Xerex - FC Barcelona jalkapallomatsi Andaluciassa; matkalla Aurinkorannikolla 6

Lomaseurueeseemme viimeiseksi viikoksi mukaantulleet nuoret miehet halusivat katsomaan fanittamansa FC Barcelonan peliä, kun nyt kerran Espanjassa ollaan. Peli olisi vieläpä Andaluciassa Jerez de la Frontarassa,  vain reilut 200km asuinpaikastamme. Ainoa hiukan hankaloittava asia oli se, että liput piti hakea pelipaikkakunnalta maanantaina kaksi päivää ennen peliä.

                                     Tässä toisen joukkueen Xerezin lippu paikallisessa kahvilassa.

                                 Tämä fanittaja odotteli kanssamme kahvilassa ja näimme sen myös jonossa isäntineen.

              Täällä kentällä peli olisi keskiviikko-iltana. Urheilukeskuksen hotelli oli tietysti täynnä. Paluumatkalla kävimme Gibraltarilla, joka on siis Britanniaa Espanjassa. Siellä kävimme vaatekaupoissa sisareni kanssa, kun miesväki ajeli ylös vuorta parkkipaikalle. Huipulle ei enää oääse omalla autolla.

Tämän jonon päähän fanit ja seurueen "vanhat miehet" pääsivät jonottamaan kuumassa auringonpaisteessa.           (Espanjassakin oli talvi, siksi paikallisillakin takit päällä) Me lähdimme hakemaan miesväelle kahvia, limua ja haukattavaa. Arvatkaa, olisiko tuomisemme kelvanneet muillekin?

 Nyt ollaan jo portilla; ei mennyt kuin pari tuntia... Vähän piti varsinkin vanhojen herrojen lippujen hintoja nikotella, 85€:a.  Lastenlipuista sai vain kympin alennusta (75€) Ulkopuolella oli onnellisia miehiä liput saatuaan.
Keskiviikkona ajelimme taas parisataa km Jereziin.
Hotellihuoneetkin saimme, veimme sinne tavarat, kunhan se ensin löytyi. Kävimme syömässä ja vähän katselimme kauppoja ja sitten hotellille pukemaan lisää vaatteita ja sadettakin oli luvassa. Ottelu alkaisi vasta klo 22 paikallista aikaa ja kestäisi reilut pari tuntia.
Muutamassa kaupassa ehdimme sisareni kanssa käväistä, kun ovet menivät kiinni. Kävimme muutamassa kahvilassa katsomassa olisiko siellä väkeä katsoamssa ottelua, mutta niitäkin oltiin sulkemassa.  Yhdessä oli muutama katsoja ja istuimme kahveinemme katsomaan matsia. Kuvaruutu oli aika pieni, mutta kuulimme melun ja aistimme tunnelmaa kentällä. Myös kahvilan omistajan poika oli kovasti pelissä mukana.

Yöllä miesväki kotiutui innoissaan; tottahan nyt Barcelona voitti, mutta kuitenkin vain 2-0! Nuorukaiset saivat mummiltaan joululahjaksi hienot Barcelona-puvut, jotka valitettavasti pantiin paketteihin. (Ne seikkailivatkin matkalaukuissa yksikseen, kun jäivät koneestamme lähiessämme Malagan kentälle, koska koneessa ei ollut mukana tarpeeksi kontteja! )

Onneksi aamulla löysin kangaskaupan ja sieltä sain ohuita kankaita nukenvaatteisiin. Onnistuin jopa ostamaan ihan sopivia kankaita: silkkiä, batistia ja ohuita puuvillakankaita.

Matkakertomusta vielä pari juttua...

Matkalla Aurinkorannikolla 5

 Fuengirolassa kävimme katsomassa kadonneiden muistokappelia.

Satoja kuvia ja kukkia... Tämän äärellä tunsi itsensä niin pieneksi, avuttomaksi ja murheelliseksi. 

En ymmärrä, miksi tämä ovi tuli kuvaan myöhemmin; rajasin kuvaa ennen tänne laittoa!!!

Seuraavat sydämentykytykset saivat aikaan nämä kolme lentokonetta taivaalla. Nehän ajavat yhteen?!

Luojan kiitos! Järkihän sanoi, etteivät ne voi osua, mutta odotimme ja odotimme; koneet tuntuivat lentävän tosi hitaaaasti. Vaikuttava on tuo koneiden jättämä kuvio taivaalla.

Tähän suomalaiseen ravintolaan olemme menossa juomaan kahvia ja kuumaa sulkaata toivottavsti pullan kanssa.

Pullaa siellä ei ollut, mutta juustokakkua olisi pakastimessa. Otimme sitä, kahtalaatua, mutta toinen kakunpala oli vanhaa; saimme molemmat ilmaiseksi. Täällä taas sai huomata, että miehillä on makuaistikin erilainen, heidän mielestään kakussa ei ollut mitään vikaa.

Suomen lippu ulkomailla sävähdyttää aina!

