sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Kaukana kotoa 5

Matkamme toiseksi viimeinen loppupäivä kuluu ajellessa Hollannin maalaismaiseman halki. Suuria viljavainioita on täälläkin. Hollannin mielikuviin kuuluvia tuulimyllyjä näkyy siellä täällä.




Ajamme suoraan Amsterdamiin kaupunkikierrokselle. Näemme mm Anne Franckin piilopaikan, Amsterdamin kapeimman talon, joka on juurijajuuri oven levyinen, kirkkoja, ihanan lelukaupan, jota ei tietenkään seuraavana päivänä ehdi etsiäkään. Kanavaristeilyltä näkee kaiken toisesta perspektiivistä. Matkan varrella on polkupyörien parkkitalo, hienoja ravintoloita, asuntolaivoja, kirkkoja...
Luin kerran jostain keskustelua, ettei pulunpoikasia koskaan näe. Minäpä näin emon ja kaksi poikasta kanavasillan alla pesässä. Kuvaamaan en ehtinyt. Alla piti olla kuva, jossa oli toinen pulu samanlaisesssa paikassa, mutta bloggaajan osaamattomuus poistaa täältä yhtä kuvaa; annan siis tämän kuvan olla tässä, esittäköön mitä tahtoo...

Tämän kuvan paikka olisi ollut toisena. Matkalla näimme valtavan määrän lehmiä, lampaita ja hevosia pelloilla, ojien "aitaamana".

Viimeisenä matka-aamuna ajoimme ensin puukenkäverstaalle ja juustolaan. Siellä oli ihan mukava käydä, mutta olisin halunnut jo päästä Amsterdamiin kauppoihin. Ajoimme vielä merenrantakylään, jossa bongasimme mm. kottaraisia. Hollannissa ne asuvat nykyään!


Edamissa on kanavien varsilla toinen toistaan kauniimpia puutarhoja.

Ostos- ja ruokailuaikaa Amsterdamiin jäi harmittavan vähän. Tämä kirkon näköinen rakennus on tavaratalo!


Ostimme kaupasta evästä ja olimme menossa kanavan rantaan syömään, kun osuimme talon kohdalle, jossa kaunis, pitkä, hoikka tyttö vaaleanpunaisissa bikineissä nojaili oveen. Mies ei häntä nähnyt, mutta ymmärsi meidän olevan punaisten lyhtyjen alueella. Tätä katua emme sentään menneet; siellä oli palveluja tarjolla...
Amsterdamin Vanha kirkko on tässä kuvaajan selän takana.


Kiertelimme läheisiä matkamuistomyymälöitä, joissa oli tarjontaa laidasta laitaan: hassispiippuja, -teetä, T-paitoja, mukeja ja kaikenlaista krääsää.

Busseille ei ole keskustassa parkkipaikkoja, vain matkustajien otto- ja jättöpaikkoja. kellon lähetessä määräaikaa, seisoskelimme hiukan hermostuneina täpötäyden pysähdyspaikan vieressä. Kun pari autoa lähti, sanoin lähellä seisoville,että vallataan paikka bussillemme. Samaan ajatukseen oli tulleet muutkin, kun äkkiä porukkamme oli vallannut 13 metriselle bussillemme paikan. Hetken kuluttua bussimme saapuikin ja kapusimme kyytiin seuraavana etappina Amsterdamin lentokenttä.

Vielä on aikaa kutoa sukkaa maassa. Lentokoneen nousuissa ja laskeutumissa on helpottavaa kutoa jotain kinkkistä kohtaa!


Ja mitä tuli matkalla ostettua ja kudottua, siitä kuulemme seuraavalla kerralla...

4 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Lähdettehän pian taas reissuun? Näitä on niin kiva lukea! :D Meillä on suomalainen ystävä Amsterdamissa ja on monesti kutsunut käymään, nyt alkoi tosissaan tehdä mieli.

Hyvä idea tuo, että saa koneen noustessa ja laskiessa muuta ajateltavaa. Minä inhoan juuri niitä nousuja ja laskuja (enkä lentämisestä erikoisesti pidä muutenkaan). Seuraavaksi siis jokin vaikea pitsihuivi mukaan - ai mutta pyöröjä ei saanut olla koneessa, no höh... :D

Heleena kirjoitti...

Mukava matka teillä on ollut. Kottaraisia ei ole näkynyt vuosikymmeniin, mutta ehdä ne palaavat, kun lehmillä on ulkoilupakko. Ihanan puutarhan olet bongannut.

intsu kirjoitti...

Kyllä teillä on ollut kokemusrikas matka ja on ollut kiva lukea ikäänlkuin matkata teidän kanssanne! Kiitos sulle tästä elämyksestä!

Ritva kirjoitti...

On ilo lukea värikästä matkakertomustasi. Lontoon juttukin oli oikein mukavaa luettavaa olin -99 pariviikkoa siellä sisarien kanssa.Nyt kun oma matkustaminen on tällä hetkellä hiukan työläämpää niin pääsee näin matkalle. Hyvää kesänjatkoa sinulle