Keuruulta ajelimme Mänttään Serlachiuksen taidemuseo Göstaan, joka sijaitsee Joenniemen kartanossa. Kartano on rakennettu Göstan perheen kodiksi.
Tässä komeassa kartanossa tutustuimme Gösta Serlachiuksen taidesäätiön omistamiin upeisiin taideteoksiin Akseli Gallen-Kallelasta Helene Schjerfbeckiin, Hugo Simbergistä Maria Wiikiin. Taidemuseossa ei saanut (tietenkään) kuvata, mutta kortteina oli myytävänä joitakin teoksia. Meillä oli loistava opas, jolla oli selkeä ja kuuluva puhe. Kierros vei tunnin, mutta kaikkia tauluja ei tuossa ajassa ehtinyt tarkastella.
Ulkona oli Walter Runebergin hirvi- ja tämä raivaajapatsas, jonka tekijästä en ole varma. En löytänyt museon sivuilta tietoa.
Matkamme jatkui Mäntän kirkkoon, jonka 60vuotias G.A.Serlachius Oy oli vuonna 1928 Mäntän omalle, vuonna 1921 Vilppulasta erotetulle seurakunnalle lahjoittanut. Kirkko on museoviraston suojelukohde.
Tulimme taidemuseon oppaamme kanssa tänne, mutta valitettavasti täällä oli toinenkin ryhmä ja kirkon oma opas esitteli osan kirkon nähtävyyksistä. Hänen miehekäs, matala äänensä ei kuulunut, joten kertomukset puuveistoksista meni ohi korvieni.
Kaunis, herkkä Alvar Cawenin alttaritaulu ja lasimaalaukset oli aikoinaan herättänyt närää, koska malleina oli ollut aivan tavallisia mänttäläisiä ihmisiä ja maisemia. Alttaritaulun yläpuolella lukee: Jumala on rakkaus
Alttarikaiteen puuveistoksissa oli kuvia Jeesuksen elämästä. Tässä pyhä perhe pakenee Herodesta Egyptiin. Puuveistokset, joita on 35, on veistänyt taiteilija Hannes Autere.
Jeesus raahaa ristiään Via Dolorosalla
Päiväkerhotyön 30v juhlien kunniaksi vuonna 1991 päiväkerholaiset olivat tehneet omat lapsipatsaansa Jeesus siunaa lapsia-taideteokseen.
Kirkosta suuntasimme TaitoPirkanmaan Mänttä-Vilppulan käsityökeskukseen, joka myös oli avoinna meitä varten. Paljon kauniita pirkanmaalaisten käsityöläisten tuotteita ja kolme käsityöklubilaista. Aika moni teki ostoksia täälläkin. Tutustuimme valoisaan työtilaan, myymälään ja kudontatilaan. Huoneisto oli hiljattain valmistunut käsityökeskuksen tarpeisiin.
Vielä ehdimme Myllyrantaan, jossa oli erilaisia myymälöitä. Tosin moni oli jo sulkenut ovensa. Suurin myymälä, samaa kauppaa kolmessa kerroksessa oli onneksemme auki. Katsottavaa ja ostettavaa oli valtavasti: yllä valokuvapatsas
Moni, jonka lukulasit on jatkuvasti kateissa, tarvitsisi tälläisen varanenän
Jazzorkesterin olisin halunnut, mutta mihin sen sijoittaisi? Isälläni oli tanssiorkesteri yli 40v, jossa myös 4 veljeäni soittivat. Opettelin salaa soitamaan haitarilla lastenlauluja ja osasin aika hyvin vispata rumpuja. Asian paljastuttua en saanut enää koskea soittimiin, koskei tytöille tullut siitä ammattia! Vaikka olihan silloinkin muusikkonaisia! Eikä kukaan meidänkään muusikoista itseään pelkillä tanssikeikoilla elättänyt. (Katkeruutta lienee ilmassa edelleen!)
