Vaasan asuntomessuilla bongattua

Tottakai näin heti nämä nukenvaunut jossain tytön huoneessa. Valitettavasti vaunujen omistaja ei ollut antanut vanhaa nukkeaan arvokkaisiin vaunuihin, vaan niissä lepäili halpis-nalle. Muutenkin lelut olivat Bratzejä ja muita tämän päivän leluja.

Nämä huovutetut paidat narulla taisivat olla samassa huoneessa kuin nuo vaunutkin.

Näin ihastuttava pontso oli koko perheen yhteisessä makuuhuoneessa tyttären omassa tilassa.

Virkatut verhot taas olivat eräässä huoneessa, jossa oli myös seinällä tumma levy, joka oli verhoiltu ruutuvirkatulla "liinalla". Vastapäisessä ikkunassa oli virkattu vihreä verho, jossa oli pampuloita. Nämä eivät välttämättä olleet käsin tehtyjä, mutta soveltuvat niiksi.

Parveketeatteria piti päästä katsomaan. Varsinkin, kun siinä oli Mietaa, tosin pahvisena, mutta omalla, nauhoitetulla äänellään. Hauska esitys miesten ja naisten suhteista. Mietaa:"Tottakai moon oikias! Jos en olisi, olisin etukätehen varoottanu:" ja "Naisia on kaharenlaasia, toiset on aina äänessä ja toiset ei oo koskaan hilijaa."

Hän on messumaskotti Kiito-Kurre, mutta voi, miten surullisen näköinen. Pois lähtiessämme hain Mikaela Ingbergiltä Vaasa-kassin. Hetken jo luulin,että tuo luonnossa kauniimpi ja hoikempi (kuin tv:ssä) nuorinainen on mun tuttuni. Toivotin sitten vain tsemppiä, mutta mitähän se tarkoittaa? Ainakin hän kiitti.

Ihmisiä oli liikkeellä paljon, muttei mitään ruuhkaa ollut. Talot olivat hienoja, keittiöt tasokkaita(?), valtavasti terasseja, pieniä, pimeitä huoneita, harmaita seiniä, paljon pieniä ikkunoita, portaita. Ei vanhoille, ei liikuntavammaisille; no ehkä kerrostaloissa. Pieniä ja suuria saunoja, muttei yhtään mustaa. Kylpytynnyreitä ja porealtaita naapurin silmien edessä. Asuntoaluehan on meren rannalla, mutta vain yhdellä talolla on laituri; ei siellä voi uidakaan, matala ja ruskea vesi, ja kaislikko, mutta meren tuoksu!

Mies, joka ei mene enää töihin vaan on lomalla 154 päivää ja rupeaa sitten kokopäiväiseksi koiranhoitajaksi ja kissanmakuualustaksi, löysi lempparitalon meren ääreltä, valoisan, kauniin tyylikkään.

Minuun kolahti vain Meripojan koti, mutta sekin poikaani ajatellen. Liikaa rappusia, liikaa steriilejä keittiöitä. Polveni muistutti joka nousussa ja varsinkin laskeutuessa....

Saako mennä? Kädentöitä ja kutimia

Viime viikolla Hattulassa Otso testasi Mumman hermoja: "meen kyllä tästä! Ensin otetaan pois, livahdan uudelleen ja taas ja taas... jopas pääsen kiipeämään! Ensin kolmannelle asti ja seuraavassa hetkessä jo viidennelle eli ylös asti." Alkuun päästyään hän oli hetkessä kiivennyt rappuset ja konttasi pitkin käytävää lastenhuoneisiin ja Isonsiskon nukkekodille: "siellä oli ihania tavaroita! Pikkuriikkinen syöttötuoli ja sänky ja pöytä ja matto ja kaappi ja tuoli ja nukke ja nukke ja... Isosisko nosti metelin, miksen minäkin saisi sillä leikkiä? Nehän on sentään puuta eikä posliinia kuten Muumi-kahvikalusto, jonka Mummi oli tuonut. Ei sitäkään saanut heitellä portaita pitkin, vaikka ihan itse pääsin ylös Isosiskon leikkiin! Ei ne menneet edes rikki ja silti nekin otettiin pois... Isosiskoa sai kyllä työntää, muuten hän ei olisi antanut koskea Taapero-kärryyn. Mitä nelivuotias tekee pienten poikien kärryillä, liian matalakin! Mutta näin sujuu hyvin, minä saan työntää ja pysyn samalla jaloillani. Mietin kauan ennekuin viitsin itse ruveta liikkumaan, mitä sitä turhaa, kun aina on joku kantamassa, mutta sitten huomasin, että omin avuin pääsee moneen sellaiseen paikkaan, jonne ei viedä; niinkuin sinne nukkekodillekin. Terv Otso pian 11kk"


