Tuikehuiveja ja Apupupun jälkeläisiä

                      Vieraillessamme Tapion kaupassa syyskuussa

            (me= Tikkuajia ja Kauhavan Kangas-Aitan käsityöklubilaisia)

                                                           Tämä on todella iso!

           Neulelankoja, neulelehtiä, neulepuikkoja ja muita tarvikkeita...

 ja Tapion Tikkuiitojen vieraina, Tapio ja Eeva antoivat meille lähtijäislahjaksi

Tässä oikea väri

kerän istabulilaista Sempati safir-akryylilankaa,

                     

                                                                                                                                                1.

josta aloin neuloa huivia. Vilja 6v kysyi sen nähdessään, mitä siitä tulee, johon vastasin, että tekisin huivia sulle, mutta kun sinä et pidä huiveja. Vilja: pidän TUIKEhuivia! M: ai onko sulla sellainen? V:Tuosta tulee! Mumma ajatteli varmistaa, että Vilja pitäisi sitä ja tein niitä sitten kolme (jolloin se lankakin loppui) Viljan kavereillekin.
                                              

                                                                                                                                 2.

                                                                                          3.

Huivit menivätkin heti Viljan ja Kian kauloihin ja kun Iida-ystävä tuli, laittoi hänkin omansa kaulaansa. Vilja ja Kia menivät nukkumaankin ne kauloissaan, mutta olivat yöllä ne sitten joutuneet riisumaan.
Minä oli Helsingissä lastenhoitajakurssini 45v-tapaamisessa ja kävin sisareni kanssa myös Stockan Hulluilla Päivillä, josta ostin miehelle partatrimmerin ja tyttären luo vähän ruokaa: Viljalle tummaa luomupastaa ja Otsolle suloisia punaisia, oransseja ja vihreitä pikkupaprikoita. Naapurin Kia oli tullut yökylään ja hän heti kysyi: mitäs mulle on? Minä sanoin matkalaukussani jotain olevan hänellekin, siis se huivi ja alempi puputyttö!

Nämä puput olen neulonut jo pari-kolme vuotta sitten Apupupujen innoittamana; oli Otsollekin oma poikapupu, mutta se oli piiloutunut, kun kuvaamaan rupesin.

Matkustaessani Helsingistä Hämeenlinnaan melko täydessä junassa joku nainen rupesi kohdallani siirtymään sivuun, aivan kuin minulla olisi ollut matkalaukku käytävällä. Ihmettelin sitä ja katsoin, mitä hän kiertää: pikkuinen tuikelankakerä oli vierinyt lattialle. Hän oli oikein lankakerän kunnioittaja, kun ei voinut astua sen yli!

                                            Lavastettu kuva