Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubin kesäretki osa 1

Aikaisin aamulla ajelimme Marjon kanssa Kauhavalle, Lapuan läpi. Kauhavalla oli jo monta iloista seuruetta valmiina lähtöön. Pikkubussi saapui ja ajoi Lapuan läpi! Pikkuisen kismitti, kun meidän piti ajaman muuta kautta! Tultiin takaisinkin Lapuan kautta. Meiltä monelta paloi paljon bensaa turhaan!
Keuruu oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme. Siellä Annulin puoti oli avattu meitä varten etuajassa. Siis sinne:

 Tästä aittaratista ostin kaksi pellavaista jakkua ja syksyisen huivin.

 Keuruun vanha pappila on nykyään ravintolana ja juhlien pitopaikkana.

Toisessa aittaratissa oli päädyssä hauska linnunpönttö!

Seuraava kohteemme oli Keuruun vanha kirkko.  Keuruu on ollut aikoinaan suuri seurakunta. Porttihuoneita oli kolme: miehille, naisille ja myöhästyneille omansa.

Kirkon on suunnitellut ja rakennusmestarina toiminut Antti Antinpoika Hakola Etelä-Pohjanmaalta. Kirkko vihittiin käyttöön 1758.

Ehdittyämme kirkkoon siellä oli toiselle seurueelle tilattu opaskierros menossa; menimme kuitenkin takapenkkeihin istumaan ja jotain kuulimmekin. Alttaritaulu on Johan Tilenin maalaus vuodelta 1782

Johan Tilen on maalannut myös katon ja seinät. Lehtereille on kuvattu pyhiä miehiä.

 Saarnastuolin vieressä on kopio Carl Gustav Söderströmin maalauksesta Viimeinen tuomio, lahjoitus vuodelta 1824. Aito maalaus on lahjoitettu Kansallismuseoon v 1902. Kopion on lahjoittanut v 1936 mänttäläinen Isak Julin rippikoulussa tekemiensä kolttosten korvaukseksi!

Sakastissa oli monia vanhoja esineitä.  Yllä koiran kaulapanta, jota tarvittiin susia vastaan. Susi ei pitkien ulkonevien piikkien johdosta päässyt puremaan koiraa hengiltä. Tämän kuulin oppaalta. Muut asiatiedot on Keuruun nettisivuilta, johon on linkki porttihuoneen kuvan alla.

               Vanhoja kattokruunuja

Kattopaanuja eri ajoilta. Terva tuoksui nytkin kirkon pihassa. Ennen vanhaan katto tervattiin joka kesä sakkomaksuilla, joita kerättiin esiaviollisia suhteita harjoittaneilta! Diakoniatyöhönkin sakkorahoja riitti!

Minä olen käynyt kirkossa monestikin 50-luvun lopulla, jolloin Keuruun toisessa vanhassa pappilassa, Pöyhölässä, vietettiin seurakuntien tyttöleirejä. Jännittävintä silloin oli kertomus kirkon lattian alle haudatuista kirkkoherrasta ja hänen perheestään. Muistaisin, että hautaholviin sai kurkistaakin!? Sakastin seinällä oli kuvasarja sieltä.

Jalkapuu vuodesta 1827-1850-luvulle. Jalkapuuhun joutui rikas tai köyhä, jos ei osannut kristinopin pääkappaleita, tappeli tai kiroili kirkossa.

Pohjoisen porttihuoneen, joka oli paitsi myöhästyjille myös punatukkaisille, paikalla on Keuruun suurin kikkovene vuodelta 1879. Iso valkonen, laidat maalattu valkoisiksi poiketen muista tervalla maalatuista veneistä, on 21m pitkä.

Sankarihautausmaa on tyylikäs ja selkeä.

 Näissä kuvissa syy, miksi me matkanjohtajan kanssa odotutimme itseämme!

Matkamme jatkuu Mänttään. Mukana myös Intsu ja Äippä.

Jaakon päivillä Pietarsaaressa 2011

Neljättä kertaa olimme miehen kanssa Jaakon päivillä. Alkusysäys tuli Kauhavan Kangas-Aitan käsityöklubin retkeltä. (rullaa linkitettyä alemmas)
Pietarsaaren koulupuistossa on komea koulu, Jakobstads Gymnasium!

Mies tiesi siellä olevan kukkia ja muita kasveja nimien kera, tosin ei kaikissa ja suurin osa oli vain ryhmien nimiä.

Pensas- tai Euroopanmerikaali on tullut syödyksi

Puiden alla on kivikkokasveja ja -polkuja

  Sitten kävelykadulle tapaamaan Lankatuvan Mikaelaa. Mikaela oli muutama vuosi sitten Seinäjoen käsityömessuilla meidän muiden käsityöbloggareiden kanssa. Hän on ollut Kaisan luona pitämässä kaksi kertaa lankakutsuja , joilla olen ollut mukana. Ostin nyt vain kerän Opalia, väri palomies ja villan pesuainetta. Aina, kun on Mies matkassa, niin on niinkuin olisi kiire eikä mitään saisi ostaa, varsinkaan lankaa! (Jota mulla on!!!) En siis edes oikein katsonut, mitä Mikaelan kimppanilla oli tarjolla; toki huomasin hauskat pikkutyttöjen mekot, mutta ainoa mekonkuluttajakin menee jo kouluun!