Sain tänään ihanan muiston Irmeliltä, nukke-emolta, jonka kanssa ahkeroimme Kankaanpään Opistolla nukkevauvojamme. Hän harrastaa myös sukkahousunukkeja ja -korttitauluja. Kiitos!

Jaakon päiviltä tuli mukaan melkein elävä afgaani, johon sopii juuri jostain lukemani lause: Kukaan ei ole niin syyttömän näköinen kuin syyllinen afgaani! Myyjämies kertoi myöskin ompelevansa nämä koirankarvat: tässäpä oiva vinkki Loopan omistajille. Koiraa liikutellaan siimojen päässä olevalla kepillä. Pää on superlonia ja vartalona pätkä nauhaa. Näitä olen nähnyt muuallakin, kenen lie ohje?!
Ihastuin Tomteniin jonkun blogissa ja googletin ja näin niitä lisää ja kuvien perusteella aloin neulomaan Otsolle tätä jakkua, joka on helppo laittaa nukkuvankin lapsen päälle tai päältä pois.
Etsin vielä sopivat napit ja niin innoissani halusin saada valmista, että unohdin kaventaa toisessa hihassa, joten se pitää vielä purkaa. Tässä olen käyttänyt kolmea eri lankaa, sinistä kaksinkertaisena. Etureunan neuloin tiiviimpää kuin muualla.
Uskon, että tätä pidetään, mutta toisesta en ole varma. Aloitin jo Viljallekin oman Tonttusen, mutta se on vielä niin vaiheessa ja hän voi vaikka nähdä, jos täällä on jotain ja keksiä, ettei tuo ole minun lempiväriäni. En tiedä, saivatko naapurimaan Victoria ja Madde pikkuprinsessoina valita vaatteensa itse, mutta meidän prinsessa valitsee...

Jaakoonpäivillä Pietarsaaressa

Kauhavan Kangas-Aitta kustansi neuleklubilaistensa matkat pikkubussilla Pietarsaareen Jaakonpäiville lauantaina 26.7.2008. Kiitos! Me olimme jo valmiiksi Lappajärvellä, josta on melkein sama matka Kauhavalle, josta bussi lähti kuin Pietarsaareenkin. Matkaseuraksi ja autonkuljettajaksi sain Miehen, joka on ollut kesätöissä Pietarsaaressa 60-luvulla. Saavuimme aurinkoiseen Pietarsaareen ennen bussin tuloa ja ehdin jo katsoa lähes puolet toritarjonnasta. Näin erittäin tyylikkäät lapaset, upeita huiveja, kauniita sukkia ja muita kädentöitä, paljon vanhoja astioita, muutamia nukkeja, ruokaa, leivonnaisia. Torin ympärillä oli vanhoja autoja, vuosittain valittava Laiska-Jaakkoo, pelimanneja ja eri puolueiden kojuja, joissa oli tarjoiluna hyvää, haudutettua kaurapuuroa, karkkeja, kahvia ja mehua. Erittäin hyvän ruislimpun ja toisenkin ruislimpun ostin, jotka kotona menivät suihin aika nopeasti. Ehdotinkin sunnuntaina Miehelle, että käydäänkö Pietarsaaresta leipää?



Tämä auto toi mieleeni auton, jonka Isä osti vuonna 1952 kälyltään orkesterinsa keikka-autoksi ja jonka kaupan Äitini pakotti perumaan. Sitä autoa kutsuttiin meillä Atomipommiksi. Muistaakseni se paukahteli.


