Juhannusta juhlimassa

Meidän maalle tulivat kaikki kolme lastani perheineen, ainakin aatoksi yhdessä grillaamaan, savustamaan ja syömään...

Illan tullessa katselimme Juhannusjunan kulkua televisiosta. Tässä kuva seisahtuu Seinäjoen Matkakeskukseen. Siellä oli ollut aika kylmä, mutta kiva oli ollut kuunnella musiikkia ja tavata tuttuja ihmisiä, kertoi paikalla ollut Kälyni.

Tyttärentytär suunnitteli Barbielle vuodetta, jossa olisi kymmenen patjaa, tässä päädyt. Työ jäi tosin kesken; toki etsimme Vinkan vintiltä pahvia ja muuta tarviketta sitä varten ja Vilja piirsi ja mittasi ja mumma leikkasi...

Suuri osa perheestä lähti Kauhavalle ihailemaan viimeistä Lentäjien Juhannuksen lentonäytöstä. Tässä Patroil Suisse tyttären kuvaamana.

Vävy vietti synttäreitään, kynttilät kierrätetty Vanhemman poikani kakusta.
Nyt ei kynttilät syttyneet palamaan, Vävy sai kaikki puhallettuakin kerralla ;)

Ohjelmaan kuului tietysti veneilyä. Etumaisessa veneessä Nuorempi poikani ja Nuorempi Miniäni, Vävyni ja Otso. Takimmaisessa Paappa, Tytär ja Vilja. 

Veneilyyn kuului myös Kultaisen noutajamme Daavidin tuhkan sirottelu Lappajärveen; Daavid kun oli erittäin innokas veneessä istuja. Soitin kunnan ympäristösihteerille ja sain luvan tähän. Veneilijät sirottelivat osan ja Mumma ripotteli laiturilta osan (Nuorin Sisar kuvasi) ja vielä jäi vähän laitettavaksi Leenu-Kissumme hautaan Vinkan pihalle...

Tytär ja Vävy lähtivät kiertämään Lappajärveä, 72 km, kolmessa tunnissa! Hehän pyöräilevät usein 10 km työmatkansa, toisella lapsi  (enää vain yksi) peräkärryssä.

Otso halusi ongelle. Tässä kolmen hengen kalansaalis! Yksi kala pääsi karkuun.

Paappa perkasi, Mumma paistoi ja söi! Lapset eivät sitten suostuneetkaan maistamaan...

Monenlaista leikkiä ja peliä mahtui päiviin. Hauskaa oli Otsolla olla Pussi-Ukkona...

Olemme taas päätyneet isovanhemmiksi

Lapsiperheen elämä-viikko on ohi! On ollut hauskaa, joskin myös haasteita!

Joulukuun ensimmäistä odotettiin koko ajan. Tosin ensin Otso, 4v, tietäen, että kalenterin saa avata, kun vanhemmat ovat Amerikassa, luuli, että ensimmäisen luukun saa avata heti, kun kerran vanhemmat on matkaan saateltu (viime viikon perjantaina). Mutta piti vielä jaksaa odottaa monta päivää! Lapsilla on Kinder-suklaa-kalenterit ja Lego-kalenterit. Helpompia on aamuherätykset joulukuussa!

Tyttärentyttärellä on edelleen etupäässä vain tyhmiä vaatteita! Ja mumman mielestä lapsi pukeutuu liian vähiin vaatteisiin! Aivan toisin kuin luokkatoverit (ja Otso ja mumma)! Mumma on sanut olla koulumatkoilla repunkantajana; painava on lapsen reppu, hän kuljettaa kaikkia kirjoja joka päivä kodin ja koulun väliä.
Koska mumma ei osannut tehdä oikeanlaista (minkäänlaista ohjetta ei annettu, paitsi että tukka pitää olla kiinni) kampausta sirkuskouluun, niin menimme sitten Sello-orkesteritreeneihin Sibelius-opistolle. Molemmat olivat suunnilleen samaan aikaan. Kun lähdimmekin selloon, (se alkoi varttia aiemmin) niin tuli kiire ja nuotit jäivät kotiin. Onneksi kahdella soittajalla oli yhteinen nuottiteline ja tarvittiin vain yhdet nuotit. Soittajaiset on ensi perjantaina Sibelius-opistolla klo 16!

