Kaarakan talossa tehtyä

Aloitin Kaarakan talossa Seniorinäpissä heti päästyäni eläkkeelle syksyllä 2005. Joukko on lisääntynyt ja muuttunut, meitä alkuperäisiä on vain kaksi jäljellä. Mutta koko ajan on ollut mukavia ihmisiä. Kaikki eivät ole eläkeläisiä vaan mukana on ollut abi ja vuorotteluvapaalainen. Jos on päivällä vapaata, voi tulla näihin ryhmiin. Kaarakan talossa voi tehdä monenlaisia käsitöitä: näitä, mitä olemme esitelleet blogeissamme, mutta myös kutoa kangaspuilla matoista huiveihin tai neulekoneella laukuista jakkuihin ja sukkiin. En olekaan tainnut saada neulekoneella hopealangasta, siis metalli-, neulomaani kaulakorua ihan valmiiksi.

Tämä Viljalle tekemäni viitta on ensimmäisen vuoden satoa. Värjäsin harmaan villakankaan, neulekoneella neuloin reunakaitaleet ja huopuvalla langalla huovutin kädet verillä kuviot.

Viitta on kiva vaate lapselle, koska se menee monta vuotta, se on helppo heittää vaikka nukkuvan lapsen päälle. Villa lämmittää ja viilentääkin.
Kuvia suurentamalla näkee tahratkin!





Tämän vuoden satoa on tämä pikkuruukku. Se on tehty valmiista pienistä mosaiikkipaloista, joita oli kyllä jäljellä valikoitunut lajitelma. Kukkaa siinä ei vielä ole, mutta joku hento siihen sopii, koska ruukku on pieni.

Kuvaa suurentamalla vasta huomasin, että tämä on saumaamista vaille valmis. On se jo valmis.

Olen aloittanut Kevätpäiväntasausyllätyshuivia ja kutonut sukkia, joihin kantapää tehdään viimeiseksi. Sukanlavoista tuli hiukan liian pitkät enkä ole varma siitä kantapään kohdasta onko se liian kapea. Olisi kannattanut tehdä ensin toinen, mutta tein molempia yhtäaikaa. Varret ei ole ihan tavallista kairaa, joten en viitsisi purkaakaan...

Opiskelen Pariisin kaupunginosia ja karttoja, jottemme lähde liian kauaksi lanka- tai kangaskauppaa etsimään. Varsinkin, kun Mies ei ole niistä yhtä innostunut kuin kumppanini Lontoossa...