Tämä pikkuneiti oli pukeutunut seurueensa tapaan entisajan vaatteisiin ja hänellä oli mukanaan myös vanhat rattaat. Joku neuleklubilaisista kertoi hänellä olleen samanlaisen asun, mutta punaisena. Joka roskan ja moskan pikkuneiti poimi valkoisilla? hanskoillaan. Isänsä seurasi tarkasti vierellä, ettei suuhun mennyt mitään.

Torilta suuntasimme tietysti lankakauppaan ja toiseen lankakauppaan, jossa näimme SatuH:n Kokkolasta. Leipä- ja lankapussini Mies kantoi parkkipaikalle autooni.

Paviksessa kävimme ruokailemassa seisovasta pöydästä kohtuuhintaan ihan hyvää ruokaa, lihaa karttavan mielestä pöydässä oli tosin hiukan vaatimaton valikoima. Kuvassa myös kaksi klubilaista matkalla meren rantaan.

Paviksen terassilta avautui näkymä merelle, joka tuoksuikin mereltä! Oikealla Pietarsaaren asuntomessujen kerrostaloja, omakotitalot ovat kauempana rannasta. Messut olleet joskus.

Kaupunkikiertoajelun aikana saimme tutustua Pietarsaaren historiaan ja kuulla monenlaisia kertomuksia muutamista pietarsaarelaisista perheistä, jotka olivat perustaneet tehtaita, kouluja ja sairaaloita. Yhteinen ohjelmamme päättyi Aspegrenin puutarhaan, jossa ihailimme kukkaloistoa, yrttejä, mansikoita ja kasvimaan taimia. Kuvassa ilmeisesti kerrottu unikko. Kiitos kaikille matkakumppaneille seurasta!

Kahvia emme saaneet, wc-makki oli tupaten täynnä, kiviä meni kenkään, auton parkkipaikka oli kateissa ja kun vielä matkan päätteeksi kävimme Prismassa, oli saatu mahdutettua päivään monenlaisia elämyksiä. Mennä nyt melkein ulkomaille, ruotsiakin sai puhua ja melkein englantiakin, ainakin sitä kuuli, niin käydä nyt Prismassa retken päätteeksi! Siellä oli kyllä siisti wc ja kahvia ja pullaa riittämiin.Oli kiire kotiin katsomaan Kuninkuusraveja.

Kertomuksia ja kuvia retkestämme myös näissä blogeissa:http://intsu.vuodatus.net/ http://ruokonen.vuodatus.net/ http://ssilmukat.blogspot.com/

Matkan aikana sain kuitenkin kudottua Otsolle Tomtenia, jonka kuvia olen blogeissa nähnyt.

Pian ihanaiset tyttöset, Opistolla nähtyä ja eläkeläisen kiirettä

Tämä tyttönen on Pia-kurssilaisen Lucasta muokkaama tumma kaunotar. Hän on puettu äitinsä n. 50v vanhaan villamekkoon. Pia muokkasi vyötäröresorista hihoihin pidennystä ja käänsi selkäpuolen eteen kauniiden nappien takia.

Tämä tomera neitonen, Tyyne Marjatta, on muokattu Hannah-osista. Hänellä on aidot hiukset, sisarensa letistä. Hän on ilmetty äitinsä, kuten kuvasta näkyy. Hänelläkin on äitinsä vanha , hiukan pienennetty neulemekko. Pian täti on aikoinaan nämä kauniit mekot neulonut ja äiti säästänyt. Kannattaa säästää joitakin lasten vaatteita, voisiko parempaa käyttöä olla kuin keräily-nuken vaatteet! Pia toi myös isoja kiviä ja puhdasta hiekkaa toistenkin nukkien tarpeisiin, kiitos niistä!

Kankaanpään Opiston ruokalista oli näiden vanhojen ikkkunanpuitteiden sisällä. Muitakin ikkunanpuitteita oli esillä, nojailivat rennosti seinään. Älä siis hävitä niitäkään!


Tämä seinävaate oli kudottu, oikein kangaspuissa, Fanttilangasta. Sitä sopi vessajonossa ihailla!

Kankaanpää on hyvin siisti ja kaunis kaupunki. Annoimme kertoa itsellemme, että entinen kansanedustaja on hoitanut kotikontunsa asioita hyvin ja saanut paljon aikaan.

