Nukkekotimuseoissa Lontoossa

Päijät-Hämeen nukkekotiharrastajien nukkisfestarimatkalla kävimme ensin Albert & Victoria Museum of Childhoodissa, jossa oli vanhoja nukkekoteja, leluja, kahvila, leikkipaikka ja myymälä. Siellä oli myös muutama koululaisryhmä tutustumassa vanhoihin leluihin. Meillä oli valitettavan vähän aikaa viipyä täällä museossa, joten tarkemmat tiedot jäivät ottamatta. Kamerakaan ei koko aikaa kuvannut kunnolla. Osa tavaroista lasivitriineissä, joka myös haittasi kuvaamista.






Saisipa aikaan tälläisen vaatelaukun jollekin nukelle! Cedrik vuoodelta 1903.




Tämä ihana viitoset nukkesetti on 30-luvulta, jolloin kanadalaisista Dionnen viitosista tehtiin näyttelyesineitä.

Upeita nukkekoteja menneiltä vuosilta.

Afrikkalaiset lapset tekevät lelunsa jätemateriaaleista, tämä rautalangasta väännetty polkupyörä saattoi olla uusimpia museon leluja, 1980-luvulta.

Marionetti-nukke- lohikäärme

Pollockin Toy Museum oli perinteisessä englantilaisessa perhetalossa, jossa oli myymälä alhaalla ja asunto kolmessa kerroksessa. Ylin kerros ei ollut museona. Ahtaat portaat kiersivät kerrosten välissä. Lattiat narisivat, vähän pelkäsimme kestääkö...

Täällä oli monenlaisia leluja lasivitriineissä, joten kuvat eivät oikein onnistuneet. Osa vitriineistä ja hyllyistä oli ylhäällä portaikoissa, joten kuvaaminen oli vaikeaa.

Ylimmällä hyllyllä mankeli, jonkalainen oikea mankeli oli lapsuuteni tilapäisen kodin seinän takana. Siihen naapurin nuori nainen laittoi sormensa...

Kauniita, ihania, vanhoja posliininukkeja.

Nooa perhekuntineen saattelemassa eläimiä arkkiin...

Ja mitä muuta Lontoossa tapahtui, kuulette seuraavilla kerroilla!

Murteet-meemi

Minä tykkään näistä meemeistä ja murtehista! Tämän sieppasin Matleenalta.

Murteet-meemi
Korvaa omalla tavallasi sanoa asiat, niin kuin se sinulle sopii suuhun parhaiten.
1. Äitini punainen mekko mahtuu myös minulle.
Meirän äireen punaanen tanttu sopii mullekki.
2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tarttekko apua kirijootustehtäväs, jonka maantieroonopettaja antoo?
3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Selevä, teherähän niinku sä sanoot.
4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mumeli lupas hakia meirät varttia vaille kuus.
5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Matkustinki Helesinkihi linija-autolla, ku myöhästyyn junasta.
6. Oletko nähnyt missään veljeni matkapuhelint?
Ookko nähäny mihinää mun velijen kännykkää?
7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes & Mauritzissa?
Ostikko sen hamehen, jonka näimmä viime viikolla HM:s?
8. Olethan sinä jo kysynyt eilisen päivän kotitehtävät ystävältäsi?
Kai soot kysyny eiliset läksyt kaveriltas?
9. Minun on nälkä, voitaisiinko me mennä syömään ulos.
Mun on näläkä, voirahanko mennä ulos syömähä?

Mun murret on kans sekakieltä. Etelä-Pohjalaisittain puhutaan monella eri lailla riippuen paikkakunnasta ja iästä.
Tätä saa jatkaa, ole hyvä!

Nyt pitäisi alkaa kirjoittamaan matkakuvausta, kun vielä jotain muistaa...

Kevättä ja lähtökuumetta

Kevät tai lorun "ei pääskysestä päivääkään"-mukaan kesä, on tullut myös Järviseudulle. Koivuissa pienet lehdet, leskenlehdet kukkivat, lehtikuusen neulaset puhkeavat; vielä en niitä malttanut kovin monia maistella, hauet hyppivät järvessä, myös verkkoihin ja katiskoihin, joskin tuuli haittasi kalastusta.
Kuvasin tuvassa: tässä takan päällä tyttären omistama vanha vaaka ja keramiikkatonttusia.

Maitokannuja talosta, kirpparilta ja pienin messuilta Vähänkyrön pläkkyriltä.

Tuvan seinällä vanhoja käyttöesineitä, naulakon alkuperää en muista, muut talosta, omasta käytöstä ja kuutiopiparimuotti taitaa olla kirpparilöytö.

Muutama käsityökin on valmistunut: poncho Malibusta, Etiopian nuttusia, sukkasia ja myssysiä Lanetista, niistä kuvia myöhemmin.

