Pienen Pojan ihmeitä ja Mumman matkailua

Tämän nuken löysin talvella kirpparilta. Tiesin heti, kenelle se kuuluu. Hän ihastuikin tähän meillä käydessään; mutta tarvitsihan nukke tuunaamista ja vaatteita. Tämä nukke on ehkä kontannut, koska sillä oli piuhoja käsiin ja jalkoihin. Mekaniikka oli kuitenkin rikki, mahassakin oli reikä. Kiskoin piuhat pois, ratkoin vartalon ja kädet ja jalat irti. Tein uuden vartalon, ompelin kädet ja jalat kiinni. Ompelin bokserit ja maripaidan, neuloin housut, virkkasin tossut, takin ja pipon. Vaippakin on. Otso 1,5v on titenkin Nuken omistaja. Tässä Otso kokeilee, tarviiko mumman ohjeita uskoa: sormet pois silmistä! Otso tykkää Nukesta, siltä piti saada vaatteet pois ja takaisin, pois ja päälle eikä olisi malttanut antaa sitä Siskollekaan.

Koko ajan pieni Poika oppii jotakin uutta. Jakkaralle seisomaan nousu ei ilahduttanut mummaa ollenkaan. Automatkoihin hän näyttää jo tottuneen. Matkasimme Hattulasta Helsinkiin, Kalastajatorpalle, jossa Äidillä oli koulutuspäivät. Kylpyamme oli iso ilo, hauska siellä oli leikkiä Siskon kanssa. Kylpyleluiksi Mumma otti seinälokerosta pikkumuovipusseja, jotka täytettiin vedellä. Niitä oli hauska pudottaa veteen ja katsoa rei'istä tulevia vesinoroja.

Kylpyammeen alareunassa oli metallilevy, josta pikkuAdidaksilla potkiessa sai soivia ääniä! Leveissä sängyissä oli hauska pomppia Siskon selkään, mutta yllättäen tapahtui onnettomuus: Pieni Poika ponkaisi kuin jousi lattialle kuperkeikan; Mummalta oli sydän pysähtyä; onneksi Poika parkui heti...

Ikkuna-sohvalta oli hauska katsella ulos merenlahdelle, jossa ihmiset kävelivät, hiihtivät ja luistelivat. Kalastajatorpan vanha osa pyöreine saleineen oli ikkunan alla. Salissa Mumma tanssi ylioppilastanssinsa aikoinaan.

Aurinkoisella Torpanrannan Cafen terassilla Poika otti unensa Siskon ja Mumman nauttiessa sisällä talon antimista. Meren jäälle emme päässeet vaunuilla; jäistä rantapolkua kävelimme Torpalle. Aamiaisella Poika söi kaurapuuroa maidon kanssa, parit nakit ja hän oli valmis! Ei muuta kuin tepastelemaan paria rappusta ja luiskaa takaisin ja toisinpäin. Mutta pääsi hän livahtamaan myös pyöröulko-ovelle; onneksi ovi lukkiutui, kun Poika kaatui oviaukkoon. Lapset eivät olleet yksin Mumman kanssa!

Pitkän pitkällä käytävällä oli kiva juosta kilpaa Siskon kanssa, Poika Mumman kaulassa roikkuen usuttaen tätä kovempaan vauhtiin.

Perjantai-illalla kävimme tervehtimässä Santtu-enoa, hänen ystäväänsä ja tämän vanhempia Simonkylässä. Siellä oli ihana Minni-koirakin ja hieno valikoima kauniita pulloja hyllystössä; niitä oli pienen Pojan kiva ottaa pois ja laittaa takaisin.

Lauantaina kävimme kaikin Puutarha-ym-messuilla. Jo aamulla satoi lunta, mutta Pasilassa tuiskusi taivaan täydeltä; oli kylmä!

Ensiksi kävimme tervehtimässä eilistä emäntäämme Minttua hänen kukkaosastollaan. Kiertelimme katselemassa "puistoa" kukkineen. Lapset huomaavat ilmapallot ja niitä kohden kiiruhdamme ja saamme sieltä keppi-pallot. Niillä on kiva huitoa. Väkeä vaan on niin paljon, että rattaat-kävelytelineyhdistelmällä on paikoin vaikea liikkua. Toivoinkin niihin räikkää!

Kävimme vähän joka messualueella, Bosch-osatolla lapsille annettiin pienet porakoneet.

Mumma oli lähdössä junalla kotiin sopivana ajankohtana. Se tuli, kun Siskon vatsa tuli kipeäksi vähän neljän jälkeen. Mummalle tuli kiire:

Puolijuoksua ulos Messuhallista klo 16.04, apua, missä se asema on? tuonnepäin, tuosta pääsee, mutta mitä portaita ylös halliin, laukut säilöstä, kuulutus:juna Ouluun lähtee! mikä laituri; 4, missä se on, rullaportaita alas, huh, juna tulee juuri asemalle, hyppään siihen, juna lähtee, istun ensimmäiseen penkkiin, joku mies tulee perässäni, paikka on hänen, lippuahan minulla ei ole! yritän laittaa laukkuni säilytykseen, muttei se toimi, koska minulla ei ole viittämarkkaa, ei siis 50 centillä eikä eurolla, tulen takaisin vaunuun, istun odottamaan konduktööriä, joka tulee vasta Tikkurilan jälkeen. Kaivan rahan ja e-kortin ja sanon Seinäjoelle; konnari: tämä menee Kuopioon, no menen sitten Riihimäelle, "Tämä pysähtyy Lahdessa, siellä voit ehtiä Riihimäen junaan ja vaihtaa siellä Tampereen junaan, jossa voi vaihtaa Oulun pendoliinoon." Kävin katsastamassa, kuinka junan vessa toimii: hyvin se! Juna Lahdessa, odotellaan Riihimäen junaa, joka tulee myöhässä, Tampereen juna odottaa, vaihdan siihen, jossa konduktööri etsii junani lähtöaikaa; joudun viettämään tunnin Tampereen VIEHÄTTÄVÄLLÄ!!!! asemalla! Ostan paikkalipun pendoon, käyn ostamassa irtokarkkeja tunnelista, käyn R:llä lottoamassa, menen aseman pikkukahvilaan, ostan ja kaadan teeni, saan uuden, muistan, että minun piti lohduksi tai palkinnoksi ostaa kallista lankaa itselleni! no, ostetut namut pitää syödä. Lopulta tulee juna, edelleen myöhässä, otan kutimeni ja kudon pikkusukkaa Etiopiaan. Ehdin kaventaa sukan kärjen sen jälkeen, kun muut ovat jo pukeneet ja menneet eteiseen. Juna on Seinäjoella myöhässä 12 min.Jos en olisi juossut niin lujaa, olisin tullut asemalle sopivasti; oma junani lähti Helsingin asemalta 6 min Kuopion junaa myöhemmin. Junat lähtivät jo Hesasta myöhässä. Matka-aikani piti olla 2,5 tuntia. Sensijaan vietin aikaani junissa, laitureilla ja asemilla reilut viisi tuntia...