Saippuakauppias ei ollut enää paikalla, mutta paljon valmiita paketteja oli kaupan
Tässä komeassa kartanossa tutustuimme Gösta Serlachiuksen taidesäätiön omistamiin upeisiin taideteoksiin Akseli Gallen-Kallelasta Helene Schjerfbeckiin, Hugo Simbergistä Maria Wiikiin. Taidemuseossa ei saanut (tietenkään) kuvata, mutta kortteina oli myytävänä joitakin teoksia. Meillä oli loistava opas, jolla oli selkeä ja kuuluva puhe. Kierros vei tunnin, mutta kaikkia tauluja ei tuossa ajassa ehtinyt tarkastella.
Ulkona oli Walter Runebergin hirvi- ja tämä raivaajapatsas, jonka tekijästä en ole varma. En löytänyt museon sivuilta tietoa.
Tulimme taidemuseon oppaamme kanssa tänne, mutta valitettavasti täällä oli toinenkin ryhmä ja kirkon oma opas esitteli osan kirkon nähtävyyksistä. Hänen miehekäs, matala äänensä ei kuulunut, joten kertomukset puuveistoksista meni ohi korvieni.
Kaunis, herkkä Alvar Cawenin alttaritaulu ja lasimaalaukset oli aikoinaan herättänyt närää, koska malleina oli ollut aivan tavallisia mänttäläisiä ihmisiä ja maisemia. Alttaritaulun yläpuolella lukee: Jumala on rakkaus
Alttarikaiteen puuveistoksissa oli kuvia Jeesuksen elämästä. Tässä pyhä perhe pakenee Herodesta Egyptiin. Puuveistokset, joita on 35, on veistänyt taiteilija Hannes Autere.
Jeesus raahaa ristiään Via Dolorosalla
Vielä ehdimme Myllyrantaan, jossa oli erilaisia myymälöitä. Tosin moni oli jo sulkenut ovensa. Suurin myymälä, samaa kauppaa kolmessa kerroksessa oli onneksemme auki. Katsottavaa ja ostettavaa oli valtavasti: yllä valokuvapatsas
Moni, jonka lukulasit on jatkuvasti kateissa, tarvitsisi tälläisen varanenän
Hauska kello vinkiksi tuunareille
Jazzorkesterin olisin halunnut, mutta mihin sen sijoittaisi? Isälläni oli tanssiorkesteri yli 40v, jossa myös 4 veljeäni soittivat. Opettelin salaa soitamaan haitarilla lastenlauluja ja osasin aika hyvin vispata rumpuja. Asian paljastuttua en saanut enää koskea soittimiin, koskei tytöille tullut siitä ammattia! Vaikka olihan silloinkin muusikkonaisia! Eikä kukaan meidänkään muusikoista itseään pelkillä tanssikeikoilla elättänyt. (Katkeruutta lienee ilmassa edelleen!)
Saippuakauppias ei ollut enää paikalla, mutta paljon valmiita paketteja oli kaupan
Loppukevennyksenä nämä eivät ihan keveät tytöt.
Onneksi kahvila oli auki, koska moni jo kaipasi juotavaa tai jäätelöä kaipasi.
Myllyrannassa oli vesiskootteri-kisat, joissa oli osanottajia monista lähimaistakin. Hauska oli seurata kisaa kahvilan terassilta.
Kuvani eivät oikein onnistuneet, joten käykääpä uudelleen Intsun ja Äipän blogeissa.
Laitan ostoksiani joskus esille
3 kommenttia:
Olipa teillä monipuolinen retkipäivä. Tuollainen varanenä olis hauska, meillä isännän lukulasit on aina kateissa vaikka niitä on useita, ja tuo kello on mainio, sellaisen voisi hyvinkin askarrella keittiöön :)
Kuvasi ovat oikein hyviä ja selkeitä!
Hieno retki teillä-aivan upeita käyntikohteita. Tuo keittiön kello on hauska. Samantyytlien on poikani ja tyttöystävän keittiössä. Siinä viisareinakin haarukka ja veitsi.
Ompa sinulla tosi mukava blogi! Olen tässä nyt tovin viettänyt tarinoitasi lukien. Mukava saada vinkkejä reissuille ja aivan kaikkialla ei tarvitse itse käydä, kun on näin hyviä raportteja! Terveiset Itäkylästä! =)
Lähetä kommentti