sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Otson harrastukset

Rakastan soittamista. Sähköpianolla. Siinä on nappuloita ja vipuja, joita painella ja siirrellä. Ääntä päälle ja hiljemmalle. Voi soittaa kitaroita, vibrafonia tai urkuja. Osaan istua itse pianotuolilla, vaikkei Sisko uskokaan, se aina pelkää, että putoan. Olen pudonnutkin, mutta kun piti katsoa Sudenkorentoa ja soittaa samalla. Voihan se tasapaino mennä, kun korento lentää ympäri olohuonetta...mutta nyt korennon patterit on loppu ja minä aion soittaa.
Mitähän sitä soittaisi:



Onko tämä kiva laulu?



Miltähän tämä kuulostaisi?



Ei sekään ollut oikein mieleen...



Taidanpa säveltää ihan itse...



Meillä on ollut kaapissa Kummallinen Vekotin. Viime viikon lauantaina se otettiin kaapista ja pantiin seinään kiinni ja se surisi ja murisi ja se veti roskia putkeen, jossa oli niinkuin harja. Minua pelotti. Oli se aika jännä! Piti sitä käydä jatkuvasti kurkkimassakin siellä kaapissa. Monena päivänä kävin vähän väliä sitä kurkkimassa.
Lopulta Äiti nosti sen olohuoneeseen, minua pelotti vähän. Siinä se makasi. Mumma veti pitkää johtoa ja pani seinään ja se rupesi taas surisemaan. Halusin sen kiinni. Päälle. Kiinni. Päälle. Istuin Mumman sylissä. Mumma repi nenäliinaa ja syötti sille palasia. Minäkin syötin. Se söi kaikki. Sisko toi kovaa paperia. Apua, siitä tuli hirveä ääni, ihan piti itkeä, vähän. Pantiin taas koko vehje lattialle. En uskaltanut mennä sen lähelle; oli se niin kovaa ääntä pitänyt!
Siinä se makasi lattialla, kiersin sen kaukaa..
Toisena päivänä Mumma pani sen päälle, istuimme tuolilla ja Vekotin veti joulukuusenneulasia nurkista sisäänsä.
Siinä Vekotin makasi olohuneen lattialla; siinäkin on nappuloita, painoin yhtä ja se veti sisäänsä johtoa, joka kiemurteli. Mumma nauroi ja minäkin, vaikka mua pelottikin...
On siitä kuvakin, kun se makaa.


4 kommenttia:

Sipi kirjoitti...

On sulla ihanat lapsenlapset, toinen on oikea taiteilija ja toisesta näkyy tulevan mainio muusikko :)

Matleena kirjoitti...

On se vaativaa tuo pienen ihmisen elämä, kun pitää tottua ja tutustua kaikkeen uuteen ja outoon, pelottavaankin. Mutta tunnetustihan musiikki auttaa rentoutumaan! :)

Kati kirjoitti...

ihana tarina. Voisin kuvitella Otson ajattelevan juuri noin...

SatuU kirjoitti...

Ihania juttuja!! Ja suloinen poika!!