 Kadulla oli monenlaisia markkinakojuja. Tässä muovikengät on jo pakattu takaisin autoon!

Täälläkin on vanhoja autoja ja muita kulkupelejä: Viking Lindellin rakentama Pindeln autotraktori. Tarvikkeina kaksi vanhaa kuorma-autoa ja moottori vuodelta 1928

                          Aito T-Ford

 Torinvarren kaupat ovat levittäytyneet myös kadulle. Täältä vasemmalla olevan pöydän alta löysin kaksi vanhaa kastemekkoa ja vauvan pitsilakin. Kuvaan ne myöhemmin; eivät uppoa tähän kuvakavalkaariin.

 Jaakon päivillä on myytävänä vanhoja tavaroita ja vaatteita, samoin kuin vanhaan malliin tehtyjä. Nämä vaatteet ovat 2-3 v:lle pojille.

Tämä ihanainen kansallispuku on kokoa BabyBorn! Viljan Beibbari on poika :(

Sixten Ahlsved "maalaa" puusta tauluja ja rakentaa nostalgisia taloja ja huusseja.

Eläviä patsaita voi nyt nähdä myös Pietarsaaressa!

 Kauniita, hyvinhoidettuja puutaloja näimme matkalla Urheilukeskukseen!

Kävimme katsomassa Jaro- HJK jalkapallo-ottelun. Mulla on aina sukankudin urheilukisakatsomossa. Katsomon katolla olevan kameramiehen voisi kuvitella olevan myös muu-mies!

Onnistuimme saamaan viimeiset istumapaikat maalin takaa. Kudoin siis sukkaa! Väliajalla jotkut pelaajat potkivat palloa ja yhtäkkiä tuli pallo kämmeneeni ja sukan kutominen loppui siihen. Kättä särki pari päivää, se oli turvoksissa eikä sormet taipuneet kunnolla. En ole vielä selvittänyt itselleni ollako ylpeä vai loukkaantunut (psyykkisesti), kun pallon potkaisi Aki Riihilahti. Hän ei pelannut pelissä vaan esiintyi vain tauolla ja lopussa. Ihan vahinko pallon potkaisu katsomoon ei ollut, koska se oli kuudes tai seitsemäs sinne tullut pallo; siis väliajalla. Pelissä meni muutama, yksi pääkatsomoonkin. Kymmenentenä sarjassa oleva Jaro voitti sarjajohtaja HJK:n 1-0! Valtava merkitys Jarolle ja faneille!

 Illalla oli Rullahiihdon SM-kisat. Naisten mestariksi rullaili Maria Grundvall, IK Kronan ja miesten voittaja Jari Joutsen, Vetelin Urheilijat.
Muutama sadepisarakin tuli.

Saimme taas istumapaikat torin reunalta ja siitä näki, kuinka nosturiauto rupesi kurottelemaan kohti korkeuksia ja kohta siellä roikkui pieni koppi, jossa oli benji-hyppäjä ja turvamies eli tohorittaja. Ainakin neljä ensimmäistä hyppääjää oli tyttöjä!

 Hiihtojen jölkeen alkoi toritanssit. Orkesterina Exodus, joka soitti sekä ruotsalaista että suomalaista tanssimusiikkkia. Ainakin kitaristi ja kosketinsoittaja lauloivat! Tanssijoitakin oli runsaasti epätaisella asfaltilla. Myös "taidetanssijoita", joita oli myös Tangomarkkinoilla.

Kotimatkalla (n 80 km) oli kaikki suomalaisen kesän sääilmiöt päällä. Tuuli niin kovaa, että pelkäsimme puiden kaatuvan tiellemme. Välilla satoi ja välillä pisaroi. Sateenkaarikin näkyi tummalla taivaalla; aarteen paikkaa ei!

Wanahan ajan päivillä Soinissa ja Lähetyssopen IhmeIdeakilpailu

Vihdoinkin ehdimme ajella Soinin Päiville, joita vietettiin jo 15. kerran. Järviseutulainen taiteilija Reijo Kivijärvi innostui perinnerakentamisesta, vanhoista työtavoista ja hankki pärehöylän. Hän järjesti pihapiirissään päreidentekonäytöksen, josta tapahtuma laajeni kaksipäiväiseksi ja monipuoliseksi erilaisten työtapojen ja koneiden esittelyksi. Paikalla on myös myytävänä monipuolisia tuotteita sepän taoksista kasviväreillä värjätyihin lankoihin.