 Junallakin pääsee Aurinkorannikolla matkustamaan. Matkasimme sillä Fuengirolasta Benalmadenan asemanseudulle Arroyo de la Mieliin  Miehen kanssa; sisareni  miehineen jatkoivat sillä Malagan lentokentälle vastaan kummipoikaani poikineen.

Benalmadena Costalle kävellessämme kävimme Lintupuistossa. Siellä oli vesilintuja, kanoja ja kukkoja, kaneja ja ihmisiä tietysti. Kahvilassa kävimme juomassa limsaa kirjavien kanojen etsiessä murusia jaloissamme.

 Kaikkialla kasvoi tätä palmua, mutta ihan lähellä rantabulevardia kasvavan palmu runko kiinnitti huomioni:

Siinä on kuin ruusukkeita tai mehitähtiä. Jospa kaikki kaunis, mitä lähellämme on, osuisikin silmiimme...

Matkalla Aurinkorannikolla 4

 Tuonne ylös Benalmadena Puebloon olemme menossa bussilla RCI-matkalaisten kanssa. Toisena lomapäivänämme osallistuimme RCI-esittelyyn; englannin kielinen, joten annoin lähes kaiken mennä ohi korvien, mutta matka"saarnaajan" puhe- ja liikehtimisvauhtikin oli niin kova, etteivät kaikki muutkaan kaikessa pysyneet perässä. Siellä oli tarjolla ilmainen bussi- ja tutustumismatka ylös Benalmadenan Puebloon. Meidät ohjattiin ensin yhteen huoneeseen, jossa oli muutamia englantilaisia myymässä patjoja, peitteitä ja tyynyjä. Osa tuotteista oli aitoa lampaankarvaa, jonkalaisiin olin tutustunut Härmän kuntokeskuksessa kymmenisen vuotta sitten.

Vaalealla naisella oli yhtä kova myyntivauhti kuin rci-miehelläkin. Mutta varmaan osa matkalaisista oli tiennyt/aiemmin tutustunut näihin tuotteisiin, koska tilaisuudessa tehtiin useammat kaupat. Sänkyvaatteet patjoineen maksoivat useita tuhansia puntia...

Sisareni kanssa kävimme kokeilemassa sänkyä, kääntyilemässä ja pyörimässä. Oli uskomatonta, ettei toisen kääntymistä huomannut kuin äänestä. Mitään esitteitä heillä ei ollut  antaa!että olisi voinut vielä tutkia...

Benalmadena Pueblo on hyvin viehättävä kylä kapeine katuineen, pienine myymälöineen, aukioineen ja kirkkoineen. Jouluvalot olivat paikoillaan, muttemme valitettavasti ehtineet nähdä niiden palavan, vaikka jooulukuussakin vielä täällä olimme...

 

 
 
Kylästä oli mahtavat näköalat alas Benalmadena Costalle, jossa siis asuimme. Tullessamme alas vuorilta mutkaista kapeaa tietä pysähdyimme Colomaresin linnalle, jonka amerikkalainen lääkäri poikineen rakennutti  Kristoffer Kolumbuksen Amerikan löytämisen 500 vuotispäivän kunniaksi. Linna on täynnä erilaisia torneja, nurkkauksia ja veistoksia. Se valmistui pari vuotta myöhässä, 1994.

Jonakin päivänä matkasimme bussilla Marbellaan. Se on kaunis kaupunki Benalmadenasta länteen, Gibraltarille päin. Kauniita asuintaloja parvekkeineen:

Kauniita puistoja suihkulähteineen:

Appelsiinipuutoreineen:

Soittajineen:

Kirkkoineen:

Vaateputiikkeineen:

jossa käyntimme sai miespuoliset matkaseuralaiset lähes hikeentymään. Ostimme sisareni kanssa afrikkalaiset pitkät mekot. Mutta tottahan kaksi kerroksisen putiikin monenkirjavan tuotevalikoiman tutkimiseen meni aikaa enemmän kuin varttitunti! Tiedän: miesten kanssa ei pitäisi lähteä ostoksille, mutta aina ne tunkevat kuitenkin mukaan!

Onnellista Uutta Vuotta 2010 !

 

Säilyttäköön uusi vuosi sen, mitä rakastat,

tuokoon tullessaan sen, mitä kaipaat,

vieköön mennessään sen, mitä taakkana kannat!

Ylläolevan kukan sain nuoremmalta pojaltani ja hänen rakkaaltaan, kiitos siitä.

Runon sain viimevuoden loppuhetkiltä ystävältäni Päiviltä, kiitos koko viestistäsi!

Joulunpyhinä en saanut kirjoitettua lomamatkakertomusta, teen sitä, kun muilta touhuilta ehdin. Käsitöissä olen tehnyt Cousteau-pipoja ja Matleenan ohjetta muokaten tossukoita. Paljon olen hoitanut virtuaalisesti eläimiä ja maatiloja ja siinä sivussa myös chattaillut fb-kavereiden kanssa.

Jotain vanhaa ja jotain uutta...

