Miten kaikki oikein meni

Kuvat ja tarina eivät välttämättä liity toisiinsa muuten kuin että ovat matkaltamme!

                                                                                  Portobello Roadilta
Elsa ajeli aamusta Härmästä Tellulle ja he Lapualta kohti Seinäjokea. Minun piti hypätä Tellun autoon ABC:llä. Onneksi Mieheni huomasi, että Tellun auton takakumi oli ihan tyhjä! Ei muuta kuin ilmaa: pihisten rengas päästi ilmat pihalle. Hätävararengas autossa, kuten nykyisin on. Lähdimme siis meidän autolla; mies ei mennytkään maalle, kuten oli aikonut, onneksi ei suoraan. Kohti Ilmajokea Leenaa noutamaan. Ehdin huomata Leenan Miehen autoineen bussipysäkillä kurvatessani kohti keskustaa, jossa meillä oli erään peruuntuneen matkan treffipaikka. U-käännös ja Leena kyytiin.

 

 Jo Pirkkalan kentällä ihastutimme ja ihmetytimme muita matkustajia sormineulonnalla. Oppilaitakin saimme. Aivan verraton lentomatkakäsityö!

 
 Lennoille sopii myös koukkuaminen puisine koukkuineen

Standstedin lentokenttä on vain yksi halli, luin netistä! Jos on, niin todella iso halli! Koneesta ajoimme ratikan tapaisella junalla terminaaliin. Suunniteltua bussia Eastend Express A 60 emme löytäneet kentältä. Infosta neuvotusta suunnasta emme sitä löytäneet eikä bussiaseman virkailijat tienneet bussista. Iltakävelyllä näimme bussin pysäkin hotellimme läheisyydessä; olisimme sillä päässeet lähes hotellin nurkalle! Tulimme kentältä lopulta taksilla. Aamulla meidän oli tarkoitus mennä lenkille Hyde Parkiin, mutta kuudelta satoi, seitsemältä oli vielä pimeä ja kahdeksalta oli jo kiire aamupalalle ja Knitting & Stitching Showiin. Tosin joku oli valmis kuudelta, valmis seitsemältä ja kahdeksalta;)

 

Varmuuden vuoksi kuvasimme toisiamme Lontoontaksin vierellä. Emme sillä päässeet, vaikka kolme taksikyytiä koimmekin!

Hotellimme sivuseinä, jossa näkyy myös huoneittemme ikkunat kolmannessa kerroksessa, keskimmäiset. Leenoilla aina auki, päivisin.

        Vähän piilokuva: Leena etsimässä laukustaan jotain...

Alexanra Palacen "naisten vessa"! Aika moni aikoi kääntyä pois pisuaarit nähtyään. Oli siellä kolme wc-istuintakin omissa kopeissaan.

 

Ei ihan Lontoon sumu, mutta pilviä kuitenkin. Sää meitä suosi; lauantaiksi luvattu sade alkoi vasta noustessamme sunnuntaiaamuna koneeseen.

Tv-sarjoista tutun näköisiä taloja kakskerrosbussin toisesta kerroksesta kuvattuna

 

Metrovaunuissa oli muutama nojauspaikkakin, jossa saattoi vaikka kutoa sukkaa, varsinkin kun oli aika tyhjää. Monella matkalla vaunut olivat ihan täynnä. Aika monta kertaa nuori tumma mies antoi paikkansa Elsalle, minulle ja Leenallekin kerran! Metroon on noustava nopeasti.

Perjantaina hotellin respasta tilattiin Elsalle ja minulle taksi mennäksemme katsomaan Mamma Miaa. Taksi antoi odottaa itseään! Vaikutti siltä, etteivät hotellivirkailija enempää kuin taksinkuljettajakaan tienneet, missä Walesin Prinssin Teatteri oikein on! Taksissa soi kaunis gospel-musiikki. Vilkuttelimme nuoren polkupyöräriksan kanssa odotellessamme ruuhkassa eteenpäin pääsyä.

Kuljettajalla oli myös navigaattori ja kartta. Tosin runsaiden rakennus- ja korjaustöiden takia monia teitä oli suljettu; kerran kävimme umpikujassakin! Yritin kyllä sanoa, että se on lähellä PiccadillyCircus-metroasemaa; ehkei hän tuntenut sitäkään. Lopulta hän kurvasi tien reunaan ja kysyttyäni, missä teatteri on, hän osoitti tien toisella puolella olevaa teatteria, että siinä! Ja kuten jo arvaatte: oli se joku teatteri, muttei oikea, meille! Katukaan ei ollut oikea. Kysyimme muutamalta ihmiseltä teatteria ja Mamma Miaa ja saimme vastakkaisia vastauksia. Lopulta elokuvateatterin vahtimestari osasi sanoa, missä menee Mamma Mia, Walesin Prinssin Teatteria hänkään ei tiennyt! Ilman rakennustyömaata olisimmekin nähneet Mamma Mia kyltin jo ensimmäisen vihjeen mukaan kuljettuamme. Ehdimme juoda limonaadit (ihan oikeat, tarjolla oli vain viinoja ja limsaa) lämpiössä ennen näytöksen alkua, vaikkemme puolta tuntia ennen musikaalin alkua teatteriin ehtineetkään.

Orkesterimonttu alapuolellamme

Teatterista tullessamme kadulla odotti jono takseja ja polkupyöräriksoja

 

The Serpentinen rannalla kyltti: "kylpeminen kielletty"

                                  Serpentinen sillalla ruusujen lannoitetta!