Kahden päivän päästä tähän aikaan olemme jo Tampereen seutuvilla matkalla kohto Lontoota.

Paljon on tehtävää ennen sitä: passi, hammasharja, sateenvarjo, lääkkeet ja päällepantavaa, Visa ja puntia ja laukku, jossa ne pysyvät tallessa. Matkoille ja illoiksi käsityöt...

Matkan varsinainen tarkoitus on http://www.dollshousefestival.com/

Matkalaisia on lähes 40, osan aikaa vietämme yhdessä, mutta suurimman osan pienissä porukoissa. Ennestään emme Heleenan kanssa tunne muita lähtijöitä.

Ja mitä siellä tapahtui, kuulette seuraavalla kerralla...

Kuulumisia ja vanhoja töitä

Joskus Vilja, pian 5v, on toivonut Mumman tekevän hänelle käsityölehdestä jotain: valkotukkainen neulottu Molla-Maija vaateohjeineen oli Suuressa Käsityölehdessä 1-2v sitten. Keskellä oleva nukke on nukketaiteilija Sirpa Ala-Loukon nukkeaihiosta Tyttärelle syntymäpäivälahjaksi tekemäni nukke. Hänen vaatteensa olen suunnitellut ja neulonut ja virkannut. Oikealla oleva nukke on Valittujen Palojen Lahjakirjasta tekemäni Molla; hän on nukketrikoota ja täytetty lampaanvillalla. Hänen vaatteensa on jjonkun vanhan mekon yläosasta; alaosasta sai Vilja hameen. Pallot olen myös neulonut.





Tämäkin neulottu nukke oli SK:ssa. Hän on Anu Harkin suunnittelema Kiukku-Maija, joka ei kuitenkaan ole saanut "syyllisen osaa" Viljan luona.


Vilja toivoi kokonaista kissaa; kun Mummamokoma teki kissa-kassin, siis aukinaisen kissan! On tämä jo saanut viikset...

Nämä ovat Mumman Viljalle vuosien mittaan tekemiä otuksia: Kollin Roikale Ullasta, harjoittelukappale ApuPupusta, Haisuli, puput taitavat myös olla Ullasta ja pari muuta pientä eläintä ja TiTi-nalle.

Vilja katseli, tanssi ja lauloi TiTi-nallen tahdissa pienenpienenä tyttönä. Tämä TiTi on virkattu, onnistuin ostamaan TiTi-Riitalta melkein viimeisen nalleohjeen. TiTistä tuli vähän ohjetta leveämpi niin sitä piti sitten pidentääkin, että pysyi sopusuhtaisena. Vaattet on neulotut. Lanka on Nallea, joka aivastutti ja kutitti ihoa, ehkä tuossa värissä oli jotain, koska ei muut ole tehneet oireita.

Niitä kuulumisia: järvenrannallakasvaneille tulee ajoittain kuumeita, tähän aikaa hauenkutu-kuume. Silloin on päästävä järvelle, vaikka jäiden sekaan; toki veneellä. Jäät vaan kolisivat, kun maallakasvanut apukalastaja souteli verkonheittäjää pitkin lahtia.

Hauet hyppelivät kaislikossa... Meni niitä verkkoihinkin ja ahvenia. Niitä voissa paistettiin ja syötiin ruisleivän kanssa.

Tänään olin lähdössä maalta ja pakkasin mukaani haukea ja muistin sen Saarikentän kohdalla, mutten viitsinyt palata niitä hakemaan. Minun piti viedä niitä Veljelle, joka aikoinaan oli innokas kalamies. No, sitten sunnuntaina, kun seuraavan kerran tulen kotiin Lappajärveltä.

Kaarakan Talossa oli kevään viimeinen Sennaripäivä. Teimme koruja ja omia neulomuksiamme. Pujottelin punaisia puuhelmiä nauhaan,olisin ne voinut kuvatakin... Neuloin Etiopian nuttua... Vähän tuftasin ystävän avuksi...

Tilasimme Heleenan kanssa kai marraskuussa matkan Lontoohin nukkekotimessuille; sehän on sitten joskus... Mutta se joskus on ensi viikolla! Eikä mitään päälle pantavaa, ei edes jalkaan...

Sennariystävät tarkistivat meidän takit: minun kirpparitakkikin oli kuulema tyylikäs ja sopii Heleenan takin kanssa vieretystenkin...

Menin Kenkäkauppaan ostamaan tutun merkin kenkiä, päädyin vaaleisiin, vaikka olisin halunnut vaaleanruskeat, mutta ne levisivät sivulta...
Vaatteita silmäilin parissa kaupassa, mutta olin nälkäinen, kun en ollut ehtinyt kunnolla syömään, niin jätin ne vielä...