Otso ja paappa katselivat Verkatehtaan viidennen kerroksen ikkunasta Hämeenlinnaa ja muuta maailmaa. Otso kyseli, missä on Amerikka ja missä Lanska, jota paappa ei tiennyt. Arvasi se paappa sitten Otson tarkoittavan Ranskaa. Otso: "Siellä asuu ranskalasia ihmisiä. Minä en osaa puhua ranskaa. Minä osaan vain englantia ja suomea!" Lähellä olevia teinityttöjäkin nauratti. Mutta osaahan Otso englantia, kun on englanninkielipainotteisessa päiväkodissa oppinut, monta sanaa. (Paappa kotona kyseli!)

Lapset saivat sunnuntaina aivan kaikessa rauhassa kylpeä! Aikaa meni 3 tuntia eivätkä vieläkään olisi tahtoneet tulla pois, mutta ruoka alkoi olla valmista. Vaikka mumma paistoikin pikku-kinkkua vain kiertoilmalla ensimmäisen tunnin; toisiksi pani lämmönkin päälle! Lämmintä vettä vain välillä mumma lisäsi lasten ammeisiin eikä tainnut kastella hihojaankaan kuin kaksi kertaa. Täällä on niin hienot hanat ettei vanhat osaa niitä käyttää! Katosta tulee sadetta, jos kääntää väärään suuntaan. Ja toisesta tulee kuumaa, vaikka kääntäis kumpaan suuntaan tahansa... En sen puoleen osaa käyttää keittiönkään hanoja; nekin on uudet! Toisesta tulee kuumaa ja toisesta lämmintä, paitsi jos kauan päästää, niin saa sieltä kylmääkin.  Sitten on vielä käsienpesuhana, jota en ole kertaakaan saanut toimimaan pestäkseni siinä käsiäni, vaan aina vahingossa sen saa päälle ja varsinkin, kun ei olisi tarvinnut kastella juuri kuivattua allasta!

Otso tiesi kertoa, että päiväkodin lähelle avataan uusi Sale-kauppa ja siellä päätimme pistäytyä tullessamme perjantaina tavalliselta sellotunnilta. Lapset olivat varmoja, että joka kaupassa on leluosasto ja niinhän se taitaa olla! Lelut löytyivät, muttei niitä ostettu. Katsottiin vaan, mitkä olisi voinut ostaa!

Paappa ihmetteli, kun Otso leikin tiimellyksessä jatkuvasti suki tukkaa sivummalle. Ei se liian pitkältä näyttänyt, mutta kun illalla sitä kampasimme kylpyhuoneesssa, mumma huomasi, että muutamat haivenet ulottuivat nenänpäähän asti. Siitäkös Otso riemastui, että hänestä tulee Tähkäpää! Niinpä saksittiin vähän, ettei Otso sentään tytöksi muutu.

On paappakin saanut osallistua monenlaisiin autoleikkeihin Otson kanssa! Milloin on saanut olla rosvo, milloin joku muu!

Wiihinkin meidät on laitettu! Mutta oli vaikeaa kuntoilua: aina mumma hyppäsi tyhjään tai suuri musta pallo huitaisi mumman alas! Ja paappa nauroi!!! Muttei hän ollut yhtään parempi; ei tainnut päästä edes niin pitkälle kuin mumma.