 

Löysin kuitenkin metallirumpujen rummuttajista kuvan. Heiltä ostin levyn; muilla musikanteilla ei levyjä ollut!

Tästä puusta innostuimme kaikin: koivu? Vain koivun runko ja lepän lehdet.  Oli siinä koivukin, vähän tuonnempana.

Metrolla matkustaminen Lontoossa on helppoa, kun sen osaa. Metrokartat on selkeät ja asemilla hyvät ohjeet. Tarkkana tietysti pitää olla, että menee oikeaan suuntaan kulkevaan junaan. Oyster-kortit ostimme netin kautta ja ne tulivatkin muutamassa päivässä kotiin. Latasimme kortteihin 20£:n lisäksi 5£ ja vähän jäi. Jostain syystä Elsan ja minun korteillamme oli muutaman punnan heitto, vaikka me matkustimme samat matkat, yhteensä 14 metrokyytiä, vaihdot mukaan laskettuina, maksoi n 22£:a. Taksi Stanstedin kentältä Elysee hotelliin maksoi 110£:a. Taksi lähelle Mamma Miaa maksoi 17£; hotelli sopi hinnan, kuten myös matkastamme lentokenttähotelliin, 80£. Mutta koska kuljettajalla oli ensin tieto, että menemme suoraan kentälle, josta hänellä olisi ollut mahdollisuus saada paluukyyti kaupunkiin, hinta nousi 5£; maksoimme 90£, koska hänen saamansa hotellikin oli väärä ja sinne oli pidempi! Kuljettaja oli lopulta hyvin tyytyväinen!

Eräs turisti etsimässä kenkäkauppaa, hän kävikin muutamassa (30) muttei löytänyt etsimiään.

Hauskan hamekankaan tai siis hameen, näin wc-jonossa

Ennenkuin sain kuvata koneen siiven ohi sinistä taivasta, pilvien päällä, tapahtui monenlaista!

Vähän sovittua myöhemmin lähdimme muutaman minuutin matkalle kohti kenttää katettua käytävää pitkin.

Turvatarkastuksessa Elsalle tarjottiin kyynärsauvaa; joku lienee sen juuri siihen unohtanut. Leenan ja Tellun kassit pengottiin, mun piti riisua kengät; muttei kellään ollut mitään poisheitettävää. Muovipussipallot olimme ostaneet matkamuistoksi, mutta ainakin yhdelle oli käyttöä!

Koneemme lähtöporttia ei ollut vielä taulussa. Elsan ja Tellun kanssa menimme vielä vähän ostamaan tuliaisia; Leena jäi laukkuvahdiksi, kunhan toisin hänelle suklaata. Löysimme kivoja t-paitoja, ne vesipullot (Balleriinoissa on siis vettä) ja sen tuulettimen. Ajatustakaan sille, koska kone lähtee ja koska pitää mennä portille, emme uhranneet. Menimme Leenan luo ja hän oli jo lähettänyt viestiä, Tellukin oli viestinyt, että portti sulkeutuu klo 7.05! (Meidän kännykkämme olivat laukuissa Leenan jaloissa!) Kello oli tuolloin 7.07. ja portille matkaa 12 minuutin kävely; varmaan terveillä jaloilla käveltynä.

Mulla ehti ajatukset laukata, pääsemmekö koneeseen, riittäkö rahat, jos pitää ostaa seuraava lento, koska se lähtee jne. Tytär oli varoittanut, että Ryanairin portit sulkeutuvat justiin eikä melkein! Matka oli pitkä, varsinkin, kun ei tiennyt, oliko se turha!

Onneksemme portilla oli pitkä jono! Kysyin heti, että menettekö Tampereelle ja helpotus oli suuri, kun hekin menivät. Emmekä olleet viimeiset! Tellukin tuli meidän jälkeemme, vaikka luulin, että hän odottaa meitä suljetun portin edessä!

Lennot molempiin suuntiin sujuivat hyvin, vaikka paluulennolla olikin möykkyistä tietä, mutta sehän ei riipu kapteenista! Koneen ja kentän henkilökunta ei näyttänyt olevan kovin tarkka esim laukkujen koon suhteen.

Pirkkalassa löysin matkustamolaukustani saksetkin, joita olisimme tupsuja tehdessämme tarvinneet!

Kiitän ensiksi Tellua, jota ilman ei messumatkaa olisi tehty! Hänen viimevuotisista opeistaan oli paljon meille hyötyä. Elsaa kiitän siitä, että hän on innostunut, innostava ja esimerkkinä meille vähän nuoremmille! Ja että Elsa lähti minun kanssani Musikaaliin: "Ei tänne ole tultu makaamaan!"

Leenaa kiitän hyvistä lankavinkeistä ja saman sairauden vertaistuesta! Kiitän kaikkia tietenkin kivasta, samanhenkisestä seurasta!

Kaikille jäi vielä tehtävää Lontoossa! Silkki- ja ompelutilpehöörikaupat jäivät käymättä, kenkä- ja muita kauppoja näkemättä! Harrodsin jäätelöannos syömättä!

Tällä matkalla emme nähneet varsinaisia nähtävyyksiä, mutta näimme monenlaisia ihmisiä, rumia ja kauniita taloja, pieniä yölläkin auki olevia kioskikauppoja, Lontoon ruuhkia...