Tilkkurekkaan tutustumassa

 

               
             Marttojen ja Novitan isoäidinneliörekka vieraili tänään Seinäjoella.

 
En ollut koskaan ohjeesta tehnyt neliötä, en sen puoleen tehnyt nytkään kuin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita jonkun tekemään neliöön. Kolme pylvästä ja YKSI kjs! Olen aina tehnyt 3p ja 3kjs! Ohjeita oli muitakin, kuulinmä viereisestä pöydästä keskustelua. Paloja on aikaa virkata syyskuun puoliväliin ja lähettää peittoja Matkakeskuksen kautta ilmaiseksi. 1.10.11 peitoilla peitetään Helsingin Tuomiokirkon portaat ja yritetään maailman suurimmalla tilkkupeitolla Guinnesin ennätysten kirjaan. Siis yhdelläkin tilkulla on mahdollista päästä Guinnesiin! Sen jälkeen peitot lahjoitetaan tarvitsijoille.

 Tässä osa rekasta sisältä Jaanan kuvaamana. Siellä olikin paljon tuttuja Tikkuajista, Kaarakasta ja Opistosta.

Kauniita väriyhdistelmiä! Vanhat rouvat sanoivat, etteihän noin kauniita patalottia raaskisi edes käyttää.

 

Mustavalkoinen(kin) on kaunista!

 Lapsille oli neulahuovutuspaja! Kun joku sai työn valmiiksi Martta nosti hänet ylös ja pyysi taputuksia. Kohta töitä alkoi valmistua hyvin nopeasti!

Näiden tuotteiden lisäksi oli myytävänä TicoTicoa, SeiskaVeikkaa ja Nallea. Ostamani Nalle Kukkaketo ruusu maksoi Halpiksessa 60c vähemmän...

Junamatkalla hakemaan Otsoa Hämeenlinnan asemalta virkkasin isoäidinneliöitä varhain oppimallani tavalla Novitan PunatulkkuNallesta! Kokosin niistä Otsolle pikkuolkalaukun, josta hän oli kovasti mielissään. Vuori siihen pitää vielä laittaa, etteivät pikkutavarat putoile reiistä. 

 Kun en muistanut kotoa ottaa Otson junamatkaa varten mitään leluja mukaani, keksin autossa, että virkkaan hänelle käärmeen tai madon. Mutta, koska mulla ei ollut mitään täytettä, keksin ostaa lakupötkön ja mikä vielä parempi, löysin PaksunPepen. Mato oli myös isosiskoViljan mieleen, niin että mumma lupasi hänelle samnlaisen, kunhan Vilja palaa Lontoosta kotiin.