Neulottuja ja virkattuja otuksia pian 4v tyttärentyttären leikeissä

Neulenettiin tutustuttuani pian törmäsin Ullaneuleessa tähän ihanaan kissiin, jonka pikkuinen Vilja heti omi. http://www.ullaneule.net/0305/ohjeet_kollinroikale.html Kollinroikale esiintyy hyvin erilaisissa rooleissa ja lavasteena leikeissä, myös usein nukkumakaverina parinkymmenen muun eläimen ja nuken kanssa.





Kuvassa punainen huovutettu pupu, ohjeen mukaan tehty.

http://www.ullaneule.net/0105/legs.html Valkoinen pitkäsääripupu ja pikkunalle neulottu kirpparilta ostetusta "frotee"langasta ohjetta mukaellen. Nämä voivat olla yleisöä, piirissä (pehmot ympäri taloa jonossa) jne.

Kuvassa keskellä Haisuli, joka on tehty käsinukeksi. Nykyinen Haisuli on kiltti otus, joka rakastaa vaaleanpunaista pientä ponia ja etsii kauniita näkinkenkiä niistä pitäville ystävilleen http://jennyf.vuodatus.net/page/Paranneltu_Haisuli_2

Kuvassa tietenkin myös Apupupu, joka on saanut tyttöystävän, joka ei kuitenkaan ole suostunut kuvattavaksi. Suurimpana TiTi-nalle, joka on virkattu maksullisella ohjeella (aina kateissa). Nallesta tuli isompi kuin ohjeessa ja paksumpi, koska muuten olisi ollut epäsuhtainen. Jostain syystä sininen Nalle tai 7veikka ärsytti nenääni ja ihoani tavattomasti. Tämä TiTi on varmaan kuullut sata TiTilaulua Viljan kanssa.

Edessä Viljan mummalle Maltalta tuomasta langasta ja toivomuksesta tehty kissa ja pari hiirtä.

Viime päivinä Vilja on mumman kanssa leikkinyt vuorenrinteeltä putoavaa kiipeilijää, joka pelastetaan langanpätkistä (olleet ensin "lahja"pakettien naruina) solmitulla köydellä.

40 vuotis-onnittelu-kämmekkäät työkavereille

Entisessä työpaikassani toistakymmentä vuotta sitten aloitin perinteen: neuloin, virkkasin tai tuunasin lapaset, sormikkaat tai kämmekkäät 40 vuotta täyttäville työkavereilleni. Ensimmäiset oli siililapaset, toiset villakoiralapaset, sitten pupuhanskat jne kulloisenkin päivänsankarin mukaan. Tänä vuonna Tomi Markkolan ihailijana tunnettu Kirsi sai joustavasta hapsulangasta virkatut sähkönsiniset kämmekkäät. Kuvat on leikattu lehdistä ja päällystetty tarramuovilla. Nämä kädessään Kirsi lupasi tuulettaa Tomin Pohjanmaan keikoilla. (Hän on täälläpäin hyvin suosittu, kuten myös Fernet!)







Nämä toiset on neulottu poikittain aina oikein, paitsi edessä kaksi kertaa kaksi kertaa puikon ympäri, vai miten se nyt oli. Lankana Karnaluksista Tallinnasta ostettua nauhalankaa. Tarkoitus oli tehdä nämä takareunavirkkauksella, mutta siitä tuli liian kovaa. Väri sopii tummalle Ninalle ja näkyy hyvin päiväkodin pihalla; kämmekkäät ovat muutenkin kätevät käsissä esim kengännauhojen sitomisessa. Nina täytti nelikymppisensä jo aiemmin, mutta hän ei ollut juuri silloin meillä töissä. Testamenttasin eläkkeelle jäätyäni lastenhoitajan toimeni hänelle. Nämä olisi voinut somistaa Fernetin basistin, vai mikä se Jussi nyt oli, kuvilla, mutta muistin sen vasta nyt.



Talonmiehelle en ole käsineitä tehnyt; kalastajan sormikkaat, vai mitkä ne nyt oli, olisivat varmaan kätevät!? Hän lienee täyttänyt neljäkymmentään viitisen vuotta sitten. No, jos viisikymppisille tekisi...

Joensuun Mukulakadulla

Suurkiitos tästä vinkistä!

http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-museot/pohjoiskarjalanmuseo/nayttelyt/mukulakatu.htx



Vietimme täällä reilut neljä tuntia ja aika loppui kesken. Täällä on Joensuu pienoiskoossa joskus silloin ennen. On pieniä taloja, suutari ja leipuri, possu ja porsaita nisissä, vanhoja leikkikaluja (varsinkin mumman ihailtavaksi), aarremeri ja toivomuskaivo, jonne heitimme kolikot, puoti, lehmän ammuntaa ja hevosen kavioiden kopsetta. Mumman sisarkin tuli paikkaa ihastelemaan. Vilja ei ehtinyt askartelemaan, kun oli niin monenlaista tekemistä. Kavereitakin löytyi heti; siellä oli 4- ja 5v-veljekset, joiden kanssa oli kiva leikkiä taloissa ja laivassa. Lapsilla kaikki on niin luontevaa:"Odota vähän, minä käyn pissalla!" Ja taas leikki jatkui.