Kaupungissa oli myös erittäin hyvin hoidettu Lähetystori-kirppari, jossa hinnatkin olivat vielä halvat. Tavaraa oli paljon ja tulossa olevia silitettiin. Sieltä saivat jotkut "vauvamme" vaatteensa.

Mies ihmetteli, miten eläkeläisen elämä voi olla näin kiireistä: ma: sisaren ja serkun kanssa mumman haudalle Ilmajoelle; illalla veljen omaishoitoa, ti: veljen käyttö tk-labrassa ja kahvilla, junalla Hattulaan mummattamaan 4vuotiasta ja kymmenkuista, ke: illalla kotiin täyden työpäivän tehneenä (neuletapaaminen jäi väliin), to: siivousta kotona poikani ja hänen tyttöystävänsä vierailua varten, kahvittelua ja iltapalaa; keskustelua toisen veljen kanssa puhelimitse hänen loukkantuneesta jalastaan, pe: tälle veljelle pyörätuolin noutoyritys tk:sta, sain vain kepit, kepit veljelle, ei pääse liikkumaan, soitan ambulanssin; miehistö pakottaa veljeni kompuroimaan kepeillä hissiin, haen kaupasta ruokaa ensimmäiselle veljelle ja vien ne hänelle, tarkistan hänen lääkkensä, toinen veli soittaa tk:sta: hän tarvitsee pyörätuolin päästäkseen wc:hen, ajan sinne, ei vessahätää, haen kahvilasta hänelle kahvia ja voileivän, menen hänen ja ensimmäisen veljeni reseptien kanssa apteekkiin, vien toisen lääkkeet hänelle tk:hon, käyn syömässä Miehen kanssa, veli soittaa, että jalka on murtunut ja kipsataan, soitan kolmannelle veljelle, jos hän veisi tämän toisen kotiin myöhemmin, mutta ymmärrän, ettei, etsin kaupoista vaatteita itselleni ja löydänkin, tapaan poikani ja tyttöystävän, ehdin kotiin, veli soittaa tk:sta, että jalka on kipsattu ja hänet saisi viedä kotiin, ei muuta kuin takaisin liikenteeseen ilmastoimattomalla autolla, että se pyörätuoli mahtuu, naama tulipunaisena, ei nyt kuumista aalloista, sattumalta näen veljeni tk:n nurkalla, olisin mennyt sisältä etsimään, veli autoon, miten tämä pyörätuoli menee kasaan, tuoli vaivalla takakonttiin, ruokakaupan kautta veljen pihaan, pyörätuoliluiska on jyrkkä ja tekee mutkan ja ovi on väärällä puolella ja joku humalainen naapuri vielä tunkee väliin, lukeeko vielä joku? hissi on erittäin ahdas, saan pyörätuolin käännettyä selkä hissiin ja veljeeni ihastunut naapuri yrittää tunkea väliin, saan hänet pois hissistä, työnnän tuolin hissiin, irroitan jalkatuet, että saadaan hissin ovi kiinni, juoksen puuskuttaen seitsemänteen kerrokseen, autan veljen hissistä, kerään ruuat ja jalkatelineet hissin lattialta, autan veljen kotiinsa, laitan jalkatelineet ja naapurin irroittaman käsinojan tuoliin kiinni, ruuat kaappiin; minä kotiin pakkaamaan maalle lähtöä varten, kissa joka jäi ulos, on pihalla, mutten jaksa reagoida, että ottaisin sen kiinni, pakkaan koiralta salaa ruokatavaroita ja lankoja ja vaatteita, lehtiä, onko joku vielä mukana? Mies tulee töistä, motkottaa, kun kissa on häipynyt, pakataan mun auto, koska se on ilmastoitu ja kissa jää ulos, josta se tulee poikani ja hänen kissa-allergisen tyttöystävänsä kyydissä maalle, illan suussa kolmas veli soittaa, että missä se toinen on, kun hän on koko iltapäivän odottanut soittoa kotiin viemisestä.

Onneksi on viikonloppu!

