perjantai 25. heinäkuuta 2008

Pian ihanaiset tyttöset, Opistolla nähtyä ja eläkeläisen kiirettä

Tämä tyttönen on Pia-kurssilaisen Lucasta muokkaama tumma kaunotar. Hän on puettu äitinsä n. 50v vanhaan villamekkoon. Pia muokkasi vyötäröresorista hihoihin pidennystä ja käänsi selkäpuolen eteen kauniiden nappien takia.

Tämä tomera neitonen, Tyyne Marjatta, on muokattu Hannah-osista. Hänellä on aidot hiukset, sisarensa letistä. Hän on ilmetty äitinsä, kuten kuvasta näkyy. Hänelläkin on äitinsä vanha , hiukan pienennetty neulemekko. Pian täti on aikoinaan nämä kauniit mekot neulonut ja äiti säästänyt. Kannattaa säästää joitakin lasten vaatteita, voisiko parempaa käyttöä olla kuin keräily-nuken vaatteet! Pia toi myös isoja kiviä ja puhdasta hiekkaa toistenkin nukkien tarpeisiin, kiitos niistä!




Kankaanpään Opiston ruokalista oli näiden vanhojen ikkkunanpuitteiden sisällä. Muitakin ikkunanpuitteita oli esillä, nojailivat rennosti seinään. Älä siis hävitä niitäkään!


Tämä seinävaate oli kudottu, oikein kangaspuissa, Fanttilangasta. Sitä sopi vessajonossa ihailla!


Kankaanpää on hyvin siisti ja kaunis kaupunki. Annoimme kertoa itsellemme, että entinen kansanedustaja on hoitanut kotikontunsa asioita hyvin ja saanut paljon aikaan.


Kaupungissa oli myös erittäin hyvin hoidettu Lähetystori-kirppari, jossa hinnatkin olivat vielä halvat. Tavaraa oli paljon ja tulossa olevia silitettiin. Sieltä saivat jotkut "vauvamme" vaatteensa.


Mies ihmetteli, miten eläkeläisen elämä voi olla näin kiireistä: ma: sisaren ja serkun kanssa mumman haudalle Ilmajoelle; illalla veljen omaishoitoa, ti: veljen käyttö tk-labrassa ja kahvilla, junalla Hattulaan mummattamaan 4vuotiasta ja kymmenkuista, ke: illalla kotiin täyden työpäivän tehneenä (neuletapaaminen jäi väliin), to: siivousta kotona poikani ja hänen tyttöystävänsä vierailua varten, kahvittelua ja iltapalaa; keskustelua toisen veljen kanssa puhelimitse hänen loukkantuneesta jalastaan, pe: tälle veljelle pyörätuolin noutoyritys tk:sta, sain vain kepit, kepit veljelle, ei pääse liikkumaan, soitan ambulanssin; miehistö pakottaa veljeni kompuroimaan kepeillä hissiin, haen kaupasta ruokaa ensimmäiselle veljelle ja vien ne hänelle, tarkistan hänen lääkkensä, toinen veli soittaa tk:sta: hän tarvitsee pyörätuolin päästäkseen wc:hen, ajan sinne, ei vessahätää, haen kahvilasta hänelle kahvia ja voileivän, menen hänen ja ensimmäisen veljeni reseptien kanssa apteekkiin, vien toisen lääkkeet hänelle tk:hon, käyn syömässä Miehen kanssa, veli soittaa, että jalka on murtunut ja kipsataan, soitan kolmannelle veljelle, jos hän veisi tämän toisen kotiin myöhemmin, mutta ymmärrän, ettei, etsin kaupoista vaatteita itselleni ja löydänkin, tapaan poikani ja tyttöystävän, ehdin kotiin, veli soittaa tk:sta, että jalka on kipsattu ja hänet saisi viedä kotiin, ei muuta kuin takaisin liikenteeseen ilmastoimattomalla autolla, että se pyörätuoli mahtuu, naama tulipunaisena, ei nyt kuumista aalloista, sattumalta näen veljeni tk:n nurkalla, olisin mennyt sisältä etsimään, veli autoon, miten tämä pyörätuoli menee kasaan, tuoli vaivalla takakonttiin, ruokakaupan kautta veljen pihaan, pyörätuoliluiska on jyrkkä ja tekee mutkan ja ovi on väärällä puolella ja joku humalainen naapuri vielä tunkee väliin, lukeeko vielä joku? hissi on erittäin ahdas, saan pyörätuolin käännettyä selkä hissiin ja veljeeni ihastunut naapuri yrittää tunkea väliin, saan hänet pois hissistä, työnnän tuolin hissiin, irroitan jalkatuet, että saadaan hissin ovi kiinni, juoksen puuskuttaen seitsemänteen kerrokseen, autan veljen hissistä, kerään ruuat ja jalkatelineet hissin lattialta, autan veljen kotiinsa, laitan jalkatelineet ja naapurin irroittaman käsinojan tuoliin kiinni, ruuat kaappiin; minä kotiin pakkaamaan maalle lähtöä varten, kissa joka jäi ulos, on pihalla, mutten jaksa reagoida, että ottaisin sen kiinni, pakkaan koiralta salaa ruokatavaroita ja lankoja ja vaatteita, lehtiä, onko joku vielä mukana? Mies tulee töistä, motkottaa, kun kissa on häipynyt, pakataan mun auto, koska se on ilmastoitu ja kissa jää ulos, josta se tulee poikani ja hänen kissa-allergisen tyttöystävänsä kyydissä maalle, illan suussa kolmas veli soittaa, että missä se toinen on, kun hän on koko iltapäivän odottanut soittoa kotiin viemisestä.


Onneksi on viikonloppu!

7 kommenttia:

JaanaM kirjoitti...

Luin ihan kokonaan!!
Tuotahan se välillä on. Onneksi on (kai) niitä hieman rauhallisempiakin päiviä?

Kaisa kirjoitti...

Minäkin luin kaiken!

On sulla ollut kiirettä, toivottavasti nyt helpottaa ja kaikki kääntyy paremmaksi.

Ihania ovat nuo nuket. Mullakin olisi joitakin lapsuusaikaisia vaatteita... :)

Heleena kirjoitti...

Molemmat nuket ovat suloisia. Mahtavatko veljet 1, 2 ja 3 lainkaan ymmärtää miten huolehtiva sisko heillä on?

hekku kirjoitti...

En kestä! Miten sun pinna piisaa?

Kun itse olen VAAN kotona lapsen kanssa niin tekis joskus mieli kans vääntää nenästä kun joku kaveri kysyy miten saan aikani kulumaan. En tiedä. Pitkäksi se käy erittäin harvoin.

Ihania nukkeja!

jonskulainen kirjoitti...

Anteeksi, mutta oli pakko nauraa! Tuollaistahan se on, aina välillä. Hienosti osasit kertoa, vaikka tuskin nauratti yhtään, kun itse yritit selvitä päivästä.
Tsemppiä!

Intsu kirjoitti...

Voi tuota sun työsi määrää veljiesi kanssa! Onneksi minulla on vain yksi veli:)
Kyllä nuo nuket ovat ihania ja hienoja noi vaatteet! Voi miten suloista!

malli45 kirjoitti...

Kiitos "osanotoista"! Ei tuo ole ihan kokoaikaista. Nauraa saa.
Mutta mullahan ei ole kotona huollettavia, enää...

Malli ihanitte