Novitaklubin Neulomosukat valmiit

Tämä sukka on Novitaklubissa yhteisvoimin suunniteltu. Langan piti tietty olla Novitaa; mullei sattunut olemaan kuin 7veikkaa, josta tuli liian suuri ohjeen silmukkaluvulle. Kaikkimulleheti-ihmisenä ei ollut aikaa mennä muualle lankakauppaan, kun jo olin Rustoopuorin alakerrassa tuftaamassa ja oli kiirus Tikkuajia tapaamaan, niin ostin Rustoopuorista Sandnes Sisua tarjouksesta. Se on hiukan Nallea ohuempaa. Neuloin 2,5 metallipuikoilla, olisi voinut olla pienemmätkin. Suunnittelijoina oli 12 klubilaista. Mulla olisi ollut aikaa pahan yskän takia tehdä sukka yhtäkyytiä, mutta suunnittelijat ottivat työn hyvin vakavasti ja tekivät kaavioita ja piirroksia, joten aikaa meni muutama viikko. Pitsineuletta, palmikkoa ja muita neulemalleja oli hauska tehdä, opetella, neuloa ja purkaa; virheitäkin jäi. Sukat on mulle itselle, niin saa olla vikoja. Mun muut työt on aivan täydellisiä! Kantapää on Walesilainen, joka oli mulle ennestään tuntematon, vaan ei siis enää. Palmikot eivät ole walesilaisia. Enpä taida muulloin palmikoita tehdä sukan kantapäähän. Sukasta näkee, milloin fibromyalgia on oikein päällänsä käsissä.
Perjantaina sattui hauska tapahtuma: olin kaupungilla juuri pysäköinyt Pögöttini kadun varteen, kun ohi kulki ryhmä naisia. Näin jonkun tutun, huidoin vain kädelläni, kun en muistanut hänen nimeään, tiesin kyllä kuka hän on, en saanut sanaakaan suustani, huidoin vaan. Tuttuni huomasi, kävi halaamassa ja sanoi, että olipa hauska sattuma. Hänen kiirehtiessään seurueensä perään, muistin, että SeijaP hän oli. Tiesin, että täällä on Diakonia-päivät ja että hän oli tänne tulossa; olin lukenut hänen blogistaan ja olimme tavanneet keväisellä Tallinnan matkalla samassa veneessä ja junassa ja meillä on sama syntymäpäivä, vain aivan eri vuosi.