torstai 31. heinäkuuta 2008

Vaasan asuntomessuilla bongattua

Tottakai näin heti nämä nukenvaunut jossain tytön huoneessa. Valitettavasti vaunujen omistaja ei ollut antanut vanhaa nukkeaan arvokkaisiin vaunuihin, vaan niissä lepäili halpis-nalle. Muutenkin lelut olivat Bratzejä ja muita tämän päivän leluja.

Nämä huovutetut paidat narulla taisivat olla samassa huoneessa kuin nuo vaunutkin.

Näin ihastuttava pontso oli koko perheen yhteisessä makuuhuoneessa tyttären omassa tilassa.

Virkatut verhot taas olivat eräässä huoneessa, jossa oli myös seinällä tumma levy, joka oli verhoiltu ruutuvirkatulla "liinalla". Vastapäisessä ikkunassa oli virkattu vihreä verho, jossa oli pampuloita. Nämä eivät välttämättä olleet käsin tehtyjä, mutta soveltuvat niiksi.

Parveketeatteria piti päästä katsomaan. Varsinkin, kun siinä oli Mietaa, tosin pahvisena, mutta omalla, nauhoitetulla äänellään. Hauska esitys miesten ja naisten suhteista. Mietaa:"Tottakai moon oikias! Jos en olisi, olisin etukätehen varoottanu:" ja "Naisia on kaharenlaasia, toiset on aina äänessä ja toiset ei oo koskaan hilijaa."

Hän on messumaskotti Kiito-Kurre, mutta voi, miten surullisen näköinen. Pois lähtiessämme hain Mikaela Ingbergiltä Vaasa-kassin. Hetken jo luulin,että tuo luonnossa kauniimpi ja hoikempi (kuin tv:ssä) nuorinainen on mun tuttuni. Toivotin sitten vain tsemppiä, mutta mitähän se tarkoittaa? Ainakin hän kiitti.



Ihmisiä oli liikkeellä paljon, muttei mitään ruuhkaa ollut. Talot olivat hienoja, keittiöt tasokkaita(?), valtavasti terasseja, pieniä, pimeitä huoneita, harmaita seiniä, paljon pieniä ikkunoita, portaita. Ei vanhoille, ei liikuntavammaisille; no ehkä kerrostaloissa. Pieniä ja suuria saunoja, muttei yhtään mustaa. Kylpytynnyreitä ja porealtaita naapurin silmien edessä. Asuntoaluehan on meren rannalla, mutta vain yhdellä talolla on laituri; ei siellä voi uidakaan, matala ja ruskea vesi, ja kaislikko, mutta meren tuoksu!

Mies, joka ei mene enää töihin vaan on lomalla 154 päivää ja rupeaa sitten kokopäiväiseksi koiranhoitajaksi ja kissanmakuualustaksi, löysi lempparitalon meren ääreltä, valoisan, kauniin tyylikkään.

Minuun kolahti vain Meripojan koti, mutta sekin poikaani ajatellen. Liikaa rappusia, liikaa steriilejä keittiöitä. Polveni muistutti joka nousussa ja varsinkin laskeutuessa....

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oi,oi mitkä ihastuttavat nukenvaunt! Löytyihän kerrankin sieltä messuilta jotain käsitöiksikin sopivaa! Mä kyllä vieroksun noita asuntomessuja. Ne talot ovat niin kalliita,että tavallisen ihmisen saavuttamattomissa ja just ne portaat ja kaikenlaiset hienoudet niissä maksaa hunajaa. Minustakin keittiöt ovat liian moderneja,tosiaan liian steriilejä. Puuttuu kodikkuuden tuntu.

Heleena kirjoitti...

Vaasa on Suomen aurinkoisin paikka, joten suuret terassit ja kylpytynnyrit ovat varmasti omiaan, mutta ehtivätkö kireiset nykyihmiset niistä nauttia! (Edes eläkeläiset).

seijap kirjoitti...

Ihania löytöjä.
Siitä facebookista. En minäkään siellä osaa mitään... Sieltä kuitenkin saan pidettyä yhteyksiä ihmisiin, joihin ei ehkä muuten tulisi pidettyä.

satumh kirjoitti...

kivoja bongauksia! :) minen oo käynyt koskaan asuntomessuilla, mutta sit kun ne tulee tänne kokkolaan (2011), niin sitten kyllä menen ihan varmasti! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kivoja juttuja oot messuilta bongannut! Nuo vaunut ihn ihanat.Vanhat kuvat kertoo että 50-vuotta sitten aitini kuljetti minua tuollaisissa.

Anonyymi kirjoitti...

Vaunuissa oleva nalle EI ole halppis-nalle! vaan käsin huovutettu suomenlampaanvillasta!

Anonyymi kirjoitti...

hahaa. kiito-kurre :D tuttuni oli kyseisenä kiito-kurrena ja ei se näyttänyt helppoa olevan. 7 työpäivää viikossa ja työolosuhteet huonot.. ei ihme että kurre oli hieman surullisen oloinen. ihana kurre<3

Malli45 kirjoitti...

Aika hauska lukea kommentteja puolen vuoden päästä ja huomata, että on jotain osunut jos ei nyt nilkkaan tai pilkkaan, niin jonnekin!
Vaunujen lähellehän ei päässyt. Olipa harmi, etten nähnyt Nallea oikein; olen itsekin huovuttanut nallea villasta.
Kiito-Kurren ilme oli kyllä asussa. Oli hänellä varmaan oltavat!