Täällä oli lupa kuvata lapsia, joten kai tämäkin on sallittu! Siellä oli ihania taidetekstiilejä, joita oli myytävänä myös kahvilassa. Tilkkuja ostimme. Välillä kävimme aidan takana kahvilassa, jossa kävi myös sisareni tytär meitä tapaamassa.

Otsokin viihtyi oikein hyvin, siellä oli pieneen käteen sopivia puupalikoita! Päiväunet tuli otettua vaunuissa ihan itsekseen ruuan päälle.

Iso nukketalokin oli Viljan mieleen. Siellä on paljon asukkaita ja kodin tavaroita.

Mumma pääsi kapteeniksi merirosvolaivaan. Tytärkin tuli luennoiltaan kuvaamaan ja antamaan Otsolle sitä, mihin mummat ei pysty.

Ja mumma pääsi Joen lankaan, http://www.joenlanka.com/1.html josta olen tähän asti vain lukenut. Olipa se aarreaitta. Muutaman lankakerän ostin, neulenuken, (joka on aika vaikea, kun on niin liukas) ja ihanaisia nappeja: kaloja, lapsia, hirvi, lehmiä,ompelukone. Ne päässevät joskus tilkkutarinaan.

Mukulakadulla sai olla viiteen saakka, vaikka henkilökunta oli päässyt jo kotiin. Ulkona tuli Viljalle vielä pettymys; emme ehtineet enää leikkipuistoon, kun piti kiiruhtaa junalle. Kotona Hattulassa olimme vähän ennen puolta yötä, Vilja nukkui heti, mutta Otso lirkutteli nokostensa voimalla vielä...

Mumma lähti kotiin sunnuntaina etsimään hammaslääkäriä, kun söi pinnoitetun hampaan kuoren myslinä.

Joensuussa käymässä 13.-16.5.-08

Tyttärellä oli koulutuspäivät Joensuussa ja mumma pääsi lastenhoitajana (valmistunut 1965 Helsingin Lastenlinnasta) matkalle mukaan.

Neulomossa sain hyviä vinkkejä, kuinka viettää päivät hauskasti pikkulasten kanssa. Pikkuneidillä on vain tyhmiä vaatteita, joten ensimmäinen päivä sujui hotellihuoneessa leikkien ja lasten elokuvaa katsellen myöhäiseen iltapäivään. Sisareni kävi meitä tervehtimässä ja illalla menimme heidän luokseen kyläilemään. Ehdimme sentään jotain: Hese ja kirppari.



Kirpparilla iskin silmäni heti näihin uusiin tai ainakin käyttämättömiin sukkiin. Hinta 7€, toivottavasti tekijä ei näe. Ohje on Novitan Hauskat tv-mainossukat-kansiossa. Suunnittelin niiden tekoa silloin...Kirpparilta löytyi myös tyttärentyttärelle pikkuhousuissaan oleva barbin muunnos. Onneksi oli myös muutama tilkku ja pyöreä pöytäliina. Sain lainata saksia, reikä liinaan ja teipillä nuken vyötärölle kiinni. Yläosa tuli resorin palasesta. Tämä asu on jo toinen neidon vaate, mutta samalla tavalla tehty pikaversio. Minä en kestä alastomia nukkeja!
Tämä kolmas asu on verhon palanen, joka vaan on sidottu resorin suikaleella vyötärölle. Ommellaan joskus, kun olemme taas samassa paikassa ja on neulaa ja lankaa.
Vilja kertoo olevansa ammatiltaan prinsessa. Pitihän prinsessalle kruunu keksiä. Hesessä käydessämme otimme pikkuveljelle 2 ketsuppipurkkia käsitöiksi. Mumma toista vähän saksitteli ja sitoi langalla (neulelankaahan pakkoneulootikolla on aina mukana) kruunun prinsessan päähän.
Illalla sisareltani lähtiessä tuli Viljalle suru puseroon: RÄTTI oli kadonnut! (Nykyinen on jo kolmas vararätti; punainen mumman iso Minnihiiri-paituli). Pikkuveli oli varmaan saanut sen pudotettua rattaista menomatkalla. Viljaa piti kantaa ja pikkuveli tarvitsi rattaansa kokonaan itselleen. Onneksi tytär oli jo kylään mennessämme päässyt luennoiltaan ja liittynyt meihin eikä mennyt iltafestareille, vaikka mumma kehoitti menemään, kun olisi voinut kerrankin päästä. Tytär kantoi Viljaa, joka parkui kadonnutta rättiään. Muutaman sadan metrin päässä oli Viljan tarkoitus mennä äidin hartioille ja sitä varten he pysähtyivät Siltakadulla olevien puutalojen kohdalla. Avoimen portin sisäpuolella oli Viljan rätti! Rätin kadulta heittänyt ei varmaan osannut arvata (että vaate on pikkulapsen rakas, tärkeä lohturätti) kuinka suuren ilon ja voiman löytö antoi omistajalleen. Vilja jaksoi lopun puolen km kulkea omin jaloin hypellen ja rallatellen.
Kertomus Joensuusta jatkuu...