Aihioista vauvoiksi kovalla työllä

Maanantaina auto lähes täynnä lähdimme Heleenan kanssa Kankaanpään Opistolle Nukketohtorin vetämälle reborn-vinyylinukkekurssille. Huomasin kurssin, kun se oli jo täysi, laitoin kuitenkin s-postia Opistolle ja tiedustelin paikkaa, kaverille myös. Kauan saimme jännittää, että mahdutaanko; lopulta tuli kurssiohjelma ja maksulaput ja Nukketohtorin ohjeet kurssilla tarvittavista välineistä. Varmuuden vuoksi googletin skalppiveitsen! Niitä saa apteekista. Tarvittiin toki muutakin: mm. neulaa, pyyhettä, saksia, puukkoa, hiustenkuivaajaa; ompelukone pysyi koko ajan takakontissa. Rahaa unohtamatta, jota sai kortilla OP:stä Kankaanpään torin laidasta.Ensimmäiseksi vaikea valinta: mikä pää, mikä ilme! Näistä, Lucasta ja Finnistä, vauvan synnyttäminen alkoi, kalpeat vinyyliset nukenpäät, jalat ja kädet. Pään mukaan valittiin raajat, lyhyet tai pitkät vinyyliosat. Ensin pestiin, kuivattiin, maalattiin, pigmentoitiin, lakattiin ja liimattiin. Silmien valinta ja laitto. Hiukset, mohairin istutus vai valmis peruukki, aitoa hiusta vai mohairia?
"Lucalta" irtosi silmäkin tässä vaiheessa, jota ei kestänyt edes ajatella, mitä tekee. Huovutusneulalla päähän mohairvuohen karvaa, auts! Minä laitoin hiuksia kahteen päähän koko pitkän päivän ja unissani lupasin maksaa "liiat" karvat. (Uniopettaja oli vakinukkeopemme, terv Nukkepajaan!)Me teimme töitä kellon ympäri, toki söimme välillä: ensin aamiaista, sitten lounasta, päiväkahvia, päivällistä ja vielä illalla huoneessa patonkia ja jugurttia, jotain muutakin...
Tässä Tuuli Maaria valmiina, ripset tallella. (Kotimatkan ahtaudessa toinen yläripsi irtosi) Painoa hällä on n. 2500g ja pituutta 53 cm. Vartalot ostin valmiina. Ne täytettiin hiekalla ja vanulla, päähän ja raajoihinkin laitettiin hiekkaa vanun lisäksi. Tuulin masussa on myös 600g painava kivi.
Tässä Pyry, Tuuli ja Tuisku! Pyry on varsinainen reborn, koska se on aikoinaan Saksassa muokattu Berenguer-tehtaan nukke. Jos joku tietää, mikä, niin olen hyvin mielissäni. Pyry oli väritön, muuten kaunis ja tukkakin oli Nukketohtorin mieleen. (Olin pitänyt sitä huonona, mutta....) Laitoin Pyrylle punaa kasvoihin ja alaripset ja pojan vaatteet, niin jopa hänestä tuli tyttärenpoikani Otson kopio! Nutun olen neulonut, siihen kuuluu myös fyrrylierinen hattu, joka on vähän tyttömäinen, sitä saa Tuuli pitää. Nutun napit on autot, mutta onhan mummallakin auto. Haalarit ja sukat kirppikseltä. Tuulilla on tyttärentyttären vanha liivihame, ihan lastenvaatekaupasta ostettu potkupuku alla ja jaloissa Heleenan neulomat tossut. Tuisku sai kuin saikin samanlaisen hiuspehkon kuin Tuulikin, vaikkei pitänyt. Hänellä on Heleenan varastosta saadut paita ja puolipotkarit. Minulla oli mukana tyttöjen vaatteita. Pojatkin painavat n. 2500g.
Meitä olikin vain 9 kurssilaista, vaikka kurssi oli ollut täysi jo kauan aikaa. Infokirjeessäkin oli 16 nimeä, joista oli pudonnut 9, koska listan ulkopuolelta tuli kaksi. Kurssin koko oli sopiva, mutta kuinkahan moni ei ottannut Opistolle enää yhteyttä, kun netissä luki, että kurssi on täynnä? Saimme aikaan yhteensä 19 vauvaa, tästä puuttuu kaksi vauvaa, jotka jo olivat menneet kotiinsa.

