Lapsiperheen elämä-viikko on ohi! On ollut hauskaa, joskin myös haasteita!
Joulukuun ensimmäistä odotettiin koko ajan. Tosin ensin Otso, 4v, tietäen, että kalenterin saa avata, kun vanhemmat ovat Amerikassa, luuli, että ensimmäisen luukun saa avata heti, kun kerran vanhemmat on matkaan saateltu (viime viikon perjantaina). Mutta piti vielä jaksaa odottaa monta päivää! Lapsilla on Kinder-suklaa-kalenterit ja Lego-kalenterit. Helpompia on aamuherätykset joulukuussa!
Tyttärentyttärellä on edelleen etupäässä vain tyhmiä vaatteita! Ja mumman mielestä lapsi pukeutuu liian vähiin vaatteisiin! Aivan toisin kuin luokkatoverit (ja Otso ja mumma)! Mumma on sanut olla koulumatkoilla repunkantajana; painava on lapsen reppu, hän kuljettaa kaikkia kirjoja joka päivä kodin ja koulun väliä.
Koska mumma ei osannut tehdä oikeanlaista (minkäänlaista ohjetta ei annettu, paitsi että tukka pitää olla kiinni) kampausta sirkuskouluun, niin menimme sitten Sello-orkesteritreeneihin Sibelius-opistolle. Molemmat olivat suunnilleen samaan aikaan. Kun lähdimmekin selloon, (se alkoi varttia aiemmin) niin tuli kiire ja nuotit jäivät kotiin. Onneksi kahdella soittajalla oli yhteinen nuottiteline ja tarvittiin vain yhdet nuotit. Soittajaiset on ensi perjantaina Sibelius-opistolla klo 16!
Lapset saivat sunnuntaina aivan kaikessa rauhassa kylpeä! Aikaa meni 3 tuntia eivätkä vieläkään olisi tahtoneet tulla pois, mutta ruoka alkoi olla valmista. Vaikka mumma paistoikin pikku-kinkkua vain kiertoilmalla ensimmäisen tunnin; toisiksi pani lämmönkin päälle! Lämmintä vettä vain välillä mumma lisäsi lasten ammeisiin eikä tainnut kastella hihojaankaan kuin kaksi kertaa. Täällä on niin hienot hanat ettei vanhat osaa niitä käyttää! Katosta tulee sadetta, jos kääntää väärään suuntaan. Ja toisesta tulee kuumaa, vaikka kääntäis kumpaan suuntaan tahansa... En sen puoleen osaa käyttää keittiönkään hanoja; nekin on uudet! Toisesta tulee kuumaa ja toisesta lämmintä, paitsi jos kauan päästää, niin saa sieltä kylmääkin. Sitten on vielä käsienpesuhana, jota en ole kertaakaan saanut toimimaan pestäkseni siinä käsiäni, vaan aina vahingossa sen saa päälle ja varsinkin, kun ei olisi tarvinnut kastella juuri kuivattua allasta!
Otso tiesi kertoa, että päiväkodin lähelle avataan uusi Sale-kauppa ja siellä päätimme pistäytyä tullessamme perjantaina tavalliselta sellotunnilta. Lapset olivat varmoja, että joka kaupassa on leluosasto ja niinhän se taitaa olla! Lelut löytyivät, muttei niitä ostettu. Katsottiin vaan, mitkä olisi voinut ostaa!
Paappa ihmetteli, kun Otso leikin tiimellyksessä jatkuvasti suki tukkaa sivummalle. Ei se liian pitkältä näyttänyt, mutta kun illalla sitä kampasimme kylpyhuoneesssa, mumma huomasi, että muutamat haivenet ulottuivat nenänpäähän asti. Siitäkös Otso riemastui, että hänestä tulee Tähkäpää! Niinpä saksittiin vähän, ettei Otso sentään tytöksi muutu.
On paappakin saanut osallistua monenlaisiin autoleikkeihin Otson kanssa! Milloin on saanut olla rosvo, milloin joku muu!