Viime joulun alla Kaarakassa maalasin ja kieputin ja kieputin paperinauhaa ja -lankaa kehikon ympärille. Jouluvalotkin jo ostin, mutten keksinyt tälle paikkaa, Nyt se pääsi keittiön ikkunalle vähän liika pienine lamppuineen.

(Valitan huonoa kuvaa)

Tänä vuonna matkan takia jouluaskartelut jäivät yhteen Kaarakkapäivään. Tein Kaarakan Rosetilla (ettei omani mustunut) mustasta rautalangasta Rosee-kukkia, joista tein kranssit. Kaarkka-ystävä-Leena oli ostanut mustajohtoiset valot omaan askarteluunsa ja niinpä minäkin, kun sellaiset löysin, laitoin toiseen kranssiin valot:

Viimeiset kymmenen päivää menikin siellä Hattulassa tavaroita pakatessa ja lajitellessa, sairaita lapsia hoitaessa, siivotessa varakoteja; kun ensin otettiin Hämeenlinnasta asunto ja sitten Parolan asuntoon olikin tullut peruutus ja se lopulta valittiin; siksi siis siivosin kahdessa paikassa. Tytärhän oli arkipäivät töissä, vävyllä oli pari vapaapäivää, mutta oli myös auton huoltoa ja sitten niiden asuntojen lamputtamista Paapan kanssa. Päiväkodin joulujuhlakin osui sopivasti tiistaiksi, keskiviikkona Otso olikin sitten kuumeessa. (Viljakin oli omien sanojensa mukaan toipumassa.)Vilja 5,5v oli perinteisessä joulujuhlassa kuin ajatus ja lauloi sydämensä pohjasta pitkiä, vaikeita laulunsanoja muiden lasten kanssa. Keskiviikkona, tyttären syntymäpäivänä tuli myönteinen vastaus vakuutusyhtiöstä ja samoin Parolan asunto vapautui; oli siinä lahjaa muiden lisäksi!

Sunnuntaina tuli muuttoauto ja kaksi muuttomiestä (toisella käsi kipsissä!), ystävä ja oma väki. Tavarat saatiin "pakettiin" ja perhe ehti vielä seurakunnan joulujuhlaan. Mumma ja Paappa viettivät vielä yön oikeassakodissa. Joulukortit olivat lähettämättä; ihanat postarit oli tilattu viime tipassa ja suurin osa puuttuikin, kun lopulta tulivat (Laskussa toki oli kaikki!) Mumma jo tällä ikää uskaltaa tarttua luuriin ja pirauttaa Koulukuvaan. Merkit saatiin ajoissa. Ja kortit postiin ennen klo 18 ja niinpä sain koekortin jo tänään:

Tällä postimerkillä toivotan meille kaikille Hyvää ja rauhallista Jeesuksen syntymäpäivää!

Kiirettä pitää...Muokattu 22.12.2009

Tyttären perheen tuvalla tiskikone vuotanut keittiön ja seinän takana olevan vieraskamarin lattian alle vettä.
Olemme menneet hätäavuksi Hattulaan. Talosta pitää muuttaa muualle!

Matkakuvausten teko jäänee joulunpyhiksi.

Wetterhofin korttelijoulussa pistäydyimme sunnuntaina tyttären ja lasten kanssa.

Tässä Otsoa kiinnostava vekotin!

 Paljon hienoja käsitöitä tarjolla, mutta vähäisillä käteisvaroilla jäivät ostamatta.

Vilja nämä kiinnostivat...

Jotain sentään hankin liikkeestä; siellä kun voi vinguttaa Visaa ja manguttaa pankkikorttia.
Laitan pari kuvaa myöhemmin...

Nämä olisivat ihania tuvan seinällä!!!

Hyviä joulunaluspäiviä teille ja meille!

Matkalla Aurinkorannikolla 3, kasveja

Komeita heinäkasveja,

palmujen reunustama rantabulevardi,

komean palmun katveessa jotain mustaa, pientä ja pehmoista,

muurin kupeessa bougainvilleä,

jotain vihreää,

jotain sinistä,

kukkivilla pensailla päällystetty aita,

banaani on ruohokasvi,

kauniita kukkapenkkejä, etenkin kesällä, nythän Espanjassakin on talvi

täysikuu paistaa Benalmàdenan pimeässä illassa.

Nämä kaikki ja monta muuta kuvaa otin kävellessämme kohti Benelmádenan Satamaa, jossa rikkailla on asuntonsa ja purjeveneensä. Kuulemani mukaan myös suomalaisella tangokuninkaalla, jolla olisi konsertti Fuengirolassa täällä ollessamme.

Siellä oli kauniita veneitä, upeita taloja ja istutuksia. Erittäin hyvää ruokaa söimme suomalaisessa ravintolassa, jossa taisi olla Sataman ainoa sisäänheittäjä; nuori espanjalainen?, joka puhui selvää suomea. Kokki sanoikin tekevänsä ruokaa rakkaudella. Söin kermalohta uuniperunan kera; söin jopa kuoret!

Mitä muuta tapahtui, siitä kuulemme jonain toisena päivänä...