Meillä oli oikein hauskaa, mutta aika työlästä, kuten vauvan teon kuuluu ollakin. Hankalinta oli saada silmät oikeaan asentoon ja myös pysymään siinä. Nukketohtori oli iltojakin meidän kanssamme opastamassa. Kurssilaiset olivat eri puolilta Suomea.

Kurssi oli erittäin positiivinen kokemus, olisi mukava päästä toistekin! Opistolla oli monta muutakin mielenkiintoista kurssia menossa, kuten mosaiikki- ja hopeamestarikurssit. Kesän aikana oli tehty Martta-Bebejäkin ja ilmeisesti tehdään nukkeja ensi kesänäkin.

Takaisin tullessa olimme lisääntyneet; Irmeli oli matkalla Ouluun ja yhteydet huonot junalle Kankaanpäästä. Hän tuli kyytiin kolmine "lapsineen" ja isoine laukkuineen. Kävimme Tapion kaupan kautta, se taitaa olla Suomen suurin lankakauppa. Ajelimme myös hiekkatietä vesisateessa. Mies motkotti, että hän oli turhaan pessyt autoni...Irmeli kyseli, miten keskellä ei mitään voi olla iso lankakauppa! Apukuski meinasi jo hikeentyä, kun hiekkatie vaan jatkui ja jatkui, mutta heti isolle tielle päästyämme olimmekin Tapion kaupan nurkalla. Tapiolta lähti lankaa mukaan jonkin verran. Step-lanka kuulema auttaa myös öiseen suonenvetoon, niin siitäpä yösukkia neulomaan. Ehdimme ajoissa Seinäjoen asemalle, Irmeli saateltiin laiturille, Heleenakin ehti kotiin ennen isännän lähtöä kalareissulle viikonlopuksi ja meillä kotona pakattiin auto ja suunnattiin nokka kohti Lappajärveä.
Tänä aamuna juttelin Sonera-miehen kanssa 49 min, että saimme langattoman yhteyden pelaamaan ja suojattua.

Postaan myöhemmin vähän lisää, kun tähän ei kai saa enempää kuvia. Tai ainakaan minä..

Ihailevat kommentit erittäin tervetulleita!

Reborn-nukkekurssille ensi viikoksi

Kauan sitten löysin Huuto.netistä aivan ihania myytäviä "vauvoja". Joskus sainkin kaksi ostettua. Toinen on muokattu Saksassa, toisesta en tiedä senkään vertaa. En ole edes kuvannut niitä, vaikka ovat kovin ihanaisia. Kuvassa olevan näköistä yritän tehdä.

Mutta itsetekemää olen mielinyt monta vuotta. Nyt löytyi sopiva kurssi ja kun kaverikin on nukke"hullu", niinpä siis aamulla kohti Kankaanpään Opistoa neljäntoista muun samanlaisen (?)kanssa muokkaamaan omia vauvanukkeja. Opettajana on Nukketohtori. Kurssin tuloksia päässen kirjaamaan jo viikolla tai ainakin vkl:na.

Saimme maallekin nettiyhteyden! Monen mutkan kautta ja toista vuotta meni aikaa, ennenkuin S:n liittymä saatiin perille asti. Kuinka voi tiedonkulku olla vaivalloista, tänä aikana! Kun Mies sinne soitti, aina eri ihminen, joka ei tiennyt asiasta mitään, oli puhelimessa ja lupasi selvittää ja soittaa takaisin. Nyt kun asiat nytkähtivät eteenpäin, postia tuli kotiin ja mökille; piti tulla kotiin, nettimies soitti mökin pihalta, että nyt olen täällä. Oli sovittu, että soitetaan ennekuin mennään, että saadaan sukulaismies avaamaan ovi. Hän oli tietenkin metsätöissä. No, vanha käly saatiin hätiin ja hän murehtimaan laskua, kun oikein kahdella autolla oli tultu paikalle, koska vasta silloin nettimiehelle selvisi, että puhelinjohto on tolpassa! Siitähän sitä lankaa oli väännetty toista vuotta. Sähköfirmat eivät tulleet laittamaan johtoa, kun S ei ollut antanut määräystä, itse ei voinut tilata.. Konekin on vielä kaupassa.

