lauantai 19. heinäkuuta 2008

Aihioista vauvoiksi kovalla työllä

Maanantaina auto lähes täynnä lähdimme Heleenan kanssa Kankaanpään Opistolle Nukketohtorin vetämälle reborn-vinyylinukkekurssille. Huomasin kurssin, kun se oli jo täysi, laitoin kuitenkin s-postia Opistolle ja tiedustelin paikkaa, kaverille myös. Kauan saimme jännittää, että mahdutaanko; lopulta tuli kurssiohjelma ja maksulaput ja Nukketohtorin ohjeet kurssilla tarvittavista välineistä. Varmuuden vuoksi googletin skalppiveitsen! Niitä saa apteekista. Tarvittiin toki muutakin: mm. neulaa, pyyhettä, saksia, puukkoa, hiustenkuivaajaa; ompelukone pysyi koko ajan takakontissa. Rahaa unohtamatta, jota sai kortilla OP:stä Kankaanpään torin laidasta.Ensimmäiseksi vaikea valinta: mikä pää, mikä ilme! Näistä, Lucasta ja Finnistä, vauvan synnyttäminen alkoi, kalpeat vinyyliset nukenpäät, jalat ja kädet. Pään mukaan valittiin raajat, lyhyet tai pitkät vinyyliosat. Ensin pestiin, kuivattiin, maalattiin, pigmentoitiin, lakattiin ja liimattiin. Silmien valinta ja laitto. Hiukset, mohairin istutus vai valmis peruukki, aitoa hiusta vai mohairia?
"Lucalta" irtosi silmäkin tässä vaiheessa, jota ei kestänyt edes ajatella, mitä tekee. Huovutusneulalla päähän mohairvuohen karvaa, auts! Minä laitoin hiuksia kahteen päähän koko pitkän päivän ja unissani lupasin maksaa "liiat" karvat. (Uniopettaja oli vakinukkeopemme, terv Nukkepajaan!)Me teimme töitä kellon ympäri, toki söimme välillä: ensin aamiaista, sitten lounasta, päiväkahvia, päivällistä ja vielä illalla huoneessa patonkia ja jugurttia, jotain muutakin...
Tässä Tuuli Maaria valmiina, ripset tallella. (Kotimatkan ahtaudessa toinen yläripsi irtosi) Painoa hällä on n. 2500g ja pituutta 53 cm. Vartalot ostin valmiina. Ne täytettiin hiekalla ja vanulla, päähän ja raajoihinkin laitettiin hiekkaa vanun lisäksi. Tuulin masussa on myös 600g painava kivi.
Tässä Pyry, Tuuli ja Tuisku! Pyry on varsinainen reborn, koska se on aikoinaan Saksassa muokattu Berenguer-tehtaan nukke. Jos joku tietää, mikä, niin olen hyvin mielissäni. Pyry oli väritön, muuten kaunis ja tukkakin oli Nukketohtorin mieleen. (Olin pitänyt sitä huonona, mutta....) Laitoin Pyrylle punaa kasvoihin ja alaripset ja pojan vaatteet, niin jopa hänestä tuli tyttärenpoikani Otson kopio! Nutun olen neulonut, siihen kuuluu myös fyrrylierinen hattu, joka on vähän tyttömäinen, sitä saa Tuuli pitää. Nutun napit on autot, mutta onhan mummallakin auto. Haalarit ja sukat kirppikseltä. Tuulilla on tyttärentyttären vanha liivihame, ihan lastenvaatekaupasta ostettu potkupuku alla ja jaloissa Heleenan neulomat tossut. Tuisku sai kuin saikin samanlaisen hiuspehkon kuin Tuulikin, vaikkei pitänyt. Hänellä on Heleenan varastosta saadut paita ja puolipotkarit. Minulla oli mukana tyttöjen vaatteita. Pojatkin painavat n. 2500g.
Meitä olikin vain 9 kurssilaista, vaikka kurssi oli ollut täysi jo kauan aikaa. Infokirjeessäkin oli 16 nimeä, joista oli pudonnut 9, koska listan ulkopuolelta tuli kaksi. Kurssin koko oli sopiva, mutta kuinkahan moni ei ottannut Opistolle enää yhteyttä, kun netissä luki, että kurssi on täynnä? Saimme aikaan yhteensä 19 vauvaa, tästä puuttuu kaksi vauvaa, jotka jo olivat menneet kotiinsa.

