Aikaisin aamulla ajelimme Marjon kanssa Kauhavalle, Lapuan läpi. Kauhavalla oli jo monta iloista seuruetta valmiina lähtöön. Pikkubussi saapui ja ajoi Lapuan läpi! Pikkuisen kismitti, kun meidän piti ajaman muuta kautta! Tultiin takaisinkin Lapuan kautta. Meiltä monelta paloi paljon bensaa turhaan!
Keuruu oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme. Siellä Annulin puoti oli avattu meitä varten etuajassa. Siis sinne:
Tästä aittaratista ostin kaksi pellavaista jakkua ja syksyisen huivin.
Keuruun vanha pappila on nykyään ravintolana ja juhlien pitopaikkana.
Toisessa aittaratissa oli päädyssä hauska linnunpönttö!
Seuraava kohteemme oli Keuruun vanha kirkko. Keuruu on ollut aikoinaan suuri seurakunta. Porttihuoneita oli kolme: miehille, naisille ja myöhästyneille omansa.
Ehdittyämme kirkkoon siellä oli toiselle seurueelle tilattu opaskierros menossa; menimme kuitenkin takapenkkeihin istumaan ja jotain kuulimmekin. Alttaritaulu on Johan Tilenin maalaus vuodelta 1782
Saarnastuolin vieressä on kopio Carl Gustav Söderströmin maalauksesta Viimeinen tuomio, lahjoitus vuodelta 1824. Aito maalaus on lahjoitettu Kansallismuseoon v 1902. Kopion on lahjoittanut v 1936 mänttäläinen Isak Julin rippikoulussa tekemiensä kolttosten korvaukseksi!
Sakastissa oli monia vanhoja esineitä. Yllä koiran kaulapanta, jota tarvittiin susia vastaan. Susi ei pitkien ulkonevien piikkien johdosta päässyt puremaan koiraa hengiltä. Tämän kuulin oppaalta. Muut asiatiedot on Keuruun nettisivuilta, johon on linkki porttihuoneen kuvan alla.
Vanhoja kattokruunuja
Kattopaanuja eri ajoilta. Terva tuoksui nytkin kirkon pihassa. Ennen vanhaan katto tervattiin joka kesä sakkomaksuilla, joita kerättiin esiaviollisia suhteita harjoittaneilta! Diakoniatyöhönkin sakkorahoja riitti!
Keuruu oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme. Siellä Annulin puoti oli avattu meitä varten etuajassa. Siis sinne:
Toisessa aittaratissa oli päädyssä hauska linnunpönttö!
Seuraava kohteemme oli Keuruun vanha kirkko. Keuruu on ollut aikoinaan suuri seurakunta. Porttihuoneita oli kolme: miehille, naisille ja myöhästyneille omansa.
Kirkon on suunnitellut ja rakennusmestarina toiminut Antti Antinpoika Hakola Etelä-Pohjanmaalta. Kirkko vihittiin käyttöön 1758.
Ehdittyämme kirkkoon siellä oli toiselle seurueelle tilattu opaskierros menossa; menimme kuitenkin takapenkkeihin istumaan ja jotain kuulimmekin. Alttaritaulu on Johan Tilenin maalaus vuodelta 1782
Johan Tilen on maalannut myös katon ja seinät. Lehtereille on kuvattu pyhiä miehiä.
Saarnastuolin vieressä on kopio Carl Gustav Söderströmin maalauksesta Viimeinen tuomio, lahjoitus vuodelta 1824. Aito maalaus on lahjoitettu Kansallismuseoon v 1902. Kopion on lahjoittanut v 1936 mänttäläinen Isak Julin rippikoulussa tekemiensä kolttosten korvaukseksi!
Sakastissa oli monia vanhoja esineitä. Yllä koiran kaulapanta, jota tarvittiin susia vastaan. Susi ei pitkien ulkonevien piikkien johdosta päässyt puremaan koiraa hengiltä. Tämän kuulin oppaalta. Muut asiatiedot on Keuruun nettisivuilta, johon on linkki porttihuoneen kuvan alla.
Vanhoja kattokruunuja
Kattopaanuja eri ajoilta. Terva tuoksui nytkin kirkon pihassa. Ennen vanhaan katto tervattiin joka kesä sakkomaksuilla, joita kerättiin esiaviollisia suhteita harjoittaneilta! Diakoniatyöhönkin sakkorahoja riitti!
Minä olen käynyt kirkossa monestikin 50-luvun lopulla, jolloin Keuruun toisessa vanhassa pappilassa, Pöyhölässä, vietettiin seurakuntien tyttöleirejä. Jännittävintä silloin oli kertomus kirkon lattian alle haudatuista kirkkoherrasta ja hänen perheestään. Muistaisin, että hautaholviin sai kurkistaakin!? Sakastin seinällä oli kuvasarja sieltä.
Jalkapuu vuodesta 1827-1850-luvulle. Jalkapuuhun joutui rikas tai köyhä, jos ei osannut kristinopin pääkappaleita, tappeli tai kiroili kirkossa.
Pohjoisen porttihuoneen, joka oli paitsi myöhästyjille myös punatukkaisille, paikalla on Keuruun suurin kikkovene vuodelta 1879. Iso valkonen, laidat maalattu valkoisiksi poiketen muista tervalla maalatuista veneistä, on 21m pitkä.
Sankarihautausmaa on tyylikäs ja selkeä.
Näissä kuvissa syy, miksi me matkanjohtajan kanssa odotutimme itseämme!
6 kommenttia:
Kiva, kun sä oot kirjoittanut näin laajasti tästä reissusta. Minä tyydyin pienempään ja suppeampaan esittelyyn. Aurinoista viikonloppua.
Oi kuinka sulla onkaan hieno aika kattava selostus Keuruun kirkosta. Mulla meni katsos sielläkin selostukset ja opastukset sivu suun,kun enhän mä siellä kuullut sen enempää kuin Mäntän kirkossakaan.Mutta tällätavoin ,kun me monet kirjoitetaan reissusta,niin tulee monipuolisesti erilaisia näkökohtia.
Kiitos hienosta selostuksesta! Olen vain kerran hät´hätää käynyt Keuruun kirkossa, häissä kesällä 1971. Selostus tulikin hyvään tarpeeseen, vaikka tilaisuudesta jäi jonkinlainen muistikuva vanhasta kirkosta.
Vanhat kirkot ovat tunnelmallisia ja näyttäviä paikkoja!
Tuollaiselle jalkapuulle olis tänäpäivänäkin kovasti käyttöä ;)
Vai niin sen reitin kanssa kumminkin käytiin... :) Mun on tehnyt mieli Keuruulle jo pitkään, mutta niin vaan jäi tälläkin lomalla erinäisistä syistä. Jos ensi kesänä?? (Mun kuullen ei saisi sanoa sanaa "pellavajakku", olen jo melkein lähdössä ostoksille...)
Kaisa, siellä oli vain suuria kokoja jäljellä. Mullekin suuria! Mutta niissä ei niin haittaa!
Mutta sä oliist hukkunut niihin. Voin kyllä lainata;))
Lähetä kommentti