Nukkeja Kansalaisopiston kursseilta

Hän on Fanni, pää, kädet ja jalat paperimassaa, kangasvartalo täytetty trasselilla. Pituus 35 cm. Kasvot ja iho maalattu akryyliväreillä. Nukke on Sirpa Ala-Loukon( http://www.nukkepaja.com/ )

muotoilema ja valama; hän on myös tarkastanut maalaukset. Peruukki tehty mohairnauhasta tarlataanin päälle ompelemalla. Vaatteet ommeltu puuvillakankaasta, kengät ostettu. Nallesta tulikin Nasu, kun se on vaaleanpunaista fleeseä. Fanni istuu Minna Canth-huivillani.

Nämä ovat Sveitsinnukkeja, vauvoja, vaikka pitkät hiukset (Viljan toivomus) eivät vauvatukkaa olekaan. Tämän tumman nuken saa Vilja, oikeastaan vaihdamme, koska ensimmäisessä Sveitsin vauvassani on sisällä riisiä, jotka saattavat ruveta elämään vuosien mittaan. Nämä nuket on tehty paksusta nukketrikoosta, täytetty vanulla, masussa ja jaloissa on kissan kristallihiekkaapussit. Kasvojen alla on muovimaski ja silmät ja suu on maalattu akryyliväreillä. Vaalealla nukella on virkatut vaatteet ja tumma sai lainata jonkun kaupannuken mekkoa. Sukat ja kengät on ostettu Posliiniportaasta, lienevät amerikkalaisia. Vaatteita kaikki nukkeni tarvitsevat lisää, kun vaan ehtisi. Nämä ovat leikittäviä nukkeja, hiukan BabyBornia pienempiä. Onneksi saimme nyt kurssilaisia opistoon, kun parina vuoten on jouduttu peruuttamaan. Sveitsinnukke-kursseja opettaa Katri Jokinen, joka avustaa tarvittaessa maalauksissa.

Nyt on matka taas Hattulaan, josta käymme Joensuussa, jossa on hauskoja menopaikkoja, kiitos vaan Novitalaisille vinkeistä. Niistä sitten.

Yksi lasten suusta juttu: Vilja,3v9kk: Olen minäkin joskus ollut nuori! Äiti: Nuorihan sinä olet vieläkin. V kiukkuisesti: En oo. Ä: Kuinka vanha sinä sitten olet? V: Niin vanha, että oksettaa!

Tuota ei ole ainakaan mummalta kuullut!

Kirjastosta löytö:Anita Gunnars Tee itse kauniit neuleet

Kirja on ilmestynyt Vesteråsissa ja Karkkilassa vuonna 2001. Kirjassa on kaunita kuvarasoja, kuten yllä. Siellä opastetaan kahden langan tekniikka, jolla neulotaan erittäin lämpimiä lapasia ja sormikaita. Ne on osittain kohokuvioituja. Niitä varten on oma lankansa, mutta myös ohut Pirkkalanka on kierteeltään sopivaa.
Kirjassa on ohjeita useisiin kantapään malleihin, mm vaihtokantapääsukat. Myös nämä sukat on kirjasta. Korkokuvioiset kahden langan sukat on erittäin kauniit ja tyylikkät.

Daavid 11v, kultainen noutaja

Daavid 11v on äidin koira, jos äidillä on ruokaa. Muuten Dd seuraa isäntää, vaihtaa sohvaa tai huonetta isännän perässä. Dd on myös innokas autoilija ja varsinkin veneilijä. Isännän tuvalla Lappajärvellä heti jäiden lähdettyä Dd menee rannassa ensimmäisenä (soutu)veneen viereen vapisemaan, joko pääsisi järvelle. Rodustaan huolimatta Dd ei ui ollenkaan, ei edes juuri kahlaa. Rodulle ja Dd:lle ominaista on, etteivät paukut Uuden Vuoden yönä sitä häiritse. Kotona sillä on oma lemmikki: Leenukissi, jonka synttärikuva tulee aikanaan esille.

Otson kanssa kahdestaan

Otso Kaarlo Taavetti, 8kk tykkää keinumisesta. Valitettavasti kikatus ei kuulu!
" Olisi mumma voinut laittaa kengät jalkaan, kun kuvia julkaisee! Ainakin kahdet popot minulla on."
Tässä Otson käsitöitä, sormien laskeminen on tarkkaa puuhaa.


Otsolle tuliaisiksi jämäpuuvillalangoista virkattu ruokalappu. Kulmissa meni vähän pellavahuivin ohjeen kanssa sekaisin.
Tyttärelle paperilangasta Kaarakan talon ohjetta vähän muokaten virkattu olkakassi.