Olin jo kauan ihastellut Suden tekemiä Apinoita ja Peppejä, kun tilasin häneltä neljä Apinaa; kaksi Keniaan ja kaksi lapsenlapsille.
Apinat ovat vielä ihanampia luonnossa kuin kuvissa! Kaikki matkaseurueestamme ja kenialaiset sairaanhoitajat ja -opiskelijat olisivat halunneet Apinan itselleen.
Talossamme asui myös Argentiinassa lääkäriksi opiskeleva chileläinen Myriam, joka oli opiskelijavaihdossa Kendussa. Hän ihasteli kovasti nuttujamme, niinpä Tiinan kanssa menimme viemään hänelle pussillisen nuttuja, joista hän sai valita itselleen yhden antaakseen sen sitten joskus tulevalle
lapselleen tai gynekologina ensimmäisessä synnytyksessään. Kauan hän mietti ja silitteli nuttuja, kunnes päätyi tähän!
Meillä oli talossamme ilona ja aamuyöstä riesana ihana kissanpentu Mpole, jolle virkkasin tämän kummitushiiren. Esittelin Tuulikille kinnasvirkkausta ja siitä alusta tein sitten hiiren Mpolelle.
Nämä nutut neuloin Kendussa melkein kokonaan.
Tässä kolme keskeneräistä, joista alimmaisista ei ole valmiina kuvaa. Vihreä on tyttären neuloma, kunnes lanka loppui. Onneksi mulla oli saman vahvuista lankaa.
Loput lankakerät annoin Dianalle, joka teki jalkahoitoja ja lettikampauksia ja hieroi; hän osasi virkata ja oli kiinnostunut myös neulomisesta.
Yhdet käsityöt meille jäi paluulennoille, mutta ne saivat olla koko matkan pusseissaan...
Näistä harmaan ja punavalkoisen neuloin kokonaan Kendussa ja loput noista kahdesta muusta.
Tyttären pussista löysin vielä yhden kesken olevan ja sain sen valmiiksi ennen lähtöämme.
Lopuksi vielä linkki Seijasiskon SYTOMYSSYKYSELYYN:
3 kommenttia:
Kiitos sinulle :)
Hauskoja apinoita lastenoastolle! Ja kauniita nuttuja, aivan ihmejuttu tuo teidän nuttuprojektinne.
Paljon sait itse tehtyä, tosi suloisia nuo hamenutut :)
Ja hyvää mieltä tuli vielä lisää, kun luin tuon tarinan Myriamista.
Hieno päästä mukaan tähän projektiin, kiitos teille blogipäivityksistä.
Lähetä kommentti