Wiihinkin meidät on laitettu! Mutta oli vaikeaa kuntoilua: aina mumma hyppäsi tyhjään tai suuri musta pallo huitaisi mumman alas! Ja paappa nauroi!!! Muttei hän ollut yhtään parempi; ei tainnut päästä edes niin pitkälle kuin mumma.
Tänään Otso heräsi jo kuudelta! Tulimme netistä katsomaan, voisiko koneen saapumista New Yorkista seurata; sitä sivua emme löytäneet, mutta näimme, että kone on noin tunnin etuajassa. Ennen lastenohjelmien alkua Otso pelasi PikkuKakkosen peliä (toisen kerran viikon aikana, tiedoksi vanhemmille;)). Viljakin herätettiin! Lastenohjelmia tuli vielä, kun äiti ja isi jo kurkistivat keittiön ikkunasta. Voi, sitä riemua ja haleja ja pusuja!
Chicagosta ei ollut löytynyt oikein lelukaupaa, mutta ihania joulukoristeita saatiin ja ToyStoryn hahmot! Amerikkalasia vaahtokarkkeja, vaahterasiirappia, suihkutettavaa piparkakkukoriste-ainetta (joiden takia tyttären matkalaukku on tarkastettu ja lukkokin väkisin avattu! Laukussa oli lappu, jossa kerrottiin siitä. Olivat pahoillaan, mutteivat vastaa!).
Vanhemmat menivät pariksi tunniksi nukkumaan, mutte eiväthän lapset kauan malttaneet olla menemättä makuuhuoneeseen...
Matkakuvat on katsottu Wiin kautta, tähtitaivas nähty pimeässä keittiössä ja lapset ovat nukkumassa.
Huomenna mumma ja paappa lähtevät takaisin Etelä-Pohjanmaalle valmistelemaan seuraavan viikonlopun vierasvaraa: Otso ja isi tulevat meille isin ja äidin ystävän synttäreille (Vilja ja äiti menevät balettiin tms)
ja veljentyttäriä tulee myös Seinäjoelle silloin ;)
Mumma sai valmiiksi myös kavereiden Munamiehet! Ensimmäisellä ei ollut suuta eikä lapset niitä vaatineetkaan. Mutta kun tein Otson kaverille Munamiestä, niin Otso halusi sille suun. Ja niinpä mumma pisteli viime yönä kaikille Munamiehille suut! Mutta se oli virhe! Niillä ei (Viljan mielestä) kuulu olla suuta! Ensin suut pois Viljan omilta. Vilja soitti kolme puhelua ja sai lopulta toisen ystävän äidin kiinni ja hienosti sanoi puhelimeen: minulla olisi Iidalta kysyttävää! Ei suuta Iidankaan omalle! Vilja vielä opasti, jos kuulet jotain Kiiasta, niin sano, että minulla on asiaa... Suut oli nyt poikkeuksellisen hyvin päätelty!
Kuvassa muut paitsi Sampolle tehty ja Otsolle lupaamani Mini-munamies!
Joulukuun ensimmäistä odotettiin koko ajan. Tosin ensin Otso, 4v, tietäen, että kalenterin saa avata, kun vanhemmat ovat Amerikassa, luuli, että ensimmäisen luukun saa avata heti, kun kerran vanhemmat on matkaan saateltu (viime viikon perjantaina). Mutta piti vielä jaksaa odottaa monta päivää! Lapsilla on Kinder-suklaa-kalenterit ja Lego-kalenterit. Helpompia on aamuherätykset joulukuussa!
Tyttärentyttärellä on edelleen etupäässä vain tyhmiä vaatteita! Ja mumman mielestä lapsi pukeutuu liian vähiin vaatteisiin! Aivan toisin kuin luokkatoverit (ja Otso ja mumma)! Mumma on sanut olla koulumatkoilla repunkantajana; painava on lapsen reppu, hän kuljettaa kaikkia kirjoja joka päivä kodin ja koulun väliä.
