Mun omat lemmikit tai meidän....

Hän on Eisapurran King Daavid, kultainen noutaja, pian 12 vuotta. Oikeasti Daavid on Nuoremman Pojan koira, mutta valinnut Miehen isännäkseen jo monta vuotta sitten. Rodulleen uskottomana Dd ei ui, vaikka osaa. Hän veneilee intohimoisesti, kulkee nuoren koiran tavoin nuuskien joka lirauksen, haukkuu pois kaikki, jotka uskaltautuvat pihallemme, on se sitten varpunen, harakka, siili tai orava. Ihmiset saavat innokkaan vastaanoton.

Hyvästä ruokahalustaan huolimatta hän ei ota pöydältä syötävää; muuten hän syö kaikken näkemänsä. Syödessämme Dd tuijottaa intensiivisesti ja usein odotus saakin palkkansa. Dd:llä on vain yksi eläinseurustelukumppani: Kissamme Leenu, kohta 15vuotias.

Leenu on itsetietoinen kissaneiti. Autoilusta hän ei pidä, toisinaan naukuu vaikka koko 90km:n matkan Maalle. Vanhana kissaneitinä hän nukkuu enimmäkseen, makaa sohvalla makaavan Miehen rinnalla, syö tai haluaa syödä; hän on erittäin "puokkoo" ruokansa suhteen. Leenulle ei kelpaa mikään, "mitä kissa ostaisi". Hän ruokailee kirjahyllyssä kirjojen takia, koska kun Daavid tuli taloon 8 viikkoisena, hän söi aina Leenun kupin tyhjäksi ja söisi varmaan edelleenkin. Leenulle kelpaa hiiret, jotka hän tuo näytille kamalasti maukuen. Onpa hän pistellyt kaksi oravaakin karvoineen; ilman häntiä tosin eivätkä kaikki käpälätkään olleet kelvanneet.

Leenu vanhempana on eläinten kuningas meillä. Alamainen, vaikka onkin nimeltään King, haukkuu, jos Leenu on oven takana tulossa tai menossa. Leenu pitää huolen Daavidin kuonon, silmien ja korvien pesusta. Leenu on näitä "puhuvia" kissoja; me keskustelemme koko ajan, vuorotellen toinen äänessä.
Leenun emoa olen auttanut synnytyksessä, silloin pian 15v sitten. Pikkuinen Latz-kisu sai 7 pentua. Leenu oli neljäs, joka syntyi, ihastuin heti hänen somaan naamaansa.

Netistä olen tutkaillut kultaisen noutajan elinikiä. Monien mielestä kultikset elävät 8-10v, mutta viime viikolla tapasimme sedän, jonka kultisuros oli elänyt 17v; se on ennätys.

Dd on ollut vain kerran sairas, luulimme viime kesänä, että lähtö on käsillä, mutta se toipui entiselleen.