Tänään Otso heräsi jo kuudelta! Tulimme netistä katsomaan, voisiko koneen saapumista New Yorkista seurata; sitä sivua emme löytäneet, mutta näimme, että kone on noin tunnin etuajassa. Ennen lastenohjelmien alkua Otso pelasi PikkuKakkosen peliä (toisen kerran viikon aikana, tiedoksi vanhemmille;)). Viljakin herätettiin! Lastenohjelmia tuli vielä, kun äiti ja isi jo kurkistivat keittiön ikkunasta. Voi, sitä riemua ja haleja ja pusuja!

Chicagosta ei ollut löytynyt oikein lelukaupaa, mutta ihania joulukoristeita saatiin ja ToyStoryn hahmot! Amerikkalasia vaahtokarkkeja, vaahterasiirappia, suihkutettavaa piparkakkukoriste-ainetta (joiden takia tyttären matkalaukku on tarkastettu ja lukkokin väkisin avattu! Laukussa oli lappu, jossa kerrottiin siitä. Olivat pahoillaan, mutteivat vastaa!).

Vanhemmat menivät pariksi tunniksi nukkumaan, mutte eiväthän lapset kauan malttaneet olla menemättä makuuhuoneeseen...
Matkakuvat on katsottu Wiin kautta, tähtitaivas nähty pimeässä keittiössä ja lapset ovat nukkumassa.
Huomenna mumma ja paappa lähtevät takaisin Etelä-Pohjanmaalle valmistelemaan seuraavan viikonlopun vierasvaraa: Otso ja isi tulevat meille isin ja äidin ystävän synttäreille  (Vilja ja äiti menevät balettiin tms)
ja veljentyttäriä tulee myös Seinäjoelle silloin ;)

Mumma sai valmiiksi myös kavereiden Munamiehet! Ensimmäisellä ei ollut suuta eikä lapset niitä vaatineetkaan. Mutta kun tein Otson kaverille Munamiestä, niin Otso halusi sille suun. Ja niinpä mumma pisteli viime yönä kaikille Munamiehille suut! Mutta se oli virhe! Niillä ei (Viljan mielestä) kuulu olla suuta! Ensin suut pois Viljan omilta. Vilja soitti kolme puhelua ja sai lopulta toisen ystävän äidin kiinni ja hienosti sanoi puhelimeen: minulla olisi Iidalta kysyttävää! Ei suuta Iidankaan omalle! Vilja vielä opasti, jos kuulet jotain Kiiasta, niin sano, että minulla on asiaa... Suut oli nyt poikkeuksellisen hyvin päätelty!
Kuvassa muut paitsi Sampolle tehty ja Otsolle lupaamani Mini-munamies!

Lopultakin valmiita sukkia Sukkasatoon

Kun kaksi sukkaa oli valmiina, ne olivatkin eri kokoa. Jopa silmukkaluku oli eri. Siispä kolmannet puikoille. Lopulta sain aikaan kahdet samanlaiset, vähän eri kokoa. Kolmannet sukat on vaihtelun vuoksi punaiset. Punaiset on Fabelista ja siniset Lidlistä ostettua "Sirmione" sukkalankaa, joka näytti kudottuna hyvin epätasaiselta, mutta paranivat höyrytettyinä. Puikot KnitPicksit 2,25-2,75, sukkien koot n 24, 25 ja 28.

Ensimmäisiä sukkia tehdessäni mieheni 81v sisar rollaattoroi naapurista meille (maalla), ihmetteli ohutta lankaa ja kaunista raitaa. Neljättä sukkaa tein hänen ollessaan toipumassa infarktistaan Seinäjoen Sairaalassa. Kuudetta sukkaa tein samalla viikolla hänen kuolinvuoteensa ääressä TAYSissä. Viime lauantaina vietimme hänen siunaus- ja muistotilaisuuttaan Lappajärven kirkossa. Aina vaatimaton Anna haudattiin aivan sakastin kupeeseen. Hautajaiset eivät olleet murheelliset, toki kaipaavat ja suruisat; mutta olemme hyvillä mielin, ettei Annan tarvinnut kauempaa kärsiä.