Koska mumma ei osannut tehdä oikeanlaista (minkäänlaista ohjetta ei annettu, paitsi että tukka pitää olla kiinni) kampausta sirkuskouluun, niin menimme sitten Sello-orkesteritreeneihin Sibelius-opistolle. Molemmat olivat suunnilleen samaan aikaan. Kun lähdimmekin selloon, (se alkoi varttia aiemmin) niin tuli kiire ja nuotit jäivät kotiin. Onneksi kahdella soittajalla oli yhteinen nuottiteline ja tarvittiin vain yhdet nuotit. Soittajaiset on ensi perjantaina Sibelius-opistolla klo 16!
Otso ja paappa katselivat Verkatehtaan viidennen kerroksen ikkunasta Hämeenlinnaa ja muuta maailmaa. Otso kyseli, missä on Amerikka ja missä Lanska, jota paappa ei tiennyt. Arvasi se paappa sitten Otson tarkoittavan Ranskaa. Otso: "Siellä asuu ranskalasia ihmisiä. Minä en osaa puhua ranskaa. Minä osaan vain englantia ja suomea!" Lähellä olevia teinityttöjäkin nauratti. Mutta osaahan Otso englantia, kun on englanninkielipainotteisessa päiväkodissa oppinut, monta sanaa. (Paappa kotona kyseli!)
Lapset saivat sunnuntaina aivan kaikessa rauhassa kylpeä! Aikaa meni 3 tuntia eivätkä vieläkään olisi tahtoneet tulla pois, mutta ruoka alkoi olla valmista. Vaikka mumma paistoikin pikku-kinkkua vain kiertoilmalla ensimmäisen tunnin; toisiksi pani lämmönkin päälle! Lämmintä vettä vain välillä mumma lisäsi lasten ammeisiin eikä tainnut kastella hihojaankaan kuin kaksi kertaa. Täällä on niin hienot hanat ettei vanhat osaa niitä käyttää! Katosta tulee sadetta, jos kääntää väärään suuntaan. Ja toisesta tulee kuumaa, vaikka kääntäis kumpaan suuntaan tahansa... En sen puoleen osaa käyttää keittiönkään hanoja; nekin on uudet! Toisesta tulee kuumaa ja toisesta lämmintä, paitsi jos kauan päästää, niin saa sieltä kylmääkin. Sitten on vielä käsienpesuhana, jota en ole kertaakaan saanut toimimaan pestäkseni siinä käsiäni, vaan aina vahingossa sen saa päälle ja varsinkin, kun ei olisi tarvinnut kastella juuri kuivattua allasta!
Otso tiesi kertoa, että päiväkodin lähelle avataan uusi Sale-kauppa ja siellä päätimme pistäytyä tullessamme perjantaina tavalliselta sellotunnilta. Lapset olivat varmoja, että joka kaupassa on leluosasto ja niinhän se taitaa olla! Lelut löytyivät, muttei niitä ostettu. Katsottiin vaan, mitkä olisi voinut ostaa!
Paappa ihmetteli, kun Otso leikin tiimellyksessä jatkuvasti suki tukkaa sivummalle. Ei se liian pitkältä näyttänyt, mutta kun illalla sitä kampasimme kylpyhuoneesssa, mumma huomasi, että muutamat haivenet ulottuivat nenänpäähän asti. Siitäkös Otso riemastui, että hänestä tulee Tähkäpää! Niinpä saksittiin vähän, ettei Otso sentään tytöksi muutu.
On paappakin saanut osallistua monenlaisiin autoleikkeihin Otson kanssa! Milloin on saanut olla rosvo, milloin joku muu!
Wiihinkin meidät on laitettu! Mutta oli vaikeaa kuntoilua: aina mumma hyppäsi tyhjään tai suuri musta pallo huitaisi mumman alas! Ja paappa nauroi!!! Muttei hän ollut yhtään parempi; ei tainnut päästä edes niin pitkälle kuin mumma.