Meillä oli oikein hauskaa, mutta aika työlästä, kuten vauvan teon kuuluu ollakin. Hankalinta oli saada silmät oikeaan asentoon ja myös pysymään siinä. Nukketohtori oli iltojakin meidän kanssamme opastamassa. Kurssilaiset olivat eri puolilta Suomea.

Kurssi oli erittäin positiivinen kokemus, olisi mukava päästä toistekin! Opistolla oli monta muutakin mielenkiintoista kurssia menossa, kuten mosaiikki- ja hopeamestarikurssit. Kesän aikana oli tehty Martta-Bebejäkin ja ilmeisesti tehdään nukkeja ensi kesänäkin.

Takaisin tullessa olimme lisääntyneet; Irmeli oli matkalla Ouluun ja yhteydet huonot junalle Kankaanpäästä. Hän tuli kyytiin kolmine "lapsineen" ja isoine laukkuineen. Kävimme Tapion kaupan kautta, se taitaa olla Suomen suurin lankakauppa. Ajelimme myös hiekkatietä vesisateessa. Mies motkotti, että hän oli turhaan pessyt autoni...Irmeli kyseli, miten keskellä ei mitään voi olla iso lankakauppa! Apukuski meinasi jo hikeentyä, kun hiekkatie vaan jatkui ja jatkui, mutta heti isolle tielle päästyämme olimmekin Tapion kaupan nurkalla. Tapiolta lähti lankaa mukaan jonkin verran. Step-lanka kuulema auttaa myös öiseen suonenvetoon, niin siitäpä yösukkia neulomaan. Ehdimme ajoissa Seinäjoen asemalle, Irmeli saateltiin laiturille, Heleenakin ehti kotiin ennen isännän lähtöä kalareissulle viikonlopuksi ja meillä kotona pakattiin auto ja suunnattiin nokka kohti Lappajärveä.
Tänä aamuna juttelin Sonera-miehen kanssa 49 min, että saimme langattoman yhteyden pelaamaan ja suojattua.

Postaan myöhemmin vähän lisää, kun tähän ei kai saa enempää kuvia. Tai ainakaan minä..

Ihailevat kommentit erittäin tervetulleita!

8 kommenttia:

Heleena kirjoitti...

Vauvat ovat suloisia ja ihania, siis kaikki. Kurssi oli onnistunut ja meitä oli mukava joukko. Välillä naurettiin vesissä silmin.Väsymys iski vasta kotona. Miljoonat kiitokset että pääsin kaveriksesi.
(Ps. Pitänee tulla pesemään Pökötti)

seijap kirjoitti...

Voi kuinka ihania vauvoja sait aikaiseksi.
On ollut työn täyteinen kurssi.

Palaga kirjoitti...

Aivan ihania vauvanukkeja olet tehnyt!

JaanaM kirjoitti...

Ihailua, ihailua. Oikeesti!! Aivan upeita vauvoja!
Ei onnistuisi minulta..
Nähdään ke?

Intsu kirjoitti...

Kyllä on hienoja,ihania nukkeja!Toivottavasti näemme keskiviikkona.

Kati kirjoitti...

On varmaan tosi mielenkiintoista tällainen vauvan "tekeminen". Tuotko toisen näytille? Luonnossa näyttävät varmaan vielä paljon hienommilta.

jonskulainen kirjoitti...

Voi että kuinka suloisia!
Pitäisiköhän munkin hurahtaa noihin, kun mun viimeinen vauva on jo kohta vuoden vanha, eikä uusia ole tulossa?

TeSa kirjoitti...

Ihana kurssi ja synnyttämisen tuska vain muutaman vuorokauden mittainen.
Kauniita nukkeja.