"Sun haltuus rakas Isäni, mä aina annan itseni..."

Viljan neulevaatevarastoa ja sukupuuta

Tämä kauluri on kahdenjapuolen vuoden takaa Kotilieden ohjearkilta. Lankana Vihreän Vyyhdin saksalaista käsinvärjättyä villalankaa. Kuvan ei pitänyt tulla tähän, mutta kuvaohjelmani ei heti näytä valittuja enkä aina ole varma, mikä sieltä tulee. En osaa poistaa vain yhtä kuvaa. Tämä sopi silloin myös hameeksi. Kauluriksi kävisi edelleen.







Tämä Rosee-pontso on Kaarakan aikuisen mallista muuntamani pienen tytön pikkupontso Kitten mohairia. Vilja huokaili: kyllä on kaunis! Mutta myöhemmin äidilleen supatti: se on liian pieni! Kaunis se on ja onkin saanut pikkusiskopontsoja alkuun neuletapaamisissa. Ajatonta kokoa; on ollut (vähäisessä) käytössä pian puolitoista vuotta.

Viime kesänä olimme paapan kanssa Kymi Grand Prix-raveissa, jossa neuloin ensimmäisen varpaista aloitetun sukkani Ullaneuleen ohjetta muistellen. Onnekseni hotelli-korttelissa oli myös käsityökauppa. Tämä pontso on Olivia langasta kouvolalaisen lankakaupan ohjeen mukaan neulottu, saattaa olla pienennetty. Malli on ehkä liian pelkistetty Viljan, ammatiltaan Prinsessa, pidettäväksi. Se tarvitsee siis tuunausta: helmiä, rusetteja ja nauhoja.

Tämä taas kuuluu asukokonaisuuteen, joka on tehty reilut kolme vuotta sitten puolivuotiaalle Viljalle. Siihen kuuluu hamonen, säärystimet, lapaset, pipo, tämä pontso ja alempana oleva olkalaukku. Lankana ihanan pehmeä Palma, jota Vilja viime viikolla osti kaksi pinkkiä kerää, jotta mumma kutoisi hänen uuteen vaaleanpunaiseen huoneeseensa tyynynpäällisen ja peiton ja... Tosin hetki sitten tulleen viestin mukaan juurimaalattu huone on pilalla: vain kaksi vaaleanpunaista seinää!
Kokeekohan sitä kaiken kovemmin vanhetessaan, kun flunssa tuntuu karmeammalta kuin koskaan ennen; kuten myös keväinen mahatauti, kun ei voinut liikahtaakaan? Kaikki neljä paikalla ollutta isovanhempaa saivat lapsenlapsilta kesäflunssatartunnan. Emme päässeet veljentyttären yo-juhliin, emme auttamaan enää tytärtä remontissa, paitsi vävyn vamhemmat ovat toipilaina olleet töissä. Lähden muuttoavuksi ja lapsia hoitamaan Hattulaan taas huomenna. Paappakin on jo sen verran kunnossa, että päässee töihin. Hänellä on 44 aamua töitä ja sitten alkaa loma ja sitten eläkepäivät ilman aikatauluja!

Joku saattoi huomata: kaikki neljä paikalla ollutta isovanhempaa! Meidän lapsenlapset ovat siinä onnellisessa asemassa (voidaan tällä kokemuksella jo sanoa), että heillä on: Ukki ja Mummi Turussa, Mumma ja Paappa Seinäjoella, Vaari ja Mummukka ja vieläpä Iso-Mummukka Vantaalla. Vilja ehti rakastaa ja saada rakkautta myös Iso-Vaarilta, nyt jo Taivaassa, jota Otso ei ehtinyt tavata. Lapsilla on myös yksi täti ja peräti viisi enoa, jotka toivottavasti aikanaan saavat lapsille serkkuja!