torstai 21. heinäkuuta 2011

Wanahan ajan päivillä Soinissa ja Lähetyssopen IhmeIdeakilpailu

Vihdoinkin ehdimme ajella Soinin Päiville, joita vietettiin jo 15. kerran. Järviseutulainen taiteilija Reijo Kivijärvi innostui perinnerakentamisesta, vanhoista työtavoista ja hankki pärehöylän. Hän järjesti pihapiirissään päreidentekonäytöksen, josta tapahtuma laajeni kaksipäiväiseksi ja monipuoliseksi erilaisten työtapojen ja koneiden esittelyksi. Paikalla on myös myytävänä monipuolisia tuotteita sepän taoksista kasviväreillä värjätyihin lankoihin.



Tässä Reijo Kivijärvi  kertomassa, miten maaseutukylien entinen yhteiselämä kääntyi yksityiseksi television tultua joka tupaan...



Tämä lienee se päivien alkuunpanema voima, pärehöylä ja maamoottoori.



Päreiden tekonäytös. Päreitä näkyi käytettävän kahviloissa tarjottimina ja niitä tehtiin tilauksesta.



Tälläisellä veljeni mopolla ajelin (salaa) mumman luo Ilmajoelle. En osannut sitä oikein pysäyttää vaan suljin bensahanan vähän ennen määränpäätä. Huoltoasemalle en kehdannut näin ajaa, vaan serkkuni haki siihen bensaa, että pääsin taas kotiin. Multa oli viikko aiemmin (24v:na) leikattu sappikivet, vieläkin muistan, miten kipeä olin täryttävästä kyydistä! (Koko maha auki, silloin)



 Seppämestari takomassa pankveihteä eli kuorimarautaa.


Vaatturimestarin työhuone ja puoti, jossa oli mm vanhanmallisia olkaimia ja flanellivaatteita.



Esillä oli tämä palokaluste, jollainen on ollut myös täällä Vinkan mäellä, mieheni kotikylässä. Täällähän talot olivat hyvin tiiviisti. Toisen tuvan portaille (silloille!) saattoi tästäkin talosta hypätä!



 Vanhassa riihessä oli pankolla peti.



Tämä kuva on kuvasta. Kivijärven pihassa taisi olla kaksikin vinttikaivoa. Minäkin olen joskus saanut nostaa vettä tuollaisesta kaivosta Enossa.



Vanha lato



Monena vuotena talkoolaisena kehräämässä ollut hauska Elsa, jonka tunnen Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubista. Sama Elsa kehrää myös Käsityöfestarijutussani! Elsalta ostin "joka arpa voittaa"-arvan ja voitin hienon päivyrin.



Elsan vieressä mattoa kudottiin hienoissa varmaan kotitekoisissa kangaspuissa.



Toisessa aitassa oli esillä vanhoja käsitöitä. Tässä merkattuna lohduttava sanoma ihmiselle Jumalalta. Tämän runon sain kälyltäni isämme kuoltua vuonna 2001.



Oli siellä myös myytävää: kauniita lapsia ja sukkia.


 Wanahan ajan tansseissa solisteina olivat Jussi Roponen ja Kalevi Järvenpää.



 Vanha aitta katettu uudella olkikatolla. Huomaa ylin paksu puu, se on se malka, jota emme omassa silmässämme näe huomatessamme rikan toisen silmässä!



 Heinäntekoväki käymässä päiväkahville. Tälläisessä tilaisuudessa olen kerran ollut mukana Karjalohjalla, 70-luvulla.



Nuoret emännänalut ajelivat vanhalla traktorilla heinäpellolla papan vahtiessa silmä kovana.



Päivillä oli myös useita vanhoja autoja Bemarista Volgaan esillä. 70-luvulla meillä oli postiautonkeltainen kupla. Hyvin sinne mahtui kaksi nelihenkistä perhettä matkustamaan Vantaalta Seinäjoelle. Pienimmät lapset olivat takapenkin takana moottorin päällä!



Kiviharjun paihasta vähän kauempana oli Rompepäivät, joista kertova kyltti oli vain ison tien varressa. Tämä meinasi jäädä näkemättä. Mutta tienvarret oli niin autoja täynnä, että liikenne oli yksisuuntainen ja niin huristelimme Rompepaikan ohi. Sanoin Mehelle, jollet pydähdy, saat kuulla tästä kauan. Siispä:  Lisäys: Ylläolevanlaisia pitkävartisia "pässinpökkimiä" sukkia pidettiin kai vielä 60-70-luvuillakin, ainakin Etelä-Pohjanmaalla. Siis nuoret tytöt!



 Vanhoja käsitöihin liittyviä ja käsitöinä tehtyjä tavaroita.

 



 Kahvimyllyjä. Neliskanttista olen minäkin lapsena pyörittänyt. Oi, mikä tuoksu! Olin kova kahvinjuoja!



Patsaita ja reliefejä Venäjältä ja Kiinasta



En yhtään muista minkälaisia tuoleja oli Ilmajoen lapsuudenkodissani, josta muutimme, kun olin 6v. Mutta naapurimme Metsärannan tuolit muistan. Ne olivat tälläisiä, mutta vihreitä. Nämä olisivat sopineet tähän Miehen tupaan, joka on 1850-luvulta.

Loppuviikosta on tarkoituksemme käydä taas Jaakonpäivillä Pietarsaaressa.


Kaisan Kerällä blogissa on seuraava IHMEIDEAkilpailu Seinäjoen seurakunnan Lähetyssopessa myytäviä tuotteita varten.
Ideoivat ihmiset käykää tutustumassa kilpailuohjeisiin!



6 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Ihan noinkin lähellä olisin voinut toljottaa kehräämistä enkä ollut siellä. Mies heitti vitsillä (Kun on Soinin palkkalistoillakin), että lähdetäänkö perinnepäiville. Nyt hävettää kertoa, että nauroin sille.

Voi kuplamuistoja. Kai se on sitten ollut tavallinen auto, kun niitä tarinoita riittää. Miehen lapsuudenkodin suurperhekin mahtui. Pienimmät peräkontissa sielläkin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei. Hiano blogi Sinulla. Olit sitten minutkin ikuistanut vaatturimestarin osastolla.
Käynän vilkaisemassa blogiani.
www.saunatupa.blogit.fi

Raimo

Sirkka kirjoitti...

Mukavaa, että olet pannut esille näin suuren määrän kuvia kesäisistä tapahtumista. Soini on pysynyt minulle täysin tuntemattomana.

Anonyymi kirjoitti...

Hei

Hienoja kuvia olet soinista ottanut,
mutta reijon sukunimi on Kivijärvi

Anonyymi kirjoitti...

Taiteilijan sukunimi on KiviJÄRVI eikä -harju.

Malli45 kirjoitti...

Lopultakin pääsin sisään blogiini sen jälkeen kun olin huomannut että taiteilijan nimi oli väärin :)