teillä jne; onneksi heillä oli! Paulan autolla matkasimme Pohjaan, vaihdoimme siellä Heleenan kyytiin, sitten Intsu Anttilan nurkalta ja kohti Päntänettä Ilmajoen ja Kurikan kautta; me kun olemme syntyjämme ilimajokisia H ja mä. Isot tiet olivat sulia ja kuivia, mutta pikkutiet jäässä.

Olimme hyvissä ajoin Tapiolla, Satu Härmästä ja Tinttara Kauhajoelta tulivat pian. Nautimme voileipää ja kahvia ja sitten ostoksille. Ensin tein ystävien ostokset: Ratulle muutamia keriä ja Päiville muutamia kymmeniä. Nuoremmalle Pojalle villapaitalangaksi jotain hyvää punaista: Floricaa, dominopalapeittoihin Jussia ja Maijaa erikoistarjouksista, Muskatia pontsoon, Kaffe Fassetin Regiaa ja vaaleanpunaista tylliä prinsessan tarpeisiin



Näitäkin olisi tehnyt mieli:

Mamboa on vielä!

Mamboa täälläkin ja monia muita...


Ihanan harmonisia värisävyjä...


Cannesia...



Mitä kaikkea ihanuuksia täällä...


Rose Mohairia...


Tässä kärryni lähtövalmiina

Alhaalla ne bonukset: Ensimmäisellä setelillä suklaata, toisella ja kolmannella suklaata tai lankaa, siis kolmen rasian paketti suklaata ja kuusi kerää Jengaa, jolla olisin "kiusannut" Kaisaa, jos hän itse olisi tullut lankansa hakemaan. Kaisahan on pipi; mutta katsokaa, onko enää!
Takaisin kotiin menimme siis Jalasjärven kautta; yllätys, yllätys, karttahaku ilmoitti sen olevan nopein tie; mutta varsinainen syy oli tietysti Kaisan lankojen kotiin saattaminen. Voi, miten siellä oli kylmä tuuli, kun pitihän meidän ihailla Kaisan talon kauppojen ikkunoita. Olen aivastellut kotiin tultuani ja palellut...



Heleenan farkun takakontti: vielä olisi lankaa mahtunut!!!!




Tänä aamuna sain viestin Heleenalta: oletko lukenut Ilkkaa, sivu 7? No, pian katsomaan. Siellä esitellään Kansalaisopiston Kevätnäyttelyä mun Pikkutytölläni!



Ja mitä siellä tapahtui, kuulette suraavalla kerralla!




perjantai 17. huhtikuuta 2009

Nalletkin valmistuivat näyttelyyn ajoissa

Muutaman vuoden ehdin haaveilla Kultakutrista ja Kolmesta Karhusta. Lopulta sain väkerrettyä kolme pikkukarhua. En tietenkään muistanut niitä mitata ja ne ovat nyt Opiston vitriinissä. Kultakutri-Lemmikkki on 11cm, Pikkukarhu n 15, Äitikarhu n18 ja Isäkarhu ehkä 22cm. Koska karhut asuvat metsässä olevassa punaisessa talossa (ei näy kuin mielikuvissa), he tietenkin myös pukeutuvat vaatteisiin. Mummakarhu on kutonut Pienenpienelle bodyn, hameen ja kauluksen, Suurelle kietaisuhameen ja stringit, Suurensuurelle virkannut liivin. Karhuperhe on ollut kävelyllä metsässä, josta ovat löytäneet kauniita kukkia. Kotiin tullessaan he tapaavat pienen, kauniin Kultakutrin, joka tuli pyytämään Pienenpientä ulos leikkimään käpylehmillä....





Tässä veljeni tyttärentyttäreltä saama pääsiäiskortti, jonka Karoliina, 8v on maalannut. Paappa ihailee sitä päivittäin ja vei myös omaan torstaipiiriinsä ylpeänä näytille.



Huomenna sitten me Tikkuajat menemme muiden Neulomolaisten kanssa Tapion kauppaan lankoja i-h-a-i-l-e-m-a-a-n! Ja mitä sitten tapahtui, kuulette seuraavalla kerralla.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Talven nukkesato valmiina

Seinäjoen Kansalaisopiston kevätnäyttely on tulevana viikonloppuna Opistolla. Siellä ovat esillä myös nämä tekemäni nuket. Kaikki nämä nuket olen tehnyt nukketaiteilija Sirpa Ala-Loukon ohjauksessa kansalaisopiston kursseilla.











Tällä pikkutytöllä on posliininen pää, kadet ja jalat. Vartalo ommeltu. Nukke on n 20 cm pitkä. Hiukset on mohairia. Tämän piti olla vauva, mutta kun hänelle tuli pitkä tukka, niin en millään malttanut leikata sitä vauvatukaksi, niinpä hänestä tuli pikkutyttö. Neuloin mekon ja virkkasin tossut. Nukke kainalossa on jostain tullut mukaani. Nuken muotoilijaa en tiedä; nukke on ns taiteilijanukke, ei siis antiikkinen.





Lemmikki on 1920-luvulta Saksasta kotoisin oleva posliininukke. Hän on 11cm pitkä. Mekko ja alushame on vanhoista nenäliinoista. Näyttelyssä Lemmikki on Kultakutri. Karhut eivät ole vielä aivan valmiit, ne muuttavat Opistolle vasta pe-iltana.





Hän on Martta-nukke Pikku-Sisko. Hänet on tehty perinteiseen tapaan: vartalo lakanakangasta, täytteenä sahanpurua. Mekko on Viljan vanhasta mekosta "pienennetty".




