Lopulta ollaan jo näin pitkällä, taikina taputeltu vuualle, karviaiset, punaiset ja valkoiset viinimarjat ja vatut on levitetty pohjan päälle, jokainen vattu on erikseen nostettu taikinalle ja taputeltu...
Ja sitten sokeria, lisää sokeria, ja sitten lisää ja lisää...
Piirakka on ollut uunissa, munakello soinut ja eikun maistamaan:
voikohan tätä syödä???
No, eipä ollut kaksista...
arominen, pehmeä, hiukan kirpeänoloinen jälkimaku kuitenkin...
maistanpa toisenkin palan ja toisen ja vielä yhden...
Muok: Ainakin nämä kolme viimeistä kuvaa kannattaa klikata eli suurentaa...
4 kommenttia:
Vilja on se joka haluaa leipoa ja suunnittelee hienoja piirakoita, mutta ei lopulta uskalla edes maistaa. Onneksi Otso syö sitten senkin edestä. Suuhun uppoaa myös karviaiset ja punaherukat sellaisenaan.
Mukava kun sulla on tuollaisia pieniä leipureita apuna, Näkyy tulleen oikein maukasta piirakkaa :)
Niin vain tuli hieno piirakka ja hyvää tuntuu olevan! Saispa maistaa!
ihania mutuloita sisareni pikkutyttö nyt jo äiti itsekin sanoi kun oli parivuotias.Ihania muistoja jää pikkuisille kun mumman kanssa saavat puuhailla
Lähetä kommentti