Puntia pitää vaihtaa ja katsoa lankakuppojen sijainteja, onneksi Neulovat Bloggaajat myös matkustelevat ja julkaisevat tietonsa muillekin.

Iltaohjelmaa ei kai ollutkaan varattu, pitäisi sitäkin kysellä...

Hauskaa vappua ja tuntomerkkejä pohojalaasesta akasta

Nämä kauniit virpomavitsat on tehnyt hattulalainen neitonen pikkusisaruksilleen. Tarveaineiden takia sopivat hyvin neuleblogiin kuviksi. Pajuvarpu on kiedottu väriävaihtavaan huopuvaan villallankaan ja koristeltu kauniilla höyhenillä ja tipulla.



Toinen varpu on kiedottu efektilankaan. Tässäkin lisäkoristeena sävysävyyn höyheniä. Omat kuvat ja luvat...

Haaste: Heleena Vartahilta haastoi minut kertomaan tuntomerkkejä itsestäni.

"Tämä haaste ei käsittele faktoja vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten viisi muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen."

1. Kuten ikäisilläni on minullakin silmälasit. Hankin monitehot jo nelikymppisenä, kun olisi ollut vaikea käyttää pelkkiä lukulaseja töissä pikkulasten kanssa.

2. Ei minusta tullut ihan niin pitkää kuin neuvolassa v1947 oli äitini kauhuksi sanottu: 180cm. Olen vain 171,5cm. Tuo puolikas on tullut vanhoilla päivilläni..Paino on vaihteleva, joskus (tosin harvoin) liian vähän, joskus normaali, useimmiten kuitenkin runsaasti...

3. Hiukseni olivat tummanruskeat, kunnes viisikymppisenä alkoivat harmaantua, jolloin rupesin niitä ensi kerran värjäämään. Ovat olleet välillä ihan mustatkin. Nykyään taas tummanruskeat. Otsahiukseni ovat useimmiten liian pitkät...

4. Silmäni ovat vihertävän harmaat, joitakin ruskeita pilkkuja. Kulmakarvat ovat runsaat, alueellisesti...

5. Varsinaista lempiväriä ei ole. Pidän vaihtelevasti eri väreistä. Nelikymppiseksi en pitänyt violetista, mutta nykyään sekin on hyvä. Kälyni mielestä nuorena pidin "rumankomeista". Vaatteeni eivät ole mitään väriskaalaa, vaan mikä mahtuu ja muuten sopii. Pidän samoja vaatteita pitkään.

6. Nuorena olin tosi ujo ja hiljainen. Nyt voin puhua kenen kanssa vaan. En ehkä kuitenkaan ole suunapäänä!?

7. Olen yksi niistä "vanhoosta pohojalaasista akoosta, joisna viisaus asuu." Tuosta akka-sanasta en pidä, vaikka se on blogini alaotsikossakin. Koen sen halveeraavana, vaikka se täällä tarkoittaa naimisissa olevaa naista.

Haastan sinut, joka täällä käyt etkä ole vielä vastannut!

Mumma sairaitten lasten lastenhoitajana

Tiistai-iltana Tytär soitti: voisiko Mumma tulla! Mummahan voi, kun ensin käy viemässä lisää ruokia ja katsastaa lääkkeet Veljensä luona. Aamulla aikaisin junalla kohti etelää, junanvaihto Tampereella, Hämeenlinnasta taksilla Hattulaan, jossa Vävy lähtee töihin, kun lastenhoitaja- (valm v -65 Hgin Lastenlinnasta) Mumma saapuu.

Lapset odottavat, että leivotaan Prinsessa-lehden mukaan pikkuleipiä. Mumma ei löydä vehnäjauhoja kuin vähän, pannaan lisäksi sämpyläjauhoja, sokeria pannaan enemmän kuin ohjeessa, taikina jäähtymään, etsitään piparimuotit ja kaulimet. Pikkuleivät leivotaan, (jolloin löytyi myös täysi jauhopussi) paistetaan, osa toki palaa, no,ne voi viedä leikkiin. Sokerikuorrutusta pursotetaan ja Vilja ripotteelee nonparelleja, sydämiä, kukkia ja kuulia pikkuleiville.



Otsolla oli mahatautia, jota hän hoiti Kidiuksen juotavalla mansikkajugurtilla. Otso on jo kauan tiennyt juomansa merkin ja maun; muut ei kelpaa, paitsi lauanataina, kun äiti ei jaksanut raskaan päivystyksen kestäessä käydä kaupasta täydennystä, niin kelpasi vaniljajugurtti maidolla ohennettuna Kidius-purkista; toki hän huomasi, ettei maku ollut oikea...