Hän taas on posliininukke, Elsbeth, lienee myös 20-luvulta. Hän on n 18 cm pitkä. Mekko ohutta puuvillaa.





Hän on Suomen nukkeyhdistyksen 20v-juhlanukke nro 46. Näitä tehtiin 50 kpl. Onnistuimme Heleenan kanssa saamaan nuket viimetipassa, vaikka tilasimme heti, kun yhdistyksen nukkelehti tuli. Nuken suunnittelija Sirpa A-L. Nuken pää, kädet ja jalat on paperimassaa, vartalo lakanaa. Mekko ohutta puuvillaa ja organzaa, alushame Viljan essua. Hiukset mohairia. Hopealanka-panta päällystetty kapealla nauhalla. Kainalossa pupu.






Tässä Nukke kokonaan. Nahkaiset kengät myös omatekemät. (Jos ette kerro kenellekään, kerron, että puettaessani nukkea näyttelyyn, huomasin, että hänellä oli kaksi vasemman jalan kenkää!)





Posliini- ja massanuket hiotaan ja maalataan; posliininuket poltetaan moneen kertaan. Vaatteissa on aika kova työ, osa on ommeltu käsin. Minä pidän näistä pienistä posliininukeista, varsinkin Lemmikki on lemmikkini! Näille ei tarvitse tehdä silkkimekkoja eikä korsetteja, kuten "hienoille" nukeille.
Kolme karhua ja Sveitsin nukkevauva menevät Opistolle perjantaina.




lauantai 11. huhtikuuta 2009

Pääsiääsvalakialla käytihin

Etelä-Pohjanmaalla on edelleen tapana polttaa pääsiääsvalakioota. Nykyään poltetaan vaan jätepuuta metsistä. Kaupunkilaiset kokoontuvat omille kokoilleen. Väkeä on satamäärin, myös trulleja. Meitä lähin oli Törnävän kartanon alueella; paikalla on Provinssin aikaan telttailualue.

Ennen vanhaan, siis 50-luvulla meidän kylällä poltettiin autonrenkaita ja kaikkea muuta palavaa roskaa ja jätettä. (Meidän kadulla oli kaksi autovuokraamoa, niistä renkaat.) Tehtiin valtavat kokot, jotka nostivat mustaa pahanhajuista savua ja savusivat monta päivää...

Hyvää Pääsiäistä!

"Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks! Vitsa sulle, palkka mulle!" virpoivat naapuruston lapset äsken. Minä sain pääsiäisvitsoja ja he Kindermunan trulliin. Yksi trulli ehti jo pettyneenä vetää kaffipannunsa pois, kun mulla oli kädessä viisi munaa, mutta olipa taskussa se kuudes!



Tämän trullin tein joskus kymmenen vuotta sitten. Luuta on hiukan vuosien saatossa kärsinyt ja vaatteet haalistuneet. Kissa ja kahvipannu pudonneet kyydistä...


Näitä pääsiäiskanoja teimme joskus päiväkodissa, ihan pientenkin ryhmässä. Lakanakangasneliöön maalattu keltaisella, nokka ja "räpylät" kartongista, höyhentöyhtö ja liikkuvat silmät. Pään sisällä vanupallo.



Paperinarukranssin tein sennarissa Kaarakan Talossa. Siinä on kaksi tulppaaniakin...

Vihreä kranssi vihreäreunaisessa lasiaukollisessa ovessa on vaikea saada näkyviin. Lasiaukollinen sisäovi ei paranna näkyvyyttä.


Radiossa juuri sanottiin, että voimme trullittaa ja pitää hauskaa, koska Jeesus pääsiäisenä antoi meille juhlan.

Siunattua , rauhallista Pääsiäistä meille kaikille!



tiistai 7. huhtikuuta 2009

Ruusuja Mummalle ja Kaarakan kanat

Puutarha-ym.messuilta Tytär ja Tyttärentytär toivat valtavan kukkakimpun. Kotona paketista paljastui hienoin, komein ja isoin koskaan saamani ruusukimpppu. Kiitos!







Rustoopuorissa kuvasin nämä kanat. Rustoopuori on Kaarakan talossa, jossa käyn ystävineni Seniori-harrastusryhmässä. Kanat ovat Fritidsgarnia ja huovutetut. Jos ensi Pääsiäiseksi ehtisi ja saisi aikaan.....





Tämä kana kävisi vaikka kupin alustaksi!



Hyvää alkanutta hiljaista viikkoa!



keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Viljalla on hevonen!?

Viime lauantaina kävimme Helsingin Messuhallissa Puutarha-Omakoti-Mökki-Sisustus-messuilla. Siellä bongasimme mm tämän ratsun. Edullinen olisi tämä pitää: ei kauroja, ei heiniä, ei hoitoa, ei lenkitystä, ei uittoa, tosin pitäisi olla suoja. Ei saisi lannoitusta kukkapenkkiin. eikä se voisi syödä kuivaneita leipäpaloja. Taputtelijoita ja ihailijoita riittäisi ja olisihan se komea pihamaalla. Maksaa 650€ Tätä pliisua Lindaa en osannut poistaa. Sillä on bambulangasta neulottu mekko. Kaunis se on luonnossa, mutta hotellin valkoista seinää vasten !!!

Vilja taiteili ihanilla geeliliiduilla taidetta Mintulle ja Santulle tuliaisiksi perjantaina.


Kuvat otin Tyttären uudella kamaralla(omasta akku tyhjä). Yritin saada tämän Aprillipäiväpostauksen tänään.

Aprilliä..siis Viljan hevonen; hauskahan se olisi!