Minun Minna Canth-huivini valmistui Minnan liputuspäiväksi 19.3.2008

Novitaklubissa innostuttiin kevättalvella, kun kirjailija Kaari Utrio oli haastattelussaan kertoneensa tekemistään Minna Canth-huiveista. Niinpä minäkin kirjoitin Kaari Utriolle kirjeen, sähköisesti ja sain ohjeen. Kävin ostamassa Seiskaveikkaa (kuutta eri väriä, yhteensä reilu kilo), koska ajattelin näin suuren työn vaativan hyvät langat, vaikka perinteisesti Minna-huiveja neulottiin hyväntekeväisyyteen langanlopuista ja puretuistakin langoista. Langoiksi valittiin saman sävyisiä lankoja ja raitakerrokset neljä kerrosta. Tässä ensimmäinen aloitukseni: kuva vaan tuli pienennettynä ihmeraitainen.. Aloitus on tehty ohjeen mukaan, mutta mielestäni siitä tuli liian kapea. Niinpä alotin uudestaan. En purkanut tätä, vaan se odottaa edelleeen muuntumista tyynynpäälliseksi.
Toisessa aloituksessa innostuin niin, että unohdin sen raitakerros-määrän ja tässä siis kahdeksan kerrosta. Huivin kuuluu olla iso, koska 1800-luvulla huivi saattoi olla köyhän ihmisen ainoa lämmin vaate. Omani on 190x116 cm ja hapsut 24 cm. Huivi voisi olla vielä isompi ja hapsutkin pitemmät, mulla lyhenivät tasatessa.
Hyvin lämmin tämä on, ihana siihen on kietoutua ja hartioita sillä lämmittää neuloessakin.
Ajankohtaiseksi Minna Canth-huivin tekee, kun Kaari Utrio on vieraana uusimmassa Suuressa Käsityölehden Minä ja käsityö-jutussa, jossa hän antaa hieman erilaisen ohjeen huiviin kuin se minkä minä sain. Lisäykset on erilailla. Kuvaa ei Kaarilla omiin huiveihinsa ole; hän on kaikki antanut lahjoiksi.

Minun huivissani on vielä vääränlaiset hapsut, Minnan huivissa oli talonpoikaisen pitkät ja ohuet, mutta aika harvat. Alimmaisen kuvan lähetin myös Kaari Utriolle...