Tässä Reijo Kivijärvi  kertomassa, miten maaseutukylien entinen yhteiselämä kääntyi yksityiseksi television tultua joka tupaan...

Tämä lienee se päivien alkuunpanema voima, pärehöylä ja maamoottoori.

Päreiden tekonäytös. Päreitä näkyi käytettävän kahviloissa tarjottimina ja niitä tehtiin tilauksesta.

Tälläisellä veljeni mopolla ajelin (salaa) mumman luo Ilmajoelle. En osannut sitä oikein pysäyttää vaan suljin bensahanan vähän ennen määränpäätä. Huoltoasemalle en kehdannut näin ajaa, vaan serkkuni haki siihen bensaa, että pääsin taas kotiin. Multa oli viikko aiemmin (24v:na) leikattu sappikivet, vieläkin muistan, miten kipeä olin täryttävästä kyydistä! (Koko maha auki, silloin)

 Seppämestari takomassa pankveihteä eli kuorimarautaa.

Vaatturimestarin työhuone ja puoti, jossa oli mm vanhanmallisia olkaimia ja flanellivaatteita.

Esillä oli tämä palokaluste, jollainen on ollut myös täällä Vinkan mäellä, mieheni kotikylässä. Täällähän talot olivat hyvin tiiviisti. Toisen tuvan portaille (silloille!) saattoi tästäkin talosta hypätä!

 Vanhassa riihessä oli pankolla peti.

Tämä kuva on kuvasta. Kivijärven pihassa taisi olla kaksikin vinttikaivoa. Minäkin olen joskus saanut nostaa vettä tuollaisesta kaivosta Enossa.

Vanha lato

Monena vuotena talkoolaisena kehräämässä ollut hauska Elsa, jonka tunnen Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubista. Sama Elsa kehrää myös Käsityöfestarijutussani! Elsalta ostin "joka arpa voittaa"-arvan ja voitin hienon päivyrin.

Elsan vieressä mattoa kudottiin hienoissa varmaan kotitekoisissa kangaspuissa.

Toisessa aitassa oli esillä vanhoja käsitöitä. Tässä merkattuna lohduttava sanoma ihmiselle Jumalalta. Tämän runon sain kälyltäni isämme kuoltua vuonna 2001.

Oli siellä myös myytävää: kauniita lapsia ja sukkia.

 Wanahan ajan tansseissa solisteina olivat Jussi Roponen ja Kalevi Järvenpää.

 Vanha aitta katettu uudella olkikatolla. Huomaa ylin paksu puu, se on se malka, jota emme omassa silmässämme näe huomatessamme rikan toisen silmässä!

 Heinäntekoväki käymässä päiväkahville. Tälläisessä tilaisuudessa olen kerran ollut mukana Karjalohjalla, 70-luvulla.

Nuoret emännänalut ajelivat vanhalla traktorilla heinäpellolla papan vahtiessa silmä kovana.

Päivillä oli myös useita vanhoja autoja Bemarista Volgaan esillä. 70-luvulla meillä oli postiautonkeltainen kupla. Hyvin sinne mahtui kaksi nelihenkistä perhettä matkustamaan Vantaalta Seinäjoelle. Pienimmät lapset olivat takapenkin takana moottorin päällä!

Kiviharjun paihasta vähän kauempana oli Rompepäivät, joista kertova kyltti oli vain ison tien varressa. Tämä meinasi jäädä näkemättä. Mutta tienvarret oli niin autoja täynnä, että liikenne oli yksisuuntainen ja niin huristelimme Rompepaikan ohi. Sanoin Mehelle, jollet pydähdy, saat kuulla tästä kauan. Siispä:  Lisäys: Ylläolevanlaisia pitkävartisia "pässinpökkimiä" sukkia pidettiin kai vielä 60-70-luvuillakin, ainakin Etelä-Pohjanmaalla. Siis nuoret tytöt!

 Vanhoja käsitöihin liittyviä ja käsitöinä tehtyjä tavaroita.

 

 Kahvimyllyjä. Neliskanttista olen minäkin lapsena pyörittänyt. Oi, mikä tuoksu! Olin kova kahvinjuoja!

Patsaita ja reliefejä Venäjältä ja Kiinasta

En yhtään muista minkälaisia tuoleja oli Ilmajoen lapsuudenkodissani, josta muutimme, kun olin 6v. Mutta naapurimme Metsärannan tuolit muistan. Ne olivat tälläisiä, mutta vihreitä. Nämä olisivat sopineet tähän Miehen tupaan, joka on 1850-luvulta.

Loppuviikosta on tarkoituksemme käydä taas Jaakonpäivillä Pietarsaaressa.

Kaisan Kerällä blogissa on seuraava IHMEIDEAkilpailu Seinäjoen seurakunnan Lähetyssopessa myytäviä tuotteita varten.
Ideoivat ihmiset käykää tutustumassa kilpailuohjeisiin!