Tänään Otso heräsi jo kuudelta! Tulimme netistä katsomaan, voisiko koneen saapumista New Yorkista seurata; sitä sivua emme löytäneet, mutta näimme, että kone on noin tunnin etuajassa. Ennen lastenohjelmien alkua Otso pelasi PikkuKakkosen peliä (toisen kerran viikon aikana, tiedoksi vanhemmille;)). Viljakin herätettiin! Lastenohjelmia tuli vielä, kun äiti ja isi jo kurkistivat keittiön ikkunasta. Voi, sitä riemua ja haleja ja pusuja!
Chicagosta ei ollut löytynyt oikein lelukaupaa, mutta ihania joulukoristeita saatiin ja ToyStoryn hahmot! Amerikkalasia vaahtokarkkeja, vaahterasiirappia, suihkutettavaa piparkakkukoriste-ainetta (joiden takia tyttären matkalaukku on tarkastettu ja lukkokin väkisin avattu! Laukussa oli lappu, jossa kerrottiin siitä. Olivat pahoillaan, mutteivat vastaa!).
Vanhemmat menivät pariksi tunniksi nukkumaan, mutte eiväthän lapset kauan malttaneet olla menemättä makuuhuoneeseen...
Matkakuvat on katsottu Wiin kautta, tähtitaivas nähty pimeässä keittiössä ja lapset ovat nukkumassa.
Huomenna mumma ja paappa lähtevät takaisin Etelä-Pohjanmaalle valmistelemaan seuraavan viikonlopun vierasvaraa: Otso ja isi tulevat meille isin ja äidin ystävän synttäreille (Vilja ja äiti menevät balettiin tms)
ja veljentyttäriä tulee myös Seinäjoelle silloin ;)
Mumma sai valmiiksi myös kavereiden Munamiehet! Ensimmäisellä ei ollut suuta eikä lapset niitä vaatineetkaan. Mutta kun tein Otson kaverille Munamiestä, niin Otso halusi sille suun. Ja niinpä mumma pisteli viime yönä kaikille Munamiehille suut! Mutta se oli virhe! Niillä ei (Viljan mielestä) kuulu olla suuta! Ensin suut pois Viljan omilta. Vilja soitti kolme puhelua ja sai lopulta toisen ystävän äidin kiinni ja hienosti sanoi puhelimeen: minulla olisi Iidalta kysyttävää! Ei suuta Iidankaan omalle! Vilja vielä opasti, jos kuulet jotain Kiiasta, niin sano, että minulla on asiaa... Suut oli nyt poikkeuksellisen hyvin päätelty!
Kuvassa muut paitsi Sampolle tehty ja Otsolle lupaamani Mini-munamies!
6 kommenttia:
Voi kuinka sinulla on ollut antoisaa aikaa mummuttelemassa:) Monenlaista pikku tapahtumaa ja varmasti lapset sitten myöhemmin muistavat miten kivaa on ollut. Mutta eikö mumma ole aivan väsyksissä? Muista nyt levätä:)
Kiva päästä mukaan mummuna olemisen ihanuuteen! Lapsilla on onni omistaa aktiiviset ja jaksavat isovanhemmat, jotka toteuttavat pieniä ja suuria haaveita kuten munamiehiä joko suulla tai ilman :)
Oli teillä tapahtumarikas viikko!
Upea joukko munamiehiä, tuo kaikkein pienin niistä on ihan super söpö :)
Vilja soitti: " Miten munamieheltä saa suun pois?" Kiia oli tullut ja halusi myös suun pois! Äiti oli laulaharjoituksissa. Nyt on siis suuttomia paitsi Otson ja Sampon miehet ;)
Voi mummaa ja paappaa, on teillä ollut vauhtia! :D
Kivaa meillä olikin!
Otso oli tosin kertonut eri puolilla, että kun äiti ja isä olivat Amerikassa, he olivat ihan yksin kotona!!! Siis monille eri ihmisille ;(((
Lähetä kommentti