Brysselin vieraita ja fufo valmis

Soittorasiatalo, jonka olen paperimassasta Kaarakan talossa tehnyt. Talossa pidän hivenaineita, joten se on aina on ruokapöydällä. Yhdellä sivulla on ulko-ovi. Soittorasia on upotettu valepohjan alle.
Kummitytär perheineen oli sukuloimassa kotokotona. Kävivät myös tapaamassa kummitäti-tätiä. Sain antaa Tytille pontson, jonka aioin antaa hänelle syntymäpäivälahjaksi 2,5v sitten. Jostain syystä en saanut sitä millään valmiiksi ennenkuin nyt, kun etukäteen tiesin, että tapaamme. Pontso on luonnossa paljon kauniimpi ja mustempi. Ja ihanan pehmeä. Paremmin olisi täti voinut tyttinsä puettaa, kuten kuvasta näkyy. Pontso on mustaa Kitten mohairia enkä tietenkään muista tuota efektilangan nimeä. Se on mustaa karvalankaa, jossa kiertää fuksia-keltainen-vihreä lanka. Ohjeen ja langat ostin Seinäjoen Käsityömessuilta v 2005.
Tytti ja hänen miehensä ovat töissä Brysselissä ja Noa 4,5v on koulussa. Teepöydässä Noa sanoi, että on se kumma, kun pyytää vettä, niin aina saa mehua! Tietenkin lapsi sai vettäkin.
Mummala-kyltin sain tyttäreltäni, joka osti sen Hämeenlinnan vanhoilta päiviltä. Monia se on huvittanut, muttei ensin Paappaa...

Vimpelin markkinoilla musiikkia ja sukukirjoja

Alajärven korsukuoro esiintymässä hanureitten säestyksellä. Ihan veteraaneja eivät kuorolaiset olleet. Laulu soi komeasti. Miehen koulukavereita kävi "häiritsemässä" kuuntelemista. Varsinkin Lillbackan näköinen mies, jota Mies luuli omaksi luokkakaverikseen, (olikin tämän pikkuveli) teki kotiseutuaiheisia kompakysymyksiä. Voin kehua pärjänneeni hyvin...
Markkina-aluetta kierteli myös tämä miesporukka kertomansa mukaan häiritsemässä yleisöä. Kyydissä hanuristi, kitaristi ja upean karheasointinen solisti, joka todella osasi laulaa.

Ennen Vimpelin markkinoille kelpuutettiin vain paikallisia myyjiä, mutta eipä ole enää juurikaan paikallista yrittäjyyttä markkinoilla. Leipuri, muutama käsityöläinen ja kirpparikauppias olivat paikallisia. Ostin muovisandaalit, caprit ja pari t-paitaa. Miehelle hain Strangin ja Spangarin-sukuseuran neljännen sukukirjan, jota selatessa meni tuntikaupalla. Minulle esiteltiin esi-isiä ja -äitejä, kirjassa kun on aika paljon myös kuvia. On siinä minunkin nimeni... Mukavahan niitä vanhoja nimiäkin on tutkia: Vieno Vanilja sopisi tämänpäivänkin pikkutytölle, Vaniljan tiedänkin.

Hattulassa "piikomassa"

Tämän lampun olen tehnyt pari vuotta sitten Kaarakan talossa tyttärelleni. Se on paperinarusta kaaospunonnalla; varjostimeen vain oli hankala saada sopivaa jalkaa, koska siihen sopi vain pieni lamppu. Nyt se sai uudessa kodissa hienon paikan olohuoneen nurkkapöydällä. Tein samanlaisen myös vanhemmalle pojalleni. Nyt ajankohtainen lamppu, kun samanlainen oli jossain asuntomessukuvassakin.
Otso purki Mumman kanssa astialaatikoita ja rapisutti käärepapereita, mutta yhtäkkiä hän olikin pöydän alla ansassa, mutta onneksi aamupalan jälkeen oli vielä siivous kesken, joten siellä oli pikkumiehelle evästä! Olipa taas virke!
Vilja meni äidin kanssa sovittamaan jo aiemmin täällä kuvattua essumekkoaan. Mumma yritti kuvata ikkunan takaa eikä nähnyt tämän enempää, kun vierashuoneen ikkunat on jotain ihmelasia. Essumekko on SUURI! Toivottavasti Vilja pitää sitä myöhemmin! Kyllä se essumekko siellä on!