maanantai 18. tammikuuta 2010

Xerex - FC Barcelona jalkapallomatsi Andaluciassa; matkalla Aurinkorannikolla 6



Lomaseurueeseemme viimeiseksi viikoksi mukaantulleet nuoret miehet halusivat katsomaan fanittamansa FC Barcelonan peliä, kun nyt kerran Espanjassa ollaan. Peli olisi vieläpä Andaluciassa Jerez de la Frontarassa,  vain reilut 200km asuinpaikastamme. Ainoa hiukan hankaloittava asia oli se, että liput piti hakea pelipaikkakunnalta maanantaina kaksi päivää ennen peliä.



                                     Tässä toisen joukkueen Xerezin lippu paikallisessa kahvilassa.


                                 Tämä fanittaja odotteli kanssamme kahvilassa ja näimme sen myös jonossa isäntineen.



              Täällä kentällä peli olisi keskiviikko-iltana. Urheilukeskuksen hotelli oli tietysti täynnä. Paluumatkalla kävimme Gibraltarilla, joka on siis Britanniaa Espanjassa. Siellä kävimme vaatekaupoissa sisareni kanssa, kun miesväki ajeli ylös vuorta parkkipaikalle. Huipulle ei enää oääse omalla autolla.



Tämän jonon päähän fanit ja seurueen "vanhat miehet" pääsivät jonottamaan kuumassa auringonpaisteessa.           (Espanjassakin oli talvi, siksi paikallisillakin takit päällä) Me lähdimme hakemaan miesväelle kahvia, limua ja haukattavaa. Arvatkaa, olisiko tuomisemme kelvanneet muillekin?



 Nyt ollaan jo portilla; ei mennyt kuin pari tuntia... Vähän piti varsinkin vanhojen herrojen lippujen hintoja nikotella, 85€:a.  Lastenlipuista sai vain kympin alennusta (75€) Ulkopuolella oli onnellisia miehiä liput saatuaan.
Keskiviikkona ajelimme taas parisataa km Jereziin.
Hotellihuoneetkin saimme, veimme sinne tavarat, kunhan se ensin löytyi. Kävimme syömässä ja vähän katselimme kauppoja ja sitten hotellille pukemaan lisää vaatteita ja sadettakin oli luvassa. Ottelu alkaisi vasta klo 22 paikallista aikaa ja kestäisi reilut pari tuntia.
Muutamassa kaupassa ehdimme sisareni kanssa käväistä, kun ovet menivät kiinni. Kävimme muutamassa kahvilassa katsomassa olisiko siellä väkeä katsoamssa ottelua, mutta niitäkin oltiin sulkemassa.  Yhdessä oli muutama katsoja ja istuimme kahveinemme katsomaan matsia. Kuvaruutu oli aika pieni, mutta kuulimme melun ja aistimme tunnelmaa kentällä. Myös kahvilan omistajan poika oli kovasti pelissä mukana.




Yöllä miesväki kotiutui innoissaan; tottahan nyt Barcelona voitti, mutta kuitenkin vain 2-0! Nuorukaiset saivat mummiltaan joululahjaksi hienot Barcelona-puvut, jotka valitettavasti pantiin paketteihin. (Ne seikkailivatkin matkalaukuissa yksikseen, kun jäivät koneestamme lähiessämme Malagan kentälle, koska koneessa ei ollut mukana tarpeeksi kontteja! )
Onneksi aamulla löysin kangaskaupan ja sieltä sain ohuita kankaita nukenvaatteisiin. Onnistuin jopa ostamaan ihan sopivia kankaita: silkkiä, batistia ja ohuita puuvillakankaita.

Matkakertomusta vielä pari juttua...

5 kommenttia:

intsu kirjoitti...

Näitä matkakertomuksia on niin kiva lukea. Ihankuin itsekin olisimme olleet mukana.

Sipi kirjoitti...

Olipas otteluun kovat pääsylippuhinnat, vaikka oli se varmasti miehille kokemus olla pelissä, siellä kun on meininki ihan eri kuin suomalaisissa vastaavissa :)

Heleena kirjoitti...

Pelaajat on niin kalliita, siis hyvät sellaiset. Kallis reissu se oli. Kaarakan jäsenmaksu ei oo mitään sen rinnalla (muista vedota).

Marleena kirjoitti...

Kyllä nuo kuumien maiden jalkapallo-ottelut ovat käymisen arvoisia! Varmasti miehet tykkäsivät!
Kävimme mieheni kanssa 80-luvun alkupuoliskolla Madeiralla ollessamme katsomassa Porton ja paikallisen seuran jalkapallo-ottelua. Kun kannustin (suomeksi!) häviöllä olevaa vierasjoukkuetta sain niin vihaisia katseita ja portugalinkielisiä huutoja, että mies arveli minun saavan turpiini, jos en ole hiljaa!!! No, hyvin reissu meni! Hilpeyttä herätti se, että jotkut hävinneen joukkueen fanit (miehet) itkivät pelin loputtua! :-D

malli45 kirjoitti...

Kitos mielenkiinnosta!
Heleena: mun Mies ei edes tiennyt, että Kaarakka maksaa, kunnes hänen työkaverinsa paljasti: pitäähän siellä käydä, kun kerran vuosimaksun maksaa...
Marleena: mulle kävi melkein samoin Oulun pesäpallostadionilla, kun oli Oulun Lippo- Seinäjoen Maila-Jussit joskus v 2000: Meitä oli 4 seinäjokista ilmeisesti oululaisten keskellä. Hakkasin jopa kenginppohjia yhteen ja muutenkin metelöin. Sain murhaavia katseita. Huusin heille, että olemme S-joelta, sen jälkeen lippolaiset rauhoittuivat suhteeni, ehkä minäkin vähän...