sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Viljan kanssa Tampereen Vapriikin Aika Leikkiä- näyttelyssä

Tämä naulakolla neulottu huivi sai odotetusti Viljan heti visioimaan: se voisi olla pulla! se voisi olla pallo! se voisi olla näyttämön reunukset, niin että osa siitä ulottuisi lattiaan asti. Mitä muuta se voisi olla, keksii Vilja kotonaan Hattulassa.


Viljahan jäi meille Anna-kälyni hautajaisten jälkeen. Mummalla kun oli oma kalenteri aika täynnä, niin kotiinvienti jäi perjantaille. (Äiti ja Otso-veli lähtivät sunnuntaina.)
Vilja kävi Mumman ja Heleenan kanssa kylässä Sipillä maanantaina piirtelemässä, tiistaina Kaarakassa leikkaamassa ja värittämässä kuvia, keskiviikkona Neuletapaamisessa lukemassa kirjaa ja piirtämässä, tietenkin myös herkuttelemassa, senjälkeen Opiston Nukkekodin sisustuskurssilla tekemässä nukkekotiruokaa ihan omalla ohjeella (muut tekivät mattoja), torstaina kävimme Kierrätyskeskuksessa etsimässä sohvia Messuille; ei saatu sohvaa, mutta valkoinen hylje pelastettiin hyvään vierihoitoon.
Perjantaiaamuna näytti, ettei Vilja halunnutkaan lähteä kotimatkalle, kun niin vitkasteli. Mutta lopulta Paapan auton nokka osoitti kohti Tamperetta. Syömässä kävimme Teituvalla, Vilja söi palapaistia ja keksinreunoja...
Mumman on monta vuotta tehnyt mieli mennä Tampereella katsomaan Nukkemuseon nukkeja ja nyt lopulta oli aikaa siihen. Paappa ja Daavid jäivät kävelemään puistoihin ja me menimme Jääkiekkomuseon läpi Aika Leikkiä-näyttelyyn. Toki katsoimme mitaleita ja hienoja luistimia.
Aika Leikkiä- näyttelyssä saavat lapsetkin jotain tehdä. Vilja ajeli puistoteitä ja pieniä kujia pitkin autolla,



ratsasteli upealla, suurella keinuhevosella,



hyppi ja kiipeili,



seurasi ja kuunteli Barbien ja Kenien elämää



Mitä Mumma siellä teki, siitä näemme joskus myöhemmin (luvalla otettuja ja julkaistavia) kuvia...
Matka jatkui kohti Hattulaa ja koska menimme lasten päiväkodin ohi, haimme tietenkin Otson mukaan kyytiin odottamaan vanhempiaan töistä.
Yhtäkkiä siellä olikin naapurista neljä lasta ja Vilja, joita 2v Otso dinosauruksena karjuen ajoi takaa. Onneksi ei ole joka päivä sellaista meteliä!






2 kommenttia:

Heleena kirjoitti...

Ihailtavan ihana tyttö tämä Vilja. En kuullut missään marinaa, että mennään jo.Kiitos hyvästä seurasta ja terveisiä Viljalle ja samoin Kristiina Lumi Johannalle terveisiä!

"Ibiza" kirjoitti...

Aika jännä juttu toi Viljan nukke ja muutenkin mulla on myös Vilja niminen tyttären tytär 2-v, sekä Tuuli 6-v.