Torstai-iltana olivat kaikki kotona nauttimassa Viljan "Kultakutri ja Kolme Karhua" esityksestä. Mumman kamera reistasi tässä vaiheessa, mutta hämärässä kuvassa karhut ovat tulleet kotiin ja löytäneet Kultakutrin nukkumasta Pienenpienen sängystä ja pian Kultakutri hyppää pakoon...

Välillä tietysti syötiin. Tässä eräs Mumman ateria. Tarjolla oli myös kaakaota.

Vilja ja Otso hiekkalaatikolla. Kaikki "hyvät hiekkakakut" menivät heti parempiin suihin. Tässä vaiheessa taisi Mumman peukalon nivelrikko ilmoittaa itsestään; ei enää pysynyt kakkuformu käsissä; olipa niitä kymmeniä tehty ja syötykin!

Koska tämä on käsityöblogikin, niin vähän sitäkin sanan varsinaisessa merkityksessä: Otso esittelee Viljan pontsoa, jonka Mumma kutoi viime syksynä Tikkuaja-ystävän Usasta tuomasta akrylilangasta, jota oli aivan ihana neuloa. Otson silmistä näkyy, ettei aivan terveitä vielä olla...

Viljankin piti välttämättä päästä Otson vauvakeinuun, vaikka Mumma pelkäsi, ettei jaksa nostaa niin ylös eikä Vilja mahdu sinne. Taas turhia etukäteishuolia. Uimarannalla kävimme katsomassa jäitä. Eipä ole Mummakaan monta kertaa pidellyt puikkojäitä käsissään; ihan kyynärpäässä tuntui jäisyys. Hattulan vanhan kirkon kiersimme ja vasta siellä Otso vaihtoi uimarantahiekan käpyyn...

Otso on "kone"-miehiä. Hän on aivan hurmaantunut lentäviin, liikkuviin ja pöriseviin vekottimiin, vaikka niitä voi vähän pelätäkin. Hän on saanut kauko-ohjattavan auton! Otso osasi ajaa sillä eteenpäin ja kääntää pyöriä, muttei peruuttaa. Eikä ihme, miehellä on ikää 1v8kk! Naapurissa pyörii aivan ihana kaivinkone. Sitä Otso olisi katsellut vaikka kuinka kauan, mutta Vilja-sisko ei halunnut...

Prinsessa-Vilja liihotteli mekossaan "hiukan leikityssä huoneessaan". Vilja ja Mumma esittivät Kaunotarta ja Hirviötä, Punahilkkaa ja Tuhkimoa laulaen ja puhuen. Välillä luettiin, piirrettiin ja soiteltiin. Varsinkin Otso on innostunut soittamisesta ja laulaakin...

Lopulta päättyi Äidin päivystys, Isin ei vielä; Mumma saateltiin Hämeenlinnan asemalle Aulangon sinivuokkorinteiden kautta. Kävimme myös Lintulammella lokkeja vaimitäneoli katsomassa.

Heippa, Mumma!

Kansalaisopiston kevätnäyttelyssä

Tässä osa talven nukkesadosta; kaikkihan eivät tuo töitään esille; luullakseni kymmenen taitajan nukkeja ja nalleja. Yhdeksän on mun tekemääni; tosin nallet kahtena vuotena tehdyt. Vasemmalla ylimmillä hyllyillä on posliininukkeja, ylähyllyllä myös paperimassanuket, yksi Sveitsinnukke ja yksi naamiotekniikalla tehty vauvanukke.

Keskihyllyllä posliininukkien lisäksi mun "Kultakutri ja kolme karhua". Alahyllyllä Martta-Pipsat ja Pikku-Siskot, nalle ja mun Sveitsinnukke-vauvani. Posliininukkien teossa menee useampi kuukausi, kun polttoihin pitää varata aikaa ja tilaa. Moni meistä teki useamman, nuo pienet on helpompi vaatettaa ja maalatakin kuin isot nuket tuossa vasemmassa reunassa.






Tilkkutyösalissa olivat myös Tildat, nämä ovat useammalta tekijältä.









Tähän kauniiseen työhön on upotettu vanhoja pitsejä ja kauluksia.

Opistolla on ompeluryhmä myös nuorille. Tässä muutama nuorten tekemä asu. Voi, ollapa vielä nuori!
Hienoja yksityiskohtia, kuten vetoketjuaukon alla toinen kangas. Hakaneula-"essun" alla minihame.

Töissä käytetty myös kierrätystä, kuten repun solkia. Paljon hauskoja kikkoja. Samanlaisia vaatteita ei vastaan tule. Osa on tietysti mennyt heti valmstuttuaan käyttöön...

Teinhän minäkin nuoruudessani vaatteita isän ja veljien housuista ja paidoista... ja mistä kaikesta, sitä en kerro!